Pankkikortin oikeudeton käyttö. Henkilöllisyyden tarkastaminen. Viivästyskorko.

VAATIMUKSET

K vaatii, että pankki korvaa hänelle hotellissa 2.7.2007 tehdyt korttimaksut viivästyskorkoineen veloituspäivästä lukien. Lisäksi hän vaatii viivästyskorkoja 2.7.2007 lukien ravintolan nostoista, jotka pankki on hyvittänyt hänelle. K perustelee vaatimuksiaan seuraavasti.

Korttia on käytetty oikeudettomasti vasta sen kuolettamisen jälkeen. K:n lompakko, jossa kortti oli, varastettiin hänen takkinsa suljetusta taskusta 1.7.2007 hänen istuessaan kävelykadun varrella. K ilmoitti varkaudesta puhelimitse 1.7.2007 kello 23.59, heti varkauden huomattuaan. K:n puhelimen akku tyhjeni, joten katoamisilmoituksen tekeminen välittömästi ei ollut mahdollista.

Hotellissa ei ole riittävän huolellisesti varmistettu, onko kortin käyttäjällä oikeus käyttää korttia. Useimmissa hotellin kuiteissa on allekirjoituksena pelkkä viiva, ja osassa ei ole edes allekirjoitusta. Kortin kääntöpuolella olevaa allekirjoitusta olisi myyntitilanteessa pitänyt verrata kortin käyttäjän kirjoittamaan kuittaukseen. Pankinkin mukaan nostoista vain viisi olisi ollut varmennettuja.

VASTAUS

Pankki kiistää vaatimuksen seuraavin perustein.

Kortti ilmoitettiin varastetuksi 2.7.2007 kello 14.39. Korttia on käytetty hotellissa samana päivänä kello 1.53-3.31 välisenä aikana eli ennen katoamisilmoituksen tekemistä. Ostot on tehty eri tarjoilijoilta, ne eivät ole olleet peräkkäisiä eivätkä yksittäiset ostot ole olleet yli 50 euron suuruisia. Viisi ostoista on varmennettu. Siten K vastaa itse kyseisistä ostoista. Pankki ei ole voinut hankkia tapahtumia koskevia tositteita, koska kyse on vuoden 2007 tapahtumista.

Maksunsaajalla on velvollisuus säilyttää tositteita yhdeksän kuukautta.

RATKAISUN PERUSTELUT

KYSYMYKSENASETTELU

Tapahtuma-aikana voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun

19 §:n (385/1986) 1 momentin nojalla tilinhaltija vastaa kortin oikeudettomasta käytöstä vain, jos:

1) hän on luovuttanut tunnisteen toiselle;

2) tunnisteen joutuminen sen käyttöön oikeudettomalle johtuu tilinhaltijan huolimattomuudesta, joka ei ole lievää; taikka

3) hän menetettyään tunnisteen hallinnan muulla kuin 2 kohdassa mainitulla tavalla on laiminlyönyt ilmoittaa tästä luotonantajalle viipymättä sen havaittuaan.

Saman pykälän 2 momentin nojalla tilinhaltija ei kuitenkaan vastaa tunnisteen oikeudettomasta käytöstä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, jos:

1) tunnistetta on käytetty sen jälkeen kun luotonantajalle on saapunut ilmoitus siitä, että tunniste on kadonnut tai on oikeudettomasti toisen hallussa; tai

2) myyjä tai palveluksen suorittaja taikka se, joka näiden edustajana on ottanut vastaan tunnisteen, ei ole riittävän huolellisesti varmistunut haltijan oikeudesta käyttää tunnistetta.

Säännökset ovat saman luvun 20 §:n (385/1986) nojalla kuluttajan hyväksi pakottavia.

K on vaatinut, että pankki korvaa hänelle kortin oikeudettoman käytön hotellissa 2.7.2007. Oikeudeton käyttö jää K:n vastuulle sikäli kuin jokin kuluttajansuojalain 7 luvun 19 §:n 1 momentin edellytyksistä täyttyy ja kumpikaan saman pykälän 2 momentin edellytyksistä ei täyty.

K:N VASTUU OIKEUDETTOMASTA KÄYTÖSTÄ

K on kertonut yrittäneensä tehdä katoamisilmoituksen puhelimitse heti kortin katoamisen havaittuaan eli 1.7.2007 kello 23.59. Pankki on kertonut, että katoamisilmoitus on vastaanotettu vasta 2.7.2007 kello 14.39. Riidatonta on, että näiden ajankohtien välillä tapahtunut kortin käyttö on ollut oikeudetonta.

K:n mukaan hänen puhelimessaan oli muun muassa akkuun liittyviä ongelmia, kun hän yritti kuolettaa korttia 1.7.2007. Selvitystä siitä, että pankki olisi saanut tuolloin ilmoituksen kortin katoamisesta, ei ole esitetty. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että korttia olisi asianmukaisesti kuoletettu ennen kuin iltapäivällä 2.7.2007.

Kortin oikeudeton käyttö hotellissa on alkanut vasta noin kaksi tuntia ensimmäisen kuoletusyrityksen jälkeen. Lautakunnan mielestä K:lta on voitu kohtuudella edellyttää uuden katoamisilmoituksen tekemistä tämän kahden tunnin aikana, kun hänellä on ollut puhelimeen liittyvien ongelmien vuoksi aihetta epäillä, että ensimmäinen katoamisilmoitus ei ole onnistunut. Lautakunta katsoo, että K on kuluttajansuojalain 19 §:n

1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla laiminlyönyt ilmoittaa kortin katoamisesta viipymättä asian havaittuaan.

Seuraavaksi on arvioitava, onko käsillä ollut jokin kuluttajansuojalain

7 luvun 19 §:n 2 momentissa tarkoitetuista tilanteista. Kortin oikeudeton käyttö hotellissa on tapahtunut aamuyöllä 2.7.2007. Edellä kerrotusti on jäänyt näyttämättä, että korttia olisi kuoletettu tätä ennen. Siten kysymys ei nyt ole 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta kortin käytöstä katoamisilmoituksen tekemisen jälkeen.

Momentin 2 kohdan nojalla K ei vastaa oikeudettomasta käytöstä, jos hotellin edustaja ei ole riittävän huolellisesti varmistunut kortin käyttäjän oikeudesta käyttää korttia. K on katsonut, että menettely ei ole ollut riittävän huolellista.

K:n kortilla on tehty 2.7.2007 kello 2.40 osto, jonka kuittia ei ole allekirjoitettu lainkaan. Lautakunta katsoo, että tältä osin kortin käyttäjän oikeudesta käyttää korttia ei ole riittävän huolellisesti varmistuttu. Pankin on näin ollen hyvitettävä kyseisen ostotapahtuman rahamäärä 14,40 euroa K:lle.

Muiden ostojen osalta lautakunta toteaa seuraavaa. Korttia on käytetty alkoholin ostamiseen aamuyöllä yökerhossa. K:n toimittamista kuittijäljennöksistä ilmenee, että kortin käyttäjän allekirjoitus on ollut eri ostokerroilla erilainen. Tämä viittaisi sinänsä siihen, että käyttäjän allekirjoitusta ei olisi ostohetkellä välttämättä verrattu kortissa olevaan allekirjoitukseen. Lautakunta toteaa kuitenkin, että ihmisen allekirjoitus voi olla huomattavankin erilainen eri aikoina ja eri tilanteissa. Selvitystä siitä, millainen allekirjoitus K:n kortissa on ollut, ei ole käytettävissä. Lautakunnalle toimitetuissa asiakirjoissa K:n oman allekirjoituksen ulkoasu vaihtelee merkittävästi. Asiassa saadun selvityksen perusteella ei voida päätellä, että myyjäliike olisi laiminlyönyt kuluttajansuojalain 7 luvun 19 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisen varmistusvelvollisuutensa. Siten oikeudettomasta käytöstä vastaa tältä osin K.

VIIVÄSTYSKORKO

K on vaatinut, että pankki maksaa viivästyskorkoa hyvitettäville summille 2.7.2007 lukien.

Lautakunta katsoo, että pankin velvollisuus maksaa palautettavalle 14,40 euron summalle viivästyskorkoa määräytyy tässä tapauksessa korkolain 9 §:stä ilmenevän periaatteen mukaan. Viivästyskorkoa on maksettava siitä lukien, kun K:n hakemus lautakuntaan on annettu pankille tiedoksi. Pankin on katsottava saaneen tiedon hakemuksesta seitsemän päivän kuluttua siitä, kun lautakunta on lähettänyt pankille asiaa koskevan vastauspyynnön, 9.3.2009. Korkoa on siten maksettava 14,40 eurolle 16.3.2009 lukien.

Ravintolassa tehtyjen ostojen summan pankki on palauttanut heinäkuussa 2008. K on esittänyt kyseisiä ostoja koskevan vaatimuksensa 15.7.2008 päivätyssä muistutuksessaan pankille. Pankki on ilmoittanut 21.7.2008 päivätyssä vastauksessaan hyvittäneensä summan K:lle. Korkolain 6 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun

30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati määrätyn rahamäärän suorittamista. Lautakunta toteaa, että koronmaksuvelvollisuus ei ole alkanut tämän velan osalta lainkaan, koska pankki on maksanut K:n vaatiman summan alle 30 päivässä vaatimuksen esittämisestä. Tältä osin K:n korkovaatimus on ilmeisen perusteettomana hylättävä.

SUOSITUS

Lautakunta suosittaa, että pankki maksaa K:lle 14,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.3.2009 lukien.