SÄHKÖVERKKOPALVELU. SIIRTOHINNAN KOROTUS. KOROTUKSEN PERUSTE. KOROTUKSEN KOHTUUTTOMUUS. SÄHKÖNKULUTUS OMAKOTITALOSSA.

Vaatimukset PK pyytää kuluttajariitalautakuntaa ratkaisemaan, onko C:n ilmoittama siirtohinta 1.3.2016 lukien kohtuullinen. Lisäksi hän pyytää lautakuntaa määrittelemään rajat tuleville hinnankorotuksille vuosille 2016–2019.

PK toteaa, että C ilmoitti nostavansa perusmaksun 10,75 eurosta 16,55 euroon kuukaudessa ja päiväsiirron hinnan 2,95 sentistä 3,92 senttiin kilowattitunnilta. Yösiirron hinnan ilmoitettiin nousevan 1,93 sentistä 2,41 senttiin kilowattitunnilta. Esitetyt hinnankorotukset nostaisivat PK:n mukaan sähkönsiirron hintaa 34 prosenttia. C ei ole pyynnöstä huolimatta suostunut alentamaan korotusta.

Sähkömarkkinalaki edellyttää sähkönsiirron hinnoittelun olevan kohtuullista. C on kieltäytynyt esittämästä PK:lle perusteluja tuntuvalle hinnankorotukselleen.

PK pitää kuluttaja-asiamiehen ja C:n neuvottelutulosta riittämättömänä ja hinnoittelua kohtuuttomana.

Hänen mukaansa C laskee hinnankorotuksen virheellisesti huomioiden sähköveron. C:n laskentatapaa ei voida pitää oikeana, koska sähkövero ei liity sähkönsiirtoon ja se on luonteeltaan haittavero, jonka määrä on vaihdellut suuresti.

Myöhemmin annettavat hyvitykset ajoittuvat vuosien päähän eivätkä välttämättä kohdistu kaikkiin C:n nykyisiin asiakkaisiin. Hinnankorotuksia voidaan pitää kohtuuttomina myös sillä perusteella, että C pyrkii tietoisesti hyödyntämään pitkää valvontajaksoa.

Vastaus C Oy ilmoitti tammikuussa 2016 jakeluverkkoasiakkailleen lähettämällään kirjeellä 1.3.2016 voimaan tulevista hinnanmuutoksista. Asiakaskirjeen liitteenä toimitettiin uusi 1.3.2016 voimaan tuleva hinnasto. Alkuperäiset hinnankorotukset olivat keskimäärin enintään 27 prosenttia verollisista hinnoista laskettuna. Kuluttaja-asiamies katsoi hinnankorotuksen liian suureksi yksittäiseksi kertakorotukseksi ja kutsui C:n neuvottelemaan asiasta. Neuvottelujen tuloksena C päätyi jaksottamaan ilmoittamansa hinnankorotuksen. C katsoo kuluttaja-asiamiehen näkemyksen olevan, että neuvottelujen tuloksena korotus on kuluttajansuojan kannalta kohtuullisella tasolla (Liite 3 C:n ja kuluttaja-asiamiehen neuvottelutulos).

Hinnankorotuksen jaksotuksen johdosta sähkönsiirron kustannusten nousu jää kuluvana vuonna asiakkaan sähkön kulutuksesta riippuen keskimäärin alle 15 prosenttiin verkkopalvelua koskevan laskun verollisesta loppusummasta. Osana neuvotteluratkaisua C sitoutui myös olemaan korottamatta hintoja vuoden 2017 aikana, mikä rajoittaa kustannusten nousua kyseisenä vuonna. Keskimääräinen vuositason korotus asiakasryhmittäin ilmenee vastauksen liitteestä 4 (Keskimääräinen vuositason korotus asiakasryhmittäin), jossa kuvatut asiakasryhmät edustavat noin 80 prosenttia C-yhtiöiden asiakkaista. Esimerkiksi kerrostalossa asuvalla 2 000 kilowattituntia vuodessa kuluttavalla asiakkaalla korotus on noin 23 euroa vuodessa (11 prosenttia) ja sähkölämmitteisessä omakotitalossa 18 000 kilowattituntia vuodessa kuluttavalla asiakkaalla noin 140 euroa (12 prosenttia). Sähkönkulutuksen lisäksi myös sulakekoko sekä käyttöpaikkaan valittu siirtotuote vaikuttavat olennaisesti kuluttajan kokonaissähkölaskussa sähkönsiirron loppusummaan.

Hinnankorotusten jaksottaminen tapahtuu siten, että 1.3.2016 hinnankorotukset tulevat voimaan sellaisenaan, mutta C antaa sähkönsiirron perusmaksuista 25 prosentin alennuksen 12 kuukauden ajalta (1.3.2016 - 28.2.2017).

Jaksottamisen seurauksena hinnankorotusten vaikutus on asiakkaalle täysimääräinen vasta 1.3.2017 lukien, mutta myös vuonna 2017 vaikutus jää keskimäärin alle 15 prosenttiin kokonaistoimitusasiakkaalla sähkölaskun verkkopalvelua koskevan osuuden ja verkkopalveluasiakkaalla verkkopalvelun verollisesta loppusummasta. Hinnasto, jossa perusmaksujen määräaikainen alennus on huomioitu, on vastauksen liitteenä 5 (C Oy:n alennetut verkkopalveluhinnat 1.3.2016).

Korotusprosentit on laskettu verollisista hinnoista, koska kuluttajansuojalain mukainen pääsääntö on, että kuluttajille ilmoitettavat hinnat ja maksut ovat verollisia eli ne sisältävät muun muassa hyödykkeestä perittävät arvonlisä- ja muut verot.

C:n sähköverkkopalvelujen hinnat ovat samalla tasolla kuin sähkönsiirtoalalla yleisesti. Alalla on useita sähköverkonhaltijoita, joiden hinnat ovat C:n hintoja korkeampia. Näin on siitä huolimatta, että moni sähköverkkoyhtiö ei ole vielä ilmoittanut hinnanmuutoksista, vaikka kaikilla yhtiöillä oletettavasti tulee investointivelvoitteista johtuen olemaan hinnankorotustarpeita.

Sähkönjakelun hinnoittelussa verkonhaltijoiden on sovellettava etäisyydestä riippumatonta hinnoittelua sekä toimittava tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Verkonhaltijalla on velvollisuus soveltaa yhtenäistä siirtohintaa koko maantieteellisesti yhtenäisellä vastuualueellaan saman asiakasryhmän sisällä (esim. sulakekoon perusteella määräytyvä asiakasryhmä). Hinnoittelun on sähkömarkkinalain mukaan oltava kohtuullista asiakkaiden kannalta, mutta

myös mahdollistettava verkonhaltijalle kohtuullinen tuotto sähköverkkotoimintaan sijoitetulle pääomalle.

Energiavirasto valvoo sähkömarkkinalain mukaisesti sitä, että verkkopalvelujen hinnoittelu on kokonaisuutena arvioiden kohtuullista. Energiaviraston valvonta tapahtuu neljän vuoden valvontajaksoissa. Virasto vahvistaa etukäteen yhtiökohtaisilla ns. vahvistuspäätöksillä valvontamenetelmät kahdelle seuraavalle valvontajaksolle (yhteensä kahdeksan vuotta). Valvontamenetelmien perusteella määritettävä sähköverkkotoiminnan kohtuullinen tuotto asettaa ylärajan sähköverkonhaltijan verkkotoiminnan tuotolle valvontajakson ajalle. Jos verkonhaltijan hinnoittelu ylittää sähkömarkkinalain mukaisen kohtuullisen tason, Energiavirasto velvoittaa verkonhaltijan palauttamaan ylijäämän asiakkaille seuraavan valvontajakson aikana sovellettavassa hinnoittelussa.

C:n alkuperäistenkin hinnankorotusten jälkeen C:n siirtohinnat olisivat jääneet edellä mainittujen sähkömarkkinalain mukaisten valvontamenetelmien salliman tason alapuolelle. Kuluttaja-asiamiehen kanssa neuvotellun ratkaisun mukaisesti jaksotetut hinnankorotukset jäävät selvästi pienemmiksi kuin valvontamenetelmät sallisivat.

Syyskuussa 2013 voimaan tullut uudistunut sähkömarkkinalaki asettaa sähkönjakelun toimitusvarmuudelle merkittäviä uusia vähimmäisvaatimuksia. Uudet toimitusvarmuusvaatimukset on täytettävä viimeistään vuoden 2028 loppuun mennessä porrastetusti siten, että 50 prosenttia asiakkaista on oltava vaatimukset täyttävän sähköverkon piirissä vuoden 2019 loppuun mennessä, 75 prosenttia vuoden 2023 loppuun mennessä ja 100 prosenttia vuoden 2028 lopussa.

Investointiohjelman rahoittaminen vaatii sitä, että C pystyy keräämään asiakkailtaan valvontamenetelmien mukaisen kohtuullisen tuoton saman ajanjakson aikana. Tulorahoitus ei kuitenkaan yksinään riitä, vaan C joutuu rahoittamaan investointeja myös huomattavalla lainarahoituksella.

Investoinnit on aloitettu heti, koska urakoitsijoiden kapasiteetti on rajallinen. C:n on suurimpana sähkönjakelijana varmistettava hyvissä ajoin, että urakoitsija- ja muita resursseja on käytettävissä riittävästi. Jos investointeja lykättäisiin, sähkönjakelun laatu kärsisi ja asiakkaiden tasapuolinen kohtelu vaarantuisi. Investointien ja hinnankorotusten lykkääminen valvontajakson loppupuolelle johtaisi tuolloin huomattavasti suurempiin hinnankorotuksiin, koska valvontamenetelmissä määritelty sallittu tuotto pitäisi kerätä lyhyemmällä aikavälillä kahdeksan vuoden sijaan.

Hinnanmuutokset perustuvat sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin kohtiin 1

(sopimuksessa yksilöity peruste) ja 2 (lainsäädännön muutos) sekä vastaavasti C:n ja kuluttajan väliseen sopimukseen sovellettavien yleisten verkkopalveluehtojen (VPE 2014) kohtiin 13.2 ja 13.3.

Verkkopalveluehtojen kohdan 13.2 mukaan verkonhaltijalla on oikeus muuttaa verkkosopimuksen sopimusehtoja ja hintoja muun muassa, jos syynä on verkkopalveluun liittyvien pääomakustannusten tason tai verkon kehittämiseen liittyvien investointitarpeiden muutos, joka ei johdu verkonhaltijasta. Tämän kohdan perusteella sopimusta ei voida muuttaa niin, että sopimuksen sisältö muuttuisi olennaisesti.

Kohdan 13.3 mukaan verkonhaltijalla on oikeus muuttaa hintoja ja muita sopimusehtoja, jos muutos perustuu lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jota verkonhaltija ei ole voinut ottaa lukuun verkkosopimusta tehdessään.

Hinnanmuutosten keskeisenä syynä on edellä todetulla tavalla uudet sähkömarkkinalakiin 2013 sisällytetyt toimitusvarmuusvaatimukset, joiden täyttämisen varmistamiseksi C:n on uudistettava verkkoaan merkittävästi laissa asetettujen sanktioiden uhalla. Kyse on verkkopalveluehtojen 13.3 kohdassa tarkoitetusta lainsäädännön muutoksesta, jota C ei ole voinut ottaa lukuun verkkosopimusta tehtäessä. Myös verkkopalveluehtojen kohta 13.2 soveltuu hinnanmuutoksiin, eivätkä hinnanmuutokset merkitse verkkosopimuksen sisällön olennaista muuttamista kohdassa 13.2 tarkoitetulla tavalla.

C toteaa, ettei kuluttajansuojalaki tai sen soveltamiskäytäntö sisällä yleispätevää rajaa sille, miten suurta hinnankorotusta voidaan pitää kohtuuttomana. Arvioitaessa hinnankorotuksen kohtuullisuutta kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan lähtökohtana on kokonaisarviointi ottaen huomion lainkohdassa mainitut seikat.

Tarkemman laintasoisen sääntelyn puuttuessa kuluttaja-asiamies on esittänyt oman linjauksensa pitkäkestoisten sopimusten muuttamisesta ja hinnankorotuksista. Kuluttaja-asiamies on sopimusehtojen muutoksia koskevassa linjauksessaan (2004, tarkistettu 2015) linjannut, että hinnanmuutosten kokonaisarviointi on tärkeää. Korotuksen merkitystä yksittäisen kuluttajan kohdalla arvioitaessa on otettava huomioon sekä korotuksen rahamääräinen että prosentuaalinen suuruus. C:n mukaan linjauksessakin vahvistetaan, että ei ole olemassa lainsäädännössä tai oikeuskäytännössä vahvistettua prosenttirajaa sille, mitä on pidettävä kohtuuttomana hinnankorotuksena. Tässä tapauksessa kuluttaja-asiamies on C:n mukaan edellä mainitulla neuvotteluratkaisulla vahvistanut, että uudelleen jaksotetut hinnanmuutokset ovat linjauksen mukaisesti kohtuullisia.

Kun arvioidaan sähköverkkopalvelun hinnoittelun tai hinnankorotusten kohtuullisuutta kuluttajansuojalain perusteella, on otettava huomioon myös edellä käsitellyn sähkömarkkinalainsäädännön hinnoittelulle asettamat vaatimukset sekä sähkönsiirtotoiminnan luonne pitkäkestoisena palveluna. Esimerkiksi Helsingin hovioikeus on ratkaisussaan HelHO:2006:17 vahvistanut, että arvioitaessa siirtopalvelun hinnoittelua kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan on otettava huomioon kuluttajan ja sähköverkkoyhtiön välisen sopimuksen luonne pitkäaikaisena kuluttajasopimuksena. Hinnoittelua koskevan sopimusehdon kohtuullisuutta on hovioikeuden mukaan tarkasteltava sähkömarkkinalain mukaisesti kokonaisuutena pidemmällä ajanjaksolla. Tämä hovioikeuden ratkaisu puoltaa sitä, että hinnankorotusten vaikutuksia tulee arvioida pidemmällä tähtäimellä, kuten vertaamalla kuluttajan siirtokustannuksia vuositasolla.

Sähkömarkkinalaki edellyttää, että verkonhaltija soveltaa yhtenäistä siirtohintaa koko maantieteellisesti yhtenäisellä vastuualueellaan saman asiakasryhmän sisällä. Tämän johdosta hinnoittelua ja sen muutoksia tulee tarkastella kokonaisuutena ottaen huomioon asiakasryhmien yhtenäinen hinnoittelu.

Kuluttajariitalautakunta (KRIL) on soveltamiskäytännössään hyväksynyt esimerkiksi vesi- ja jätevesilaskutusta koskevissa asioissa hinnankorotuksia, jotka ovat perustuneet asiakasryhmäkohtaiseen tarkasteluun. Tapauksessa dnro 966/39/05 kuluttajariitalautakunta katsoi, että hinnankorotus ei ollut kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla kohtuuton, vaikka kuluttajan vesi- ja jätevesilaskutuksen perusmaksu nousi 83 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Samoin tapauksessa dnro 3137/39/06 lautakunta ei hyväksynyt kuluttajan vaatimusta kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaisesta sovittelusta, kun vesihuollon perusmaksu nousi entiseen verrattuna 41 prosenttia. Asioissa oli olennaista, että perityt maksut eivät olleet kohtuuttomia palvelun tuottamisen kustannuksiin verrattuna ja että euromääräiset korotukset eivät olleet kohtuuttoman suuria. Lisäksi korotetut maksut olivat yleisen tason mukaisia.

Tässä tapauksessa sähkönkäyttöpaikka on omakotitalo, jossa on suora sähkölämmitys. Sulakekoko on 25A ja siirtotuotteena Yösiirto. Vuosikulutus vuonna 2015 oli 24 926,42 kilowattituntia. Käyttöpaikkaa koskevien kulutustietojen perusteella asiakkaan sähkönkäyttö on huomattavasti keskivertoasiakasta suurempaa. Siirtohintojen muutos siirtolaskun verolliseen loppusummaan kalenterivuosittain on seuraava:

- 2015–2016: 10,74 % eli noin 14,05 euroa kuukaudessa

- 2016–2017: 7,4 % eli noin 10,72 euroa kuukaudessa.

Asiakasta koskeva hinnankorotusten taso on euromääräisesti ja korotusprosentteina kohtuullinen. Kuluttaja-asiamiehen kanssa sovitut jaksotetut hinnankorotukset eivät johda kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun kohtuuttomuuteen.

C:n mukaan yksittäistä asiakasta koskevat asiakirjoista ilmenevät tiedot, kuten asiakkaan sähkönkulutusolosuhteet ja kulutuksen määrä, ovat luottamuksellisia asiakassuhteessa saatuja tietoja ja salassa pidettäviä.

Käsittelyratkaisu Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, ellei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Lain 24 §:ssä on lueteltu asiakirjat, jotka ovat salassa pidettävät.

Lautakunta katsoo, että sille luovutetut asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksittäisen asiakkaan sähkönkulutusolosuhteista tai kulutuksen määrästä eivät ilman eri perustetta ole lain mukaan salassa pidettäviä vaan ne ovat julkisia.

Pääasiaratkaisu Sähkömarkkinalain säännökset

Sähkömarkkinalain (588/2013) 24 §:n (Verkkopalvelujen myyntiehtoja ja hinnoittelua koskevat yleiset säännökset) mukaan verkkopalvelujen myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Niistä saa poiketa vain erityisistä syistä. Kuluttajille suunnatut myyntiehdot on lisäksi esitettävä selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, eikä niihin saa sisältyä sopimusten ulkopuolisia esteitä kuluttajien oikeuksien toteutumiselle.

Verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kokonaisuutena arvioiden kohtuullista.

Verkkopalvelujen hinnoittelussa ei saa olla perusteettomia tai sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja. Siinä on kuitenkin otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuus ja tehokkuus sekä kustannukset ja hyödyt, jotka aiheutuvat voimalaitoksen liittämisestä verkkoon.

Sähkömarkkinalain 93 § (Sopimusehtojen muuttaminen) 1 momentin mukaan jakeluverkonhaltija saa muuttaa liittymissopimuksen ja sähköverkkosopimuksen sekä vähittäismyyjä sähkönmyyntisopimuksen mukaisia hintoja ja muita sopimusehtoja vain:

1) sopimuksessa yksilöidyllä perusteella edellyttäen, ettei sopimuksen sisältö olennaisesti muutu; vähittäismyyjä ei kuitenkaan saa muuttaa tällä perusteella määräaikaista sähkönmyyntisopimusta;

2) jos muutos perustuu lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jota jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä; tai

3) jos muutokseen on erityistä syytä olosuhteiden olennaisen muuttumisen, vanhentuneiden sopimus- tai hinnoittelujärjestelyjen uudistamisen tai energian säästämiseksi tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamisen johdosta; vähittäismyyjä ei kuitenkaan saa näillä perusteilla muuttaa määräaikaista sopimusta.

Jakeluverkonhaltijalla ja vähittäismyyjällä on lisäksi oikeus tehdä sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta sopimuksen keskeiseen sisältöön.

Verkkopalvelun sopimusehdot

Energiateollisuus ry:n suosittelemien verkkopalveluehtojen (VPE 2014) kohdan 13.2 mukaan verkonhaltijalla on oikeus muuttaa verkkosopimuksen sopimusehtoja ja hintoja muun muassa, jos syynä on verkkopalveluun liittyvien pääomakustannusten tason, kuten korkokustannusten muutos, verkon kehittämiseen liittyvien investointitarpeiden muutos tai verkostoon sidotun pääoman poisto- tai takaisinmaksuajan muutos, joka ei johdu verkonhaltijasta.

------

Tämän kohdan perusteella käyttäjän verkkosopimusta ei voida muuttaa niin, että verkkosopimuksen sisältö siitä olennaisesti muuttuisi.

Ehtokohdan 13.3 mukaan verkonhaltijalla on oikeus muuttaa hintoja ja muita sopimusehtoja, jos muutos perustuu lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jota verkonhaltija ei ole voinut ottaa lukuun verkkosopimusta tehtäessä.

Kuluttajansuojalain sovittelusäännös

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Hinnankorotusperuste tässä tapauksessa

Asiassa on riitaa C Oy:n tammikuussa 2016 ilmoittamasta korotuksesta sähkönsiirron hintoihin. Yhtiö on ilmoittanut korotuksen syyksi uudet 1.9.2013 voimaan tulleeseen sähkömarkkinalakiin perustuvat toimitusvarmuusvaatimukset, joiden vuoksi sähköverkkoa on parannettava. Uudet toimitusvarmuusvaatimukset on lain mukaan täytettävä viimeistään vuoden 2028 loppuun mennessä porrastetusti siten, että 50 prosenttia asiakkaista on oltava vaatimukset täyttävän sähköverkon piirissä vuoden 2019 loppuun mennessä, 75 prosenttia vuoden 2023 loppuun mennessä ja 100 prosenttia vuoden 2028 lopussa.

Yhtiö on perustellut korotusoikeutta viittaamalla sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin kohtiin 1 ja 2 sekä yleisten verkkopalveluehtojen kohtiin 13.2 ja 13.3.

Lautakunta toteaa, että lainsäädännössä on tapahtunut muutos, joka velvoittaa jakeluverkon haltijan täyttämään laissa säädetyt kustannuksia aiheuttavat sähkönsiirron laatuvaatimukset tietyn siirtymäajan kuluessa. Kyse on sellaisesta lainsäädännön muuttumisesta, jota jakeluverkonhaltija ei lautakunnan käsityksen mukaan ole voinut ottaa huomioon sopimuksia tehtäessä ja joka oikeuttaa sähköverkkosopimuksen muuttamiseen. Hinnankorotukselle on siten ollut sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin 2 kohdan ja verkkopalveluehtojen kohdan 13.3 mukainen peruste. Lainsäädännön muuttumisen perusteella PK:n ja C:n välisen sopimuksen sisältöön voidaan tehdä myös sellaisia muutoksia, jotka ovat olennaisia. Tällaisellakaan perusteella tehdyt muutokset eivät saa olla kuluttajan kannalta kohtuuttomia.

Sähkömarkkinalain mukainen kohtuullisuus ja esitetyt vaatimukset

Siirtohinnan sähkömarkkinalain mukaista kohtuullisuutta valvoo sähkömarkkinalain perusteella Energiavirasto. Valvonta perustuu neljän vuoden jaksoihin, joita koskevat hinnoitteluperiaatteet annetaan etukäteen viranomaispäätöksellä. Mahdollinen ylihinta on palautettava asiakkaille valvontajakson jälkeen siirtohintojen alennuksina. Viime kädessä hinnan sähkömarkkinalain mukaisen kohtuullisuuden arvioi tuomioistuin. Vasta tämän jälkeen tiedetään, minkälainen taloudellinen vaikutus perityllä siirtohinnalla tai sen korotuksella on asiakkaalle ollut. Koska siitä, onko verkkopalvelun hinnoittelu korotuksen jälkeen sähkömarkkinalain tarkoittamassa mielessä kohtuullista, ei ole vielä saatavissa selvitystä, lautakunta ei korotuksen kohtuuttomuutta arvioidessaan voi ottaa huomioon sitä, onko kokonaishinta korotuksen jälkeen kohtuullinen.

PK on pyytänyt ratkaisemaan, onko siirtohinta korotuksen 1.3.2016 jälkeen kohtuullinen. Edellä mainituista syistä lautakunta ei voi arvioida sähkömarkkinalain mukaista kohtuullisuutta, joten lautakunta ei ota tähän ja siihen liittyviin vaatimuksiin ja väitteisiin kantaa. Lautakunta ei myöskään voi asettaa PK:n vaatimalla tavalla korotuskattoja tuleville valvontajaksoille.

Toisaalta lautakunta ymmärtää PK:n ratkaisupyynnön siten, että PK pyytää ottamaan kantaa myös siihen, onko siirtohinnan korotus kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla kohtuuton.

Hinnankorotuksen kohtuuttomuudesta yleisesti

Siirtopalvelun hinnan kohtuullisuudesta tai kohtuuttomuudesta riippumatta hinnankorotus itsessään voi olla kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuton, jos se on esimerkiksi määrältään ennalta arvaamattoman suuri eli sellainen, mihin kuluttaja ei ole voinut sopimusta tehtäessä tai sen kuluessa varautua, taikka se poikkeaa selvästi muiden vastaavien toimijoiden hintojen muutoksista.

Lautakunta toteaa, että tuhansilla kuluttajilla on vastaavanlainen sopimussuhde kuin PK:n ja C:n välillä. Useiden kuluttajien ja C:n välille on syntynyt erimielisyys sähkön siirtohinnan korotuksen kohtuullisuudesta. PK:n ratkaisupyynnön lisäksi lautakunnassa on vireillä useita kymmeniä vastaavia ratkaisupyyntöjä. Ennen kuluttaja-asiamiehen ja C:n välistä neuvottelutulosta kuluttaja-asiamies harkitsi asiassa ryhmäkanteen tai ryhmävalituksen tekemistä, koska asia koski laajaa kuluttajapiiriä. Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 15 §:n 2 momentin mukaan täysistunnossa ratkaistaan periaatteellisesti tärkeät asiat sekä asiat, jotka on tarpeen käsitellä täysistunnossa lautakunnan ratkaisukäytännön yhdenmukaistamiseksi. Vaikka kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukainen kohtuullisuusharkinta on lähtökohtaisesti yksittäistapausharkintaa, yhtenäisen ratkaisukäytännön tarpeen vuoksi lautakunnan täysistunto ottaa tässä ratkaisussaan yleisesti kantaa myös siihen, minkälaisia C:n sähkönsiirron hinnankorotuksia voidaan pääsääntöisesti pitää kohtuuttomina.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaista kohtuuttomuutta arvioidaan ensisijaisesti kuluttajan näkökulmasta. Näin ollen lautakunta katsoo, että sillä C:n puolella olevalla syyllä, jonka vuoksi korotus on tehty, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, onko korotus kohtuuton. Lautakunta katsoo edelleen, että korotuksen kohtuuttomuutta yksittäisessä sopimussuhteessa tulee arvioida sekä suhteellisen että euromääräisen vaikutuksen perusteella.

Kohtuuttomuusarvioinnissa huomioon otettavana yleisenä seikkana voidaan pitää sitä, että kyse on välttämättömyyshyödykkeestä, jota ilman kuluttaja ei käytännössä voi tulla toimeen. Lisäksi kuluttajalla ei ole mahdollisuutta korotuksen sattuessa vaihtaa verkkopalvelun toimittajaa, vaan hän on sidottu yhteen sopimuskumppaniin. Korotuksen kohtuuttomuutta lieventävänä seikkana on otettava huomioon se, että vuosikorotuksen vaikutus jaksottuu usealle kuukaudelle. Kuluttaja-asiakkaan tosiasiallisen kulutuksen laskutusväli on vähintään kolme kuukautta (sähkömarkkinalaki 57 § 1 momentti) eikä korotuksen taloudellinen vaikutus näin ollen ole yhtäkkinen. Myös yleinen hintataso ja muiden yhtiöiden vastaavasta syystä tekemät korotukset ovat lautakunnan käytettävissä olevien tietojen perusteella melko lähellä C:n korotuksia ja hintatasoa, kun C:n tekemä perusmaksun alentaminen otetaan huomioon.

Kuluttaja-asiamiehen ja C:n välisissä neuvotteluissa päädyttiin muuttamaan 1.3.2016 ilmoitettuja hinnankorotuksia siten, että verollisten sähkönsiirtokustannusten nousu jää keskimäärin alle 15 prosenttiin perusmaksualennuksen jälkeen.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut arviointikriteerit, lautakunnalla ei ole syytä arvioida korotuksen kohtuuttomuutta edellä mainitusta sopimuksesta poikkeavasti. Lautakunta katsoo täsmentäen, että pääsääntöisesti 15 prosenttia tai sen alittava sähkön siirtohinnan vuosittainen korotus ei ole kuluttajan kannalta kohtuuton.

Kuten edellä on esitetty, kohtuuttomuusarvioinnissa on otettava huomioon myös korotuksen euromäärä. Lautakunta on esimerkiksi aiemmassa vedenjakelua koskevassa ratkaisukäytännössään (Dnrot 966/39/2005 ja 3137/39/2006) katsonut, että vaikka korotus on ollut suhteellisesti suuri, se ei ole johtanut kohtuuttomuuteen, kun korotuksen euromäärä ei ole ollut merkittävä. Vastaavasti voidaan todeta nyt käsillä olevasta tilanteesta, että yli 15 prosentin vuosittaista korotustakaan ei voida välttämättä pitää kohtuuttomana, jos korotuksen euromäärä ei ole samalla merkittävä.

Kun euromääräisessäkin arvioinnissa otetaan huomioon edellä mainitut arviointikriteerit, lautakunta katsoo, että korotusta, joka nostaa sähkönsiirron kustannuksia 150 euroa tai vähemmän vuodessa, ei pääsääntöisesti voida pitää kuluttajan kannalta kohtuuttomana. Näin on siitä riippumatta, että korotus samalla ylittäisi 15 prosenttia.

Lautakunta kuitenkin toteaa, että kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukainen kohtuuttomuusarviointi on aina tehtävä tapauskohtaisesti. Edellä mainituista pääsäännöistä voidaan poiketa, jos yksittäistapauksessa poikkeukselliset olosuhteet antavat siihen aihetta.

Hinnankorotuksen kohtuuttomuudesta tässä tapauksessa

Lautakunta on pyytänyt C:lta selvitystä siirtohinnan korotuksen määrästä PK:n tapauksessa. C on esittänyt, että korotuksen määrä perusmaksualennus huomioon ottaen on 10,74 prosenttia (eli noin 14,05 euroa kuukaudessa) 2015–2016 ja 7,4 prosenttia (eli noin 10,72 euroa kuukaudessa) 2016–2017 siirtolaskun verollisesta loppusummasta. PK on ratkaisupyynnössään esittänyt korotuksen määrästä tästä poikkeavia tietoja, jotka perustuvat verottomaan hintaan. Lautakunta katsoo, että korotuksen kohtuuttomuutta on arvioitava korotuksen kokonaistaloudellisen vaikutuksen eli verollisen hinnan perusteella. Tämän vuoksi lautakunta arvioi korotuksen kohtuuttomuutta C:n esittämien lukujen perusteella. Lukujen tarkkuudesta lautakunta toteaa, että ne perustuvat PK:n aiempaan sähkönkulutukseen ja sen vuoksi ne tarkentuvat lopulliseen määräänsä vasta edellä mainittujen ajanjaksojen päättyessä. Lautakunta pitää niitä kuitenkin korotuksen kohtuuttomuusarvioinnin kannalta käyttökelpoisina.

Tässä tapauksessa saatujen tietojen perusteella kuluttajan sähkönsiirron verollisen loppusumman muutos on perusmaksualennus huomioon ottaen vuonna 2015–2016 10,74 prosenttia ja noin 14,05 euroa kuukaudessa ja vuonna 2016–2017 7,4 prosenttia ja noin 10,72 euroa kuukaudessa, mikä merkitsee noin 168,60 euron ja 128,64 euron vuosittaista kustannusten nousua.

Koska asiassa ei ole esitetty eikä ilmennyt muitakaan perusteita hinnankorotuksen kohtuuttomuudelle, lautakunta ei pidä PK:lle ilmoitettuja korotuksia kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomina.

Lautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Päätös oli yksimielinen.