Uuden osakeasunnon varaussopimus. Käsiraha. Varaajan 0ikeus saada korvaus kaupan syntymättä jäämisestä.

K:t allekirjoittivat 7.5.1999 asiakirjan, joka oli otsikoitu varaustarjoukseksi. Sen mukaan he tarjoutuivat varaamaan asunto-osakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttivat huoneiston hallintaan kohteesta, jonka E aikoi rakentaa. Kun tarjous oli hyväksytty, K:t maksoivat 20 000 markan varausrahan 19.5.1999 kaupan välittäneen XX:n tilille. Sopimuksen mukaan kauppakirja piti laatia viimeistään 31.5.1999 ja huoneiston piti valmistua viimeistään 31.10.1999.

K:t ilmoittivat 11.8.1999 päivätyllä kirjeellä E:lle luopuvansa varauksesta, koska yhtiö ei ollut pystynyt täyttämään velvoitteitaan. Samalla K:t vaativat varausrahan palauttamista ja asuntokauppalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukaista varausrahan suuruista hyvitystä. Yhtiö kieltäytyi maksamasta hyvitystä.

Asiassa on kysymys siitä, onko K:illa oikeus saada korvaus, kun kauppa jäi toteutumatta.

K:t vaativat, että E maksaa 20 000 markkaa asuntokauppalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin perusteella hyvityksenä kaupan peruuntumisesta.

Vastauksen johdosta K:t toteavat, että lattialämmitys ja takkavaraus sovittiin sisältyväksi kauppahintaan.

Vastaus

E toteaa, että käsirahan vastaanotti kiinteistönvälittäjä, jonka kanssa K:illa oli sopimus. Välittäjä on palauttanut käsirahan. Varaus otettiin vastaan ennakkomarkkinointivaiheessa. RS-sopimusta ei ollut vielä tehty.

Yhtiölle aiheutui K:ien muutostöiden suunnitelmista (lattialämmitys kaikkiin tiloihin ja takkavaraus) suunnittelu- ja kopiokuluina noin 22 000 markan kustannukset, joten sopimussakon vaatiminen ei ole kohtuullista. K:ille järjestettiin lisäksi mahdollisuus ostaa mainittu asunto uudelta rakentajalta, joten heille ei aiheutunut mitään menetystä.

Ratkaisun perustelut

K:t ovat vaatineet asuntokauppalain 3 luvun 3 §:n 3 momentissa säädettyä hyvitystä sen vuoksi, että kauppa jäi toteutumatta myyjän syystä.

Asuntokauppalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan luvun säännöksiä sovelletaan, jos tarjouksen tekijänä on kuluttaja, joka

1) on tehnyt myytävänä olleesta asunnosta ostotarjouksen ja maksanut tarjouksensa vakuudeksi myyjälle sovitun rahasumman (käsiraha); tai

2) asunnon myyjän suostumuksella on varannut itselleen oikeuden ostaa asunnon ja maksanut tämän vakuudeksi myyjälle käsirahan.

Hallituksen esityksen (HE 14/1994 s. 75-76) mukaan tarjouksen tekijä tarjoutuu käsirahan maksamalla alustavasti ostamaan kyseisen asunnon tarjoamallaan hinnaila. Käsirahan vastaannottamalla myyjä puolestaan lupautuu olemaan myymättä asuntoa kolmannelle taholle niin kauan kuin käsirahan antajan tarjous on voimassa ja lopullisen kaupan tekemiselle mahdollisesti varattua aikaa on jäljellä. Käsirahan voi myyjän puolesta vastaanottaa myös esimerkiksi kiinteistönvälittäjä. Käsirahan vastaanottaminen sitoo tällöin myyjää aivan samalla tavoin kuin jos hän olisi itse ottanut käsirahan vastaan, jollei kiinteistönvälittäjä käsirahatarjouksen hyväksyessään tarjouksen tekijän tieten ylitä toimeksiantosopimuksen mukaisia valtuuksiaan tai jollei nimenomaan sovita, että myyjälle varataan erikseen tilaisuus päättää, hyväksyykö hän tehdyn tarjouksen ehtoineen.

Momentin 2 kohdan mukaan luvun säännöksiä sovelletaan myös, kun kuluttaja on asunnon myyjän suostumuksella varannut itselleen oikeuden ostaa asunnon ja maksanut varauksensa vakuudeksi myyjälle käsirahan. Tällaisella sopimuksella käsirahan tarjoaja varaa itselleen tietyn harkinta-ajan, jonka kuluessa hän voi päättää ostaako hän kyseisen asunnon. Myyjä puolestaan lupautuu olemaan myymättä asuntoa kolmannelle niin kauan kuin sovittua harkinta-aikaa on jäljellä.

Asuntokauppalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan myyjän on viipymättä palautettava saamansa käsiraha, jos hän ei hyväksy ostotarjousta tai jos kauppa jää tekemättä muusta kuin tarjouksen tekijän puolella olevasta syystä. Jos myyjä tarjouksen tekijästä riippumattomasta syystä kieltäytyy tekemästä kauppaa niillä ehdoilla, joista on myyjän kanssa tai myyjän lukuun sovittu käsirahan vastaanottamisen yhteydessä, myyjän on käsirahan palauttamisen lisäksi suoritettava tarjouksen tekijälle hyvityksenä sovittua käsirahaa vastaava määrä, jollei 6 §:stä muuta johdu.

K:ien ja E:n välisen varaustarjouksen mukaan asunnon kauppakirja piti laatia viimeistään 31.5.1999 ja asunto saada käyttöön viimeistään 31.10.1999. Edelleen tarjouksen ehtojen mukaan sen vakuudeksi maksetaan 20 000 markan varausraha, kun tarjous on hyväksytty. Samalla on sovittu muun ohella takkavarauksesta ja lattialämmityksestä kaikkiin huoneisiin.

Osapuolten kesken ei ole erimielisyyttä siitä, että E ei toteuttanut kohdetta sovitusti. Koska kauppaa ei voitu tehdä sovituin ehdoin myyjän puolella olevasta syystä, K:t peruuttivat sopimuksen.

E:n mukaan varaussopimus tehtiin ennakkomarkkinointivaiheessa. Varaussopimuksesta ei kuitenkaan ilmene, että kohteen toteuttaminen olisi epävarmaa, siitä annetut tiedot olisivat epävarmoja tai että sopimuksen muita ehtoja voisi muuttaa muutoin kuin siltä osin, että rakennustapaselostus/varusteet täsmennetään myyjän puolelta ennen kauppakirjan allekirjoittamista.

Edellä olevan perusteella K:illa on oikeus saada asuntokauppalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukainen, varausrahan suuruinen korvaus. Asiassa ei ole oikeudellista merkitystä sillä, että K:t ovat ostaneet asunnon myöhemmin toiselta myyjältä toisin ehdoin.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että E maksaa K:ille hyvityksenä 20 000 markkaa.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 7.9.2001