Muuttokuljetus. Sopimuksen sisältö. Ylimääräiset kustannukset.

K vaatii Eh:ta palauttamaan kuorman purkamisesta maksamansa 1062 markkaa ja luopumaan hänelIe esittämänsä 1 665 markan pysäköintikululaskun perimisestä.

K katsoo sopineensa tavaroidensa muuttamisesta Sipoon Talmasta Geneveen 15 000 markalla. Muuttovakuutuksen ja tullauksen K katsoo sitoutuneensa maksamaan erikseen. K:n käsityksen mukaan hän on sopinut muutosta kiinteään hintaan, ja hänen maksettavakseen tulevat lisäkulut on eritelty sopimuksessa. Eh:lla ei siten ole perustetta lisäkulujen veloittamiselle.

Vastaus

Eh kertoo puhelinkeskustelussa K:n kanssa sovitun kohtuuhintaisesta tarjouksesta, koska K joutui maksamaan muuttonsa itse. Eh on tehnyt muuttoja Geneveen jo kauan, eikä koskaan ole tarvittu maksullista pysäköintilupaa. Asiakkaan osoite ei myöskään tarjousvaiheessa ollut yhtiön tiedossa. Asiakkaat ovat yleensä itse kertoneet, jos purkupaikkaan liittyy jotain erityistä huomioon otettavaa. Eh:n mielestä K on velvollinen maksamaan kuljetusliikkeen maksaman pysäköintimaksun l 665 markkaa.

Tarjouskeskustelujen yhteydessä K:lle ehdotettiin, että kustannussyistä hän itse hankkisi purkuapua Geneveen, koska kuljettaja olisi autossa ilman apumiestä. Asiakas lupasi yrittää järjestää purkuapua. Hän ei kuitenkaan saanut sitä järjestetyksi kahden viikon aikana, minkä vuoksi jouduttiin auton jo ollessa matkalla Geneveen tilaamaan agentilta kaksi miestä purkuavuksi. K:n kanssa sovittiin puhelimitse, että asiakas maksaa vain toisen apumiehen kulut, koska K ei kertomansa mukaan ollut ymmärtänyt apumieskustannusten kuuluvan hänen maksettavikseen. Apumieskustannukset, noin 5 500 markkaa, on siis jo puolitettu, vaikka ne tarjouksen mukaan kuuluivat asiakkaan maksettaviksi.

Ratkaisun perustelut

Lautakunta toteaa, että palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti ottaen huomioon myös tilaajan edut. Elinkeinonharjoittajan on kerrottava kuluttajalle ennen sopimuksen päättämistä kaikki seikat, joiden voidaan olettaa vaikuttavan päätöksentekoon. Jos hinnasta on sovittu, sopimuksessa on myös pysyttävä, ellei siitä tehdä uutta sopimusta. Tässä tapauksessa tarjouksessa ja sen mukaan tehdyssä sopimuksessa ei ole ollut varaumaa siitä, että mahdolliset yllättävät kulut veloitetaan asiakkaalta erikseen. Tästä ei ole myöskään erikseen sovittu. K on perustellusti voinut luottaa siihen, että hän saa tarjouksen ja sopimuksen mukaisen palvelun siinä mainitulla hinnalla sikäli kuin poikkeuksia ei ole mainittu.

Tarjouksen mukaisen muuttopalveluksen sisällön erittelystä lukija voi päätellä vain kuljettajan purkuavun kuuluvan hintaan. Sen sijaan kuormaus on kuulunut hintaan kokonaisuudessaan. Tämä tulkinta on johdonmukainen myös ottaen huomioon osapuolten muuttokustannusten kohtuullisina pitämisestä käymän keskustelun. K on myös sopinut veloituksesta myöhemmin Eh:n kanssa. Toisaalta maininta apumieskuluista olisi voitu sisällyttää myös kohtaan lisäveloitus siltä varalta, ettei asiakkaalla olisi omaa muuttoapua. Lautakunta pitää siksi asianmukaisena, että asiakkaalta ei ole veloitettu koko apumieskulua, joka on merkittävä suhteessa koko kuljetuksen hintaan. Lautakunta ei kuitenkaan suosita perittyjen apumieskulujen hyvittämistä K:lle.

Pysäköintikuluista K on todennut, ettei niitä sisällytetty tarjoukseen, koska maksullisen pysäköintiluvan tarpeesta ei tiedetty tarjousta annettaessa. Muutto-osoite ei ollut tuolloin tiedossa, eikä pysäköinnistä Genevessä koskaan aikaisemminkaan ole jouduttu maksamaan.

Lautakunta katsoo, että pysäköintikulu on ollut sellainen ylimääräinen kulu, joka elinkeinonharjoittajan olisi pitänyt ottaa huomioon tarjousta antaessaan. Asiakkaalla on ollut oikeus luottaa tarjouksen mukaiseen hintaan ja siihen, että kansainvälisiä muuttokuljetuksia ammatikseen tekevä elinkeinonharjoittaja osaa tarjousta tehdessään ottaa huomioon kohteen olosuhteet.

Lautakunta katsoo, ettei Eh:lla ole oikeutta veloittaa K:ta 1665 markan pysäköintimaksua.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että Eh luopuu perimästä K.lta 1 665 markkaa.