Oikeusaputoimiston palvelut. Palvelusta peritty maksu. Lautakunnan toimivalta.

K asioi E:n oikeusaputoimistossa. Hän sai toimistosta oikeusapua, josta perittiin 200 markan oikeusapumaksu. K katsoo, että maksua ei olisi saanut periä häneltä, koska asiassa tehtiin sovinto K:n vaatimuksen mukaan. K:n mielestä maksu olisi pitänyt veloittaa hänen vastapuoleltaan.

Kysymys on siitä, onka kuluttajavalituslautakunnalla toimivaltaa käsitellä yleisestä oikeusavusta tehtyä valitusta.

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n mukaan lautakunnan tehtävänä on muun muassa antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäväksi.

Kuluttajansuojalain luvun 5 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan.

Yleisestä oikeusavusta annetun lain (104/98) 1 §:n mukaan yleisellä oikeusavulla tarkoitetaan tarpeellisen oikeusavun antamista valtion varoilla henkilöilie, jotka huomioon ottaen heidän tulonsa ja varansa sekä elatusvelvollisuutensa ja muut taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat eivät vaikeuksitta kykene itse hankkimaan asiantuntevaa apua oikeudellisissa asioissaan. Saman lain 20 §:n mukaan oikeusavun saajalta peritään 200 markan oikeusapumaksu. Asetuksella voidaan säätää vapautus maksusta taloudellisen aseman perusteella.

Valtion oikeusaputoimistoista annetun lain (106/98) 8 §:n mukaan oikeusaputoimisto voi antaa oikeudellista apua muullekin kuin yleiseen oikeusapuun oikeutetulle henkilölIe. Tällöin palveluista peritään täysi korvaus, jaka yleisen oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen mukaan on asianajopalvelujen käypä hinta oikeusaputoimiston sijaintipaikkakunnalla.

Lautakunta toteaa, että silloin, kun oikeusapua annetaan yleisestä oikeusavusta annetun lain 1 §:n perusteella korvauksetta tai osakorvausta vastaan, yleinen oikeusaputoimisto tai oikeusavustaja eivät ole elinkeinonharjoittajia. Oikeusavusta mahdollisesti perittävä maksu ei ole täysi korvaus palvelusta vaan avustettavan omavastuuosuus siitä. Oikeusapua ei tällöin anneta tulon tai taloudellisen hyödyn hankkimistarkoituksessa. Kuluttajavalituslautakunta ei tämän vuoksi ole toimivaltainen käsittelemään oikeusaputoimistoa koskevaa valitusta, jonka yleiseen oikeusapuun oikeutettu on saattanut lautakunnan käsiteltäväksi.

Jos oikeusaputoimisto antaa oikeudellista apua täyttä korvausta vastaan muulle kuin yleiseen oikeusapuun oikeutetulle henkilölle, kysymyksessä on muuhun asianajopalveluun verrattava elinkeinon harjoittaminen tulon tai taloudellisen hyödyn hankkimistarkoituksessa. Tällöin oikeusaputoimistoa voidaan pitää elinkeinonharjoittajana ja lautakunnalla on toimivalta käsitellä oikeusaputoimistosta tehty valitus.

Tässä tapauksessa K on saanut yleistä oikeusapua yleisestä oikeusavusta annetun lain perusteella ja häneltä on peritty vain lakisääteinen oikeusapumaksu. Lautakunta katsoo, ettei oikeusaputoimisto ole toiminut asiassa elinkeinonharjoittajana, mistä syystä lautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään K:n valitusta.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 11.12.2000