Vuokra-asunnon välityspalkkio.

VAATIMUKSET

Vuokralainen vaatii välitysliikettä palauttamaan 1 525 euroa laillisine korkoineen 14.2.2006 lukien maksupäivään saakka sekä korvaamaan asianajokulut laillisine korkoineen.

Vuokralaisen mukaan hän ei ole Suomeen työkomennukselle tultuaan tehnyt missään vaiheessa välitysliikkeen kanssa mitään asunnon vuokraukseen liittyvää suullista tai kirjallista toimeksianto- tai muuta sopimusta.

Vuokralainen kiistää välitysliikkeen väitteen, että relocation -palveluksesta olisi sovittu puhelimitse.

Ainut toimeksianto, joka asiassa on tehty, on asunnon omistajan ja välitysliikkeen välinen toimeksiantosopimus. Ottaen huomioon, että välitystoimeksiannossa oli sovittu vuokralaisen maksavan välityspalkkion ja että asunnon omistaja ei maksanut välitysliikkeelle palkkiota missään vaiheessa, vuokralainen katsoo, että vaadittu relocation -palvelumaksu on tosiasiassa vuokravälityspalkkio. Kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä säädetyn lain mukaan välityspalkkio voidaan kuitenkin periä vain toimeksiantajalta eikä asiasta voida sopia toisin.

Vuokralainen otti yhteyttä välitysliikkeeseen noin kahdeksan kuukauden kuluttua vuokrasopimuksen allekirjoittamisesta ja palvelumaksun suorittamisesta. Välitysliike ei kuitenkaan katsonut laskuttamaansa maksua aiheettomaksi.

VASTAUS

Välitysliike kiistää valittajan vaatimukset.

Välitysliikkeen mukaan relocation -palvelun tilaaminen ei edellytä kirjallista toimeksiantoa tai sopimusta. Vuokralainen solmi suullisen relocation -sopimuksen välitysliikkeen edustajan kanssa ja maksoi tätä koskevan palvelumaksun.

Välitysliikkeen mielestä on selvää, että vuokralainen ymmärsi mistä ensi tapaamisen yhteydessä sovittiin. Relocation on kansainvälisesti tunnettu ja tavanomainen palvelu, joka tulee kyseeseen työntekijöiden siirtyessä valtiosta toiseen.

Välitysliike ilmoittaa laskuttaneensa vuokralaiselta kolmesta tapaamisesta koostuneesta relocation -palveluksesta normaaleja hinnoitusperusteita vähemmän.

RATKAISUN PERUSTELUT

Kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain

1 §:n mukaan tässä laissa säädetään:

1) välitysliikkeen kanssa tehtävästä myyntitoimeksiannosta ja vuokra- tai muun käyttöoikeuden luovuttamista koskevasta toimeksiannosta, kun välitettävänä on kiinteistö tai sen osa, rakennus tai huoneisto, joka ei kuulu toimeksiantajan elinkeinotoimintaan;

2) välitysliikkeen ja toimeksiantajan vastapuolen oikeuksista ja velvollisuuksista, kun vastapuoli hankkii välitettävän kohteen omistus-, vuokra- tai muun käyttöoikeuden muuta tarkoitusta kuin elinkeinotoimintaansa varten.

Laki koskee vastaavasti soveltuvin osin myös osto- ja vaihtotoimeksiantoa sekä vuokra- tai muun käyttöoikeuden hankkimista koskevaa toimeksiantoa.

Lain 4 §:n mukaisesti seuraavista tämän lain säännöksistä ei saa poiketa toimeksiantajan tai tämän vastapuolen vahingoksi.

Lain 5 §:n mukaan toimeksiantosopimus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että sopimusehtoja ei voida yksipuolisesti muuntaa ja että ne säilyvät toimeksiantajan saatavilla. Välitysliike ei voi vedota sopimusehtoon, jota ei ole tehty tällä tavalla. Välityskohteen hinnan ja muiden välityskohdetta koskevien sopimusehtojen muutoksista voidaan kuitenkin välityssopimuksen voimassa ollessa sopia muullakin tavoin.

Toimeksiantosopimuksessa on mainittava ainakin seuraavat tiedot:

1) toimeksiantajan nimi ja osoite;

2) välitysliikkeen toiminimi, käyntiosoite ja asiaa hoitavan henkilön nimi;

3) toimeksiannon sisältö ja toimeksiannon suorittamisesta maksettava korvaus riittävästi yksilöitynä; sekä

4) toimeksiannon vastaanottopäivä ja voimassaoloaika.

Lain 20 §:n mukaan välityspalkkio voidaan periä vain toimeksiantajalta. Jos välityskohdetta koskevan sopimuksen osapuolet ovat puolin ja toisin

välitysliikkeen toimeksiantajina, välitysliike saa periä vain yhtä välityspalkkiota vastaavan määrän. Välityspalkkion on oltava kohtuullinen ottaen huomioon välitystehtävän laatu, suoritettu työmäärä, välitystehtävän taloudellisesti tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa välitysliikkeellä ja asunnon omistajalla/vuokranantajalla on ollut keskenään vuokravälitystä koskeva toimeksiantosopimus. Sen mukaan kohde vuokrataan yritykselle tai työsuhdeasunnoksi ehdoin, että vuokralainen maksaa välityspalkkion. Tämän toimeksiannon tarkoituksena on siten ollut huoneiston vuokraaminen elinkeinonharjoittajalle. Lautakunta toteaa, että jos toimeksiantajan vastapuolena on elinkeinonharjoittaja, se ei voisi vuokralaisena vedota edellä esiteltyyn lainsäädäntöön. Tällöin myös välityspalkkion maksu voitaisiin pätevästi sopia toimeksiannossa kuvatulla tavalla (kohde vuokrataan edellytyksin, että vuokralainen maksaa palkkion).

Lautakunnan toteaa, että nyt vuokralainen on kuitenkin hankkinut vuokrahuoneiston Suomesta yksityishenkilönä ja omaan asumiskäyttöönsä. Välitysliikkeen toimintaan on tässä tilanteessa sovellettava edellä esiteltyä lainsäädäntöä riippumatta esimerkiksi siitä, millä tavoin asunnon vuokra huomioidaan vuokralaisen palkanmaksu- ja kulukorvausperusteena vuokralaisen ja hänen työnantajansa välisessä suhteessa.

Välitysliikkeen suoritusta on pidettävä sinällään sisällöltään yksinomaan vuokravälitystoimeksiantona, johon edellä esitelty lainsäädäntö pakottavana soveltuu. Siitä ei ole eriytettävissä tähän tehtävään sisältymättömiä erillispalveluksia, joista välitysliikkeellä olisi oikeus palkkioon edellä esitellyn lainsäädännön estämättä.

Relocation -palveluksista saatujen tietojen perusteella tällaista palvelusmuotoa ei ole sinällään erityisesti edes suunnattu yksityishenkilöille, vaan ensisijaisesti yrityksille ja muille yhteisöille.

Välitysliike ei ole tehnyt vuokralaisen kanssa edellä kuvatun lainsäädännön edellyttämää toimeksiantosopimusta, josta ilmenisi heidän välillään mahdollisesti tehdyn sopimuksen laatu ja siihen liittyvä palkkionmaksuvelvollisuus.

Välityssopimuksen ja muiden sitä korvaavien muiden palkkionmaksuperusteiden puuttuessa välitysliikkeellä ei ole ollut oikeutta vaatia suorituksestaan palkkiota vuokralaiselta. Vaatimus maksetun palkkion palauttamisesta on siten oikeutettu.

Maksettavalle summalle kuuluu maksaa viivästyskorkoa korkolain

6 §:n mukaisesti alkaen kuukauden kuluttua päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati rahamäärän suorittamista sekä ilmoitti maksun laiminlyöntiin liittyvästä koronmaksuvelvollisuudesta. Kirjeenvaihdon perusteella maksua on vaadittu ensimmäisen kerran 18.10.2006 päivätyllä kirjeellä. Sen on katsottava tulleen elinkeinonharjoittajan tietoon viimeistään 25.10.2006. Näin ollen koronmaksuvelvollisuus summalle on alkanut 25.11.2006.

Viivästyskoron korkokanta oli 10 prosenttia ajalla

1.7.-31.12.2006, 11 prosenttia ajalla 1.1.-30.6.2007 ja se on ollut 11,5 prosenttia alkaen 1.7.2007.

Korvausta on vaadittu myös asianajokuluista. Tältä osin lautakunta toteaa, että kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 19 §:n mukaan asianosaiset vastaavat itse tällaisista kustannuksista, jotka aiheutuvat asian käsittelystä lautakunnassa. Lisäksi lautakunta katsoo, että ennen lautakuntakäsittelyn alkamista tulleita asianajokuluja ei voida eriyttää itse lautakuntakäsittelyn kuluista. Näin ollen lautakunta ei suosita korvausta asianajokuluista miltään osin.

SUOSITUS

Lautakunta suosittaa, että välitysliike maksaa vuokralaiselle

1 525 euroa viivästyskorkoineen alkaen 25.11.2006.