KOTIVAKUUTUS. MURTOVAHINKO. VAKUUTUKSENANTAJAN TIEDONANTOVELVOLLISUUS. VAKUUTUSMÄÄRÄPERUSTEINEN VAKUUTUS.

Vaatimukset Kuluttaja K (jäljempänä K) vaatii, että vakuutusyhtiö V (jäljempänä V) maksaa murtovahingosta korvaamatta olevan osuuden 9 917,52 euroa.

Vuoden 2011 keväällä K kävi Porvoossa V:n toimitiloissa, mistä hän sai kirjallisen vakuutusesitteen. Kyseisessä esitteessä kerrottiin laajan koti-vakuutuksen korvauksen määräytyvän asunnon pinta-alan mukaan. Kyseinen seikka vahvistettiin myös suullisesti. Myös vakuutusyhtiön inter-net-sivuilla tarjottiin laajaa kotivakuutusta, jonka korvaus perustui asunnon pinta-alaan.

Vakuutusyhtiö otti myöhemmin K:hon yhteyttä puhelimitse. Myyjä myi ensisijaisesti autovakuutusta, mutta totesi, että jos K ottaa laajan kotivakuutuksen, hän saa enemmän alennusta. Kun puhelinmyyjä kysyi asunnon neliömäärää, K oletti kysymyksen olevan vakuutuksesta, jonka korvaus perustuu asunnon pinta-alaan.

Tämän jälkeen myyjä kysyi, voisiko K arvioida irtaimistonsa arvoa. K totesi huonekalujen ja elektroniikan arvon olevan noin 15 000 euroa. Lisäksi K täsmensi, että kaikki on uutta. Hän ei osannut odottaa, että korvauksen määrä tulisi riippumaan edellä mainitusta arviosta, vaan oletti korvauksen määrän perustuvan asunnon pinta-alaan. Puhelinkeskustelussa ei ollut minkäänlaista tuote-esittelyä. Myyjä ei muistuttanut K:t vaatteista, harrastusvälineistä tai liinavaatteista. K on toimittanut lautakunnalle myyntipuhelusta kirjallisen version.

K muutti Hollolaan lokakuussa 2011. Tuolloin hän soitti vakuutusyhtiölle ja myös kyseisessä keskustelussa vahvistettiin, että korvaus perustuu asunnon pinta-alaan.

K:n asunnossa kävi murtovarkaita 24.8.2012. Vakuutusyhtiö lähetti hänelle lomakkeen, jossa piti ilmoittaa kaiken irtaimiston arvo. K täytti lomakkeen ohjeiden mukaan ja irtaimiston arvoksi tuli 81 400 euroa. Tämän perusteella vakuutusyhtiö katsoi hänen omaisuutensa olleen ali-vakuutettu ja korvasi vahingosta vain 2 052,48 euroa. K:n vaatima vahingon määrä oli 11 970 euroa.

Vastaus V kiistää valittajan vaatimuksen.

K kertoo tutustuneensa ennen vakuutuksen ostamista vakuutusesitteisiin myymälässä ja käyneensä tutustumassa laajaan kotivakuutukseen inter-netissä. Niin ikään K myöntää aikaisemmin saaneensa laajan kotivakuutuksen esitteen. Valituksen liitteenä olevassa V:n tuote-esitteessä todetaan selkeästi seuraavaa:

"Irtaimisto ja rakennus kannattaa aina vakuuttaa niiden todellisesta arvosta. Voit joko määritellä omaisuutesi arvon eli vakuutusmäärän tai ottaa täysarvoperusteisen vakuutuksen."

Edelleen vakuutusmääräperusteisen vakuutuksen kohdalla todetaan:

"Kun vakuutat omaisuutesi vakuutusmäärän perusteella, sinun on määriteltävä omaisuutesi jälleenhankinta-arvo, tai jos omaisuus on kovin van-haa tai huonokuntoista, sen päivänarvo".

Myyntipuhelua koskevasta referaatista käy myös kiistatta ilmi, että valittaja hyväksyi sen, että vakuutuksen hinta lasketaan 15 000 euron irtaimiston mukaan. K:lle lähetettiin vakuutusehdotus ja tuote-esite postitse. Vakuutusehdotuksesta K on voinut tarkastaa, että toimitettu ehdotus vastaa sitä, mitä hän on ostanut.

K:n väite siitä, että muuton yhteydessä hänelle olisi kerrottu korvauksen perustuvan asunnon pinta-alaan, ei ole uskottava. Kun V:n tietojärjestelmästä avataan asiakkaan vakuutustiedot, niistä näkyy välittömästi, että kyseessä on vakuutusmääräperusteinen vakuutus. Tämä näkyy niin selkeästi, että se ei voi jäädä epäselväksi kenellekään.

Asiakas on myöntänyt tutustuneensa tuote-esitteeseen myymälässä ja laajaan kotivakuutukseen internetissä ennen vakuutuksen ostamista. Tuote-esitteessä kerrotaan selkeästi vakuutuksen sisällöstä. Vakuutusehdotus, tuote-esite ja vakuutusehdot on toimitettu asiakkaalle postitse. Edellä mainitun perusteella V on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.

Ratkaisun perustelut V:n Vakuutusehtojen kohdan 12.2 mukaan omaisuus tai etuus on alivakuutettu, jos vakuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa pienempi. V korvaa alivakuutetulle omaisuudella tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta vain niin suuren osan vahingosta kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden tai etuuden arvon välinen suhde osoittaa.

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättä-mistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutus-tarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutus-turvan olennaisiin rajoituksiin.

Kyseistä lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain-kohdassa tarkoitettuja tarpeellisia tietoja ovat esimerkiksi tiedot vakuutuksenantajalla tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta.

Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö yksittäistapauksessa ovat riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedon-antovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Asiakirja-aineiston perusteella K on ymmärtänyt, että hänen ottamansa kotivakuutus on ns. täysarvoperusteinen vakuutus, jossa omaisuus vakuutetaan huoneiston pinta-alan perusteella. K:lle lähetetyn vakuutuskirjan mukaan hänelle on kuitenkin myönnetty vakuutusmääräperusteinen vakuutus, jonka vakuutusarvo on ollut 15 000 euroa.

Lautakunta on tutustunut sille toimitettuun kirjalliseen versioon osapuolten välisestä myyntipuhelusta. Sen perusteella K:lle on tarjottu ainoastaan vakuutusmääräperusteista vakuutusta. K:lle ei ole kerrottu, että hän voi vaihtoehtoisesti valita myös täysarvoperusteisen vakuutuksen. Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön myyjän olisi tullut kertoa K:lle mahdollisuudesta valita joko vakuutusmääräperusteinen tai täysarvoperusteinen vakuutus sekä antaa hänelle tarpeelliset tiedot kyseisistä vakuutus-muodoista sekä niiden olennaisista rajoituksista.

Edellä mainitun perusteella lautakunta katsoo, että vakuutuksenantaja on jättänyt antamatta K:lle tarpeellisia tietoja vakuutuksen valitsemiseksi. Asiassa on myös jäänyt näyttämättä, että K:lle annetut puutteelliset tiedot olisi vakuutuspaikkaa myöhemmin muutettaessa oikaistu vakuutuksenantajan toimesta. Näin ollen vakuutuksen on katsottava olleen voi-massa sen sisältöisenä kuin K:lla on saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Koska K:lta on myyntipuhelun aikana kysytty asunnon pinta-alaa ja koska hänelle ei ole selvitetty vakuutusmääräperusteisen ja täysarvoperusteisen vakuutuksen eroa, lautakunta katsoo, että K on perustellusti voinut käsittää ottavansa täysarvoperusteisen vakuutuksen, jossa omaisuus vakuutetaan huoneiston pinta-alan mukaan. Vakuutusyhtiö on näin ollen velvollinen korvaamaan K:lle murtovahingosta aiheutuneen vahingon täysarvoperusteisen vakuutuksen mukaisesti.

Suositus Lautakunta suosittaa, että V korvaa K:lle murtovahingosta aiheutuneen vahingon täysarvoperusteisen vakuutuksen mukaisesti.

Päätös oli yksimielinen.