Auton korjaus. Korjausmahdollisuuden antamatta jättäminen. Apulaisen vastuu. Vahingonkorvaus.

VAATIMUKSET

K vaatii 431 euron vahingonkorvausta.

K kertoo, että tammikuussa 2008 auton etupäästä alkoi kuulua ylimääräistä ääntä, jolloin hän vei auton toiselle korjaamolle vian selvittämistä ja korjaamista varten.

Korjaamolla selvisi, että auton molemmilla puolilla ulommat vetonivelet olivat paljaana ja sen johdosta rikkoutuneet. Vaurion korjaamisesta aiheutui 431 euron kustannukset.

K varmisti korjauksen jälkeen auton hänelle myyneestä ja alkuperäisen suojakumien vaihdon maksaneesta liikkeestä, että kyseessä olivat EH:n vaihtamat suojakumit.

On kohtuutonta vaatia, että K olisi ottanut vian korjauksesta yhteyttä EH:aan. Hänellä ei ole autoalan koulutusta, eikä hän näin ollen kyennyt määrittämään auton vikaa. Koska vetonivelten suojakumit oli uusittu vain noin kahta kuukautta aikaisemmin, hänellä oli päinvastoin syytä olettaa, ettei vika voisi olla ainakaan niissä.

VASTAUS

EH kiistää K:n vaatimuksen.

Korjaamolle ei ole annettu mahdollisuutta tutkia ja korjata mahdollista virhettä. Tämä mahdollisuus sille olisi pitänyt antaa, etenkin kun vian etsintä ja korjaus on suoritettu toisen, samalla paikkakunnalla toimivan korjaamon toimesta.

Suojakumien vaihto ei poista jo alkaneita vaurioita vetonivelessä. Kumien rikkouduttua niveleen pääsee kuraa ja muuta likaa, joka aiheuttaa kulumista niveleen. On mahdollista, että vetonivelet ovat vaurioituneet jo ennen 6.11.2007 suoritettua suojakumien vaihtoa.

EH on tarjoutunut korvaamaan uusien vetonivelten suojakumien hinnan mahdollisen materiaalivirheen perusteella.

RATKAISUN PERUSTELUT

Selvityksen mukaan K on autokaupan yhteydessä sopinut myyjäliikkeen kanssa, että hänen ostamansa auton vetonivelien suojakumit vaihdetaan myyjäliikkeen lukuun. Myyjäliike on käyttänyt apulaisenaan korjauksessa EH:a. Korjausta koskevaan riitaan sovelletaan kuluttajansuojalain 5 luvun kuluttajankauppaa koskevia säännöksiä.

Jos myyjä on käyttänyt sopimuksen täyttämisessä apunaan toista elinkeinonharjoittajaa ja tämän suorituksessa on virhe, sovelletaan kuluttajansuojalain 5 luvun 32 §:n mukaan tilaajan oikeuteen esittää vaatimuksia tälle apulaiselle kuluttajansuojalain 8 luvun 35 §:n säännöksiä.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 35 §:n mukaan tilaajalla on oikeus kohdistaa virheeseen perustuva, luvun säännösten mukainen vaatimuksensa myös suoraan toimeksisaajan palveluksen suorittamisessa apunaan käyttämään elinkeinonharjoittajaan siltä osin kuin tämän suorituksessa on virhe.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:n mukaan palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa.

Jos toimeksisaajan on hankittava palveluksen suorittamisessa tarvittavaa materiaalia eikä toisin ole sovittu, materiaalin tulee olla kestävyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan tavanomaisen hyvää laatua. Jos palvelus poikkeaa edellä mainitusta, siinä on virhe.

K:n auton vetonivelten suojakumit kestivät noin kaksi kuukautta asentamisen jälkeen. Näyttöä siitä, että vetonivelet olisivat olleet vaurioituneet jo suojakumeja vaihdettaessa, ei ole esitetty. Lautakunta katsoo, että suojakumit eivät ole kestävyydeltään vastanneet sitä, mitä kuluttajalla on ollut aihetta olettaa. Näin ollen EH:n palveluksessa on virhe.

Toimeksisaajalla on kuluttajansuojalain 8 luvun 18 §:n mukaan oikeus omalla kustannuksellaan oikaista virhe, jos hän tilaajan ilmoittaessa siitä viipymättä tarjoutuu tekemään sen. Tilaaja saa kieltäytyä virheen oikaisusta, jos siitä aiheutuisi hänelle olennaista haittaa tai vaaraa siitä, että hänelle aiheutuvat kustannukset jäävät korvaamatta, taikka jos kieltäytymiseen on muu erityinen syy. Toimeksisaaja ei kuitenkaan saa vedota siihen, ettei hän ole saanut tilaisuutta edellä tarkoitettuun virheen oikaisuun, jos tilaaja on korjauttanut virheen eikä olosuhteet huomioon ottaen voida kohtuudella edellyttää, että tilaaja olisi jäänyt odottamaan oikaisua toimeksisaajan puolelta.

K on korjauttanut auton vetonivelten suojakumit korjaamolla, joka toimii samalla paikkakunnalla EH:n kanssa. K on ilmoittanut virheestä EH:lle vasta sen korjaamisen jälkeen. Lautakunta toteaa, ettei asiassa ole näytetty K:lla olleen edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettua perustetta olla tarjoamatta EH:lle tilaisuutta virheen korjaamiseen.

Vaikka elinkeinonharjoittajalla ei ole ollut mahdollisuutta virheen oikaisuun, hän on lautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan kuitenkin vastuussa virheen korjaamisesta aiheutuneista kustannuksista sillä määrällä, mitä kuluja hänelle itselleen olisi aiheutunut, jos olisi saanut tilaisuuden virheen oikaisuun. Tätä tukee hallituksen esitys kuluttajansuojalaiksi (HE 360/92, 5 luvun 18 §:n kohdalla).

Sen mukaan (s. 64) ostaja voi jättämällä antamatta virheen oikaisumahdollisuuden menettää oikeuden saada täysimääräistä korvausta virheen korjauttamisesta aiheutuneista kustannuksista, koska hänen voidaan tällöin katsoa laiminlyöneen velvollisuutensa rajoittaa virheestä aiheutuvaa vahinkoa.

Tämä koskee myös kuluttajapalveluksia.

Periaatetta voidaan soveltaa myös elinkeinonharjoittajan apulaiseen, jota koskevat säännökset ovat kuluttajansuojalain

8 luvun 35 §:ssä, joka vastaa periaatteiltaan 8 luvun 34 §:ää, jossa puolestaan viitataan 5 luvun 31 §:ään. Hallituksen esityksessä todetaan tällä kohdin (s. 75), että lähtökohtana on, että aikaisempaan myyntiportaaseen kohdistettavan vaatimuksen edellytykset ja sisältö määräytyvät niiden säännösten mukaan, jotka koskevat ostajan ja myyjän välistä suhdetta. Tästä siis seuraa, että edellä kerrottu periaate korjauskustannusten korvaamisesta koskee myös tilannetta, jossa sopijaosapuolen apulaiselle ei ole annettu tilaisuutta oikaista virhe korjaamalla se.

Korjauksesta aiheutui K:lle 431 euron kustannukset. Lautakunta arvioi edellä sanottu huomioon ottaen hänelle tulevan vahingonkorvauksen määräksi 300 euroa.

SUOSITUS

Lautakunta suosittaa, että EH maksaa K:lle vahingonkorvauksena 300 euroa.