Luoton takaisinmaksu. Korko. Koron kohtuullisuus.

Kuluttaja (K) valittaa elinkeinonharjoittajalta (EH) saamiensa luottojen takaisinmaksusta. K katsoo, että EH on veloittanut luotoista korkoa virheellisesti.

Vaatimukset

K vaatii EH:a korjaamaan virheen ja palauttamaan liikaa maksetut korot.

K kertoo hoitaneensa velan maksua säännöllisesti, mutta tästä huolimatta velkapääoma ei ole lyhentynyt. EH:n korkovaatimus on K:n suorittamien laskelmien perusteella ollut virheellinen. K katsoo, että 27,6 prosentin korko on nykyinen korkotaso huomioon ottaen liian korkea.

Vastaus

EH ilmoittaa, että asiakas on allekirjoituksellaan hyväksynyt luottoehdot, joiden mukaan luoton korko on 27,6 prosenttia vuodessa. Velalle maksetaan kuukausittain 1,9 prosentin korkoa ja 1,4 prosentin limiittikorkoa. K:n luottojen korot on laskettu luottoehtojen mukaisesti.

K on käyttänyt maksuvapaita kuukausia, jolloin asiakkaalta veloitetaan normaali korko.

Ratkaisu

K:n ja EH:n välisen luottosopimuksen ehdoissa todetaan luottokustannuksista seuraavaa:

"Kuukausikorko on 1,9 % kuukauden viimeisen päivän velkasaldolle. Lisäksi sinulle myönnetystä luotosta peritään limiittikorkoa 0,4 %/kk, kuitenkin vähintään 2 euroa yhteensä. Vuosikorko on 27,7 %.".

Lautakunta toteaa, että luottoehdoissa on selkeästi kerrottu, paljonko luotosta maksetaan korkoa. Lautakunnalle esitetty selvitys ei osoita, että EH olisi vaatinut K:lta korkoa enempää kuin mihin sillä luottoehtojen mukaan on oikeus. Luottojen hidas lyheneminen on johtunut siitä, että koron osuus maksuerästä on varsinkin luottoajan alussa ollut suuri sekä siitä, että K on käyttänyt hyväkseen lyhennysvapaita kuukausia.

K on luottoehdoissa sitoutunut maksamaan myönnetylle luotolle limiittikorkoa. Osapuolet eivät kuitenkaan ole sopineet luottolimiitistä, jonka rajoissa velallisella olisi oikeus käyttää luottoa, vaan kyseessä on määräajaksi tehty luottosopimus, jonka ehtojen mukaan luottoa voi lyhennysten jälkeen hakea lisää. Luottoehdot ja käytetty nimitys "limiittikorko" ovat tältä osin epätäsmälliset eivätkä kuvaa luottosopimuksen luonnetta. Koska luoton kokonaiskorko on kuitenkin selkeästi ilmoitettu luottoehdoissa ja K on sen hyväksynyt luottoa ottaessaan, lautakunta katsoo, ettei limiittikoron hyvittämiselle ole perustetta.

Luottoja otettaessa voimassa olleen kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan (16.12.1994/1259) mukaan silloin, kun tässä laissa tarkoitetun sopimuksen mukainen hinta on kulutushyödykkeen laatu ja yleinen hintataso huomioon ottaen kohtuuton, voidaan sitä sovitella.

K:n saaman luoton korko on ollut erittäin korkea ja ylittänyt huomattavasti esimerkiksi pankkiluottojen korkotason. Koron ei kuitenkaan ole osoitettu poikenneen siitä, mitä se on muiden samantyyppisten luottojen osalta vastaavana ajankohtana ollut. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei korko ole kohtuuton kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla siten, että sitä tulisi sovitella.

Lautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 9.1.2004