Luottokortti. Kuluttajan vastuu oikeudettomasti tehdyistä ostoista.

VAATIMUKSET

K vaatii, että pankki hyvittää 2 801,30 euroa, mikä sisältää pääomaltaan 2 480,25 euron ostot sekä niille kertyneen koron ja kulut.

K on tyytymätön siihen, että luottokorttia on voitu käyttää Tallinnassa oikeudettomasti, koska myyjäliike ei tarkistanut asianmukaisella tavalla korttia maksamiseen käyttäneen henkilön henkilötietoja. Korttia ei käytetty sen tunnuslukua käyttäen.

Kyseessä on XX-luottokortti ja luottotili. Sopimusehtojen kohdan 3 mukaan korttia saa käyttää vain kortinhaltija, jolle kortti on myönnetty. Korttia käyttävän henkilön tulee ostaessaan todistaa pyydettäessä henkilöllisyytensä luotettavalla tavalla. Virossa luottokorttilasku hyväksytään salaisen tunnusluvun näppäilyllä. Tässä tapauksessa kuitenkin tiheät ja mittavat laskutukset 8.1.2009 perustuvat allekirjoituksiin ja ylittävät kukin

500 Eestin kruunun (noin 30 euroa) rajan. Myyjän olisi tullut varmistaa maksajan henkilöllisyys voimassa olevasta henkilöllisyystodistuksesta niin, että nimi, kuva ja allekirjoitus vastaavat kortissa olevia.

Myyjäliike on tallinnalainen baari, jonka normaalilaskutukset samalta asiakkaalta samana ajankohtana eivät voi uskottavasti yltää esitettyihin summiin. Maksutapahtumien summat ovat huomattavan suuria baareissa yleensä tapahtuviin ostoksiin nähden, veloitukset toistuivat tiheästi ja veloitettu summa oli kolme kertaa täsmälleen sama (481,29 euroa). Tällöin myyjäliikkeellä olisi ollut erittäin painavat syyt tarkistaa huolellisesti kortinkäyttäjän henkilöllisyys. Kyse on hyödykesidonnaisesta luotosta, jolloin luotonantaja on kuluttajansuojalain 7 luvun 13 § 1 momentin nojalla vastuussa myyjän sopimusrikkomuksesta.

Ostojen määrät olivat 545,46 euroa, 490,92 euroa, 481,29 euroa, 481,29 euroa ja 481,29 euroaja ne tehtiin 8.1.2009 klo 00.05-01.55. Pankki sai kortin katoamisilmoituksen 8.1.2009 klo 02.41.

K viittaa Luottokunnan antamaan ohjeeseen koskien maksukorttien käsittelyä ja maksutapahtumien tilitystä. Ohjeen kohdassa 2.6 käsitellään ohjeita poikkeustilanteisiin. Tilanteessa, jossa sirukortin tunnuslukua ei käytetä, maksutapahtuma tulee varmentaa ja asiakkaan henkilöllisyys tarkastaa.

Menettely, jossa maksut hyväksytään ilman tunnuslukua, olisi edellyttänyt myyjäliikkeeltä erityistä huolellisuutta ja korttiyhtiön puoleen kääntymistä ennen maksutapahtuman hyväksymistä. Korttiyhtiön olisi viimeistään silloin pitänyt antaa Finanssialan Keskusliiton kortin käyttöä koskevat hyväksymisohjeet, joiden mukaan maksajan henkilöllisyys on tarkistettava tietyt edellytykset täyttävästä asiakirjasta ja tositteeseen on merkittävä henkilötunnuksen loppuosa.

K toteaa ilmoittaneensa kortin katoamisesta/varastamisesta lompakon katoamisen yhteydessä poliisille. Lompakossa oli myös kansainvälinen ajokortti, jossa on merkittynä henkilötunnus.

VASTAUS

Pankki pitää valitusta aiheettomana.

Myyjäliike on ilmoittanut, että se ei hyväksy hyvityspyyntöä laskuista, koska se on toiminut XX-kortin kansainvälisten sääntöjen mukaisesti. Ostokset on varmennettu asianmukaisesti ja niihin on annettu myyntilupa, koska korttia ei ollut ilmoitettu kadonneeksi tai varastetuksi. Henkilöllisyyden tarkastamista ei edellytetä, ellei maksun vastaanottajalla ole syytä epäillä kortin oikeudetonta käyttöä.

K on poliisille tekemässään tutkintailmoituksessa ilmoittanut, että lompakko ja siinä ollut luottokortti oli todennäköisesti anastettu Virossa Tallinnassa matkalla laivasta hotellille. Tapahtuma-ajaksi hän arvioi 7.1.2009 klo 20.00-23.00. Katoamisilmoituksen pankki vastaanotti 8.1.2009 klo 02.41 ja ostokset tehtiin 8.1.2009 klo 0.05-01.55. Tallinnassa on suuri riski joutua varkauden kohteeksi, joten K:n olisi pitänyt tarkistaa illan aikana, että kortti oli tallessa.

Pankki on toimittanut lautakunnalle Luottokunnan ohjeen kauppiaille maksukorttien käsittelyyn ja maksutapahtumien tilitykseen. Pankin mukaan tämä ohje vastaa XX-kortin kansainvälisiä sääntöjä. Toisaalta ohje on pankin mukaan henkilöllisyyden tarkastamisvelvollisuuden osalta kansainvälisiä XXkortin-sääntöjä tiukempi. Ohjeen kohdassa 2.4 käsitellään varmentamista. Ostotapahtuman varmentamisella liike varmistaa, että asiakkaan korttitilillä on katetta ja kortti on voimassa. Varmennus on tehtävä asiakkaan ollessa paikalla. Varmentamisella ei pystytä kuitenkaan varmentamaan kortinhaltijan henkilöllisyyttä. Varmennus varaa aina katteen asiakkaan korttitililtä. Kohdassa 2.7 käsitellään henkilötietojen tarkistamista. Kansainvälisen käytännön mukaisesti myyjä voi aina tarkastaa asiakkaan henkilöllisyyden, kun on aihetta epäillä, onko kortinhaltija oikea. Henkilöllisyyden tarkistaminen on kaikkien osapuolien etu. Joissain tilanteissa, kuten valuuttamyynti ulkomaisella kortilla, edellytetään aina henkilöllisyyden tarkistamista.

RATKAISU

Kuluttajansuojalain 7 luvun 19 §:n mukaan tilinhaltija vastaa luottokortin tai muun tililuoton käyttöön oikeuttavan tunnisteen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:

1) hän on luovuttanut tunnisteen toiselle;

2) tunnisteen joutuminen sen käyttöön oikeudettomalle johtuu tilinhaltijan huolimattomuudesta, joka ei ole lievää; taikka

3) hän menetettyään tunnisteen hallinnan muulla kuin 2 kohdassa mainitulla tavalla on laiminlyönyt ilmoittaa tästä luotonantajalle viipymättä sen havaittuaan.

Tilinhaltija ei kuitenkaan vastaa tunnisteen oikeudettomasta käytöstä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, jos:

1) tunnistetta on käytetty sen jälkeen kun luotonantajalle on saapunut ilmoitus siitä, että tunniste on kadonnut tai on oikeudettomasti toisen hallussa; tai

2) myyjä tai palveluksen suorittaja taikka se, joka näiden edustajana on ottanut vastaan tunnisteen, ei ole riittävän huolellisesti varmistunut haltijan oikeudesta käyttää tunnistetta.

Asiaan sovellettavien sopimusehtojen (XX sopimusehdot) kohdassa 4 käsitellään kortinhaltijan vastuuta kortin säilyttämisestä ja katoamisesta. Ehtokohdan mukaiset vastuuperusteet vastaavat kuluttajansuojalain 7 luvun 19 §:n säännöksiä.

Valituksessa ei ole kuvattu yksityiskohtaisesti olosuhteita, missä K on menettänyt korttinsa hallinnan. Lautakunnan käsityksen mukaan osapuolilla ei ole erimielisyyttä siitä, että kortin hallinnan menettämiseen ja sen havaitsemiseen liittyy lievää suurempaa huolimattomuutta K:n puolella. K:n vaatimus perustuu siihen, että hänen mukaansa maksujen vastaanottaja ei ole riittävän huolellisesti varmistunut haltijan oikeudesta käyttää tunnistetta.

Riidanalaiset ostotapahtumat on tehty allekirjoittamalla ostotosite. Kortin salaista tunnuslukua ei ole käytetty vaikka kyseessä on sirukortti, jolla maksaminen tapahtuu yleensä tunnuslukua käyttäen.

XX-kortin sopimusehdoissa ei määritellä, miten myyjätahon tulee ostotilanteessa varmistua haltijan oikeudesta kortin käyttöön. Pankki on toimittanut lautakunnalle ohjeet, jotka Luottokunta on antanut korttimaksuja vastaanottaville liikkeille. Luottokunnan ohjeet on annettu suomalaisille liikeyrityksille eivätkä ne siten ole suoraan sovellettavissa, kun korttia käytetään maksuvälineenä ulkomailla. Pankin mukaan nämä ohjeet vastaavat kuitenkin XX:n kansainvälisiä sääntöjä, vaikka ne ovatkin kansainvälisiä XXkortin-sääntöjä tiukempia henkilöllisyyden tarkastamisen osalta. Luottokunnan ohjeiden kohdassa 2.6 (Ohjeita poikkeustilanteisiin) todetaan, että kauppias voi halutessaan hyväksyä maksun allekirjoituksella, jos asiakas ei muista sirukortin tunnuslukuaan. Tällöin kortin tiedot luetaan sirulta, maksutapahtuma tulee varmentaa ja asiakkaan henkilöllisyys tarkastaa.

Lautakunta on ratkaisukäytännössään todennut, että myyjäliikkeeltä vaadittava huolellisuus edellyttää asiakkaan allekirjoituksen vertaamista kortin takana olevaan allekirjoitukseen. Jos nimikirjoitukset eroavat selvästi toisistaan, myyjän tulee ryhtyä tarkempiin toimiin kortin väärinkäytön varalta (dnro 3723/39/2008, annettu 28.9.2009).

Ostotositteiden allekirjoituksissa ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole todettavissa merkittäviä eroja verrattaessa niitä luottokorttisopimuksessa olevaan K:n allekirjoitukseen. Pankin mukaan myyjäliike on varmentanut ostokset asianmukaisesti ja saanut niihin myyntiluvan, koska korttia ei ollut ilmoitettu kadonneeksi tai varastetuksi. Ostotositteissa on myös merkintöjä siitä, että maksajan henkilöllisyys on tarkastettu. Esitetyn selvityksen mukaan maksun hyväksyminen allekirjoituksella ilman tunnusluvun näppäilyä ei ole kansainvälisten korttiyhtiöiden laatimien korttimaksamisen sääntöjen vastaista. Asiassa ei ole tullut esiin muitakaan seikkoja, joiden perusteella myyjäliikkeen olisi tullut epäillä kortin käyttämistä oikeudettomaksi ja ryhtyä joihinkin muihin kuin tehtyihin toimenpiteisiin.

Lautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella ei ole todettavissa, että myyjäliike olisi laiminlyönyt velvollisuutensa riittävän huolellisesti varmistua luottokortin haltijan oikeudesta käyttää korttia.

Näin ollen K ei tällä perusteella vapaudu vastaamasta luottokortilla tehdyistä ostoksista.

Lautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.