Koiran kauppa. Perinnöllinen sairaus. Koiran lopettaminen. Hoitokulut. Vahingon rajoittaminen. Myyjän huolimattomuus.

VAATIMUKSET

Ostajat vaativat kasvattajaa korvaamaan koiran kauppahinnan ja sen hoitokulut yhteensä 7 600 euroa.

Koira sairastui akuutisti 6.5.2011 korkeaan kuumeeseen eikä se jaksanut liikkua. Koira oli eläinlääkäriasemalla seitsemän tuntia tiputuksessa ja se sai kipulääkkeitä sekä antibiootteja. Lääkärin pyynnöstä ostajat soittivat kasvattajalle ja tiedustelivat, ovatko muut pennut kunnossa. Kasvattaja kertoi kaikkien pentujen olevan terveitä eikä maininnut TNS-sairaudesta. Ostajat kertoivat kasvattajalle koiransa tilanteen. Seuraavana aamuna lauantaina koira oli entistä huonommassa kunnossa ja se vietiin eläinlääkärille, missä kuume kolmen tunnin tiputuksen jälkeen nousi 41 asteeseen. Eläinlääkärin ohjeesta koira vietiin eläinsairaalaan. Koira oli nesteytyksessä koko matkan ajan. Tästäkin ilmoitettiin kasvattajalle. Sunnuntaina kasvattaja lähetti sähköpostin, jossa hän kertoi, että koiralla saattaa olla TNS-sairaus. Ostajat eivät olleet aiemmin kuulleet sairaudesta, mutta ilmoittivat tiedon välittömästi eläinsairaalaan. Kasvattaja ei maininnut sairaudesta mitään, kun ostajat olivat katsomassa pentuja.

Koiran tilanne oli huono, mutta parani hiljalleen. Kuume laski ja koira pystyi kävelemään. Se sai sairaalassa tehohoitoa. Koira oli tarkoitus hakea kotiin, mutta sen kunto romahti jälleen. Kuume tuli takaisin ja se menetti kävelykykynsä. Koirasta otettiin alle kolmen viikon aikana kaikki mahdolliset kokeet ja tuloksia lähetettiin eteenpäin, koska oireet viittasivat niin moniin sairauksiin. Sairaalassa tutkittiin myös TNS-epäilyä, mutta neutrofiilien määrä ei puoltanut perinnöllistä neutropeniaa. Tästä syystä jouduttiin ottamaan huomioon myös muiden sairauksien mahdollisuus.

Kasvattaja lähetti sähköpostin 25.5.2011 jossa hän ilmoitti, että koira oli saanut TNS-sairauden sekä isältään että äidiltään. Pentujen testaustulokset olivat tulleet Australiasta. Ostajien mukaan kasvattajan olisi pitänyt testauttaa emäkoiransa kyseisen sairauden varalta ennen sen astuttamista, koska tiedettiin isäkoiran olevan TNS-kantaja. Viimeistään kasvattajan olisi pitänyt testauttaa pennut ennen niiden myymistä. Ostajat eivät missään vaiheessa ennen koiran sairastumista saaneet tietoa kyseisestä sairaudesta. Jalostusohjeiden mukaan jalostukseen saa käyttää vain terveitä koiria tai terveen ja

TNS-kantajan yhdistelmää, jolloin TNS-sairaita pentuja ei synny. Tätä ohjetta ei ollut tässä tapauksessa noudatettu. Ostajat päätyivät 26.5.2011 lääkäreiden kanssa neuvoteltuaan koiran lopettamiseen, koska koiralla ei ollut mahdollisuutta selvitä sairaudestaan.

Sairauden alkuvaiheessa ostajat ilmoittivat kasvattajalle maksavansa itse hoitojen kustannukset, koska ajattelivat koiran sairastuneen heidän luonaan. Saatuaan tietää totuuden, ostajat vaativat kasvattajaa maksamaan eläinlääkärikulut. Koiralle annettiin paras saatavilla oleva hoito.

Ostajat ovat toimittaneet lautakunnalle eläinlääkäreiden todistuksia, kuitteja ja tutkimustuloksia. Eläinlääketieteen tohtori lausunnossa todetaan seuraavaa. Koira tuotiin sairaalaan 7.5.2011 erittäin huonossa kunnossa. Tuotaessa koira oli kuumeinen eikä se pysynyt pystyssä. Koira jäi sairaalaan jatkotutkimuksiin. Koiralle tehtiin neurologinen tutkimus, otettiin laajat verinäytteet, tutkittiin aivoselkäydinneste, tutkittiin penikkatautivirus, punkin levittämät sairaudet sekä neosporoosi ja toksoplasmoosi. Lisäksi tutkittiin acetylkolinreseptorivasta-aineet. Sairaalaan tuotaessa oli tieto, että koirasta on otettu geenitesti TNS-sairauden suhteen, mutta tulosta ei ollut käytettävissä. Rodun jalostusohjeen mukaan jalostukseen saa käyttää vain terveitä koiria tai terveen ja TNS-kantajan yhdistelmää, jolloin sairaita pentuja TNS:n suhteen ei synny. Tässä tapauksessa ei ole noudatettu tätä käytäntöä, sillä 25.5. sairaalaan saatiin tieto, että koira oli sairas TNS-sairauden suhteen. Verinäytteessä ja verisivelynäytteissä ei ollut sellaisia muutoksia, että TNS olisi ollut ilmeinen. Valkosolut ja neutrofiiliarvot olivat koko ajan viitealueella. Sairaalassa saaman tehohoidon avulla, johon kuului yhdistelmäantibiootit, immunosupressiivinen kortisoni ja fysioterapia, koiran kuntoa saatiin kohenemaan ja se pystyi liikkumaan normaalisti. Sairauden luonne on kuitenkin sellainen, ettei hoitokeinoa ole ja pennun elinikäennuste on lyhyt. Nämä asiat huomioiden päädyttiin eutanasiaan.

Kasvattajan antaman vastauksen johdosta ostajat toteavat, että eläinlääkäri on epähuomiossa kirjoittanut lausuntoon, että

TNS-sairauden epäily olisi ollut sairaalassa tiedossa koiran tullessa sairaalaan. Ostajat eivät kyseisenä iltana edes tavanneet lääkäriä eivätkä vielä itsekään tienneet sairauden mahdollisuudesta. He saivat kuulla asiasta vasta 8.5.2011 ennen puoltapäivää. Mikäli ostajat olisivat tienneet sairaudesta, he olisivat kertoneet siitä välittömästi 6.5.2011, kun koira sairastui. Kasvattajan olisi pitänyt mainita sairaudesta heti, kun ostajat soittivat hänelle 6.5.2011 kysyäkseen muiden pentujen terveydestä. Koiraa hoidettiin sairauden varmistumiseen saakka, koska oireet viittasivat moniin sairauksiin, joiden oireet olisivat saattaneet olla hoidettavissa.

VASTAUS

Ostaja soitti kasvattajalle 6.5.2011ja kertoi pennun sairastuneen sekä kysyi muista pennuista. Kasvattaja kertoi, että yksi pentu oli sairastunut niveltulehdukseen ilmeisesti verinäytteen ottamisen vuoksi, mutta pentu oli jo parantunut. Kasvattaja ilmoitti kaikille ostajaehdokkaille, että pennuista tullaan ottamaan DNA-näyte TNS-sairauden vuoksi, koska niiden isä oli kantaja eikä emää ollut testattu. Paikalla on aina ollut myös muita todistajia. Siinä vaiheessa, kun pentuja haettiin, kasvattaja ilmoitti, että testi oli otettu ja lähetetty Australiaan. Kasvattaja ihmettelee, miten ostaja on voinut kertoa testistä eläinlääkärille 7.5.2011, kun hän ei kertomansa mukaan ollut tietoinen siitä vielä tuolloin. Kasvattaja lähetti vasta 8.5. 2011 sähköpostin, jossa kertoi epäilyksensä TNS-sairaudesta.

Kasvattaja on käyttänyt kyseistä narttulinjaa 20 vuotta eikä pentujen terveyden kanssa ole ollut ongelmia. Tästä kasvattaja päätteli, ettei TNS-riskiä ole tai jos pieni riski olisi, pennut kuolisivat muutaman viikon ikäisinä. Kasvattajalla ei ollut tietoa, että yksikään sairas pentu olisi elänyt luovutukseen asti. Sairaudesta on vaikea saada tietoa. Kasvattaja on kirjeessään tarkemmin esittämillään perusteilla selvittänyt, miksei emäkoiraa ehditty testata ennen pentujen teettämist. Pennuille tehtiin testit, jotta tiedettäisiin, mitkä pennut ovat kantajia.

Bordercollien jalostuksen tavoiteohjelmassa ei ole suosituksia TNS-sairauden osalta eikä sairaus kuulu pevisan piiriin. Jalostuksen tavoiteohjelmassa ei ole edes ohjeistusta testien tekemiseen. Testejä tehdään vasta erittäin vähän. Sairaus on löydetty vasta 1990-luvun loppupuolella Australiassa. Kaikkien kasvattajien ei voida olettaa tietävän sairaudesta. Kasvattaja ei tiennyt sairaudesta paljonkaan, koska sitä on testattu vasta vähän.

Kauppakirjassa ei ole mainittu TNS-sairautta, koska kauppakirjan tila on rajallinen. Emää ei testattu, koska sillä oli ollut jo kaksi tervettä pentuetta aiemmin eikä kumpaakaan ollut testattu. Kasvattaja ei olisi myynyt pentua, mikäli olisi tiennyt sairaudesta.

Testitulosten saamiseen Australiasta kuluu aikaa yli kuukausi. Ei voida olettaa että 1-2 viikon ikäisiä pentuja viedään eläinlääkärille, jotta niiltä otettaisiin verta suonesta. Tämä olisi pienelle pennulle vaarallista. Toisaalta jos odotetaan tulosta Australiasta, pennun paras leimautumisikä menee ohi.

Kasvattaja ilmoitti 8.5.2011 ostajille, että pennulla saattaa olla TNS-sairaus. Ostajien soittaessa 6.5.2011 kasvattaja ei vielä uskonut pennun sairauteen. Eläinlääkäri olisi voinut ottaa selvää sairaudesta ja konsultoida taudin löytänyttä tutkijaa, jolloin hän olisi saanut tiedon, ettei näillä tutkimuksilla löydetä TNS-sairautta. Kasvattaja on valmis korvaamaan pennun hinnan ja eläinlääkärikuluja 8.5.2011 saakka, mutta kasvattaja katsoo, että 8.5. jälkeen tulleet kulut ovat kohtuuttomia, koska kasvattaja ei ole voinut vaikuttaa niiden syntymiseen. Kasvattaja hoiti omaa sairasta pentuaan 400 eurolla ja se eli pidempään, kuin ostajien pentu. Ostajat ilmoittivat maksavansa pennun hoidon itse.

Kasvattaja katsoo, ettei ole toiminut epärehellisesti, vaan on ilmoittanut TNS-sairaudesta, mitä on milläkin hetkellä siitä tiennyt. Ellei kasvattaja olisi kertonut sairauden mahdollisuudesta, sairautta ei olisi tunnistettu. Sairaus voidaan tunnistaa vain DNA-testillä, jota tehdään ainoastaan Australiassa. Kasvattajalla ei olisi ollut velvollisuutta kertoa sairaudesta, koska testitulos oli vain häntä varten.

RATKAISUN PERUSTELT

Kuluttajariitalautakunnan menettely on ainoastaan kirjallista eikä se voi ottaa vastaan suullista todistelua. Näin ollen myöskään asiassa esitetyille kirjallisille todistajankertomuksille ei voida antaa asian ratkaisussa merkitystä, koska lautakunta ei voi kuulla todistajia valan nojalla.

Koiran kauppasopimuksen ehtojen 3 mukaan myyjä vakuuttaa kertoneensa tiedossaan olevista koiran vioista ja sairauksista, rodussa esiintyvistä perinnöllisistä vioista ja sairauksista, koiran perinnöllisistä taipumuksista saada niitä ja näiden seikkojen merkityksestä. Myyjä vastaa antamiensa tietojen totuudenmukaisuudesta kohdassa 4. esitetyllä tavalla. Ostaja ilmoittaa tarkastaneensa koiran ja hyväksyvänsä mahdollisuuden, että koirassa voi olla myyjän kertomia perinnöllisiä ja synnynnisiä vikoja ja sairauksia. Lisäksi myyjä on kertonut bordercollien silmäsairauksista.

Jos koirassa ilmenee luovutuksen jälkeen sairaus tai muu olennainen vika, joka on ollut koirassa piilevänä jo luovutushetkellä, koiran kauppasopimuksen ehtojen 4 kohdan mukaan ostajalla on oikeus vaatia korvausta virheen perusteella, jos koira ei ole myyjän antamien tietojen mukainen tai myyjä on jättänyt kertomatta sellaisista tiedossaan olevista seikoista, joilla oli kaupan päättämisen kannalta olennainen merkitys tai koira on kauppahinta, koiran käyttötarkoitus ja muut seikat huomioon ottaen muuten olennaisesti huonompi, kuin ostajalla oli aihetta olettaa.

Lautakunta toteaa, että kuluttajansuojalain tavaran virhettä koskevia säännöksiä sovelletaan myös eläimen kauppaan. Kuluttajansuojalain virhesäännöksiä sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon elävien eläinten erityspiirteet.

Eläimen kaupassa kaupan kohteena on elävä olento, jonka vioista, puutteista ja terveydentilasta ei voida tyhjentävästi tietää kauppaa tehtäessä. Osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia tällaisessa kaupassa voidaan arvioida kuluttajansuojalain

5 luvun 14 §:n pohjalta. Sen mukaan tavarassa katsotaan olevan virhe muun muassa, jos tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua aihetta edellyttää.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 2 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa luvun säännöksistä ostajan vahingoksi, on mitätön. Tässä tapauksessa kauppasopimuksen ehto, jonka mukaan ostajalla on oikeus vaatia korvausta virheen perusteella, jos koira on olennaisesti huonompi kuin ostajalla oli aihetta olettaa, on korvattavuudelle asetetun olennaisuuskriteerin osalta kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n vastainen ja jätetään siltä osin mitättömänä huomioon ottamatta.

Asiassa on riidatonta, että koira on sairastanut bordercollieilla esiintyvää perinnöllistä neutropeniaa eli

TNS-sairautta, joka johtaa koiran kuolemaan. Koska kyseessä on perinnöllinen sairaus, on ilmeistä, että koiralla on ollut se jo luovutushetkellä. Koira on näin ollen ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla virheellinen eikä myyjä ole tätä kiistänytkään.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 18 §:n mukaan myyjä saa omalla kustannuksellaan korjata virheen tai toimittaa virheettömän tavaran, jos hän ostajan ilmoitettua virheestä viipymättä tarjoutuu sen tekemään. Jollei virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kuluttajansuojalain 19 §:n mukaan ostaja saa vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta, tai purkaa kaupan, paitsi jos virhe on vähäinen.

Tässä tapauksessa myyjä ei ole tarjoutunut virheen korjaamiseen eikä seuraeläimen kaupassa lautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan pääsääntöisesti tule kyseeseen uuden koiran toimittaminen. Koska koira jouduttiin sairauden vuoksi lopettamaan, virhe ei ole ollut vähäinen. Ostajalla on näin ollen oikeus purkaa kauppa.

Sopimuksen purkaminen edellyttää suoritusten palauttamista puolin ja toisin. Ostaja ei voi palauttaa koiraa, koska se on lopetettu. Myyjän tulee palauttaa koiran hinta ostajien saamalla käyttöhyödyllä vähennettynä. Koira on lopetettu alle kolmen kuukauden ikäisenä sen oltua ostajilla vasta alle kuukauden ajan. Lautakunta katsoo, että koira on ehtinyt olla ostajilla niin vähän aikaa, etteivät ostajat ole saaneet siitä edellä tarkoitettua vähennettävää käyttöhyötyä. Myyjän tulee palauttaa ostajalle koiran koko kauppahinta 1 000 euroa.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Lain 5 luvun 30 §:n mukaan vahinkoa kärsivän osapuolen on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahinkonsa rajoittamiseksi ja jos hän laiminlyö tämän, hän saa itse kärsiä vastaavan osan vahingosta. Sopimusrikkomuksen perusteella suoritettavaa vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos se on kohtuuton ottaen huomioon sopimusrikkomuksen syy, vastapuolen mahdollinen myötävaikutus vahinkoon, sopijapuolten varallisuusolot, tavaran hinta, vahingon aiheuttajan mahdollisuudet ennakoida ja ehkäistä vahingon syntyminen sekä muut seikat.

Koska ostajat saavat palautuksena koko kauppahinnan, lautakunnan arvioitavaksi jää vielä, onko ostajilla lisäksi oikeus korvaukseen niistä hoitokuluista, jotka heille aiheutuivat koiran sairaudesta.

Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, ettei myyjä ole yleensä velvollinen korvaamaan kauppahinnan ylittäviä koiran hoitokuluja. Ostaja on velvollinen rajoittamaan vahinkoaan. Vahingonkorvausvelvollisuus esinevahingosta ja korjauskustannuksista rajoittuu pääsääntöisesti esineen arvoon. Se voi vain erityisistä syistä ja poikkeuksellisesti ylittää tämän. Tällainen syy saattaa esimerkiksi olla myyjän puolella oleva moitittava toiminta. Seuraeläimen kauppa poikkeaa elottomien esineiden kaupasta, koska eläimeen liittyy muitakin arvoja kuin taloudellinen arvo.

Koiran hoitokulut ovat tässä tapauksessa huomattavasti ylittäneet koiran kauppahinnan. Koiraa on tutkittu paljon vielä sen jälkeenkin, kun TNS-sairauden mahdollisuus on kiistatta ollut ostajan ja koiraa hoitaneen eläinlääkärin tiedossa. Ostajat ovat vaatineet myyjää korvaamaan koiran hoitokulut kokonaisuudessaan. Myyjä on myöntänyt korvausvelvollisuutensa 8.5.2011 tehtyihin hoitoihin saakka, mutta kiistää olevansa korvausvelvollinen koiralle tämän jälkeen tehdyistä hoidoista.

Myyjä on tiennyt, että ostajille myytyjen pentujen isä on TNS-sairauden kantaja, minkä vuoksi pennuista oli otettu myös DNA-näyte. Myyjä ei ole voinut osoittaa kertoneensa ostajille tästä TNS-sairauden riskistä. Lautakunta katsoo myyjän menetelleen asiassa moitittavasti. Jos ostajilla olisi heti ollut tieto kyseisestä seikasta, heidän koiranhoitokulunsa olisivat todennäköisesti jääneet vähäisemmiksi. Näin ollen lautakunta pitää tässä tapauksessa perusteltuna, että koiran myyjä korvaa tuottamuksensa perusteella ostajien vahingosta kauppahintaa suuremman määrän.

Lautakunta katsoo kuitenkin, ettei myyjän tuottamuksen syy-yhteys hoitokustannuksiin voi ulottua pidemmälle kuin siihen asti, kun ostajien on pitänyt itsekin ymmärtää, että kysymys voi olla TNS-sairaudesta ja että hoitotoimenpiteet sen vuoksi voivat olla turhia. Tämä ajankohta on ollut 8.5.2011, jolloin ostajat ja koiraa hoitanut eläinlääkäri ovat saaneet tiedon kyseisen sairauden mahdollisuudesta. Tältä osin myyjän korvattaviksi tulevat kulut ovat esitettyjen laskujen mukaan 237,55 euroa (6.5.2011) ja 149,65 euroa (7.5.2011) eli yhteensä 387,20 euroa.

SUOSITUS

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että myyjä palauttaa ostajille koiran kauppahinnan 1 000 euroa sekä suorittaa lisäksi vahingonkorvauksena 387,20 euroa. Hyvityssuositus on siten yhteensä 1 387,20 euroa.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen.

Arvioimme myyjän tuottamusta ja siihen perustuvaa korvausvelvollisuutta seuraavasti. Myyjä on väittänyt ilmoittaneensa ostajille siitä, että pennuista on otettu dna-näyte, koska niiden isä on TNS-sairauden kantaja. Ostajat ovat kiistäneet olleensa tästä tietoisia. Kauppasopimuksessa ei ole mainintaa TNS-sairaudesta.

Myyjä ei ole esittänyt näyttöä siitä, että ostajat olisivat olleet ainakaan po. sairauden riskeistä tietoisia. On mahdollista, että myyjä on kertonut pennuista otetuista näytteistä, mutta on ilmeistä, etteivät ostajat ole ymmärtäneet sairauden todellista riskiä ja merkitystä. Sairauden mahdollisuus ja riski sen seurauksista olisi tullut kirjata kauppasopimukseen, jos siihen on haluttu vedota myyjän vastuuta poistavana tai rajoittavana seikkana.

On ilmeistä, että myyjä kasvattajana on tiennyt sairauden periytymisestä ja siitä, että pentueen isäkoira on sairauden kantaja. Siitä huolimatta emää ei ole testattu, vaikka myyjän tiedossa on ollut, että pennut sairastuvat tautiin erittäin todennäköisesti, mikäli ne ovat saaneet po. geenin molemmilta vanhemmiltaan. Emäkoira olisi tullut testata ennen pentueen teettämistä. Myyjä ei ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita sille, että testi emälle on jätetty tekemättä. Myyjä on laiminlyönnillään ns. avannut vaaran lähteen.

On myös ilmeistä, että myyjä on tiennyt sairauden johtavan väistämättä koiran kuolemaan. Eläinlääketieteellisen tietämyksen mukaan sairaus on harvinainen, mutta tässä tapauksessa myyjä on ollut tietoinen sairauden periytymistavasta ja riskeistä.

Edellä selostetuilla perusteilla myyjän toiminta ja laiminlyönti ilmoittaa po. pennun sairauden riskeistä ostajille on moitittavaa. Myyjän saatua 6.5.2011 tietää koiran sairastumisesta hänen on tullut ymmärtää, että ostajien häneltä saamat puutteelliset tiedot johtavat siihen, että ostajat tutkituttavat ja hoidattavat koiraa eläinlääkärillä ja että siitä aiheutuu kustannuksia. Kustannukset ovat siis olleet myyjän ennalta arvattavissa. Tämän vuoksi myyjä ei voi myöskään vedota ostajien ilmoitukseen siitä, että he vastaavat itse hoitokustannuksista.

Ostajilla on oikeus myyjän tuottamuksen perusteella saada vahingonkorvauksena koiran tarkoituksenmukaiset ja kohtuulliset hoitokustannukset. Tarkoituksenmukaisuus sisältää järkevät, myös muihin potentiaalisiiin sairausvaihtoehtoihin liittyvät hoitotoimenpiteet 8.5.2011 jälkeiseltäkin ajalta, kun hoitotoimenpiteet ja niiden kustannukset suhteutetaan koiran taloudelliseen arvoon ja ilman kustannuksia kohtuuttomasti nostavia tunnearvoihin sidottuja hoitopäätöksiä.

Tällaisiksi tarkoituksenmukaisiksi ja kohtuullisiksi hoitokustannuksiksi arvioimme 2 000 euroa. Ostajien olisi tullut ymmärtää, että hoitotoimenpiteiden kustannusten noustua 2 000 euroon myyjää ei enää sen jälkeen voi vastuuttaa epätarkoituksenmukaisista ja kohtuuttomista eli tuon määrän ylittävistä kustannuksista siinäkään tapauksessa, että koiran sairastumisen syyksi olisi paljastunut joku tavallinen tai

TNS-tautia tavallisempi parannettavissa oleva sairaus. Hoitokustannukset yli 2 000 euron jäävät ostajien vastattaviksi.