Uuden henkilöauton kauppa. Auton polttoaineenkulutus. Ajotietokoneen toiminta. Autosta ostajalla annetut tiedot. Ostajan näyttövelvollisuus väittämistään virheistä

VAATIMUKSET

K vaatii ajotietokoneen osalta auton korjaamista tai vaihtoehtoisesti 1 000 euron hinnanalennusta. Polttoaineenkulutuksen osalta K vaatii auton korjaamista, virheettömän auton toimittamista tai tältä osin 2 000 euron hinnanalennusta. Lisäksi K vaatii 667,80 euron vahingonkorvausta ylimääräisistä polttoainekuluistaan.

K:n mukaan auton ajotietokone näyttää kulutuslukemat virheellisesti eikä ajotietokoneen laskelma ole kalibroinnin jälkeenkään vastannut auton todellista kulutusta. K huomauttaa, että auton moottorin ohjainlaite laskee ruiskutettavan polttoaineen määrän milligrammojen tarkkuudella. Sama ohjainlaite ilmoittaa kulutustiedot ajotietokoneelle. Tästä huolimatta ajotietokoneen lukemat poikkeavat keskimäärin

11 prosenttia auton todellisesta polttoaineenkulutuksesta. Todellinen polttoaineenkulutus on tämän verran mitattua suurempi, vaikka ajotietokoneen mittausta on sopeutettu ja lisätty mahdollisimmat paljon eli 15 prosenttia. Koska ajotietokoneen kulutuslukemia ei saada todellista kulutusta vastaaviksi, K katsoo, että autossa on joko yksi tai useampia vikoja.

K:n mukaan auton todellinen polttoaineenkulutus ylittää toistuvasti markkinointitiedoissa esitetyn EU-normien mukaan määritellyn kulutuksen. K:n mukaan eroa on korkeimmillaan ollut 25 prosenttia eikä autolla ole missään vaiheessa päästy markkinointitiedoissa esitettyihin kulutuslukuihin. K on seurannut autonsa polttoaineenkulutusta yli kolmen vuoden ja

53 000 kilometrin ajan ja saanut auton keskikulutukseksi

7,6 l/100 km. EU-standardin mukainen maantiekulutus on tällä autolla 5,2 l ja todellinen kulutus 6-7 l/100 km. Myyjäliike on omissakin mittauksissaan todennut, että auto kuluttaa 6,2-6,3 l/100 km. Myyjäliike ja maahantuoja ovat tutkineet autoa neljä kertaa ja todenneet ajotietokoneen kulutuslaskelman virheellisyyden ja todelliset kulutuslukemat.

Polttoaineenkulutusta koskevilla tiedoilla on K:n mukaan ollut merkitystä kaupan päättämisen kannalta. Hän kiistää väitteet siitä, että polttoaineenkulutusta koskevat erot olisivat johtuneet Webasto-lisälämmittimestä.

K on liittänyt valitukseensa oman tankkauskirjanpitonsa ajalta 22.6.2004-1.9.2007. Hän on esittänyt auton todellista kulutusta sekä ajotietokoneen esittämää kulutusta koskevan laskelman.

K on lisäksi esittänyt tietoja muiden vastaavien tai lähes vastaavien autojen mitatuista polttoaineenkulutuksesta.

VASTAUS

MYYJÄLIIKE

Myyjäliikkeen mukaan ajotietokoneen toiminnassa ei ole ilmennyt puutteita, vaan ajotietokoneen esittämät kulutuslukemat ovat olleet suhteellisen tarkkoja. Lisäksi ajotietokoneen kulutuslukemat eivät sisällä Webaston kuluttamaa polttoainetta. Ajotietokoneen lukemat ovat lisäksi suuntaa-antavia viitteitä ajotavan vaikutuksesta polttoaineenkulutukseen.

Myyjäliikkeen mukaan auton markkinointitiedoissa esitetyt kulutuslukemat on mitattu tarkoin määritellyissä olosuhteissa. Tältä osin myyjäliike viittaa direktiiviin 93/116/EY. Myyjäliike kiistää antaneensa auton polttoaineenkulutuksesta virheellistä tietoa. Polttoaineenkulutus on esitteessä ilmoitettu EU-direktiivin mukaisesti ja esitteessä on lisäksi mainittu, että polttoaineenkulutus voi poiketa ilmoitetuista arvoista. K ei myöskään ole edes väittänyt, ettei kyseisen automallin polttoaineenkulutusta koskevia mittauksia olisi tehty voimassa olevien määräysten mukaisesti. Myyjäliike vetoaa myös auton Webasto-lisälämmittimen kuluttamaan polttoaineeseen sekä auton ajo-olosuhteisiin sekä ajotapaan. Autossa ei myöskään ole ilmennyt polttoaineenkulutusta lisäävää vikaa.

Myyjäliike on liittänyt vastaukseensa selvityksen K:n autoa testattaessa mitatusta polttoaineenkulutuksesta. Lisäksi myyjäliike on esittänyt laskelman siitä, kuinka auton todellinen polttoaineenkulutus on vastannut ajotietokoneen ilmoittamia lukemia.

MAAHANTUOJA kiistää K:n vaatimukset myyjäliikkeen vastauksessa esitetyin perustein.

RATKAISU

Osapuolet ovat eri mieltä siitä, toimiiko K:n auton ajotietokone ja sen polttoaineenmittauslaitteisto asianmukaisesti. Tältä osin K vaatii virheen korjausta tai 1 000 euron hinnanalennusta. Erimielisyys koskee myös sitä, onko polttoaineen kulutuksesta annettu sellainen tieto, että auto olisi myös tällä perusteella virheellinen. Tältä osin K vaatii 2 000 euron hinnanalennusta ja korvausta ylimääräisestä polttoaineesta 667,81 euroa.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n mukaan tavarassa on virhe, jos se ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Tavaran pitää muun muassa soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään sekä kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Saman luvun 13 §:n mukaan tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja tavaran ominaisuuksista tai käytöstä, jotka myyjä tai joku muu aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun on antanut tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa.

K:n mukaan polttoainemittari (ajotietokoneen laitteisto) näyttää polttoaineen kulutuksen virheellisesti verrattuna kyseisen auton todelliseen ja mitattuun kulutukseen.

K tuo esiin, että hän on itse alun perin todennut, että auton mittari näyttää liian pientä kulutusta verrattuna todelliseen kulutukseen. Tämän hän kertoo todenneensa pitämällä kirjaa pitkän ajan kuluessa autoon lisäämästään polttoainemäärästä ja vertaamalla sitä ajotietokoneen ilmoittamiin kulutuslukemiin.

Myyjäliike on tehnyt mittauksen, jossa autoon oli kiinnitetty tarkka testauslaite, joka mittasi auton kuluttamaa polttoainemäärää tietyllä ajomatkalla ja kahdenlaisissa ajo-olosuhteissa. K:n mukaan nämä mittaukset osoittavat, että auton oma mittari näyttää pienempää lukemaa (kulutusmittarinäyttö) kuin testimittari näytti (testerinäyttö). K toteaa, että lukemat ovat myös pienemmät kuin auton todellinen kulutus edellyttäisi. K:n mukaan virhemarginaali maantiellä oli 0,5 l/100 km ja kaupungissa 0,7 l/100 km eli 6,3 - 8,1 prosenttia

Lautakunta pitää erityisesti myyjäliikkeen testausmittauksen perusteella selvitettynä, että auton mittari näyttää auton todellista kulutusta pienempää lukemaa. Poikkeamat on todettu oikein pyöristettyinä kahdessa eri mittauksessa ja kahdessa erilaisessa ajossa. Selvityksen mukaan auton mittaria on jo säädetty (kalibroitu) niin paljon kuin se on mahdollista. K:n mielestä näytön virhettä ei ole saatu korjatuksi riittävällä tavalla. Ratkaistavana kysymyksenä on, onko ajotietokoneen laitteiston polttoainemittarissa hyväksyttävissä jonkin suuruinen virhemarginaali.

Lautakunta toteaa, että poikkeaman merkitys ei käytännössä ole kovin suuri, etenkin kun K tietää, millä tavalla mittarin virheellinen näyttö tulee oikaista, jotta päästään oikeaan kulutuslukemaan. Tällaisen mittarin kysymyksessä ollen on myös siedettävä jonkinasteinen virhemarginaali. Täsmälleen tarkkoja olosuhteista riippumattomia lukemia ei ole mahdollista tuottaakaan. Vika ei kuitenkaan vaikuta auton käytettävyyteen eikä sen ajo- tai muihin ominaisuuksiin ja se on lähinnä vähäisessä määrin kiusallinen. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei K:n autossa ole kyseisen mittarin virhenäytön vuoksi virhettä.

K on myös vaatinut hinnanalennusta EU-direktiivin mukaan ilmoitetun kulutuksen ja muiden vastaavan mallisten autojen todetun kulutuksen poikkeamisesta K:n mittaamasta oman autonsa kulutuksesta.

Valmistajan ilmoittamat kulutusarvot kyseiselle autolle ovat:

- kaupunki 7,6 l/100 km

- maantie 5,2 l/100 km

- yhdistetty 6,1 l/100 km

K:n mukaan arvot eivät toteudu hänen autonsa kohdalla, vaikka hän on mielestään voinut luottaa siihen, että nämä ilmoitetut lukemat kuvaavat riittävällä tavalla käytännössä kyseiselle autolle odotettavissa olevaa kulutusta erilaisissa olosuhteissa. Yhdistetyn kulutuslukeman pitäisi K:n mielestä kuvata käyttöä, jossa on sekä kaupunki- että maantieajoa, eli siis tavanomaista ja keskimääräistä auton käyttöä. K:n pitkäaikaisen polttoaineenlisäys- ja ajomatkakirjanpidon perusteella voidaan todeta, että auto kuluttaa polttoainetta keskimäärin

7,7 l/100km.

Myyjätahon mielestä tällaisia mittauksia ei voi pitää luotettavana osoituksena polttoaineen kulutuksen määrästä. Lisäksi myyjätaho kiistää antaneensa kulutuksesta virheellistä tietoa. Samoin se kiistää, että K:n auton kulutus poikkeaisi muiden vastaavien autojen kulutuksesta.

K:n autossa ei ole todettu mitään polttoaineen kulutukseen liittyvää teknistä vikaa. Lautakunta arvioi K:n mittaaman kulutuksen suhdetta valmistajan ilmoittamaan, EU-direktiivin mukaiseen kulutukseen.

EU-direktiivi 80/1268/EEC ja sen muutokset määräävät, miten autojen kuluttajille ilmoitettavat polttoaineen kulutuslukemat on mitattava. Tällaisia mittauksia ei tehdä jokaiselle myytävälle autoyksilölle erikseen vaan kullekin automallille ja mittaustuloksissa kysymys on automallin kulutuksen ohjearvosta. Mittaukset tehdään tarkoin säännellyissä laboratorio-olosuhteissa. Lautakunnan käsityksen mukaan tällä tavoin mitatut luvut voidaan käytännössä ylittää tai alittaa riippuen auton käyttöolosuhteista ja ajotavasta eivätkä luvut sinällään takaa mitään vähimmäis- tai enimmäiskulutusta. Lähinnä tarkoituksena on saada vertailukelpoiset luvut eri automalleille, kun mittaustapa ja -olosuhteet ovat tarkoin säännellyt ja samanlaiset.

Myyjätahon mukaan myyntiesitteessä todetaan, että kulutusmittaukset on tehty EU-direktiivin 80/1268/ETY:n mukaisesti. Lisäksi esitteessä todetaan, että ajotavasta, sää- ja kelioloista sekä auton kunnosta riippuen käytännön kulutus voi poiketa ilmoitetuista arvoista.

Lautakunta katsoo, että autoa hankkivan tiedossa on tai ainakin pitäisi olla, että direktiivin mukaan mitatut ja ilmoitetut kulutuslukemat perustuvat tarkoin määrättyihin mittausmenetelmiin. Lautakunta katsoo edelleen, että ostaja voi perustellusti odottaa tällä tavoin ilmoitettujen kulutuslukemien perusteella, että auton kokonaiskulutus ei olennaisesti poikkea ilmoitetuista arvoista. Toisaalta arvioinnissa on otettu huomioon, että autoilijan voi olettaa tietävän esimerkiksi ajotavan ja olosuhteiden vaikututtavan auton polttoaineen kulutukseen. Tässä tapauksessa K ei ole riittävän luotettavasti näyttänyt, että poikkeama hänen mittaamansa ja EU-mitatun kulutuksen välillä ylittäisi virhekynnyksen. K ei myöskään ole näyttänyt, että hänen autonsa polttoaineen kulutus olisi sillä tavoin muita samanmerkkisiä autoja suurempi, että siinä olisi tällä perusteella virhe.

Lautakunta ei suosita hyvitystä.

ERIÄVÄ MIELIPIDE