Koiran sijoitussopimus. Koiran katoaminen. Korvausmäärä.

VAATIMUKSET

NN vaatii, että XX lakkaa perimästä koiran hintaa 600 euroa ylittäviltä osin.

Koira oli hyvin arka ja pelkäsi ihmisiä. NN ei kuitenkaan osannut olettaa koiran karkaavan. Koira livahti ulos oven välistä, kun NN:n mies tuli sisään ruokatavaroita kantaen, eikä koiraa etsinnöistä huolimatta löytynyt.

XX vaatii NN:ltä 1500 euroa koiran hävittämisestä. Vaatimus on kohtuuton, koska chihuahoiden hinta on laskenut. Koira ehti olla NN:n luona vain kaksi päivää ja se oli aran luonteensa vuoksi jalostukseen kelpaamaton.

NN kokee tulleensa petetyksi, koska XX oli kirjoittanut sopimuksen toiselle puolelle, että korvaus koiran kuolemasta on 1500 euroa. XX ei näyttänyt sopimuksen toista puolta NN:lle. Sitä paitsi koiran sijoitussopimuksen mukaan vakuusmaksu saa olla vain puolet koiran arvosta ja NN tarjoutuikin suorittamaan koirasta sen 750 euroa. XX ei kuitenkaan suostunut siihen.

XX sanoi vasta jälkikäteen, että NN:n olisi tullut vakuuttaa koira. NN:n mukaan XX:n olisi kuitenkin tullut vakuuttaa koira tai ainakin sopia siitä, kumpi osapuoli koiran vakuuttaa.

NN epäilee, että XX on ollut tietoinen koiran huonosta luonteesta ja siitä, että se todennäköisesti tulee karkaamaan.

VASTAUS

XX kiistää vaatimukset.

XX antaa koiria sijoitukseen, jotta jalostukseen käytettävä materiaali olisi riittävän suuri. Chihuahua-rotuisista koirista on erityisen vaikea ennustaa, minkälainen koirasta tulee isona. Riidan kohteena oleva koira sijoitettiinkin vasta, kun se oli

1 vuotta 9 kuukautta vanha. Koira oli tottunut ihmisiin ja nähnyt paljon vieraita. Se ei ollut pelokas, mutta vaati aikaa tottua uusiin ihmisiin. Mikäli koira olisi ollut NN:n kuvauksen mukainen, XX ei olisi sijoittanut sitä jalostukseen käytettäväksi.

Koira oli karannut NN:ltä jo kerran ennen varsinaista katoamistaan. Näin ollen NN:n olisi tullut noudattaa erityistä huolellisuutta sen vahtimisessa.

Riidan kohteena olevan koiran arvo oli 1500 euroa korkeampikin, koska Suomen Kennelliiton vakuutusarvolaskelman mukaan koiran arvo oli 1700 euroa. Tässä arvossa ei ole otettu huomioon koiran jalostusarvoa.

Sijoitussopimuksen mukaan NN:n tulee korvata koiran kadottamisesta 1500 euroa korkoineen ja 45 euron perintäkuluineen.

RATKAISU

Asiassa on riitaa siitä, tuleeko NN:n maksaa XX:lle kadonneen koiran arvo 1500 euroa korkoineen ja perintäkuluineen.

Koiran sijoituksesta on tehty sopimus, jonka mukaan koiran arvo on 1500 euroa.

Koiran sijoitussopimuksen 9 kohdan mukaan, jos koira kuolee tai vahingoittuu ja se johtuu jommankumman osapuolen tuottamuksesta tai tahallisuudesta, toisella osapuolella on oikeus vahingonkorvaukseen.

Sopimuksen 10 kohdan mukaan osapuolet ovat sopineet, että koira vakuutetaan kuoleman varalta ja vakuutuksen ottajasta sekä vakuutuskorvauksen jaosta on sovittava lisäehdoissa.

Sijoitussopimuksen takana on mainittu, että koiran vastaanottajan tulee suorittaa koiran kuolemisesta, vahingoittumisesta tai katoamisesta 1500 euroa.

Vakuuttamisesta ei ole lisätty ehtoja.

Lautakunta toteaa, että vaikka NN:n väitteiden mukaisesti hän ei olisi ollut tietoinen sopimuksen takapuolella olleista ehdoista, on hän pelkästään vakiosopimusehtojen 9 kohdan mukaisesti vastuussa koirasta sen täydestä arvosta, mikäli koiran katoamisen katsotaan johtuvan hänen huolimattomuudestaan.

Koira ehti olla NN:llä vain kaksi päivää. Ennen katoamistaan se oli karannut jo kerran. Tällöin se oli jäänyt hihnastaan kiinni, joten se saatiin vietyä takaisin. Lautakunta katsoo, että uuden koiran kanssa tulee noudattaa erityistä huolellisuutta, jotta se ei pääse karkaamaan. Huolellisuutta olisi tullut noudattaa etenkin tässä tapauksessa, kun koira oli kahden päivän sisällä jo kerran karannut. Lautakunta katsoo, että koiran katoaminen on johtunut NN:n huolimattomuudesta ja hänen tulee näin ollen korvata koiran hinta.

NN on vedonnut siihen, että sopimuksen mukaan koiran vakuusmaksu on vain puolet koiran arvosta ja näin ollen hänen tulisikin korvata vain puolet koiran arvosta. Lautakunta toteaa, että vakuusmaksun määrällä ei ole merkitystä sen arvioinnissa, miltä osin NN on vastuussa koiran arvon korvaamisessa. Vakuusmaksu maksetaan koiran luovuttajalle ja se lähtökohtaisesti suojaa luovuttajan oikeuksia. Kyseisessä tapauksessa koirasta ei maksettu ollenkaan vakuusmaksua. Lautakunta katsoo, että NN:llä ei ole ollut perusteltua aihetta olettaa, että mainittu vakuusmaksun ylämäärä tarkoittaisi sitä ylärajaa, jonka hän on koiran katoamis- tai vahingoittumistilanteissa velvollinen maksamaan.

NN:n mukaan XX:n olisi tullut vakuuttaa koira tai ainakin sopia siitä, kumpi osapuoli koiran vakuuttaa. Lautakunta toteaa, että ei ole selvää, olisiko mahdollinen vakuutus korvannut karanneen koiran arvon. Vakuutuksen ottamiseen olisi molempien osapuolien tullut kiinnittää huomiota, eikä sen puute vähennä NN:n sopimuksen mukaista vastuuta koiran arvosta.

NN on vedonnut asiassa myös korvausmäärän kohtuuttomuuteen.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, jos kuluttajansuojalaissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta.

NN:n mukaan koiran arvo ei ollut sopimuksessa mainittu 1500 euroa, koska se oli luonteeltaan arka ja chihuahoiden hinta on muutenkin laskenut. Lautakunta toteaa, että näillä seikoilla voisi olla merkitystä määrän kohtuullistamisen kannalta. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty väitteiden lisäksi mitään näyttöä koiran virheestä tai yleisen hintatason romahtamisesta. Lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että asiassa tulisi kohtuullistaa korvauksen määrää.