Valmismatka. Lennon viivästyminen. Välilasku sairaustapauksen vuoksi. Oikeus vakiokorvaukseen.

Matkustajilla oli paikat lennolle Helsingistä Phuketiin 10.1.2012 klo 16.45. Lento oli osa valmismatkaa. Lennon saapuminen Phuketiin viivästyi kuusi tuntia 45 minuuttia. Viivästymisen syynä oli se, että aikaiSempi lento oli myöhästynyt tehtyään välilaskun Bangkokiin matkustajan sairastuttua lennolla. Asiassa on erimielisyyttä matkustajien oikeudesta EU:n asetuksen 261/2004 (jäljempänä asetus) mukaiseen vakiokorvaukseen. VAATIMUKSET

Matkustajat vaativat asetuksen mukaista korvausta. He perustelevat vaatimustaan seuraavasti.

Lennon viivästymisen aiheuttanut tilanne on ollut lentoyhtiön tiedossa huomattavasti aikaisemmin, joten lentoyhtiöllä olisi ollut mahdollisuus järjestää varakone. Sairauskohtauksen saanutta matkustajaa ei viety lähimmälle varalaskupaikalle vaan Bangkokiin. K:t ihmettelevät myös, eikö matkanjärjestäjällä ole mitään velvollisuuksia asiassa.

MATKANJÄRJESTÄJÄN VASTAUS

Matkanjärjestäjä ilmoittaa, että se ei ole hyvittänyt matkustajille viivästymistä, koska viivästymisen kesto ei ylittänyt yleisten valmismatkaehtojen kohdassa 13.3 mainittua virhekynnystä.

Matkustajien korvausvaatimus perustuu asetukseen 261/2004. Asetusta sovelletaan vain lentoyhtiöihin. Matkanjärjestäjää ei voida velvoittaa maksamaan asetuksen mukaisia hyvityksiä vaan korvauksia tulee hakea lentoyhtiöltä.

LENTOYHTIÖN VASTAUS

Lennon viivästymisen syy oli se, että aikaisemmalla lennolla oli matkustajan sairauskohtauksen vuoksi laskeuduttu Bangkokiin. Lennot olivat aikataulusta myöhässä kiireisenä loma-aikana eikä korvaavaa lentokonetta ollut saatavilla.

Lentoyhtiö toteaa, että asetus 261/2004 ei velvoita lentoyhtiötä maksamaan korvausta viivästymisen perusteella.

RATKAISUN PERUSTELUT

Matkustajat ovat vaatineet asetuksen mukaista korvausta sekä lentoliikenteen harjoittajalta että matkanjärjestäjältä. Asetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan asetusta sovelletaan lennosta vastaaviin lentoliikenteen harjoittajiin. Jos matkustajilla katsotaan olevan oikeus asetuksen mukaiseen vakiokorvaukseen, ensisijaisena korvausvelvollisena on näin ollen lentoyhtiö.

Asetuksen 4 ja 5 artiklan nojalla matkustajalla voi olla oikeus korvaukseen, kun hänen pääsynsä lennolle evätään tai kun lento peruutetaan. Asetuksessa ei ole nimenomaisesti säädetty matkustajan oikeudesta korvaukseen lennon viivästyessä. Lautakunta on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään katsonut

EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisuun yhdistetyissä asioissa

C-402/07 ja C-432/07 (Sturgeon) perustuen, että viivästyneiden lentojen matkustajat voidaan rinnastaa peruutettujen lentojen matkustajiin korvausta koskevan oikeuden soveltamisen kannalta ja että he voivat näin ollen vedota asetuksen 7 artiklan mukaiseen korvausta koskevaan oikeuteen, kun he saapuvat lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia lentoliikenteen harjoittajan ilmoittaman aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin. Ratkaisussaan yhdistetyissä asioissa

C-581/10 ja C-629/10 (Nelson) EU-tuomioistuin vahvisti Sturgeon-ratkaisussa tekemänsä tulkinnan ja totesi myös, että vaatimus korvauksen maksamisesta viivästyneiden lentojen matkustajille on yhteensoveltuva Montrealin yleissopimuksen kanssa.

Matkustajien saapuminen lentokuljetuksen määräpaikkaan Phuketiin on viivästynyt enemmän kuin kolme tuntia. Näin ollen heillä on viivästyksen perusteella lähtökohtaisesti oikeus asetuksen 7 artiklassa säädettyyn korvaukseen. Asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan lentoliikenteen harjoittajan ei kuitenkaan tarvitse maksaa vakiokorvausta, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. Sturgeon- ja Nelson-ratkaisujen mukaan sama vapautumisperuste koskee myös lennon viivästymistä.

Tässä tapauksessa viivästymisen syynä oli lentoyhtiön mukaan se, että aikaisemmalla lennolla Krabista Helsinkiin 8.1.2012 oli jouduttu tekemään välilasku Bangkokiin matkustajan sairastumisen vuoksi. Lentoyhtiön mukaan sillä ei ollut käytettävissään varakonetta, millä viivästyksen kestoa olisi voitu lyhentää. Lautakunta pitää lentoyhtiön ilmoitusta viivästymisen syystä uskottavana ja toteaa, ettei lentoyhtiöllä ole mahdollisuutta varautua matkustajan vakavaan sairastumiseen lennon aikana ja tästä johtuvaan tarpeeseen muuttaa lentoreittiä. Lentoyhtiön

ei voida myöskään edellyttää ylläpitävän kaikissa kohteissa lentokalustoa niin, että varakone olisi aina saatavilla. Lautakunta katsoo lentoyhtiön tässä tapauksessa näyttäneen lennon viivästymisen aiheutuneen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, minkä vuoksi matkustajilla ei ole oikeutta 7 artiklan mukaiseen vakiokorvaukseen.

Lautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 11.7.2013