Henkilöauton takuukorjaus. Sijaisauton vuokrauskustannukset.

Kuluttajan (jäljempänä K) omistaman henkilöauton jakovaihteisto korjattiin autolle takuun myöntäneen elinkeinonharjoittajan (jäljempänä EH) kustannuksella 5.10.2007-15.11.2007 välisenä aikana. Osapuolet ovat eri mieltä siitä, kuuluvatko korjausaikaan kohdistuvat sijaisauton vuokrauskustannukset sekä taksi- ja kilometrikulut EH:n vastuulle.

VAATIMUKSET

K vaatii 2085,54 euron korvausta sijaisauton vuokrauskustannusten, taksikulujen sekä kilometrikustannusten perusteella.

K:n mukaan oman auton käyttö työmatkoilla on välttämätöntä, koska julkisen liikenteen yhteydet työpaikalle ovat huonot. Auton korjausaika on EH:n menettelyn vuoksi ollut kohtuuttoman pitkä. Auton rikkoutumisen ja kuntoon saamisen välinen aika oli noin kuusi viikkoa. Vaikka K ei ole ollut suoraan yhteydessä EH:an, EH on kuitenkin korjaamon kautta ollut tietoinen auton korjaustilanteesta.

VASTAUS

EH:n mukaan auto korjattiin goodwill-perusteisesti maahantuojan kustannuksella. K ei kuitenkaan neuvotellut maahantuojan kanssa. Auton takuu ei myöskään kata välillisiä taksi-, puhelin- ja hotellikuluja. EH ei edellä esitetyn perusteella katso olevansa velvollinen enempiin korjauksiin.

RATKAISUN PERUSTELUT

Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:n 1 momentin mukaan jos myyjä on sitoutunut vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan (takuu), tavarassa katsotaan olevan virhe, jos tavara tänä aikana huonontuu takuussa tarkoitetulla tavalla. Virhevastuuta ei kuitenkaan synny, jos myyjä saattaa todennäköiseksi, että huonontuminen johtuu tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta seikasta.

Saman säännöksen 3 momentin mukaan takuu ei rajoita tässä laissa säädettyä virhevastuuta.

Asiassa on riidatonta, että K:n auton jakovaihteisto on rikkoutunut EH:n myöntämän takuun voimassaoloaikana. Kuluttajariitalautakunta toteaa kuluttajansuojalain 5 luvun

15 a §:n 1 momentin perusteella, että takuuaikana näyttötaakka siitä, että tavara on rikkoutunut tapaturman, käyttövirheen tai muun vastaavan ulkoisen syyn seurauksena, on takuun myöntäjällä. Tässä tapauksessa EH ei ole esittänyt näyttöä siitä, että rikkoutuminen olisi johtunut jostakin ostajan vastuulle kuuluvasta syystä. Koska autossa on siten ollut takuussa tarkoitettu virhe, asiassa on arvioitava, onko K:lla oikeus korvaukseen asiasta aiheutuneiden kustannusten perusteella.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi.

Kuluttajansuojalain esitöiden (HE 360/1992) mukaan korvaavan tavaran väliaikaisesta vuokraamisesta aiheutuneet tarpeelliset kustannukset voivat tulla korvattaviksi huolimattomuudesta riippumatta kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n perusteella. Lautakunta toteaa myös kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:n

3 momentin perusteella, ettei takuun myöntäneen elinkeinonharjoittajan korvausvastuuta voida tältä osin takuun ehdoilla poistaa tai rajoittaa. Lautakunta toteaa edellä esitetyn perusteella, että K:lla on oikeus kohtuulliseksi katsottavaan korvaukseen asiasta aiheutuneiden sijaisauton vuokrauskustannusten sekä välttämättömien taksikustannusten perusteella.

Korvauksen määrän arviointi perustuu asiasta aiheutuneisiin kustannuksiin. Koska K:lle olisi omaa autoaan käyttäenkin aiheutunut kustannuksia, EH:n korvausvastuu rajoittuu kuitenkin vain niihin kustannuksiin, jotka ylittävät ne auton käyttökustannukset, jotka K:lle olisi joka tapauksessa aiheutunut. Asiassa ei myöskään ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, ettei K olisi kohtuudella voinut vaatia sijaisautoa EH:lta. Koska tällaista vaatimusta ei ole näytetty esitetyn, lautakunta katsoo, että EH:n vastuu sijaisautokustannusten osalta rajoittuu vain niihin kustannuksiin, jotka EH:lle olisi asiassa joka tapauksessa aiheutunut. Edellä esitetyn perusteella lautakunta arvioi kohtuullisen korvauksen määräksi sijaisauton vuokrauskulujen sekä taksikustannusten osalta 400 euroa, joka EH:n tulee suorittaa K:lle.

K on vaatinut korvausta asiasta aiheutuneista kilometrikustannuksista.

Lautakunta toteaa, että tavaran virheen vuoksi aiheutuneet kustannukset ovat sinänsä kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n

1 momentin perusteella korvaukseen oikeuttavia. Korvasta vaativan asiana on kuitenkin esittää näyttöä aiheutuneesta vahingosta, vahingon määrästä sekä syy-yhteydestä väitettyyn vahingonaiheuttajaan. Tässä tapauksessa K ei kuitenkaan ole esittänyt selvitystä siitä, millä tavoin vaatimuksen perusteena olevat kilometrikustannukset ovat liittyneet auton jakovaihteiston rikkoutumiseen tai mistä matkoista kustannukset ovat aiheutuneet. Koska vaatimuksen perusteet ovat siten jääneet tältä osin epäselviksi, kuluttajariitalautakunta ei suosita korvausta kilometrikustannusten perusteella.

SUOSITUS

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että EH maksaa K:lle vahingonkorvauksena 400 euroa.

Julkaistu 7.4.2009