3g-matkapuhelimen ja liittymän kytkykauppa. Määräaikainen sopimus. Sosiaalinen suorituseste. Irtisanominen.

Kuluttaja (jäljempänä K) on 18.7.2006 tehnyt elinkeinonharjoittajan (jäljempänä EH) kanssa sopimukset kahdesta 3G-matkaviestintäverkon käyttöön soveltuvasta puhelimesta ja puhelinliittymästä. Toinen puhelin ja liittymä olivat K:n tyttöystävän käytössä. Erimielisyys asiassa koskee K:n oikeutta irtisanoa määräaikaiset sopimukset taloudellisen tilanteen muuttumisen vuoksi.

VAATIMUKSET

K vaatii, että sopimukset puretaan 16.11.2006 lukien. Lisäksi hän vaatii saatavien perinnästä aiheutuneiden kulujen mitätöintiä.

K jakoi asumis- ja muut kulut tyttöystävänsä kanssa. Taloudessa oli 1.9.2006 alkaen käytettävissä molempien opintotuet. Tilanne muuttui 1.11.2006 alkaen, jolloin K jäi asumaan yksin tyttöystävän muutettua muualle. Hän joutui sen vuoksi vastaamaan yksin kustannuksista, jotka oli aikaisemmin jaettu. Eron myötä liittymät jäivät K:n maksettavaksi, koska hän oli tehnyt niistä sopimukset. Pakollisten menojen kattamisen jälkeen K:n käyttävissä olevat varat alittavat toimeentulominimin eikä hänellä ole taloudellisia mahdollisuuksia suoriutua maksuista.

K:n asiamies keskusteli EH:n asiakaspalvelun kanssa sopimusten purkamisesta 13.11.2006 ja lähetti samana päivänä myös valtakirjan faksilla. Asiamies soitti asiakaspalveluun 15.11.2006 ja ilmoitti irtisanovansa liittymät. Hänelle kerrottiin, että kiinteät kuukausimaksut laskutetaan joka tapauksessa. Kirjallisen pyynnön sopimusten purkamisesta K:n asiamies teki 29.11.2006. EH:lta ilmoitettiin 1.12.2006 puhelimitse, ettei liittymäsopimuksia pureta ja että kuukausimaksut juoksevat normaalisti ja tullaan perimään.

EH:n kirjallisen vastauksen viipyessä K:n asiamies tiedusteli asiaa 9.3.2007 ja sai tietää, että osa laskuista oli jo lähetetty perintään.

VASTAUS

EH toteaa käsitelleensä asiaa K:n pyynnöstä ja todenneensa, ettei asiassa ole perusteita määräaikaisten sopimusten irtisanomiseen. XX-sopimusten jatkaminen ei ole K:n kannalta kohtuutonta eikä seurustelusuhteen päättyminen ole sosiaalinen suorituseste. EH ilmoittaa, että K:n omassa käytössä olevan liittymän ja päätelaitteen kuukausiveloitus on yhteensä 56,70 euroa ja toisen liittymän ja laitteen 19,90 euroa.

EH viittaa matkaviestinpalveluiden yleisiin toimitusehtoihin, joiden mukaan asiakas voi luovuttaa liittymänsä kolmannen henkilön käyttöön, mutta hän on silloinkin itse vastuussa liittymän käytöstä ja siitä perittävistä maksuista. XX-sopimuksen ehtojen mukaan sopimusta ei voi irtisanoa päättymään eikä liittymän numero ole siirrettävissä sopimuksen voimassaoloaikana.

EH kiistää vaatimuksen sopimusten irtisanomisesta, mutta on kuitenkin valmis sopimaan K:n laskuja koskevasta maksusuunnitelmasta.

RATKAISU

K:n ja EH:n välisiin XX-sopimuksiin sovellettavien sopimusehtojen mukaan asiakas sitoutuu maksamaan EH:lle valitsemansa liittymätyypin kuukausimaksua, mahdollisten määräaikaisten lisäpalveluiden kuukausimaksua sekä XX-maksua

XX-sopimukseen merkityn määräajan. Asiakas vastaa liittymänsä käytöstä ja liittymästä perittävistä maksuista liittymäsopimuksen mukaisesti. EH tarjoaa asiakkaalle erillisen liittymäsopimuksen mukaisesti liittymätyyppiin liittyvät palvelut ja XX-sopimukseen merkitty myyjä myy asiakkaalle matkapuhelimen, jolla asiakas voi käyttää valitsemansa liittymätyypin palveluja.

K katsoo, että hänen tulisi saada purkaa määräaikaiset XX-sopimukset taloudellisessa tilanteessaan tapahtuneen muutoksen perusteella. Taloudellinen tilanne on K:n mukaan heikentynyt, kun hän on seurustelusuhteen päätyttyä joutunut yksin vastamaan aikaisemmin jaetuista asumis- ja muista kustannuksista.

Lautakunta toteaa, että sopimuksen purku on sopimusrikkomukseen perustuva sopimuksen päättämiskeino tilanteessa, jossa sopijapuoli on syyllistynyt olennaiseen sopimusrikkomukseen. Tässä tapauksessa ei ole kyse sopimusrikkomukseen perustuvasta vaatimuksesta.

Määräaikaisen sopimuksen irtisanominen sopimuskauden aikana ei pääsääntöisesti ole mahdollista. Kuitenkin kytkykaupan yhteydessä tehtävän määräaikaisen liittymäsopimuksen kuluttaja voi viestintämarkkinalain 70 §:n 4 momentin perusteella irtisanoa päättyväksi kahden viikon kuluttua irtisanomisesta, jos hän on pääasiassa ilman omaa syytään joutunut maksuvaikeuksiin vakavan sairauden, työttömyyden tai muun erityisen seikan vuoksi.

XX sopimusehtojen mukaan kuluttaja-asiakkaalla on oikeus irtisanoa XX sopimus ja liittymäsopimus päättyväksi kahden viikon kuluttua irtisanomisesta, jos hän osoittaa luotettavasti, että hän on pääasiassa ilman omaa syytään joutunut sellaisiin maksuvaikeuksiin vakavan sairauden, työttömyyden tai muun vastaavan ennalta arvaamattoman erityisen seikan vuoksi, ettei kykene suorittamaan valitsemansa liittymätyypin kuukausimaksua, mahdollisten määräaikaisten lisäpakettien kuukausimaksua ja

XX-maksua. Asiakas on irtisanomisesta huolimatta velvollinen suorittamaan EH:lle jäljellä olevien XX maksujen määrän.

Viestintämarkkinalain 70 §:n 4 momentin ja XX sopimusehtojen mukaan kuluttajalla on oikeus irtisanoa liittymäsopimus ennenaikaisesti niin sanotun sosiaalisen suoritusesteen perusteella. Sosiaalisella suoritusesteellä tarkoitetaan sopimusoikeudessa tilannetta, jossa osapuolen sairaus, työttömyys tai vastaava olosuhde estää sopimuksen täyttämisen.

Viestintämarkkinalain 70 §:n 4 momentin säännöksen esikuvana on lainvalmisteluasiakirjojen (HE 81/2005) mukaan ollut sähkömarkkinalain säännös, joka koskee sosiaalisen suoritusesteen vaikutusta sähköntoimituksen keskeyttämisoikeuteen. Vastaavia säännöksiä on kuluttajansuojalaissa, korkolaissa ja vakuutussopimuslaissa.

Lautakunta katsoo, että pelkästään yhdessä asumisen päättyminen ei ole sellainen muu erityinen seikka, josta johtuva taloudellisen tilanteen muuttuminen muodostaisi työttömyyteen tai sairauteen rinnastettavan viestintämarkkinalain 70 §:n

4 momentissa tarkoitetun sosiaalisen suoritusesteen. K:lla ei siten ole oikeutta irtisanoa liittymäsopimuksia.

K ei ole esittänyt perintäkulujen osalta yksilöityä vaatimusta. Mahdollisista perintäkuluista lautakunta toteaa seuraavan. Velallinen ei saatavien perinnästä annetun lain 10 §:n mukaan ole velvollinen korvaamaan perintäkuluja, jos velkoja tai toimeksisaaja on menetellyt hyvän perintätavan vastaisesti. Perintätoimien käynnistäminen tai jatkaminen silloin, kun velallinen on esittänyt huomautuksia saatavasta tai ilmoittanut vetoavansa sosiaaliseen suoritusesteeseen, ei ole hyvän perintätavan mukaista. Jos EH on käynnistänyt perintätoimet ennen kuin se on vastannut K:n purkupyyntöön, menettely ei ole ollut hyvän perintätavan mukaista eikä K:lla ole velvollisuutta maksaa perintäkuluja.

Lautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 2.7.2008