Käytettynä maahantuodun henkilöauton kauppa. Annetut tiedot. Tiedonantovirhe.

Kuluttaja (K) osti 12.3.2004 elinkeinonharjoittajalta (EH) vuonna 1994 käyttöönotetun Volkswagen Passat-merkkisen henkilöauton 10 599 eurolla. Auton matkamittarin lukema oli kaupantekohetkellä 101 792 kilometriä.

K valittaa siitä, että vasta kaupanteon jälkeen hänelle selvisi, että auto olikin tuotu käytettynä ulkomailta.

Vaatimukset

K vaatii ensisijaisesti kaupan purkamista. Toissijaisesti hän vaatii 3 000 euron hinnanalennusta korkoineen.

K perustelee vaatimustaan sillä, ettei hän olisi tehnyt kauppaa jos hän olisi tiennyt, että kyseessä on tuontiauto. Tuontiauton historian selvittäminen ei onnistu, eikä esimerkiksi auton kilometrimäärän paikkansapitävyyttä voi tarkistaa suomalaiselta katsastusasemalta tai huollosta. K epäileekin kilometrimäärän paikkansapitävyyttä. Myös autoa eteenpäin myytäessä auton arvoa alentaa tieto siitä, että kysymyksessä on tuontiauto.

K:n mukaan kauppaa tehtäessä myyjä ei missään vaiheessa kertonut myyvänsä tuontiautoa. Asiasta ei ollut mainintaa myöskään auton lehtimainoksessa tai auton taustapeilissä roikkuneessa auton tietoja esittelevässä pahvissa. Asiasta ei kerrottu edes siinä vaiheessa kun K ihmetteli pariinkin otteeseen auton alhaista kilometrimäärää. Vasta kaupan jälkeisenä päivänä K löysi auton papereista valokopion auton huoltokirjasta. Kyseisen paperin hän oli saanut haltuunsa kauppasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Sen antanut myyjäliikkeen autosihteeri oli tuolloin kertonut, että "siinä on ohjekirja, vähän saksankielistä luettavaa".

K ilmoittaa selvittäneensä ulkopuolisesta autoliikkeestä, että tällaisen tuontiauton hinta on noin 3 000 euroa vastaavan Suomessa alun perin käyttöönotetun auton hintaa alempi.

Vastaus

EH kiistää vastuunsa asiassa. Sen mukaan K teki autolla tunnin-puolentoista koeajon, jonka aikana hän omien sanojensa mukaan kävi näyttämässä autoa toisessa autoliikkeessä, jossa oli hänelle tuttu automyyjä. Palattuaan K kehui auton kuntoa ja tiedusteli auton kilometrimäärän paikkansapitävyyttä. Hänelle vastattiin, että sekä kunto että kilometrimäärä pitävät todennäköisesti paikkansa. K:n kanssa asioinut myyjä ei muista, oliko hän kertonut K:lle, että auto oli saksalaista alkuperää. Joka tapauksessa liikkeen autosihteeri teki tarvittavat paperityöt. Viimeistään tuossa vaiheessa K on nähnyt auton paperit, sillä autosihteerit käyvät ne asiakkaiden kanssa lävitse. K:a palvellut autosihteeri voi vahvistaa käyneensä auton paperit hänen kanssaan lävitse. Papereista käy selvästi ilmi, että mukana on saksalainen rekisteriote. K siis tiesi auton alkuperän lähtiessään liikkeestä. K:n itsensäkään mielestä autossa ei ole mitään vikaa.

Ratkaisun perustelut

Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on", siinä on kuitenkin kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 2 kohdan mukaan virhe, jos myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Lautakunta toteaa, että ostajalla on oikeus autoa ostaessaan odottaa saavansa myyjäliikkeeltä ennen kaupantekoa tiedon siitä, että auto on tuotu Suomeen käytettynä. Tiedolla on merkitystä esimerkiksi autossa käytettyjen osien laatua tai auton huolto- ja muuta historiaa, vaikkapa matkamittarilukeman paikkansapitävyyttä, selvitettäessä, ja tietoa voidaan perustellusti pitää kaupan syntyyn vaikuttavana.

Puheena olevassa tapauksessa on jäänyt näyttämättä, että K:lle olisi ennen kaupantekoa kerrottu, että auto on tuotu käytettynä Saksasta. Tältä osin hänelle ei siten ole annettu tietoa sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta seikasta, josta myyjän täytyy olettaa tienneen ja josta K perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Näin ollen autossa on ollut kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 2 kohdassa tarkoitettu virhe.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaan ostajalla on oikeus saada virhettä vastaava hinnanalennus. Vaihtoehtoisesti ostaja voi myös purkaa kaupan, paitsi jos virhe on vähäinen.

K on vaatinut ensisijaisesti kaupan purkua. Koska autossa ei ole näytetty olevan muuta virhettä, kuin edellä mainittu tiedonantovirhe auton aikaisemmasta käytöstä, lautakunta katsoo virheellisyyden siinä määrin vähäiseksi, ettei se oikeuta kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:ssä tarkoitettuun kaupan purkamiseen. Sen sijaan K:lle on syntynyt oikeus saman lainkohdan mukaiseen hinnanalennukseen. Tarkemman selvityksen puuttuessa lautakunta harkitsee hinnanalennuksen määräksi 1 000 euroa.

Korkolain 7 §:n mukainen viivästyskoron maksuvelvollisuus alkaa 30 päivän kuluttua velkojan perustellun vaatimuksen esittämisestä. K:n vaatimus on esitetty EH:lle viimeistään lautakunnan 8.4.2004 lähettämän vastauspyynnön mukana. EH:n on siis maksettava viivästyskorkoa 15.5.2004 alkaen. Vuotuinen viivästyskorko on 9,5 prosenttia.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH maksaa K:lle hinnanalennusta 1 000 euroa. Summalle on maksettava 9,5 prosentin vuotuista korkoa 15.5.2004 lähtien.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 29.3.2005