Vapaa-ajan hirsitalo. Sopimuksen sitovuus.

VAATIMUKSET

K:t vaativat EH:lta 1 250 euroa korvauksena sopimusrikkomuksesta aiheutuneista kustannuksista.

Tilaajien mukaan he olivat saaneet käsityksen, että toimeksisaaja oli varmentanut tarjoukset. Tarjousvaiheessa ei K:ien mielestä ilmennyt virheitä, jotka antaisivat EH:lle mahdollisuuden tilauksen peruuttamiseen. EH teki ostajille peruutuksen jälkeen yhteismäärältään 35 621 euron tarjoukset, josta he kieltäytyivät niiden selkeästi korkeamman hinnan vuoksi.

K:t pitävät EH:n väitettä oleellisesta laskuvirheestä perusteettomana, sillä he olivat vastaanottaneet edullisempiakin tarjouksia kilpailevilta yrityksiltä.

Asiasta aiheutuneiksi kustannuseriksi tilaajat erittelevät rakennushankkeen viivästymisen, ikkuna- ja ovitoimituksen siirtämistä seuranneen hinnannousun, rakennusosien talvisuojauksen ja niiden purkamisen, pintakäsittelytöiden hinnannousun, uuden tarjouskilpailun suorittamisen ja hankkeen viivästymisen aikaisen käyttöhyödyn menettämisen.

VASTAUS

EH kiistää valittajien vaatimukset.

Yritys ei pystynyt vahvistamaan edustajansa laatimaa hankintasopimusta, sillä se sisälsi olennaisen laskuvirheen.

EH vetoaa hirsitaloteollisuuden yleisiin sopimusehtoihin, joissa todetaan sitovan sopimuksen syntyvän, kun ostaja ja myyjä ovat allekirjoittaneet hankintasopimuksen tai kun tilaus on kirjallisesti vahvistettu. Myyntitiedustaja oli toimittanut tilauksen EH:lle, mutta sitä ei vahvistettu. Näin ollen sitovaa sopimusta ei ollut syntynyt.

RATKAISUN PERUSTELUT

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ostajat sekä myyjän edustaja ovat allekirjoittaneet hankintasopimukseksi otsikoidun asiakirjan sekä siihen liittyvän urakointisopimuksen. Ostajat perustavat vaatimuksensa siihen, että nämä sopimukset ovat myyjää sitovia. Myyjä puolestaan katsoo, että sopimukset eivät ole sellaisenaan sitovia, vaan ne edellyttävät vielä yleisten sopimusehtojen mukaista vahvistusta myyjän puolelta.

Sopimukseen sovellettavien Hirsitalopakettien ja hirsituotteiden kuluttajakauppaa sekä asennusta koskevien yleisten sopimusehtojen kohdan 3.1 mukaan myyjä voi käyttää toiminnassaan myyntiedustajaa, joka toimittaa tilauksen myyjän vahvistettavaksi.

Ehtokohdan 3.2 mukaan sitova sopimus syntyy, kun ostaja ja myyjä ovat allekirjoittaneet hankintasopimuksen tai kun tilaus on kirjallisesti vahvistettu.

Näiden ehtokohtien mukaisesti sopimus syntyy siten joko kun ostaja ja myyjä ovat allekirjoittaneet hankintasopimuksen tai kun myyjä on vahvistanut sille toimitetun tilauksen. Ehdoista ei ole johdettavissa sitä tulkintaa, että myös myyjän puolelta jo allekirjoitettu hankintasopimus vaatisi sitovaksi tullakseen vielä vahvistuksen myyjältä. Tällainen menettely koskee ehtojen mukaan vain ostajien yksipuolisesti antamaa tilausta, josta nyt ei ole kyse.

Myyjän edustajan kelpoisuudesta tehdä myyjää sitovia sopimuksia lautakunta toteaa seuraavaa:

Kauppaedustajista ja myyntimiehistä säädetyn lain 3 luvun 32 §:n mukaan, jos päämies on luovuttanut kauppaedustajalle nimellään varustettuja lomakkeita, joiden voidaan katsoa olevan tarkoitettuja olemaan, edustajan täyttäminä, todisteina siitä, että sopimus on päätetty päämiehen lukuun, edustajan täyttämällä lomakkeella tehty sopimus on samalla tavoin päämiestä sitova, kuin jos hän olisi nimenomaisesti valtuuttanut edustajan päättämään sopimuksen.

Valtuutuksesta säädetään tarkemmin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista säädetyn lain 2 luvussa. Sen 10 §:n mukaan se, joka on valtuuttanut toisen tekemään sopimuksia tai muita oikeustoimia, tulee suhteessaan kolmanteen henkilöön välittömästi oikeutetuksi ja velvoitetuksi oikeustoimen perusteella, jonka valtuutettu valtuutuksen rajoissa tekee valtuuttajan nimessä. Jos valtuutettu tehdessään oikeustoimen on toiminut vastoin valtuuttajan hänelle antamia ohjeita, ei oikeustoimi sido valtuuttajaa, jos kolmas henkilö tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää valtuutetun toimivallan ylittämisestä.

Nyt myyjän edustaja on saanut käyttöönsä EH:n nimellä varustettuja sopimuslomakkeita, joille riidanalaiset sopimukset on tehty. Tällaisille lomakkeille tehdyt sopimukset sitovat lähtökohtaisesti edustajan päämiestä eli myyjää. Ostajien ei ole selvitetty tienneen tai heidän edes pitäneen tietää, että myyjän edustaja olisi sopimukset allekirjoittaessaan toiminut vastoin valtuuttajan (myyjän) hänelle antamia ohjeita.

Näin ollen riidanalaiset sopimukset ovat tulleet sanamuotonsa, niihin sovellettavien yleisten sopimusehtojen ja valtuutusta koskevan lainsäädännön perusteella sellaisinaan myös EH:a sitoviksi. Se, että myyjä ei ole ryhtynyt näitä sopimuksia täyttämään, on sopimusrikkomus joka oikeuttaa ostajat vaatimaan kuluttajansuojalain mukaisia seuraamuksia.

Taloelementtien kauppaa ja rakennusurakkaa käsittelevän kuluttajansuojalain 9 luvun 11 §:n mukaan tilaajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii toimeksisaajan viivästyksen vuoksi. Sopimuksen kohteen käyttöhyödyn menetyksen ja sopimusrikkomuksen aiheuttaman tulon menetyksen toimeksisaaja on velvollinen korvaamaan vain, jos viivästys tai vahinko johtuu hänen huolimattomuudestaan. 20 §:n mukaisesti korvausvelvollisuus toimeksisaajalla on myös vahingosta, joka on seurausta hänen suorituksensa virheellisyydestä.

K:illa on näin ollen oikeus vaatia korvausta vahingosta, jonka sopimusrikkomus on aiheuttanut. Lautakunta pitää 25 027 euron määräisten sopimusten ja sittemmin EH:n niiden sijaan tarjoaman 35 621 euron sopimuskokonaisuuden välistä hintaeroa siinä määrin merkittävänä, että tositeselvityksen puuttuessakin se osoittaa tilaajille koituneen taloudellista menetystä heidän korvausvaatimuksensa verran.

SUOSITUS