VASTUUVAKUUTUS. ASIAKKAAN KAATUMINEN. RAVINTOLAN VAHINGONKORVAUSVASTUU. KOROSTUNUT HUOLELLISUUSVELVOLLISUUS.

Vaatimukset K vaatii, että E korvaa sairaanhoitokuluista 897,45 euroa, tilapäisestä haitasta 5 000 euroa ja ansionmenetyksestä 6.9.2010–31.7.2011 väliseltä ajalta 1 036,80 euroa/kk ja tämän jälkeiseltä ajalta 1 362,53 euroa/kk.

Oviaukon kohdalla lattioiden välinen tasoero muuttui yllättäen, minkä takia K "astui tyhjään" ja kaatui. Sairaalassa hänen jalassaan diagnosoi-tiin pirstaleinen reisiluun alaosan murtuma. K:n oli tarkoitus aloittaa uudessa työpaikassa 6.9.2010 myyntipäällikkönä 2 000 euron kuukausipalkalla, mutta tapaturman vuoksi hän joutui elämään sairauspäivärahalla 963,20 euroa/kk. Tämä tuki pieneni 1.8.2011 alkaen 637,47 euron kuntoutustueksi/työkyvyttömyyseläkkeeksi. Sairausloma jatkuu 31.1.2012 asti ja uusi leikkaus on tulossa vuoden 2011 lopussa. Jalkaa on kuntoutettu, mutta K ei vieläkään pysty varamaan painoaan täysin jalan päälle. Jalka ei ehkä koskaan tule kuntoon.

Vakuutusyhtiö V:n (jäljempänä V) mukaan tasoero on ollut selvästi havaittavissa. Tämä ei ole totta. Lautakunnalle toimitetuista kuvista on nähtävissä, että lattiassa ei ole riittävää ja tarpeeksi huomattavaa eroa kynnyksen kohdalla. Lattiapinta on samanlainen molemmin puolin kyseistä kynnystä, joten korkeuseroa on vaikea huomata. Ravintola ei varoittanut kyseisestä korkeuserosta esimerkiksi kyltillä. Tapaturman sattuessa yksi ravintolan tarjoilijoista totesi, että kyseisessä kohdassa on ennenkin kaatunut asiakkaita. Myös muut häävieraat ovat myöhemmin kertoneet kompuroineensa samassa paikassa.

Asiassa on huomioitava, että ammattimaisen palvelusten tarjoajan vastuu palvelujen käyttäjien turvallisuudesta on ankarampaa kuin normaali tuottamusvastuu (KKO T. 23.4.2971 No 1037).

Yleisissä ravintolatiloissa on oltava esteetön kulku tilojen välillä, jotta vammaislainsäädäntö toteutuu ja invalidisoitunutkin henkilö pystyy liikkumaan tiloissa. Ravintolalta oli erikseen kysytty asiasta, koska K:n äiti liikkuu rollaattorin avulla. Ravintola oli kertonut tilojen olleen hissilliset ja esteettömät. Tällöin oletus on, että lattioissa ei ole kynnyksiä tai tasoeroja.

Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan F2 kohdassa 3.1.2 määrätään, että rakennuksen pintojen ja valaistuksen tulee olla sellaiset, jotta saavutetaan havaitsemisen kannalta riittävät vaaleuserot. Kohdan 3.1 mukaan pintojen kontrastit ovat tärkeitä kompastumis-, törmäys-, harhaantumis- ja putoamisvaaran torjumisessa. Lisäksi mainitaan, että kulkureitillä olevat luiskat, askelmat, kynnykset ja tasoerot on osoitettava selvästi valaistuksen ja pintojen vaaleus- tai värierojen avulla.

Vastaukset

Vakuutusyhtiö V

V kiistää valittajan vaatimuksen.

Vahingonkorvausoikeuden mukaan korvausvelvollisuus syntyy sille, joka tahallaan tai tuottamuksellaan aiheuttaa vahingon toiselle. K:n vahinko ei ole seurausta vakuutuksenottajan huolimattomuudesta tai laimin-lyönnistä, vaan kyseessä on valitettava tapaturma, josta kukaan ei voi-massa olevan oikeuden mukaan ole vahingonkorvausvastuussa.

Kyseessä on vanha, vuonna 1854 rakennettu rakennus. Juhlatilojen lattiapinnat on vuonna 2001 hiottu ja lakattu, mutta mitään rakenteellisia muutoksia ei ole tehty K:n vetoaman rakennusmääräyskokoelman voi-maantulon jälkeen (2001), joten mainittua määräyskokoelmaa ei voida soveltaa nyt puhuttavaan tapaukseen. Myöskään se seikka, täyttääkö tila vammaislain asettamat edellytykset esteettömyydestä, ei ole tässä tapa-uksessa merkityksellinen, koska kyseessä on ennen vammaislain voimaan tuloa rakennettu rakennus. Lisäksi K ei oman kertomansa mukaan ole kulkemisensa osalta vammaislain tarjoaman suojan tarpeessa. Joka tapauksessa vakuutusyhtiö katsoo, että tilat täyttävät lainsäädännön asettamat vaatimukset esteettömyydestä.

Lautakunnalle toimitetuista valokuvista voi havaita, että tapaturma on sattunut oviaukossa, jossa kaksi tilaa on erotettu normaalilla kynnyksellä. Oviaukon kummallakin puolella parketti jatkuu eri kuvioisena noin metrin leveydeltä. Tilojen valaistus on asianmukainen. Kynnyslista on ollut paikalla ja parketin erilainen kuviointi antaa riittävän kontrastin kulkijoiden havaittavaksi. Yleisen elämänkokemuksen perusteella on tavallista, että tämän kaltaisissa tiloissa lattiapinta on samaa materiaalia ja väritystä ja että oviaukoissa on kynnys. Vakuutuksenottaja ei ole tietoinen, että kyseisessä kohdassa olisi sattunut muita tapaturmia. Vakuutus-yhtiö katsoo, ettei K:n kaatuminen ole johtunut tilan puutteellisesta kun-nosta, vaan kyseessä on tapaturmainen vahinko.

Ravintola E

Ravintola E yhtyy kokonaisuudessaan V:n vastaukseen ja siinä esitettyihin perusteluihin.

Ratkaisun perustelut Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että ammattimaisen palvelusten tarjoajan vastuu palvelujen käyttäjien turvallisuudesta on ankarampaa kuin normaali tuottamusvastuu. Tällöin palveluntarjoajan tulee riittävästi huolehtia siitä, että asiakkaat voivat liikkua sen tiloissa turvallisesti (esimerkiksi KKO 1971 II 38 ja KKO 1989:114).

Lautakunta toteaa, että tässä tapauksessa ravintola oli vuokrattu häitä varten, joihin yleisen elämänkokemuksen perusteella osallistuu ihmisiä, jotka iän, sairauden, vamman tai muun syyn johdosta liikkuvat eri tavoin. Palveluntarjoajalla on vastuu siitä, että kaikki asiakkaat voivat liikkua ravintolan tiloissa turvallisesti riippumatta siitä, minä vuonna rakennus on rakennettu. Lautakunta katsoo, että palveluntarjoajan on muun muassa huolehdittava, että lattioiden välisistä olennaisista korkeuseroista on varoitettu esimerkiksi kylteillä tai että korkeuserot ovat muuten riittävän selkeästi havaittavissa.

Asiassa on riidatonta, että ravintolan juhlasalien välisen oviaukon kohdalla lattioiden välillä on ollut korkeusero. Lautakunnalle toimitettujen valokuvien perusteella korkeusero vaikuttaisi olevan muutamia senttimetrejä. Lautakunta toteaa, että koska tavanomaisesti lattioiden välillä ei ole tasoeroja, asiakkaat voivat lähtökohtaisesti olettaa lattioiden olevan samalla tasolla. Näin ollen pienikin korkeuden muutos voi aiheuttaa vaaratilanteita, mikäli asiakkaat eivät huomaa korkeuden muutosta.

Asiassa on riidatonta, että asiakkaita ei ollut varoitettu korkeuserosta esimerkiksi kylteillä. Näin ollen tapauksessa on arvioitava, onko korkeusero ollut muuten riittävän selkeästi havaittavissa. V:n mukaan tilojen valaistus on ollut asianmukainen, kynnyslista on ollut paikalla ja parkettien erilainen kuviointi on antanut riittävän kontrastin tasoeron havaitsemiseksi.

Lautakunta on tutustunut sille toimitettuun oviaukkoa koskevaan valokuvaan, joka on otettu K:n tulosuunnasta. Lautakunta katsoo, että kyseisen kuvan perusteella lattioiden välinen korkeusero ei ole riittävän selkeästi havaittavissa. Kuvan perusteella K:n tulosuunnasta on vaikea arvioida, onko oviaukon toisella puolella oleva lattia alempana kuin sen huoneen lattia, josta kyseinen kuva on otettu. Pelkästään se seikka, että juhlasalien parketeissa on ollut erilaista kuviointia, ei lautakunnan käsityksen mukaan tee korkeuserosta riittävän selkeästi havaittavaa. Edellä mainitun perusteella lautakunta katsoo, ettei palveluntarjoaja ole huolehtinut riittävästi siitä, että asiakkaat voivat liikkua sen tiloissa turvallisesti ja että K:n kaatuminen on johtunut kyseisestä laiminlyönnistä. Mikään ei viittaa siihen, että K olisi omalla huolimattomuudellaan myötävaikuttanut tapahtumaan. Palveluntarjoaja on näin ollen velvollinen korvaamaan K:lle aiheutuneen vahingon. V:n tulee korvata vahinko palveluntarjoajan ottaman vastuuvakuutuksen ehtojen mukaisesti.

Suositus Lautakunta suosittaa, että V korvaa K:lle aiheutuneen vahingon vastuu-vakuutuksen ehtojen mukaisesti.

Päätös oli yksimielinen.