HEVOSEN KARSINAPAIKAN VUOKRAUS. HEVOSEN PITO ULKONA. ELÄINTEN SUOJELU. VUOKRASOPIMUKSEN PURKU.

Vaatimukset KL vaatii, että hänen suorittamansa karsinapaikan vuokrasopimuksen purku katsotaan perustelluksi ja T palauttaa hänelle karsinapaikan huhtikuun 2014 vuokran, 410 euroa laillisine korkoineen 5.4.2014 lukien.

Lisäksi KL vaatii 100 euron hinnanalennusta syksyllä 2013 tapahtuneen sopimusrikkomuksen vuoksi. KL perustelee tätä vaatimusta sillä, että hänelle selvisi huhtikuussa 2014, että hänen hevostaan oli pidetty jo syksyllä 2013 öitä hiekkatarhassa ilman sääsuojaa. KL toteaa, että T on syyllistynyt sopimusrikkomukseen siis jo syksyllä 2013 ja jos asia olisi ollut hänen tiedossaan, hän olisi purkanut sopimuksen jo tuolloin.

KL:n mukaan asiassa on riitaa siitä, onko hänellä ollut oikeus purkaa karsinapaikkaa koskeva sopimus, kun hänen hevostaan on ilmoitettu pidettävän ympärivuorokautisesti öitä ulkona hiekkatarhassa huhtikuussa, ilman eläinsuojelusäännöksissä ja -määräyksissä edellytettyä asianmukaista sääsuojaa. KL viittaa tältä osin hevosten suojelusta annettuun valtioneuvoston asetuksen (588/2010) 6 §:n 4 momentissa olevaan ilmaisuun "Tarvittaessa ulkotarhassa on oltava hevoselle suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan".

KL kertoo saaneensa T:lta 2.4.2014 tekstiviestin, jossa ilmoitettiin suunnitelmasta jättää hevosia pikku hiljaa öiksi ulos. Samalla viestissä todettiin, että huonoilla ilmoilla hevoset yöpyvät tallissa. KL on vastauksessaan viestiin esittänyt toiveen, että hänen hevosensa olisi vielä huhtikuun ajan yöt tallissa. Samana päivänä käydyssä puhelussa KL tiedusteli sitä miten talli aikoo toimia jos vettä alkaa sataa keskellä yötä. Hänelle vastattiin, että tallin omistajan talossa on peltikatto ja omistaja herää varmasti sateen ropinaa. Tämä tieto aiheutti KL:lle suurta huolta, koska hänellä ei ollut varmuutta siitä, että hänen hevosensa vietäisiin varmuudella sisään esimerkiksi sateen sattuessa. Huolta KL:lle aiheutti erityisesti se, ettei hiekkatarhassa, johon hevoset oli tarkoitus jättää, ollut sääsuojaa eikä kuivitettua makuualustaa. Kyseisen puhelun aikana selvisi, että KL:n hevonen oli viettänyt öitä ulkona hiekkatarhassa ilman sääsuojaa jo syksyllä 2013.

Tässä vaiheessa KL otti yhteyttä Tampereen kaupungin valvontaeläinlääkäriin, jonka kanta tuki KL:n näkemystä siitä, että hevosten pitäminen ulkotarhassa ilman sääsuojaa on eläinsuojelusäännösten ja -määräysten vastaista. Valvontaeläinlääkäri viittasi lausunnossaan muun muassa eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 7 §:ään, jonka mukaan ulkotarhassa olevilla eläimillä on oltava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan ja säänsuojassa on oltava sopivat makuupaikat kaikille eläimille. KL on liittänyt valitukseensa kyseisen eläinlääkärin lausunnon.

KL varmisteli T:n omistajalle 3.4.2014 lähettämässään tekstiviestissä sitä, että hänen hevosensa on varmasti yöt tallissa kunnes toisin sovitaan. Hänelle vastattiin, että ilmojen lämmetessä ja säiden salliessa tallin hevoset alkavat olla yötkin ulkona hiekkatarhassa huhtikuussa. KL kiistää tallin väitteen, että hänelle olisi tallin omistajan toimesta ilmoitettu, ettei hevosta jätettäisi ulos ennen kuin asiasta olisi keskusteltu uudelleen KL:n kanssa. Mitään lupausta olla jättämättä KL:n hevosta ulos yöksi ei annettu. KL:lle jäi siis perusteltu epäilys, että hänen hevosensa jätettäisiin ulos vastoin hänen tahtoaan. Koska tallin omistajan perustelut hevosten sääsuojien tarpeettomuudesta eivät myöskään olleet kestäviä, KL katsoi, ettei hänelle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoa sopimus ja siirtää hevosensa pois tallilta. KL toteaa menettäneensä luottamuksen siihen, että hänen hevosensa hoito tapahtuisi asianmukaisesti. Hän myös painottaa vuokranneensa nimenomaan karsinapaikan, ei hiekkatarhapaikkaa. T syyllistyi siten olennaiseen sopimusrikkomukseen.

KL kertoo, että kun hän sai tiedon, että hänen hevostaan oli pidetty ympärivuorokautisesti ulkona jo syksyllä 2013, hän sai todennäköisen selityksen myös hevosta syksyllä 2013 rasittaneille vaivoille, erityisesti pitkään jatkuneelle ripulille. Ripuli johtui KL:n mukaan siitä, että hevoselle syötettiin säilöheinää, joka ei sopinut sen vatsalle. Koska tallin omistaja ei uskonut KL:ää, KL joutui omalla kustannuksellaan hankkimaan hevoselle kuivaheinät. Edellä mainitun valvontaeläinlääkärin mielestä myös kylmettyminen on saattanut aiheuttaa hevosen ripulin, joten hevosen pitäminen yötä ulkona syksyllä 2013 on KL:n mielestä mitä todennäköisimmin pahentanut hevosen ripulioireilua. Hevosella kyseisenä syksynä ilmenneet silmävaivat ovat myös johtuneet tuulisista tarhaolosuhteista. KL on toimittanut lautakunnalle asiassa Tn omistajan kassa käymäänsä sähköposti- ja tekstiviestienvaihtoa.

Vastaus T vaatii KL:n vaatimusten hylkäämistä. Tallipaikkaa koskeva sopimus on päättynyt 31.5.2014 ja KL on sopimuksen mukaisesti velvollinen suorittamaan huhtikuun 2014 tallipaikkavuokran. Lisäksi KL:n tulee maksaa irtisanomisajan aikaa koskevan toukokuun 2014 vuokra, sekä korvata asiantuntijoiden kuulemisesta aiheutuneet 200 euron kulut sekä asiamiehen käyttämisestä aiheutuneet 900 euron kulut.

T katsoo, ettei KL ole pystynyt esittämään mitään syytä, mikä oikeuttaisi hänet purkamaan tallisopimuksen ilman irtisanomisaikaa ja olemaan suorittamatta sopimuksen mukaisia suorituksia. KL:n väittämä tapa ympärivuorokautisesta öitä ulkona pitämisestä ei pidä paikkansa, eikä säiden salliessa tapahtuva öitä ulkona pitäminen tapahdu eläinsuojelusäännösten ja -määräysten vastaisesti. KL:n toimittamassa valvontaeläinlääkärin lausunnossa jätetään ottamatta huomioon valtioneuvoston hevosten suojelusta annetun asetuksen (588/2010) 6 §.n 4 momentti, jossa todetaan, että tarvittaessa ulkotarhassa ja laitumella on oltava hevoselle suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan. T painottaa säännöksen sanaa "tarvittaessa" ja siteeraa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran internetsivuilla olevaa tekstiä, jossa säännökseen liittyen todetaan, että mikäli hevoset on mahdollista ottaa epäsuotuisissa sääolosuhteissa sisälle (myös esimerkiksi kesken työpäivän), ei erillistä säänsuojaa tarvita. Eviran edustaja on antanut vielä asiaan erillisen edellä olevaa tulkintaa tukevan todistuksen, jonka T on toimittanut lautakunnalle.

T on toimittanut lautakunnalle tallin tarkastaneen valvontaeläinlääkärin eläinsuojelutarkastuslausunnon. Tn mukaan valvontaeläinlääkäri on tehnyt arvioinnin, että hevosille on riittävä suoja epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan.

KL:n hevosen maha oli ollut "löysällä" jo hevosen ollessa vielä edellisellä talilla. Siellä oli tuolloin keskusteltu KL:n kanssa hevosen ruokinnasta mutta KL oli halunnut noudattaa omaa ruokintamalliaan. T:n hevonen tuli 29.8.2013 ja syksyn aikana hevosen ulkona yöpymisestä ei ollut KL:lle eikä hevoselle mitään ongelmaa. Missään vaiheessa syksyllä ei myöskään käynyt ilmi, että hevosella olisi ollut ongelmia silmien kanssa.

KL:lle kerrottiin jo sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä 22.7. 2013 siitä, että hevoset ovat ulkona öitä. Samalla KL:lle oli esitelty tarhat, joissa hevoset ovat syksyisin ja keväisin niin sanotun välikauden aikana myös öisin ulkona. Sopimuksessa on myös viittaus tallin sääntöihin, joista ilmenee, että hevoset ovat ulkona säiden niin salliessa. T ei tee tallisopimusta hevosesta, jonka omistaja ei hyväksy hevosten luontaista oleskelua öitä ulkona säiden sen salliessa. T:lla tarhoissa ei ole sääsuojia, koska huonoilla ilmoilla hevoset siirretään talliin ja esimerkiksi sateen sattuessa hevoset haetaan yöllä sisään. Tallin toteaa, että kysymyksessä on islanninhevonen, joka on kylmäverirotu ja niin sanottu säänkestävä hevonen. Mitään perustetta KL:n hevosen jättämiselle yöksi talliin ei ollut olemassa silloin kun muutkin hevoset olivat jätettävissä ulos. Talli myös huomauttaa, että hevosten laumakäyttäytymisen vuoksi ne ovat joko yhdessä ulkona tai sisällä, eikä yhden hevosen osalta voida toimia eri tavalla aiheuttamatta hevoselle traumoja.

T:n omistaja seuraa säätietoja ja toimii niiden mukaisesti. Jos sade tulee niin yllättäen, ettei sitä ole näkynyt säätiedotuksissa, tallin omistaja herää varmasti sateeseen, koska hänen talossaan on peltikatto.

Riitaisuudet KL:n kanssa alkoivat kun hänelle ilmoitettiin tallivuokran korottamisesta 20 eurolla huhtikuun 2014 alusta. T toteaa, ettei KL ollut kevään 2014 aikana käydyn viestittelyn yhteydessä tuonut esille, ettei hän olisi ollut tietoinen hevosten olleen yötä ulkona. KL on keksinyt väitteen siinä vaiheessa kun tallisopimuksen purkamiselle on yritetty keksiä perustetta.

KL:n esitettyä 2.4.2014 pyynnön, että hänen hevosensa olisi vielä huhtikuun yöt tallissa, hänen kanssaan käytiin puhelinkeskustelu, jonka päätteeksi KL:lle luvattiin, ettei hevosta jätetä ulos ennen kuin asiasta on keskusteltu uudelleen hänen kanssaan. Tämän osalta KL on antanut lautakunnalle täysin paikkansapitämättömän selonteon. Sen sijaan tekstiviesteihin kirjatut osuudet pitävät tallin mukaansa paikkansa. T lähetti KL:lle 5.4.2014 viestin, jossa pyydettiin palaveria asian ratkaisemiseksi. Vastauksessaan KL ilmoitti siirtävänsä hevosensa toiselle tallille vielä samana päivänä. Samana päivänä hän myös irtisanoi tallipaikan. T katsoo, ettei KL:n esittämä epäilys siitä, että hevonen jätettäisiin ulos vastoin hänen tahtoaan, riitä sopimuksen purkuperusteeksi.

Ratkaisu KL on purkanut T:n kanssa tekemänsä KL:n hevosen karsinapaikkaa koskevan sopimuksen, koska KLn mukaan T on syyllistynyt sopimusrikkomukseen. T kiistää rikkoneensa sopimusta. Lautakunta toteaa, että KL:n asiana on näyttää, että sopimuksen purkamiselle on ollut riittävä peruste.

Asiassa on vedottu valtioneuvoston hevosten suojelusta antaman asetuksen (588/2010) 6 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan tarvittaessa ulkotarhassa ja laitumella on oltava hevoselle suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan, sekä eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 7 §:ään, jonka mukaan ulkotarhassa olevilla eläimillä on oltava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan ja säänsuojassa on oltava sopivat makuupaikat kaikille eläimille.

T on toimittanut lautakunnalle Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran internetsivuilla olevaa tekstiä, jossa ensin mainittuun säännökseen liittyen todetaan, että mikäli hevoset on mahdollista ottaa epäsuotuisissa sääolosuhteissa sisälle, ei erillistä säänsuojaa tarvita. T on myös ilmoittanut, että tallin hevoset yöpyvät ulkona ainoastaan sään salliessa ja hevoset myös siirretään sisätiloihin, mikäli sade alkaa ennustamattomasti ja yllättäen hevosten yöpyessä ulkona. Lautakunta tulkitsee edellä olevaa säännöstä ja siinä käytettyä tarvittaessa -ilmaisua samalla tavoin kuin Evira. Eli erillistä säänsuojaa ei tarvita, mikäli hevoset on mahdollista ottaa sisälle esimerkiksi sateen sattuessa. Lautakunta toteaa, että samanlainen tulkinta on annettava myös eläinsuojeluasetuksen edellä esitetylle säännökselle. Koska pelkkää säänsuojan puuttumista ei siten voida pitää tässä tapauksessa seikkana, joka olisi oikeuttanut KL:n purkamaan sopimuksen, on hänen esitettävä näyttöä siitä, että hänen hevostaan on tosiasiallisesti pidetty ulkona yöllä edellä esitetyssä asetuksessa mainituissa sääolosuhteissa. Tällaista näyttöä KL ei ole esittänyt.

KL ei ole esittänyt näyttöä myöskään siitä, että hänen hevosensa silmissä olisi ollut jotakin vikaa. Selvittämättä on lisäksi jäänyt, mikä hevosen ripuloinnin on aiheuttanut.

Edellä kerrottujen syiden perusteella lautakunta katsoo, ettei KL ole esittänyt näyttöä siitä, että hänelle olisi ollut jokin lainsäädäntöön perustuva oikeus purkaa sopimus. Tämän vuoksi lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

T vaatii KL:lta 200 euron korvausta asiantuntijoiden kuulemisesta aiheutuneista kuluista sekä 900 euroa asiamiehen käyttämisestä aiheutuneista kuluista.

Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 19 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämisestä ja käsittelemisestä lautakunnassa ei peritä maksuja. Omista kustannuksistaan asianosaiset vastaavat itse. Jos asianosainen on omalla kustannuksellaan hankkinut asian ratkaisemiseksi tarpeellisia asiantuntijalausuntoja tai muita selvityksiä, lautakunta voi kuitenkin suosittaa niistä aiheutuneiden kustannusten korvaamista asianosaiselle.

Lautakunta toteaa, että asiamiehen käyttämisestä aiheutuneet kulut ovat edellä olevassa lainkohdassa tarkoitettuja kustannuksia, joista asianosainen vastaa itse. Asiantuntijoiden kuulemisesta syntyneistä kuluista T ei puolestaan ole esittänyt tarvittavaa selvitystä.

Päätös oli yksimielinen.