Saatavan perintä. Perintäkulujen aiheellisuus.

Kuluttajan (K) valitus koskee elinkeinonharjoittajan (EH) saatavan perintää. Perintätoimisto on lähettänyt K:lle maksukehotukset 8.1.2004 ja 18.2.2005. K maksoi 16.1.2004 saatavan pääoman EH:lle. Erimielisyys asiassa koskee K:n velvollisuutta maksaa 18.2.2005 lähetetyssä maksukehotuksessa vaadittu 3,21 euron viivästyskorko ja 45 euron perintäkulut.

Vaatimukset

K vaatii, että viivästyskoron ja perimiskulujen perinnästä luovutaan.

K pitää perimiskulujen ja koron vaatimista perusteettomana. Hän maksoi saatavan saatuaan sitä koskevan perintätoimiston kirjeen. Ennen perintätoimiston kirjettä K:lle ei tullut yhtään maksumuistutusta.

Vastaukset

Perintätoimisto katsoo, että K on velvollinen maksamaan saatavan perintäkulut, koska hän maksoi saatavan vasta sen jälkeen kun perintätoimet oli aloitettu.

K sai laskun tilaamiensa kosmetiikkatuotteiden mukana. Laskun eräpäivä oli 30.10.2003. Ensimmäinen muistutus siitä lähetettiin 17.11.2003 ja toinen 8.12.2003. Asia siirrettiin perintätoimistolle 29.12.2003. Perintätoimisto lähetti K:lle ensimmäisen maksuvaatimuksen 8.1.2004.

Kaikki lähetykset, laskut, muistutukset ja perintäkirjeet on lähetetty K:n ilmoittamalla osoitteella. Ne eivät ole palautuneet EH:lle tai perintätoimistolle, joten K on saanut ne.

EH on ilmoittanut lautakunnalle, että se on asiassa samalla kannalla kuin perintätoimisto.

Ratkaisun perustelut

Saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) 4 §:n mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perinnässä ei lainkohdan mukaan saa antaa vääriä tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista tai aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa.

K katsoo, ettei hänellä ole velvollisuutta maksaa saatavan perintäkuluja, koska hän ei ole saanut velkojalta yhtään maksumuistutusta ennen saatavan siirtämistä perintätoimistolle.

Saatavien perinnästä annetussa laissa ei ole tarkemmin määritelty hyvän perintätavan sisältöä. Lautakunta katsoo, että hyvään perintätapaan kuuluu yleensä se, että saatavasta lähetetään kaksi maksumuistutusta ennen muita perintätoimia ja että velalliselle kerrotaan maksun mahdollisen laiminlyönnin seurauksista, kuten saatavan siirtymisestä perintätoimiston perittäväksi.

Perintätoimisto ja EH ovat ilmoittaneet, että K:lle on ennen perintätoimistolle siirtämistä lähetetty maksumuistutukset 17.11.2003 ja 8.12.2003. Osoite poikkeaa jossain määrin sekä perintätoimiston maksuvaatimuksessa olevasta että K:n lautakunnalle ilmoittamasta osoitteesta. Lautakunta pitää mahdollisena, että maksumuistutukset on lähetetty virheellisellä osoitetiedolla. K on kiistänyt saaneensa maksumuistutuksia. Lautakunta katsoo, että voidakseen vaatia K:lta korvausta perintäkuluista, velkojan tai perintätoimiston pitäisi tässä tilanteessa esittää näyttöä siitä, että K:lle on lähetetty maksumuistutukset ennen muita perintätoimia. Koska mitään näyttöä muistutusten lähettämisestä ei ole esitetty, lautakunta katsoo, ettei K:lla ole velvollisuutta maksaa saatavan perintäkuluja.

Viivästyskoron osalta lautakunta toteaa seuraavan. Velvollisuus maksaa viivästyskorkoa perustuu korkolakiin. Korkolain 11 §:n mukaan viivästyskoron sovittelu tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, jos velallisella on katsottava olleen perusteltua aihetta kieltäytyä maksamasta velkaansa. Asiassa ei ole käynyt ilmi seikkoja, joiden perusteella viivästyskorkoa voitaisiin tässä tapauksessa sovitella.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH ottaa vastatakseen K:lta vaaditut 45 euron perintäkulut.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 27.12.2005