Uuden henkilöauton tilauksen peruuttaminen. Myyjän perimän sopimusehtojen mukaisen vahingonkorvauksen kohtuullisuus.

Vaatimukset

K vaatii ensisijaisesti, että puheena oleva autokauppa todetaan pätemättömäksi, ja että hänet vapautetaan vahingonkorvausvelvollisuudesta. Toissijaisesti hän vaatii, että sopimus katsotaan pätemättömäksi yleisten autokaupan tilaus- ja kauppasopimusehtojen osalta ja vahingonkorvauksen määräksi määrätään vain ne kustannukset, joita autoliikkeelle tosiasiallisesti aiheutui.

K:n mukaan myyjä ei täyttänyt kuluttajansuojalain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan, vaan antoi hänelle mahdollisuuden tutustua autokaupan yleisiin tilaus- ja kauppasopimusehtoihin vasta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Näin ollen K sai tietää vahingonkorvausehdon yllättävyydestä ja ankaruudesta liian myöhään.

Myös sopimuksen todellinen vuosikorko salattiin. Ilmoitettuaan myyjäliikkeelle kaupan peruuttamisesta K kävi liikkeen kanssa neuvotteluja muun muassa vahingonkorvauksen sovittelusta. Tuolloin hänelle selvisi, että todellinen vuosikorko osamaksukaupassa olisi ollutkin 8,7 prosenttia eikä myyjän ilmoittama 6,5 prosenttia.

Myyjä painosti sopimuksen tekemiseen varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 33 §:n tarkoittamalla tavalla. Myyjä kiirehti kauppaa ilmoittamalla, että sopimus solmittaisiin heti ja rahat voisi toimittaa myöhemmin. Tämä tapahtui sen jälkeen kun K oli sanonut, ettei hänellä ollut sillä hetkellä rahaa. Hän jäi myös siihen uskoon, että sopimus astuisi voimaan vasta auton toimituspäivänä 28.2.2003.

Siltä varalta, että sopimus kuitenkin katsotaan päteväksi, K vaatii, että vahingonkorvauksen määrää alennetaan, koska myyjäliikkeelle ei ole voinut aiheutua esittämänsä vaatimuksen suuruista vahinkoa. Auto ehti olla myytynä kuitenkin vain yhden arkipäivän ajan.

Vastaus

EH toteaa, että puheena oleva kauppasopimus on solmittu kaikilta osin siten, kuin autokaupassa yleensä tehdään: K valitsi myyjän kanssa sopivan automallin, jonka jälkeen arvioitiin vaihtoauto, sovittiin välirahasta, maksuehdoista ja luovutuspäivästä sekä tehtiin kauppasopimus. K oli täysin selvillä kaikesta kauppaan liittyvästä. Myös maksuehdot kuluineen ja korkoineen oli merkitty kauppasopimukseen.

Ratkaisu

K on vedonnut siihen, entä hänen ja EH:n välinen tilaus- ja kauppasopimus olisi pätemätön.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 33 §:n mukaan oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tienneen.

Asiassa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa myyjän menettelyn olleen kunnianvastaista ja arvotonta niin, että sopimus olisi pätemätön.

Edelleen K katsoo, että sopimus on pätemätön sillä perusteella, ettei hänelle ilmoitettu luoton todellista vuosikorkoa.

Lautakunta toteaa, että kuluttajansuojalain 7 luvun 6 ja 7 §:n mukaan luottoa markkinoitaessa on ilmoitettava todellinen vuosikorko. Sillä, miten EH on mahdollisesti markkinoinut luottojaan ei ole merkitystä yksittäisen sopimuksen pätevyydelle. Sopimuksessa on asianmukaisesti mainittu luoton kestoaika, kuukausierä, perustamiskustannukset, käsittelymaksut ja korkoprosentti. Sopimus ei ole tällä perusteella pätemätön.

K on vielä vedonnut siihen, ettei myyjä antanut hänelle tilaisuutta tutustua sopimusehtoihin. K:n lautakuntaan toimittamista sopimuskopioista kuitenkin ilmenee, että sopimuksen etupuolella on viittaus kääntöpuolella olevin sopimusehtoihin. K on allekirjoittanut sopimuksen, jossa nimikirjoituskohdan yläpuolella on maininta siitä, että hän on lukenut sopimuksen liitteenä olevat sopimusehdot ja sitoutuu niitä noudattamaan. Ehdot ovat tulleet sopimuksen osaksi.

Lautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että K:n ja EH:n välisessä auton tilauskaupassa olisi tapahtunut jotakin sellaista, jonka perusteella osapuolten solmimaa sopimusta voitaisiin pitää edellä tarkoitetulla tai muulla tavalla pätemättömänä tai että autokaupan tilaus- ja kauppasopimusehdot eivät olisi tulleet sopimuksen osaksi.

Jos ostaja rikkoo sopimuksen peruuttamalla tavaran tilauksen ennen tavaran luovutusta, myyjällä ei kuluttajansuojalain 5 luvun 25 §:n mukaan ole oikeutta pysyä sopimuksessa ja vaatia kauppahinnan maksamista. Sen sijaan myyjällä on oikeus korvaukseen hänelle aiheutuvasta vahingosta 28 §:n mukaisesti. Tämän pykälän 1 momentin mukaan myyjällä on oikeus korvaukseen niistä erityisistä kustannuksista, joita hänelle on aiheutunut sopimuksen tekemisestä ja täyttämisestä ja jotka todennäkisesti jäävät hyödyttömiksi, sekä kaupan purkamisen tai peruutuksen vuoksi aiheutuvista erityisistä kustannuksista.

Pykälän 2 momentin mukaan muusta vahingosta myyjällä on oikeus saada korvaus, joka on kohtuullinen ottaen huomioon tavaran hinta, sopimuksen purkamisen tai peruutuksen ajankohta, sopimuksen täyttämiseksi suoritetut toimenpiteet sekä muut seikat.

Pykälän 3 momentin mukaan sopimus, jonka mukaan myyjä pidättää itselleen oikeuden ennalta määrättyyn korvaukseen peruutuksen tai purun vuoksi, on pätevä, jos sopimuksen mukainen korvaus on kohtuullinen ottaen huomioon se korvaus, johon myyjällä 1 ja 2 momentin mukaan yleensä olisi oikeus.

Tilaus- ja kauppasopimuksen ehtojen 4 kohdan mukaan myyjä saa periä vahingonkorvauksena kymmenen prosenttia sopimuksen mukaisesta ajoneuvon käteishinnasta, kun käteishinta on enintään 4 204,70 euroa, jos ostaja ilman lakiin perustuvaa syytä purkaa sopimuksen ennen kuin ajoneuvo on luovutettu hänen hallintaansa. Tämän ylimenevästä kauppahinnan osasta vahingonkorvaus on kolme prosenttia.

K on vedonnut siihen, että ehtojen kohta 4 olisi yllättävä ja ankara.

Lautakunta toteaa, että ehto on kuluttajansuojalain mukainen. On tavanomaista, että sopimuksen rikkonut osapuoli joutuu maksamaan vahingonkorvausta toiselle osapuolelle. Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisissä kaupoissa käytetään myös yleisesti vakiokorvausehtoja.Lautakunta ei pidä tilaus- ja kauppasopimuksen ehtokohtaa 4 yllättävänä ja ankarana.

K:lla ei ole selvityksen mukaan ollut lain tai sopimuksen mukaista perustetta peruuttaa sopimus.

K on rikkonut puheena olevan sopimuksen peruuttamalla auton tilauksen kuluttajansuojalain 5 luvun 25 §:n edellyttämällä tavalla ennen sen luovutusta. Myyjäliike on tästä syystä velkonut häneltä autokaupan tilaus- ja kauppasopimusehtojen 4 kohdan perusteella lasketun 810,45 euroa. K katsoo kyseisen summan kohtuuttomaksi ja on vaatinut sen alentamista vedoten muun muassa sopimuksen syntymisen ja peruuttamisen väliseen lyhyeen aikaan.

Lautakunta toteaa, että myyjällä on velvollisuus näyttää toteen ostajan sopimusrikkomuksesta aiheutunut vahingon määrä, jos vakiokorvauksen perustellusti väitetään olevan kohtuuttoman suuri. Jos myyjälle aiheutunut todellinen vahinko alittaa vakiosopimusehtojen mukaan lasketun vahingonkorvauksen, voidaan vakiokorvausta sovitella kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan.

Jos kuluttajansuojalaissa tarkoitettu sopimuksen mukainen hinta on kulutushyödykkeen laatu ja yleinen hintataso huomioon ottaen kohtuuton, voidaan sitä kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan sovitella. Jos tällaisen sopimuksen muu sopimusehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, voidaan ehtoa sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olosuhteet ja muut seikat.

Esitetyn selvityksen mukaan EH:n vaatima korvaus tilauksen peruuttamisesta on sopimusehtojen mukainen summa. Lautakunta ei pidä sopimusehtoa kohtuuttomana eikä se K:n kannalta johda kohtuuttomuuteen, kun otetaan huomioon kuluttajansuojalain 5 luvun 28 §:n säännökset myyjä oikeudesta korvaukseen silloin, kun ostaja vetäytyy sopimuksesta.

Edellä olevan perusteella lautakunta ei suosita hyvitystä.