Kotivakuutus. Esinevahinko. Jälleenhankinta-arvo.

VAATIMUKSET

K vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa hänelle yhteensä 1 300 euron korvauksen.

K perustelee vaatimustaan sillä, että vaurioitunut televisio oli maksanut hänelle 4 500 euroa, mutta se oli hankintahetkellä 6 000 euron arvoinen. Vakuutusyhtiön käyttämä täysarvokorvaus on täysin riittämätön (noin yhdeksän prosenttia hankintahinnasta). K on hankkinut vaurioituneen tilalle television 1 300 eurolla. Hän vaatii vähintään tuon määrän korvaamista.

VASTAUS

Vakuutusyhtiö kiistää K:n vaatimuksen.

K:lla olevan laajan kotivakuutuksen vakuutusehtojen ehtokohdan 20.5.1 mukaan omaisuuden, vahingon ja korvauksen määrän arvioimisen perusteena on omaisuuden arvo. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen tarvittavaa rahamäärää. Päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään, mitä omaisuus on arvossa menettänyt, iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta.

Korvauksen määrä jälleenhankinta-arvon mukaan on vahingon määrä vähennettynä omavastuulla. Jos jälleenhankitun tai korjatun omaisuuden arvo on vahingoittuneen omaisuuden jälleenhankinta-arvoa suurempi, ei ylimenevää osaa oteta huomioon korvausta laskettaessa (ehtokohta 20.5.1).

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta joko korjataan tai että irtaimen omaisuuden sijalle hankitaan samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus, jota laskettaessa käytetään vakuutusarvona omaisuuden päivänarvoa. Lisäkorvaus, joka on jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus, suoritetaan, kun vakuutusyhtiö on saanut selvityksen edellä mainituista jälleenhankintatoimenpiteistä.

Vakuutusehtojen kohdan 20.8.1 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus korvauksen rahana maksamisen asemasta uudelleen rakennuttaa, hankkia tai korjauttaa hävinnyt tai vahingoittunut omaisuus.

XX hankki television vuonna 2003. Television hinta oli 3 520,49 euroa (ALV 0 %) ja ostohinta rahteineen sekä vakuutuksineen yhteensä 4 404,52 euroa. K:lta saadun tiedon mukaan hän osti mainitun television jouluksi 2005 ja maksoi siitä XX:lle 4 500 euroa tammikuussa 2006. Maksun on kuitannut vastaanotetuksi NN XX:n puolesta. Televisio rikkoutui 16.11.2010.

Korjauskustannusarvio oli 3.12.2010 päivätyn huoltolaskun mukaan 797 euroa.

Vakuutusehtojen mukaisen korvausvastuunsa selvittämiseksi yhtiö selvitti rikkoutunutta televisiota vastaavan television jälleenhankinta-arvon. Hankintapalvelu ilmoitti rikkoutunutta televisiota vastaavan 42 tuuman plasma television, jonka jälleenhankintahinta on 488 euroa. Tilalle tarjottu televisio

on teknisiltä arvoiltaan parempi kuin alun perin vuonna 2003 hankittu rikkoutunut televisio. Esimerkiksi rikkoutuneessa televisiossa resoluutio oli 852x480 ja tilalle tarjotussa 1024x768. Rikkoutuneessa ei ole sisäänrakennettua digiviritintä. Kirkkaus rikkoutuneessa oli 1 000 cd/m2 ja tilalle tarjotussa

1 500 cd/m2.

Rikkoutuneen television korjaus ei ollut kannattavaa kohtuullisin kustannuksin, joten yhtiö tarjoutui hankkimaan vakuutuksenottajalle rikkoutunutta televisiota lähinnä vastaavan uuden television. K ilmoitti 21.12.2010 vakuutusyhtiölle, ettei hän halua yhtiön hankkivan hänelle uutta televisiota. K:lta kysyttiin tuolloin, haluaako hän päivänarvokorvauksen rikkoutuneesta televisiosta vai hankkiiko hän tilalle uuden television ja toimittaa siitä yhtiölle ostokopion, jolloin hänelle maksetaan rikkoutunutta televisiota vastaavan television jälleenhankintahinta 488 euroa. K lupasi harkita asiaa. Hän toimitti 17.2.2011 vakuutusyhtiölle tiedon hankkimastaan televisiosta, jonka hän voisi lunastaa isältään.

Vakuutuksenottajan toimittaman laskun mukaan XX oli ostanut 3.11.2010 television, jonka hinta oli 974,80 euroa (ALV 0 %) K:n isän välittämänä vakuutusyhtiölle toimitettiin 28.2.2011 lasku, jonka mukaan K oli maksanut 15.2.2011 XX:lle televisiosta 1 210 euroa. Kyseinen televisio ei ole rikkoutunutta lähinnä vastaava, sillä se on teknisiin yksityiskohtiin puuttumatta jo perustiedoiltaan erilainen; plasma-television sijasta led-televisio ja näyttö rikkoutuneen television näyttöä suurempi.

Yhtiö toteaa televisioiden tekniikan kehittyneen viime vuosina paljon, samoin niiden hankintahinnat ovat alentuneet. Rikkoutunut televisio oli ostettu vuonna 2003, mutta yhtiöllä ei ole tietoa sen käyttöönottovuodesta. Joka tapauksessa vakuutuksenottajalla on oikeus jälleenhankinta-arvon mukaiseen korvaukseen hänen hankkiessaan lähinnä vastaavan uuden television rikkoutuneen tilalle. Vakuutuksenottajalle on ilmoitettu 17.12.2010 jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen olevan 488 euroa. Vaikka K osti XX:n ennen vahinkotapahtumaa ostaman television 15.2.2011 NN:n vahvistamalla laskulla, niin se ei muuta yhtiön vakuutussopimuksen mukaista korvausvastuuta.

RATKAISU

K osti XX:ltä television jouluksi 2005 ja maksoi siitä XX:lle

4 500 euroa tammikuussa 2006. XX oli hankkinut television joulukuussa 2003, jolloin sen hinta oli ollut 3 520,49 euroa (ALV 0 %) ja ostohinta rahteineen sekä vakuutuksineen yhteensä

4 404,52 euroa. Televisio rikkoutui 16.11.2010.

Vakuutusyhtiö tarjosi rikkoutuneen tilalle 42 tuuman plasma televisiota, josta K kieltäytyi. Yhtiö korvasi K:lle 488 euroa rikkoutuneen television jälleenhankinta-arvona. K pitää korvausta liian vähäisenä ja vaatii yhtiötä korvaamaan vähintään rikkoutuneen television tilalle ostamansa television hankintahinnan 1 300 euroa.

SOVELLETTAVAT VAKUUTUSEHDOT

Laajan kotivakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 20.5.1 mukaan:

Omaisuuden, vahingon ja korvauksen määrän arvioimisen perusteena on omaisuuden arvo. Omaisuuden arvo on sen jäl-eenhankinta-arvo, ellei muuta ole sovittu ja siitä tehty merkintää vakuutuskirjaan. Omaisuuden arvo on kuitenkin päivänarvo, kun omaisuuden päivänarvo on alle 50 % jälleenhankinta-arvosta.

Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen tarvittavaa rahamäärää.

Päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään, mitä omaisuus on arvossa menettänyt, iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta.

Ehtokohdan 20.8.1 mukaan:

Vakuutusyhtiöllä on oikeus korvauksen rahana maksamisen asemesta uudelleen rakennuttaa, hankkia tai korjauttaa hävinnyt tai vahingoittunut omaisuus.

JÄLLEENHANKINTA-ARVO

K on kieltäytynyt vakuutusyhtiön vakuutusehtokohdan 20.8.1 perusteella esittämästä korvausvaihtoehdosta, jossa yhtiö olisi hankkinut vahingoittuneen television tilalle uuden lähinnä vastaavana pitämänsä television. Lautakunnalle toimitetun, 15.12.2010 vakuutusyhtiölle lähetetyn tilausvahvistuksen mukaan 42 tuuman plasma televisio olisi maksanut yhtiölle 488 euroa. Yhtiö on tämän jälkeen ilmoittanut K:lle, että mikäli tämä hankkii itse vaurioituneen tilalle uuden television, niin yhtiö suorittaa hänelle jälleenhankinta-arvon mukaisena korvauksena 488 euroa.

Yhtiön on siis vakuutusehtojen perusteella maksettava K:lle rikkoutuneen television jälleenhankinta-arvoa vastaava korvaus. Korvauksena ei ole rahamäärä, jolla K on televisionsa aikoinaan ostanut, vaan se summa, jolla hänelle nyt vahinkotapahtuman jälkeen on voitu hankkia teknisiltä ja käyttöominaisuuksiltaan samanlainen tai lähinnä vastaava televisio. Uuden samanlaisen television hankkiminen K:n rikkoutuneen television tilalle ei ollut mahdollista. K:n itsensä myöhemmin hankkima televisio oli saman valmistajan, mutta televisiota ei voi laitteiden huomattavien teknisten erojen vuoksi pitää samanlaisena tai lähinnä vastaavana.

Arvioitaessa sitä, onko vakuutusyhtiön suorittamaa korvausta pidettävä vaurioituneen television jälleenhankinta-arvona, on ratkaisevaase, voidaanko yhtiön korvaushinnan perusteena ollutta plasma televisiota pitää ehtojen tarkoittamalla tavalla rikkoutunutta lähinnä vastaavana. On yleisesti tiedossa, että televisioiden tekninen kehitys on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut huomattavaa. Vastaavasti laitteiden hinnat ovat laskeneet.

Lautakunnalle toimitetun asiakirja-aineiston perusteella tapauksessa vertailtavat televisiot ovat näytöltään samankokoisista ja vastaavalla tekniikalla toteutettuja. Merkittävimmät erot ovat ennen kaikkea teknisen kehityksen (parantunut näytön tarkkuus ja kirkkaus sekä sisäänrakennettu digiviritin) seurausta. Lautakunnalle esitetyn asiakirja-aineiston perusteella ei ole syytä epäillä sitä, ettei vakuutusyhtiön tarjoama televisio olisi ollut ominaisuuksiltaan ja laadultaan vähintään vastaava kuin K:n rikkoutunut televisio. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön maksamaa 488 euron korvausta vakuutusehtojen mukaisena.

Lautakunta ei suosita korvauspäätöksen muuttamista.

Päätös oli yksimielinen.