Vesiliittymä. Hinta. Jälkiliittyjien maksun palautus. Kuluttajavalituslautakunnan toimivalta.

Vaatimukset

Valitukseen osallistuvat kuluttajat vaativat 2 159 euroa, joka on heidän maksamansa liittymismaksun ja jälkikäteisliittyjiltä perityn maksun erotus. He katsovat, että sopimusta on rikottu, ja heidän vaatimuksenaan on epäsuhteen korvaaminen.

Valitukseen osallistuvat kuluttajat katsovat, että he ovat rahoittaneet vesijohtolinjan. EH on myynyt liittymiä sittemmin 700 euron hintaan, joten sopimusta jälkikäteisliittyjien puolitoistakertaisesta maksusta ei ole otettu huomioon. Korvausta alkuperäisliittyjille ei ole myöskään otettu huomioon edes XX kunnan myytyä liittymän. Valitukseen osallistuvien kuluttajien mukaan kunta on hyötynyt vesijohtohankkeesta, kun otetaan huomioon vesihuoltoavustus 192 814 markkaa, osakkaiden liittymismaksut, talousarvion mukainen kunnan osuus koulun ja rakentamattomien tonttien osalta ja putkikoon suurentaminen kunnan omiin tarpeisiin sekä osakkailta laskutetut tarvike- ja muut kustannukset.

Valitukseen on liitetty asukkaille 27.10.1998 lähetetty kirje, jossa mainitaan, että 15 vuoden sisällä tulleet uudet liittyjät voidaan liittää 1,5-kertaisella liittymismaksulla, josta 0,5-kertainen osuus suoritetaan vesilaitokselle ja loppuosuus maksetaan liittyjille palautuksena osuuksien suhteessa.

Valitukseen on liitetty 30.11.1999 päivätty sopimus kiinteistön liittämisestä vesijohtoverkostoon. Sopimuksessa mainitaan, että myöhemmin linjan valmistumisen jälkeen runkoverkkoon mahdollisesti liittyviltä uusilta kiinteistöiltä tulee periä vähintään 1,5-kertainen liittymismaksu. Jos puolitoistakertaisen liittymämaksun tarkoitus tulkitaan toisin kuin tarjouskirjeessä 27.10.1998, voitaneen katsoa, että alkuperäistä liittyjää on harhautettu. Esimerkiksi kuluttaja 1 (jäljempänä K1)allekirjoitti liittymissopimuksen 20.10.1999, ja kunnanvaltuusto päätti vasta tämän jälkeen, että liittymismaksusta ei ollut tarkoituskaan palauttaa osaa. Tällaisesta päätöksestä ei kerrottu liittyjille eikä uusia sopimuksia tehty.

Vastaukset:

EH kiistää vaatimukset. Yhtiö toteaa, että sen ja XX kunnan välisen osakassopimuksen mukaan yhtiö otti osakaskuntansa omistamat vesihuoltoverkostot ylläpidettäväkseen ja osakaskuntansa tekemät vesihuoltoon liittyvät sitoumukset vastattavakseen. Taksojen ja maksujen osalta sovittiin, että ensimmäisenä vuonna osakkaaksi liittymisen jälkeen noudatetaan yhden vuoden ajan ennen osakkaaksi liittymistä käytettyjä taksoja.

Sopimuksen mukainen liittymismaksu kuului kunnalle. Sopimuksessa ei ole sovittu myöhemmän liittyjän liittymismaksun osittamisesta kunnan ja aikaisemman liittyjän kanssa. Tällaisesta ei tehty myöskään erillistä sopimusta. EH on noudattanut tehtyjä sopimuksia. Se määrää liittymis- ja muista maksuista taksansa mukaisesti. Se sai tiedoksi XX kunnan ja asiakkaiden väliset sopimukset vasta toukokuussa 2003. Yhtiö ei katso olevansa oikeutettu perimään korotettuja maksuja, koska sille ei aiheudu linjasta erityisiä kustannuksia. EH osti kunnan vesihuolto-omaisuuden siten, että ennen ostopäivää tehdyistä rasitteista vastaa myyjä.

XX kunta kiistää vaatimukset. Kunta katsoo noudattaneensa tehtyjä sopimuksia. Liittyjien kanssa ei ole sovittu palautusmaksusta eikä muutoinkaan ole syntynyt velvollisuutta myöhemmän liittymismaksun osittamiseen. XX kunta on liittänyt vastaukseensa kunnanvaltuuston pöytäkirjanotteen 8.11.1999, josta käy selville, että ei ole tarkoitettukaan palauttaa myöhempien liittymismaksujen osia alkuperäisille liittyjille, koska kustannukset ja kunnan kustannusosuus olivat olennaisesti muuttuneet. Kunta päätti pidättää itselleen mahdollisesti myöhemmin tulevilta liittyjiltä liittymismaksun kokonaan siihen saakka, kunnes kunnan lisärahoitusosuus on täyttynyt.

Asukkaille 27.10.1998 lähetetty kirje ei ollut kuntaa sitova tarjous, vaan tarkoituksena oli selvittää asukkaiden kiinnostusta liittyä vesijohtoon. Kirjeessä esitettiin arvio, jonka mukaan liittymismaksu olisi 17 000 markkaa, kun liittyjiä olisi 35. Asukkaat ilmoittivat olevansa valmiita korkeintaan

17 000 markan kustannukseen. Liittyjiä oli tuolloin 21. Neuvottelussa 30.9.1999 oli mukana muun muassa K1 ja silloin todettiin, että kunta voi ottaa puuttuvan rahoituksen riskilleen ja perii mahdollisten myöhempien liittyjien liittymismaksun kokonaan itselleen. Kunnanhallituksen kokouspöytäkirjan mukaan kunta pidättää itselleen oikeuden kantaa mahdollisesti myöhemmin mukaan tulevilta liittyjiltä liittymismaksun kokonaan itselleen siihen saakka, kunnes puuttuva rahoitusosuus on täyttynyt.

Vesihuoltohankkeen kokonaiskustannukset olivat 751 582,33 markkaa ja kustannukset vähennettynä erikseen laskutetuilla erilliskustannuksilla olivat 647 449,91 markkaa. Liittyjiä oli 21. Liittymismaksuilla voidaan katsoa katetun 367 000 markkaa kustannuksista. Alue, jolle kyseinen vesijohto rakennettiin, ei kuulunut kunnan vesilaitoksen toiminta-alueeseen. Vesijohtoa ei olisi rakennettu, ellei liittyjien maksuvelvollisuudesta olisi sovittu erikseen. Vesihuoltohanketta valmisteltaessa ja toteutettaessa vesiyhtiön perustaminen ei ollut vielä suunnitelmissa.

Ratkaisu

Kuluttajavalituslautakunnan toimivalta:

K1 ja muut valitukseen osallistuvat ovat vaatineet sekä EH:lta että XX kunnalta hyvitystä sen perusteella, että vesijohtoverkostoon myöhemmin liittyneiltä asiakkailta ei ole peritty puolitoistakertaista liittymismaksua eivätkä alkuperäiset liittyjät ole saaneet palautusta maksusta myöhempien liittyjien vuoksi. Molemmat ovat vastanneet valitukseen eivätkä ole edes väittäneet, että ne eivät olisi oikeita vastapuolia asiassa. Tämän vuoksi lautakunta käsittelee asian molempien osalta.

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisiä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan muun muassa julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittaviksi.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977, s. 16) todetaan, että elinkeinon harjoittaminen ei aina välttämättä edellytä, että toimintaa harjoitetaan taloudellisen voiton tavoittelemiseksi harjoittajalle itselleen tai toiselle. Elinkeinotoiminta edellyttää kuitenkin yleensä, että toimintaan liittyy ansiotarkoitus. Tavallisesti tämä ilmenee siinä, että tavaroita tai palveluksia myydään vastiketta vastaan. Elinkeinonharjoittajan käsitteen ulkopuolelle jäävt yleishyödylliset yhteisöt ja säätiöt. Tällaisenkin oikeushenkilön katsotaan kuitenkin harjoittavan elinkeinotoimintaa, jos se harjoittaa tietynlaajuista hyödykkeiden myyntiä.

Valituksessa on kyse vesihuoltolaitoksen toimialueen ulkopuolisesta rakennushankkeesta, jonka rakentamiskustannukset olivat korkeat eikä XX kunta saanut hankkeesta liikevoittoa. Lautakunta toteaa kuitenkin, että kunta on myynyt vesihuollon palveluksia vastiketta vastaan saadakseen taloudellista hyötyä muulla tavoin. Vesihuollon järjestäminen maksua vastaan on rinnastettavissa kaupalliseen toimintaan.

Kuntaa on tässä tapauksessa pidettävä kuluttajansuojalainsäädännössä tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeellä tarkoitetaan tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten.

Jotta kotitalouksille tarjottu vesihuollon palvelu olisi kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kulutushyödyke, on palvelusta voitava sopia ainakin osin yksityisoikeudellisesti.

Valitus koskee vesihuollon liittymismaksua ja liittymismaksun palautusta jälkiliittyjien liittyessä verkostoon. Vesihuoltolaitoksen ja asiakkaan välinen suhde liittyy toisaalta kunnallishallintoon ja kunnan toimielinten päätöksiin, toisaalta kysymys on laitoksen ja asiakkaan välisestä yksityisoikeudellisesta sopimussuhteesta. Liittymismaksu on osaltaan perustunut XX:n kunnanvaltuuston päätökseen. Kunta ja liittyjät olivat kuitenkin neuvotelleet liittymismaksun määrästä ja XX kunnan mukaan liittyjät olivat ilmoittaneet hyväksyvänsä enintään 17 000 markan liittymismaksun. Tämä myös tuli liittymismaksun määräksi. Lautakunta katsoo, että liittymismaksusta oli näin ollen sovittu.

Vesihuoltolain 34 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen ja sen asiakkaan välinen kiinteistön vesihuoltoa koskeva riita-asia käsitellään käräjäoikeudessa. Lain esitöissä säännöksen perusteluissa on mainittu, että tyypillisiä säännöksessä tarkoitettuja riita-asioita voisivat olla esimerkiksi erimielisyydet, jotka liittyvät vesihuollon maksuihin. Vesihuoltolain esitöiden (hallituksen esityksen 19 §:ää koskevat perustelut) mukaan vesihuoltolainsäädännön uudistamisen tavoitteiden mukaisesti kaikki 19 §:ssä tarkoitetut maksut olisivat yksityisoikeudellisia (HE 85/2000, s. 33)

Lautakunta katsoo, että kyse on kulutushyödykesopimuksesta.

Tämän vuoksi kuluttajavalituslautakunta katsoo olevansa toimivaltainen käsittelemään asian, joka koskee vesihuollon liittymismaksua ja liittymismaksun palauttamista jälkiliittyjien liittyessä verkostoon.

Liittymismaksun palautus

Syksyllä 1999 tehdyssä liittymissopimuksessa on mainittu, että myöhemmiltä liittyjiltä peritään 1,5-kertainen liittymismaksu. Sopimuksessa ei ole kuitenkaan mainittu, että osa myöhempien liittyjien liittymismaksusta palautettaisiin alkuperäisille liittyjille. Tällaisesta palautuksesta mainittiin 27.10.1998 asukkaille lähetetyssä kirjeessä, jossa esitettiin myös arvioita liittymismaksun suuruudesta ja ilmoitettiin sen riippuvan liittyjien määrästä. Liittyjiä ei kuitenkaan tullut 35:t, joka olisi ollut valitukseen osallistuvien kuluttajien maksaman

17 000 markan liittymismaksun edellytyksenä.

XX kunnan ja kuluttajien kertomukset ovat ristiriitaisia siltä osin, kerrottiinko kuluttajille neuvotteluissa ennen liittymissopimuksen tekemistä, että kunnan rahoitusosuuden kasvettua kunta pitää myöhempien liittyjien liittymismaksut kokonaan itsellään. Lautakunta ei voi kuulla todistajia eikä selvittää, mitä osapuolet ovat keskustelleet ja mahdollisesti sopineet suullisesti. Liittymissopimuksissa ei ole kuitenkaan mainittu, että liittyjillä olisi oikeus palautukseen. Lautakunta katsoo, ettei heillä ole myöskään 27.10.1998 lähetetyn kirjeen perusteella ollut perusteltua aihetta olettaa näin, koska liittyjiä ei tullut niin monta kuin kirjeessä ilmoitettiin

17 000 markan liittymismaksun edellytykseksi. Kunnan esittämän kannan puolesta puhuu se, että vesijohdon rakentamiskustannukset ovat olleet korkeammat kuin alkuperäisten liittyjien maksamat liittymismaksut. Tämän perusteella lautakunta katsoo, että kuluttajat eivät ole osoittaneet, että heille olisi luvattu palautusta liittymismaksusta myöhempien liittyjien liittyessä vesijohtoverkkoon.

Sopimuksessa ei ole mainittu seuraamusta siitä, jos vesihuoltolaitos ei noudata sopimusehtoa, jonka mukaan myöhemmiltä liittyjiltä peritään 1,5-kertainen liittymismaksu. Lautakunta katsoo, ettei kuluttajilla ole oikeutta palautukseen, vaikka tätä ehtoa ei ole kaikissa myöhemmissä sopimuksissa noudatettu, koska palautuksesta ei ole osoitettu sovitun. Kuluttajat eivät ole myöskään näyttäneet, että heille olisi aiheutunut vahinkoa sen vuoksi, että kyseistä ehtoa ei ole kaikissa myöhemmissä sopimuksissa noudatettu.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan sopimusehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta, jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olosuhteet ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olosuhteiden muuttuminen sekä muut seikat.

Kysymys on ollut vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen ulkopuolisesta erillishankkeesta, jossa rakentamiskustannukset ovat olleet korkeat. XX kunnan esittämän selvityksen perusteella liittymismaksuilla katettiin vain noin puolet vesihuoltohankkeen kustannuksista. Ottaen huomioon hankkeesta aiheutuneet kustannukset ja kunnalle jääneen rahoitusosuuden sekä muut olosuhteet lautakunta ei pidä liittymismaksuja kohtuuttomina tässä tapauksessa. Sillä, kuinka suuria liittymismaksuja EH on perinyt myöhemmiltä liittyjiltä, ei ole merkitystä arvioitaessa alkuperäisten sopimusten liittymismaksujen kohtuullisuutta.

Kuluttajavalituslautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.