Uroskoiran sijoitussopimus. Sopimuksen ehdot. Kuluttajavalituslautakunnan toimivalta.

Vaatimukset

K vaatii kuluttajavalituslautakuntaa vahvistamaan, että koiran omistusoikeus on siirtynyt hänelle.

K kertoo, että EH1 ja EH2 hankkivat Italiasta tuotetun vihikoiran jalostustarkoitukseen. K teki heidän kanssaan sijoitussopimuksen, jonka mukaan koiran omistusoikeus siirtyy hänelle viimeistään neljän astutuksen jälkeen tai viisivuotiaana.

Astutuksia on ollut yli sovitun määrän. Ne eivät ole johtaneet pentujen syntymiseen. Sopimuksen ehtona oli nimenomaan astutusten määrä, ei syntyneiden pentueiden määrä. Koira on tällä hetkellä viisi ja puolivuotias, joten omistusoikeuden siirtymisen toinenkin edellytys on täyttynyt.

K katsoo, että EH1:tä ja EH2:ta on pidettävä elinkeinonharjoittajina, koska he hankkivat koiran jalostuskäyttöön ja heillä on ollut muitakin koiria jalostustarkoitusta varten.

K ilmoittaa, että sijoitussopimuksessa vaaditut neljä astutusta ovat tapahtuneet seuraavasti:

- 31.12.1997 1. narttu

- 1.1.1998 1. narttu keinosiemennettiin

- 2.5.1998 2. narttu keinosiemennys

- 1.9.1998 3. narttu

- 2.9.1998 3. narttu uusinta

- 3.9.1998 4. narttu

- 4.9.1998 3. narttu toinen uusinta

- 6.9.1998 4. narttu uusinta

Toisen nartun keinosiemennys 2.5.1998 tapahtui EH2:n puhelinsoiton perusteella, joten se oli luovuttajien tiedossa. Kolmannen nartun astutus 1.9.1998 tapahtui EH1:n pihalla. Koira on astunut myös viidennen nartun, joka oli NN:n omistama. NN oli sopinut astutuksesta EH2:n kanssa.

K kieltäytyi antamasta koiraa ilmaiseksi astutukseen EH1:n omalle nartulle, koska koira oli astunut jo sopimuksen mukaiset neljä astutusta. Omien narttujen käytöstä sijoitussopimuksen ulkopuolella ei ole sovittu.

Vastaus

EH1 ja EH2 katsovat, että K:n vaatimukset ovat perusteettomia. Astutuksista EH1 ja EH2 toteavat, että valittajan esittämän listan ensimmäisen ja neljännen nartun astutuksista he ovat samaa mieltä. Keinosiemennystä EH1 ei olisi hyväksynyt, jos olisi tiennyt siitä. Kolmannen nartun astutuksesta EH1 ja EH2 saivat tietää vasta kuluttajavalituslautakunnan kautta tapahtuneen valituksen tiedoksiannon yhteydessä.

Omistusoikeuden luovuttamiseen EH1 ja EH2 eivät ole suostuneet, koska K on vastoin sopimusta kieltäytynyt luovuttamasta koiraa astutuksiin heidän omalle nartulleen. K:n kanssa oli sovittu, että koiraa saadaan käyttää omistajien omien narttujen astutukseen sijoitussopimuksen ulkopuolella. EH1 halusi pennuttaa oman maailmanvoittajatason narttunsa kyseisellä tuontikoiralla, joka oli Suomessa täysin uutta sukua. Kun nartun juoksu oli alkamassa, EH1 soitti K:lle, joka kuitenkin kieltäytyi luovuttamasta urosta.

EH1 ja EH2 ovat omalta osaltaan pyrkineet täyttämään sijoitussopimuksen ehdot. Kaikkien osapuolten tiedossa on, että sopimuksessa on kirjoitusvirhe. Koira oli todellisuudessa sijoitettu neljästä pentueesta, ei astutuksista. Tämän on myös K useassa yhteydessä myöntänyt. Valitettavasti tämä osa sopimuksesta jäi suulliseksi.

EH1 ja EH2 toteavat, että K on ilman omistajien lupaa käyttänyt koiraa astutuksissa ja tarjonnut koiraa jalostukseen Internetin välityksellä. Kaiken vaivannäön ja koiraan sijoitetun huomattavan rahasumman vuoksi olisi kohtuullista, että koiran omistusoikeus säilyisi EH1:llä ja EH2:lla, kunnes koira on siittänyt kaksi pentuetta.

Ratkaisun perustelut

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan muun muassa luonnollista henkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin luovuttaa vastiketta vastaan kulutushyödykkeitä.

Lain esitöiden mukaan kuluttajansuojalaissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan toiminnan on oltava taloudelliseen tulokseen tähtäävää ammattimaista toimintaa, jolla on ansiotarkoitus. Sen sijaan toiminnalta ei edellytetä, että henkilö saisi siitä pääasiallisen elantonsa tai että se vastaisi verolainsäädännössä tarkoitettua elinkeinon harjoittamista. (HE 8/77, s. 15-16).

Esitetyn selvityksen mukaan EH1 ja EH2 ovat hankkineet koiran jalostuskäyttöä varten ja heillä on ollut muitakin tässä käytössä olevia koiria. Lautakunta pitää koiran jalostuskäyttöä ammattimaisena toimintana, johon liittyy ansiotarkoitus. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että EH1 ja EH2 ovat kuluttajansuojalaissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia.

K on solminut EH1:n ja EH2:n kanssa sopimuksen koiran sijoituksesta. Sopimuksen tarkoituksena on ollut, että K tulee koiran omistajaksi täytettyään sopimuksen mukaiset velvollisuutensa.

Osapuolten allekirjoittamassa kirjallisessa sopimuksessa todetaan seuraavaa: "Koira siirtyy haltijan omistukseen kokonaan viimeistään neljän astutuksen jälkeen tai viisivuotiaana. Jos koiralla on ollut kolme astutusta, niin omistajat voivat siirtää halutessaan omistusoikeuden haltijalle ehdolla, että omistajat saavat yhden astutuksen ilmaiseksi omalle nartulleen."

Kirjallisessa sopimuksessa ei tarkemmin määritellä, mitä astutuksella tarkoitetaan. EH1 ja EH2 ovat esittäneet, että tarkoituksena oli sopia omistusoikeuden siirtyvän ehdolla, että astutuksista syntyy pentuja. K on kiistänyt tämän eikä asiassa ole esitetty EH1:n ja EH2:n kantaa tukevaa näyttöä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei sijoitussopimuksen sanamuodosta poikkeavalle tulkinnalle ole esitetty perusteita. Näin ollen lautakunta tulkitsee sopimusehtoa siten, että omistusoikeuden siirtymisen ehtona on ollut, että uros astuu neljä narttua. Sen sijaan omistusoikeuden siirtyminen ei edellytä, että nartut tulisivat kantaviksi tai että astutuksista syntyisi pentuja.

K on esittänyt selvityksen siitä, että koiraa on käytetty viiden nartun astutukseen. EH1 ja EH2 ovat kuitenkin ilmoittaneet, että ainoastaan kahden nartun astutus on tapahtunut heidän hyväksynnällään. Lautakunta toteaa, että sopimuksen tarkoitus huomioon ottaen oikeus käyttää koiraa jalostukseen on koiran omistajalla (luovuttajalla), kunnes omistusoikeus siirtyy haltijalle (vastaanottajalle). Omistajalla on siis oikeus päättää, mille nartuille urosta käytetään. Näin ollen sopimusvelvoitteen täyttämisen kannalta merkityksellisiä ovat vain sellaiset astutukset, jotka ovat tapahtuneet koiran omistajan myötävaikutuksella. Epäselväksi on jäänyt, ovatko koiran omistajat hyväksyneet K:n mainitsemat astutukset. Tällä epäselvyydellä ei kuitenkaan ole merkitystä asian ratkaisulle jäljempänä mainitusta syystä.

EH1 ja EH2 ovat esittäneet, että koira olisi pitänyt luovuttaa heille heidän omien narttujensa astutusta varten siten, että näitä astutuksia ei otettaisi huomioon laskettaessa sijoitussopimuksen edellyttämiä astutuskertoja. K on kiistänyt tällaisesta sovitun eikä osapuolten välisestä kirjallisesta sopimuksesta ilmene, että näin olisi sovittu. Päinvastoin sopimukseen otettu lausuma yhdestä ilmaisesta astutuksesta omistajan nartulle eräin ehdoin puhuu tällaista tulkintaa vastaan. Näin ollen on jäänyt näyttämättä, että K olisi ollut velvollinen luovuttamaan koiran EH1:n ja EH2:n omien narttujen astutusta varten ilman, että nämä astutukset olisi otettu huomioon arvioitaessa sopimusvelvoitteen täyttämistä.

Edellä on todettu asiassa jääneen epäselväksi, onko K täyttänyt astutuksia koskevan sopimusvelvoitteensa. Omistusoikeuden oli kuitenkin sovittu siirtyvän joko neljän astutuksen jälkeen tai koiran ollessa viisivuotias. Koira on täyttänyt viisi vuotta 29.12.2001. Näin ollen koiran ikää koskeva ehto on täyttynyt ja koiran omistusoikeus on tämän perusteella siirtynyt K:lle. Tämän vuoksi lautakunta suosittaa, että EH1 ja EH2 luovuttavat koiran rekisteritodistuksen K:lle.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH1 ja EH2 luovuttavat Beniamino-nimistä koiraa koskevan rekisteritodistuksen K:lle.