Autokauppa. Vaihdelaatikon vioittuminen. Maahantuojan vastuu.

VAATIMUKSET

K vaatii myyjäliikettä ja maahantuojaa hyvittämään yhteisvastuullisesti 4 008,40 euroa.

Vaatimus perustuu siihen, että vaihdelaatikossa on ollut virhe. Se ei kestävyydeltään vastannut odotuksia. Vaihdelaatikko rikkoutui, kun autolla oli ajettu 127 477 kilometriä.

Vaatimus sisältää vaihdelaatikon korjauskulut 2 926,60 euroa; matkakulut myyjäliikkeeseen, pankkiin ja kuluttajaneuvojalle yhteensä 111,80 euroa; matkoihin käytetystä ajasta aiheutuneen tulonmenetyksen 405 euroa; rahoituskulut 160 euroa; puhelinkulut 15 euroa sekä valituskaavakkeen täyttämiseen käytetystä ajasta aiheutuneen tulonmenetyksen 390 euroa. Tulon menetys on 30 euroa tunnilta, mikä perustuu K:n normaaliin tuntiansioon yrittäjänä. Matkakulut kilometriä kohden ovat 43 senttiä.

VASTAUS

MYYJÄLIIKE kiistää K:n vaatimukset. Korjauskulujen jakaminen kuluttajan kanssa on perusteltua ajoneuvon ikään ja lähes

130 000 kilometrin ajomäärään nähden. Ajoneuvo tuli korjauksella parempaan kuntoon kuin ennen vaihdelaatikon rikkoontumista. Uudelle vaihdelaatikolle annettiin kahden vuoden takuu. Kuluttajalle on aiheutunut lähes 900 euron lisäkustannus, koska hän kieltäytyi luovuttamasta viallista vaihdelaatikkoa, josta olisi saanut vaihdossa hyvitystä.

MAAHANTUOJA kiistää K:n vaatimukset. Auton takuu ei ollut enää voimassa vian ilmettyä. Koska myyjäliike on myynyt auton käytettynä kuluttajalle, eikä maahantuoja ole siten aikaisemmassa myyntiportaassa luovuttanut autoa jälleenmyyntiä varten, ei maahantuoja vastaa auton mahdollisesta virheestä ostajaa kohtaan. Kuluttajan osuus korjauskustannuksista on oikea ja kohtuullinen, koska auto on korjauksen jälkeen tullut parempaan kuntoon sen ikään ja kilometrimäärään nähden.

RATKAISUN PERUSTELUT

Kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n mukaan ostajalla on oikeus kohdistaa tavaran virheeseen perustuva, tämän luvun säännösten mukainen vaatimuksensa myös elinkeinonharjoittajaan, joka aikaisemmassa myyntiportaassa on luovuttanut tavaran jälleenmyyntiä varten. Koska maahantuoja ei ole luovuttanut autoa jälleenmyyntiä varten myyjäliikkeelle, vaan kyse on ollut käytetyn auton kaupasta, ei ostaja voi kohdistaa virheeseen perustuvaa vaatimustaan maahantuojaan vaan ainoastaan myyjäliikkeeseen.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3 kohdan mukaan jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Virhearvioinnin perustana ovat ostajan aiheelliset odotukset. Käytetyn auton kaupassa ostajan aiheellisia odotuksia arvioidaan erityisesti sen perusteella, onko auton kunto sellainen kuin sen iän ja ajokilometrien perusteella voi olettaa. Myyjä ei vastaa vioista, jotka johtuvat auton normaalista kulumisesta.

Koska auto kuluu käytössä ja ajan myötä, ostajalla on aihetta varautua siihen, että käytettynä ostettuun autoon voidaan joutua tekemään välttämättömiä korjauksia ehkä piankin kaupanteon jälkeen. Korjauskustannukset eivät kuitenkaan saa nousta kohtuuttoman korkeiksi auton käyttöikä ja kauppahinta huomioon ottaen.

Ostaja ajoi autolla 34 500 kilometriä kaupanteon jälkeen, kunnes auton vaihdelaatikko vuoden kuluttua kaupanteosta rikkoutui. Tuolloin auton matkamittarin lukema oli 127 477 kilometriä, ja auto oli ollut käytössä kolme vuotta. Lautakunta toteaa, että auton vaihdelaatikko on auton sellainen osa, joka kestää normaalisti paljon pitempään kuin se nyt on kestänyt. Myyjäliikkeen on siten tullut näyttää, että vika on johtunut käyttövirheestä tai muusta ostajan puolella olevasta syystä. Koska tällaista näyttöä ei ole asiassa esitetty, autossa on ollut kuluttajansuojalain mukainen virhe.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi.

Asiakirja-aineiston perusteella myyjäliike on korjannut vaihdelaatikon asianmukaisesti ja veloittanut ostajalta puolet korjauskuluista. Koska auto on lautakunnan näkemyksen mukaan tullut korjauksella parempaan kuntoon auton ikään ja ajokilometrimäärään nähden, lautakunta katsoo, että ostajan on tullut osallistua korjauskuluihin. Lautakunnan arvion mukaan myyjäliikkeen hyvitys korjauskuluista on ollut riittävä.

K:n mukaan virheestä on aiheutunut lisäksi matka- ja puhelinkuluja, luottokustannuksia sekä tulonmenetystä.

K:n mukaan hän on joutunut käymään virheen vuoksi myyjäliikkeessä neljä kertaa ja pankissa kaksi kertaa, josta aiheutuneita matkakuluja hän vaatii korvattavaksi. Lautakunnan käsityksen mukaan myyjäliikkeessä käynnit, jotka ovat olleet tarpeen virheen oikaisemiseksi, ovat virheestä aiheutunutta vahinkoa. Lautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön perusteella kilometriltä korvataan 0,20 euroa. Lautakunta arvioi vahingon määräksi matkakulujen osalta 20 euroa. Puhelinkuluvaatimus on jäänyt perusteeltaan epäselväksi, eikä lautakunta siten suosita tältä osin hyvitystä.

Ostaja on toimittanut lautakunnalle luottohakemuksen, jonka perusteella ostaja on hakenut luottoa 4 604,63 eurolle. Lautakunta katsoo, että asiassa on jäänyt epäselväksi luoton nostamisen peruste. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että luottokustannukset olisivat virheestä aiheutunutta vahinkoa, jonka vuoksi lautakunta ei suosita luottokustannusten osalta hyvitystä.

K ei ole esittänyt näyttöä tulon menetyksestä. Vahingonkorvausvaatimus on tältä osin jäänyt näyttämättä.

Näin ollen lautakunta ei suosita tältä osin hyvitystä.

Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 19 §:n mukaan asian selvittämisestä ja käsittelemisestä lautakunnassa ei peritä maksuja ja asianosaiset vastaavat itse omista kustannuksistaan. Näin ollen lautakunta ei suosita hyvitystä ostajalle kuluttajaneuvojalla käynnistä ja valituksen tekemisestä mahdollisesti aiheutuneista kuluista.

SUOSITUS

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että myyjäliike maksaa

K:lle 20 euroa.