Eläkevakuutus. Tuloverolainmuutos. Eläkeiän siirtyminen. Verovähennysoikeus.

Vaatimukset

NN vaatii sopimuksen purkamista ja maksamiaan rahoja takaisin. Vakuutusmaksuja ei nyt enää peritä, mutta maksetut maksut ovat jääneet yhtiölle.

NN toteaa tehneensä vakuutusyhtiön kanssa vapaaehtoisen eläkesäästösopimuksen. Sittemmin tilanne on muuttunut niin, että uuden lain vuoksi eläkeikä nousi 60 vuodesta 62 vuoteen, ja myös verotus muuttui. Eläke jäi tässä tilanteessa turhaksi, koska NN:n eläkeikä on muutenkin 63 vuotta. Taloudellisen tilanteen muuttumisen takia hän ei enää kykene maksamaan eläkevakuutusta. Hän on ostanut asunnon.

Yhtiön mukaan sopimuksen irtisanominen on mahdollista vain avioeron, puolison kuoleman ja pitkän työttömyyden perusteella. NN katsoo, että hänen esittämänsä syyt ovat näihin rinnastettavia.

Vastaus

Vakuutusyhtiö pitää valitusta aiheettomana. NN on vaatinut vakuutussopimuksensa irtisanomista ja säästön palauttamista vedoten siihen, ettei omaeläkevakuutus ole eduskunnan hyväksymien veromuutosten myötä enää hänelle tarpeellinen. Lisäksi hän on esittänyt irtisanomisperusteeksi taloudellisen tilanteensa, joka on muuttunut vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen ja jonka vuoksi hän ei enää pysty maksamaan vakuutusmaksuja eläkevakuutukseensa.

Verouudistus

Eduskunta hyväksyi 22.6.2004 vapaaehtoisten eläkevakuutusten tuloverotuksen muutosta koskevan lain, jonka mukaan yksityishenkilöiden ottamien eläkevakuutusten osalta luovutaan nykyisestä ansiotuloverotuksesta ja siirrytään pääomatuloverotuksen piiriin. Samalla vakuutusmaksujen verovähennysedellytyksiin sisältyvä ikäraja korotettiin 60 vuodesta 62 vuoteen.

Vanhoja sopimuksia eli ennen 6.5.2004 voimaantulleita sopimuksia koskee vuoden mittainen siirtymäsäännös pääomatuloverotukseen siirtymisen osalta ja viiden vuoden mittainen siirtymäsäännös iän osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että vuosina 2004 ja 2005 maksetut vakuutusmaksut voi vähentää vielä ansiotuloista ja myös tähän mennessä maksetuista maksuista kertynyt säästö verotetaan ansiotulona. 1.1.2006 alkaen maksetut maksut vähennetään pääomatuloista ja näistä maksuista kertynyt säästö verotetaan pääomatulona, kun se aikanaan maksetaan eläkkeenä ulos.

Ikää koskeva viiden vuoden mittainen siirtymäsäännös tarkoittaa sitä, että vanhan sopimuksen mukaiselle eläkeiälle voi maksaa vielä vuodet 2005 - 2009. Jotta maksetut maksut olisivat vähennyskelpoisia verotuksessa vielä vuonna 2010 ja sen jälkeen, on tämän jälkeen maksettujen maksujen kerrytettävä eläkesäästöä, joka kerryttää eläkettä aikaisintaan 62 ikävuodesta. Jos alkuperäinen eläkeikä on esim. 60-65 vuotta, voi ikävälille 60-62 säästää vielä vuodet 2005 - 2009.

NN:n eläkevakuutussopimus on tullut voimaan 15.8.2002. Näin ollen sitä koskevat hyväksyttyyn lakiin kirjoitetut siirtymäsäännökset. NN voi siis säästää vielä vuodet 2004 ja 2005 niin sanottujen vanhojen säännösten mukaisesti. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että NN voi vähentää maksamansa vakuutusmaksut ansiotuloista ja 31.12.2005 mennessä maksetuista maksuista kertynyt säästö verotetaan aikanaan ansiotulona. 1.1.2006 alkaen NN voi vähentää maksut pääomatuloista tai mikli pääomatuloja ei ole, erityisenä alijäämähyvityksenä ansiotulon verosta.

Vuodet 2005-2009 NN voi vielä kerryttää eläkettä alkuperäisen sopimuksen mukaiselle ikävälille. 1.1.2010 alkaen on maksettujen maksujen kohdistuttava alintaan 62 vuoden eläkeiälle, jotta ne olisivat vähennyskelpoisia verotuksessa.

1.6.1999 voimaantulleiden Rahasto-Omaeläke vakuutusehtojen kohdan 23 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutussopimuksen voimassaoloaikana muuttaa vakuutusehtoja, laskuperusteita ja muita sopimusehtoja, jos muutokseen on erityistä syytä korkotason muutoksen, yleisen vahinkokehityksen, muuttuneen lainsäädännön tai viranomaismääräyksen vuoksi ja edellyttäen, että vakuutussopimuksen sisältö ei muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna. Jos vakuutuksenottaja ei hyväksy etuja heikentävää muutosta, hän voi irtisanoa vakuutussopimuksen ja nostaa sopimukselle kertyneen vakuutussäästön kohdan 20 mukaisesti.

Vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan väliseen sopimukseen liittyvät molempia osapuolia sitovat vakuutusehdot. Eläkevakuutusta tehtäessä sovitaan muun muassa eläkeaika ja tavoitteena olevan eläkkeen määrä. Verotuksen muuttuminen ei välittömästi muuta vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välistä sopimusta. Vakuutusmaksuun liittyvän verokannusteen muuttuminen ei estä maksun maksamista eikä eläkkeen suorittamista sopimuksessa sovittuna aikana. Verotus ei ole osa sopimusehtoja. Verotus on lainsäätäjän päätettävissä oleva asia. Verotukseen liittyvät säännökset vahvistetaan vuosittain. Lainsäätäjän päättämä verotuksen muutos ei ole sitovan sopimusehdon etuja heikentävä muutos eikä muutos ole kummankaan sopijapuolen tekemä. Näin ollen sopimusehtojen mukainen irtisanomisperuste ei tässä tapauksessa toteudu.

Eläkevakuutuksen tarkoitus

NN:n lakisääteinen eläkeikä on hänen ilmoituksensa mukaan 63 vuotta. NN:n mukaan vakuutus on aivan turha, koska verouudistuksen myötä alin eläkeikä nousee 62 vuoteen. Vapaaehtoisella eläkevakuutuksella on monta tarkoitusta. Eläkevakuutuksella täydennetään lakisääteistä eläkettä joko nostamalla eläketurvan tasoa tai aikaistamalla eläkkeelle jääntiä.

NN:n alkuperäisen eläkesuunnitelman mukaisesti omaeläkettä nostetaan ikävälillä 60-65 vuotta. Verouudistuksesta huolimatta NN voi edelleen säästää eläkevakuutussopimukseen ja vähentää maksut verotuksessaan. NN voi säästää vielä vuoden 2009 loppuun saakka säästöä, joka kerryttää eläkettä myös alle 62 ikävuoden. 63 ikävuoden ylittävällä osalla NN voi täydentää lakisääteistä eläketurvaansa. Tämän vuoksi NN:n eläkevakuutus ei ole suinkaan muuttunut verouudistuksen myötä tarpeettomaksi.

Taloudellisen tilanteen muuttuminen

Vakuutushakemuksen mukaan NN on saanut 1.5.2002 voimaan tulleen tuoteselosteen ja lisäksi sopimuskirjan yhteydessä vakuutusehdot.

Rahasto-Omaeläke-vakuutuksen tuoteselosteen sivun 5 mukaan vakuutuksenottaja voi irtisanoa vakuutussopimuksen vain poikkeuksellisissa tilanteissa, joita ovat vakuutetun avioero, aviopuolison kuolema ja vakuutetun tai hänen aviopuolisonsa yli vuoden kestänyt työttömyys (liite 2). Lisäksi irtisanomisperusteet on mainittu vakuutusehdoissa.

Rahasto-Omaeläke-vakuutus on pitkäaikainen sopimus ja se voidaan irtisanoa vain tiettyjen ehdoissa määriteltyjen edellytysten vallitessa. Tämä on perusteltua muun muassa sen vuoksi, että vakuutusmaksut voi vähentää verotuksessa. Näin myös verotuksellinen näkökulma puoltaa sitä, että vakuutuksen takaisinostoperusteet on ehdoissa tarkoin määritelty ja vakuutusyhtiöiden tulee myös näitä takaisinostoperusteita noudattaa. Irtisanomisperusteeksi ei vakuutusehtojen mukaisesti riitä vakuutuksenottajan muuttunut taloudellinen tilanne eikä se, ettei vakuutuksenottaja pysty maksamaan vakuutusmaksuja sopimukselle.

Yhtiön johtopäätökset

NN:n Rahasto-Omaeläke-vakuutussopimuksen sisältö ei ole hänen esittämällään tavalla muuttunut verouudistuksen myötä. NN voi edelleen maksaa sopimukseensa vakuutusmaksuja ja vähentää ne verotuksessaan sekä jäädä omaeläkkeelle alkuperäisen suunnitelman mukaan. Rahasto-Omaeläke-vakuutussopimuksen voi irtisanoa vain tietyillä vakuutusehdoissa mainituilla perusteilla. Taloudellisen tilanteen muuttuminen ei ole tällainen irtisanomisperuste. Edellä mainituilla perusteilla yhtiö katsoo, ettei vakuutussopimusta voida irtisanoa.

Ratkaisu

Vakuutusehtojen kohdan 23 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutussopimuksen voimassaoloaikana muuttaa vakuutusehtoja, laskuperusteita ja muita sopimusehtoja, jos muutokseen on erityistä syytä korkotason muutoksen, yleisen vahinkokehityksen, muuttuneen lainsäädännön tai viranomaismääräyksen vuoksi ja edellyttäen, että vakuutussopimuksen sisältö ei muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna. Jos vakuutuksenottaja ei hyväksy etuja heikentävää muutosta, hän voi irtisanoa vakuutussopimuksen ja nostaa sopimukselle kertyneen vakuutussäästön kohdan 20 mukaisesti.

Lautakunta toteaa, että tuloverotuksen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksujen vähennysoikeutta tuloverotuksessa koskevat säädökset ovat muuttuneet vakuutusyhtiön vastauksessaan esittämällä tavalla. NN katsoo, että merkittävää hänen kannaltaan on erityisesti se, että vakuutusmaksujen verovähennysedellytyksiin sisältyvä ikäraja korotettiin 60 vuodesta 62 vuoteen. NN:n mielestä hänen eläkevakuutussopimuksensa on käynyt tarpeettomaksi, koska hänen eläkeikänsä on 63 vuotta. Lisksi hän on vedonnut taloudelliseen tilanteeseensa.

Lautakunta toteaa, että edellä kerrottu lainmuutos ei ole suoranaisesti muuttanut NN:n ja vakuutusyhtiön välistä eläkesopimusta. Sopimuksen sisältö on pysynyt entisellään ja vain siihen ulkoisesti liittyvässä verotuksessa on tapahtunut muutoksia. Sopimuksessa on varattu mahdollisuus sen muuttamiseen, kun lainsäädäntö muuttuu, mutta nyt ei siis ole kyse sopimuksen muuttamisesta. Sopimuksessa ei myöskään ole mainintaa vakuutusmaksujen verokohtelusta henkilöverotuksessa, joten veroja koskevat seikat eivät ole osa sopimusta.

Vakuutusyhtiön vastauksessa on selvitetty siirtymäajan säännökset, joiden mukaan verovähennyksiä voidaan tehdä entiseen tapaan siirtymäkauden aikana. NN:n eläkevakuutussopimuksen maksuaika olisi ollut 8.8.2002 - 31.1.2025. Tänä aikana siirtymäsäännökset olisivat koskeneet hänen eläkevakuutusmaksujaan edellä esitetyn mukaisesti vuoden 2009 loppuun saakka.

Kyseisessä lainmuutoksessa ei ole säädetty ennen lainmuutosta tehtyjen vakuutussopimusten irtisanomisesta muuttuneen lain perusteella.

Kuluttajansuojalaissa tarkoitetun kulutushyödykesopimuksen ehtoa voidaan lain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta, jos se on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Lautakunta toteaa, että lain muutos voi tarkoittaa edellä esitettyä olosuhteiden muuttumista, joka voi johtaa sopimuksen kohtuuttomuuteen kuluttajan kannalta.

Lautakunnan käsityksen mukaan yleisesti tunnettua on, että erilaisia sopimuksia, myös eläkevakuutussopimuksia, koskevia lakeja muutetaan ajan kuluessa. Omaisuuden perustuslainsuoja turvaa myös sopimusehtojen pysyvyyttä. Tässä kysymyksessä olevan verolainsäädännön muutokseen johtaneesta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL/21/2004 - HE 8/2004) perustuslakivaliokunta on katsonut, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos eläkein korottamisesta johtuvia vaikutuksia lähellä sopimuksen mukaista eläkeikää pehmennetään pidentämällä yhden vuoden ehdotettua siirtymäaikaa esimerkiksi viiteen vuoteen. Näin tehtiinkin eduskunnassa ja laki säädettiin tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunnan arvio siitä, puuttuuko laki perustuslain vastaisesti sopimussuhteiden koskemattomuuteen, voidaan yhtenä seikkana ottaa huomioon arvioitaessa, merkitsevätkö lainmuutoksen ennakoitavissa olleet vaikutukset sitä, että yksittäistapauksessa sopimuksen soveltaminen ehtojen mukaisena johtaisi kohtuuttomuuteen. Erityisesti on kuitenkin otettava huomioon, mihin sopimus yksittäistapauksessa johtaa lainmuutoksen jälkeen verrattuna tilanteeseen ennen sitä.

NN on syntynyt 1965, joten hänen eläkeikäänsä on vielä aikaa. Hän voi siirtymäsäännösten rajoissa säästää edelleen alempaan eläkeikään ja sen jälkeen korkeampaan. Oman eläkeiän saavutettuaan hän voi säästää korkeampaa eläkettä varten. Lautakunta katsoo, että lainmuutos ei ole tässä tapauksessa tehnyt eläkevakuutussopimusta hyödyttömäksi vakuutuksenottajan kannalta eikä johda kohtuuttomuuteen.

NN on kertonut ostaneensa asunnon, mikä on heikentänyt hänen mahdollisuuttaan maksaa eläkevakuutusmaksuja. Lautakunta katsoo, että tällä seikalla ei ole merkitystä sopimuksen kohtuullisuuden kannalta vaan kyse on hänen omasta valinnastaan.

Lautakunta ei suosita, että vakuutusyhtiö purkaisi sopimuksen ja palauttaisi maksetut vakuutusmaksut.