Uuden auton kauppa. Vaihtoauton arvon alentaminen. Autovero. Kohtuuton sopimusehto.

Kuluttaja (K) ja elinkeinonharjoittaja (EH) sopivat 21.9.2002 solmitulla tilaus- ja kauppasopimuksella uuden henkilöauton kaupasta. Auton luovutusajaksi sovittiin tammikuu 2003. Auton hinnaksi lisävarusteineen ja toimituskuluineen sovittiin 36 201 euroa ja hyvityshinnaksi vaihtoajoneuvosta 17 700 euroa.

Maahantuoja laski K:n ostamaa autoa vastaavan auton hintaa vuodenvaihteessa 3 220 euroa. Tämän vuoksi osapuolet allekirjoittivat auton luovutuspäivänä 2.1.2003 toisen tilaus- ja kauppasopimukseksi otsikoidun asiakirjan muutoin samoin ehdoin kuin edellä, mutta ostettavan auton hinta lisävarusteineen ja toimituskuluineen oli siinä 31 631 euroa ja vaihtoauton hyvityshinta oli 14 654 euroa. Uuden asiakirjan perusteella K:n maksettavaksi jäi vaihtoauton lisäksi 1 524 euroa vähemmän kuin alkuperisen sopimuksen perusteella.

Kauppaan sovelletaan Autoalan kuluttajaneuvottelukunnan hyväksymiä ja kuluttaja-asiamiehen tarkistamia autokaupan tilaus- ja kauppasopimusehtoja 1.6.2002.

K on tyytymätön siihen, että hän myyjän kehotuksesta allekirjoitti uuden asiakirjan, jossa vaihtoautosta hyvitettävää hintaa alennettiin.

Vaatimukset

K vaatii, että EH palauttaa hänelle koko uuden auton hinnanalennuksen 3 220 euroa eli jo saamansa 1 524 euron lisäksi vielä 1 696 euroa.

Vastaus

EH kiistää K:n vaatimuksen. Uusien autojen autoveron alennus aiheutti myös käytettyjen autojen hinnanalennuksen. K:n vaihtoauto oli noin kolmen vuoden ikäinen ja sillä oli ajettu noin 85 000 kilometriä. Mitä uudempi vaihtoauto on kysymyksessä, sitä suoraviivaisempaa arvonlasku on. Tammikuussa 2003 K:n vaihtoauton arvo oli noin 14 500 euroa, syyskuussa 2002 se oli noin 16 500 euroa.

Molempien osapuolten kannalta ratkaisevaa kaupassa oli välirahan määrä. Välirahaksi sovittiin syyskuussa 18 501 euroa. Kun tieto eduskunnalle annetusta autoveron alennusesityksestä tuli julkisuuteen, EH:n edustaja oli yhteydessä K:an ja sopi hänen kanssaan siitä, että K:n vaihtoauton hyvityshintaa lasketaan samassa suhteessa kuin uuden auton hinta laskee. Se merkitsi 1 696 euron laskua hyvityshintaan. Väliraha pieneni 1 524 eurolla, mikä oli ratkaisevaa K:n kannalta. Kun K tuli noutamaan autoaan tammikuussa, yhtiön edustaja esitti hänelle uutta tilaussopimusta, johon vaihtoauton hinnaksi oli merkitty 16 004 euroa, välirahaksi olisi muodostunut 16 977 euroa. EH esitti vielä, että yhtiön sisäisiin laskentajärjestelmiin perustuvista syistä vaihtoauton hyvityshinta merkitään vielä 1 350 euroa pienemmäksi, mutta että määrä hyvitetään K:lle ylimääräisenä alennuksena uuden auton hinnassa. Tarkoituksena oli saada vaihtoauton sisäänostohinta vastaamaan paremmin sen ulosmyyntihintaa, joka autoveroalennuksen jälkeen on noin 14 500 euroa. K:lla ei ollut asiaan mitään huomauttamista, koska järjestely ei vaikuttanut välirahaan.

Vaihtoauton hyvityshintaa koskevan tilaussopimuksen ehdon mukaan "Jos vaihtoauton arvo on arviointihetken jälkeen alentunut enemmän kuin mitä ajoneuvon tavanomaisesta huolellisesta käytöstä johtuu, tai jos sen arvo on alentunut sen vuoksi, että ajoneuvon arviointihetken mukaista varustelua on sovitusta poiketen poistettu tai vaihdettu, alennetaan vaihtoauton hintaa arvonmuutosta vastaavasti."

Tässä tapauksessa kysymyksessä on edellä mainitun sopimusehdon ensimmäisessä virkkeessä mainittu tilanne. Vaihtoauton arvo on syyskuun 2002 ja tammikuun 2003 välillä alentunut selvästi enemmän kuin ajoneuvon tavanomaisesta käytöstä on johtunut. Arvonalennuksen syyllä ei ole asiassa merkitystä. Pelkkä arvonalennuksen tapahtuminen oikeuttaa tarkistamaan vaihtoauton hintaa. K ei EH:n käsityksen mukaan ole edes väittänyt, ettei näin olisi käynyt. Autoveropäätös laski tosiasiassa K:n vaihtoauton arvoa ainakin 2 000 eurolla, josta myyjäliike otti osan vastuulleen.

Ratkaisun perustelut

Saadun selvityksen mukaan K sopi EH:n kanssa 21.9.2002 uuden henkilöauton kaupasta. Sopimuksen mukaan auton kauppahinta oli 32 070 euroa (lisävarusteineen ja toimituskuluineen 36 201 euroa) ja vaihtoauton hyvityshinta 17 700 euroa. Osapuolet tekivät autoa luovutettaessa tammikuussa 2003 uuden sopimuksen, jossa kauppahinta oli 27 750 euroa (OVH 29 100 ja alennus 1 350 euroa, lisävarusteineen ja toimituskuluineen hinta yhteensä 31 631 euroa), ja vaihtoauton hyvityshinta 14 654 euroa. Jälkimmäinen sopimus liittyi siihen, että hallitus antoi eduskunnalle lakiesityksen, jossa autoveroa oli tarkoitus alentaa takautuvasti 1.1.2003 alkaen lain voimaan tultua. Auton hinta aleni 32 070 eurosta 29 100 euroon eli 2 970 euroa. Tästä K sai alennusta vielä 1 350 euroa. Toisaalta vaihtoauton hintaa alennettiin 3 046 euroa.

Lautakunta toteaa, että tilaus- ja kauppasopimuksen yleisten vakiosopimusehtojen kohdan 5 mukaan uuden auton hinta alenee, jos maahantuoja alentaa vastaavien autojen hintaa viranomaisen ennen sopimuksen mukaista luovutusaikaa tekemän, autojen hintaan vaikuttavan, veroja koskevan päätöksen vuoksi. Vaikka muodollisesti lopullista veropäätöstä ei tässä tapauksessa ollut tehty, hallituksen esityksen vaikutus oli käytännössä sama. Maahantuojat alensivat yleisesti uusien autojen hintoja vuoden vaihteessa. Osapuolilla ei ole tästä seikasta kiistaa.

EH on vedonnut tilaus- ja kauppasopimuksen ehtokohtaan 6. Vaihtoajoneuvo, jonka mukaan "Jos vaihtoauton arvo on arviointihetken jälkeen alentunut enemmän kuin mitä ajoneuvon tavanomaisesta huolellisesta käytöstä johtuu, tai jos sen arvo on alentunut sen vuoksi, että ajoneuvon arviointihetken mukaista varustelua on sovitusta poiketen poistettu tai vaihdettu, alennetaan vaihtoauton hintaa arvonmuutosta vastaavasti."

EH katsoo, että kysymys on edellä mainitun sopimusehdon ensimmäisessä virkkeessä mainittu tilanne. K:n vaihtoauton arvo on EH:n mukaan alentunut syyskuun 2002 ja tammikuun 2003 välillä selvästi enemmän kuin ajoneuvon tavanomaisesta käytöstä on johtunut. Edelleen EH katsoo, ettei arvonalennuksen syyllä ole asiassa merkitystä, ja että pelkkä arvonalennuksen tapahtuminen oikeuttaa tarkistamaan vaihtoauton hintaa. EH:n mukaan autoveropäätös laski tosiasiassa K:n vaihtoauton arvoa ainakin 2 000 eurolla, josta myyjäliike otti osan vastuulleen.

Ehtokohdan alussa mainitaan vaihtoauton arvon alennus tarkemmin täsmentämättä sen syytä. Jäljempänä ehtokohdassa mainitaan kuitenkin "tavanomainen käyttö" sekä varustelun poistaminen tai muuttaminen. Lautakunta katsoo, että ehtokohta ei tarkoita tilannetta, jossa vaihtoautojen markkina-arvo yleisesti alenee vaan tilannetta, jossa vaihtoauton arvonalennus johtuu jostakin auton luovuttajan toimenpiteestä tai autoa kohdanneesta tapaturmasta. K:n vaihtoauton arvo ei ollut alentunut vuoden vaihteessa ehtokohdassa tarkoitetusta syystä.

Selvityksen mukaan tammikuussa 2003 tehty uusi asiakirja allekirjoitettiin yksin toisen sopijapuolen, myyjän, aloitteesta. Tehdyllä sopimuksella vain myyjän asema parani alkuperäisestä ja ilman, että siihen olisi ollut kuluttajan sopimussidonnaisuuksista johtuvaa velvoitetta. Asiakirja on sisällöltään täysin samanlainen kuin 21.9.2002 allekirjoitettu tilaus- ja kauppasopimus, paitsi ostetun auton ja vaihtoautosta hyvitettävän hinnan osalta. Lautakunta katsookin, että 2.1.2003 tehdyn asiakirjan tarkoituksena on ollut pelkästään alkuperäisen sopimuksen muuttaminen, ei uuden sopimuksen tekeminen. Näin asiakirjassa ei ole kyse uudesta tilaus- ja kauppasopimuksesta vaan sopimuksesta, jolla on muutettu uutta sopimusta vaihtoautosta hyvitettävän hinnan osalta.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta, jos se on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Tässä tapauksessa on arvioitava, onko sopimus vaihtoauton hyvityshintaa koskevasta muuttamisesta kohtuuton kuluttajansuojalain 4 luvussa tarkoitetulla tavalla.

Kuten edellä todettiin, sopimuksen muutos on tehty myyjän edun vuoksi. Tällä tavoin on voitu sivuuttaa se, että autokaupan vakiosopimusehtojen mukaan vaihtoauton hyvityshinta ei alene samalla tavoin uuden auton hinnan kanssa. Sopimuksella on siirretty rahanarvoinen etuus vastikkeetta ostajalta myyjälle. Ostaja ei ole hyötynyt sopimuksesta mitään. Lisäksi lautakunta katsoo, että vakiosopimusehdot eivät ole myyjää kohtaan sillä tavoin epätasapainoiset, että ne vaikuttaisivat arvioitaessa muutossopimuksen kohtuuttomuutta kuluttajan kannalta. Uuden auton hinnanalennus on ollut alle 15 prosenttia. Mahdollinen autoveron alentaminen on myös ollut yleisesti tiedossa syksyllä 2002. Myyjällä olisi ollut mahdollisuus varautua sen riskin varalta, että uuden auton hinta ennen luovutusta alene.

Edellä mainituilla perusteilla lautakunta pitää kuluttajan kannalta kohtuuttomana sopimusta, jolla vaihtoauton hyvityshintaa on alennettu. Lautakunta sovittelee sopimusta siten, että myyjän on hyvitettävä ostajalle 1 696 euroa, minkä verran vaihtoauton hintaa alennettiin, kun otetaan huomioon uudesta autosta annettu ylimääräinen 1 350 euron hinnanalennus, kuten K on vaatinutkin.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH hyvittää K:lle 1 696 euroa.

Eriävä mielipide pöytäkirjan liitteenä.

Olen muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta katson, että sopimusta on soviteltava siten, että EH on velvollinen palauttamaan K:lle puolet vaihtoauton arvon alennuksesta, kun uudesta autosta annettu alennus on otettu huomioon. Perusteluna pienemmälle sovittelulle on se, ettei myyjällä ole käytännössä ollut mahdollisuutta ottaa sopimusehdoissa huomioon veronalennuksen vaikutusta vaihtoauton arvon alenemiseen. Käytössä ovat olleet kuluttaja-asiamiehen tarkastamat vakiosopimusehdot, jotka ovat tältä osin epätasapainoiset. Totean vielä, että syksyllä 2002 ei autoveron tuleva alennus ollut yleisesti tiedossa.

Julkaistu 8.10.2003