SÄHKÖLASKUTUS. SÄHKÖNKULUTUS. LASKUTUKSEN OIKEELLISUUS. NÄYTTÖTAAKKA.

Vaatimukset KN vaatii 28 000 euron hyvitystä liikaa maksetusta sähkönkulutuksesta viideltä vuodelta. Arvio liikalaskutuksen määrästä kolmelta vuodelta on 15 000 euroa. Sähkön hinnan muuttuessa tarkkoja laskelmia on vaikea tehdä.

Uuden mittarin ilmoittama vuotuinen lukema on huomattavasti pienempi vanhaan mittariin verrattuna. Kulutustottumukset tai käyttölaitteet eivät ole muuttuneet. Aikaisempina vuosina mittarilukema oli 36 000–37 000 kWh vuodessa. Nykyisen mittarin mukainen lukema on noin 13 000 kWh vuodessa. Vuotuinen kulutus vanhalla mittarilla oli noin 23 000 kWh enemmän kuin nykyisellä mittarilla. Vanhassa mittarissa on täytynyt olla virhe. Induktiomittarit ovat teknisiä laitteita, joiden valmistusmäärät ovat suuria, joten myös niihin voi tulla vikaa. KN ei ole aikaisemmin pyytänyt mittarin tarkistusta, koska sähkölaskut ovat koko asuinaikana olleet samaa suurusluokkaa ennen mittarin vaihtamista, joten asia selvisi vasta uuden etäluettavan mittarin myötä.

Sähköyhtiö viittaa siihen, että nykyinen kulutus on joinain kuukausina ollut samaa luokkaa kuin vanhalla mittarilla. Aikaisemmin sähköyhtiö ei ole voinut seurata kuukausittaista kulutusta, vaan vuosikulutusta, joka on jaettu kuukausilaskutukseen olettaen, että kulutus on samansuuruinen ympäri vuoden. Uusi mittari osoittaa, että kulutus vaihtelee eri kuukausina huomattavasti. Asiaa tulee tarkastella vuoden kokonaiskulutuksen perusteella. Sähköyhtiön esittämien ajanjaksojen ulkopuolella kulutus on uudella mittarilla ollut huomattavasti vähäisempää. Kulutuspiikit johtuvat remontti- ja tarvetöistä, mutta ne huomioiden vuosikulutus jää huomattavasti alle aikaisempien vuosikulutusmittausten. Kulutus kesällä on suurempaa muun muassa remonttien ja polttopuiden tekemisen, ympäristönhoidon sekä harrastusten vuoksi. Lisäksi pakastaminen ajoittuu kesäaikaan. Talviaikana kulutetaan vain perustarpeisiin. Asunto lämmitetään puulla tai pelletillä. Talvisin lämmitetään varaavaa takkaa ja saunaa, joka on puulämmitteinen. Turhaa kulutusta vältetään ja käytössä ovat vain aivan välttämättömät laitteet.

Vastaus FM Oy kiistää vaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään liiallisena. Sähköyhtiö on vedonnut sähköntoimitusehtojen (STE 2010) kohtiin 7.1, 7.1.1 ja 5.

Vanhalla mittarilla mitattu KN:n laskutuksen perusteena ollut kulutus on ollut täysin mahdollista kyseisen käyttöpaikan liittymäkoolla 3x25A. Kulutusmäärä ei ole poikkeuksellinen. KN:n kulutus uudella mittarilla oli aluksi ja ajoittain myöhemminkin vastaavaa kuin vanhalla mittarilla mitattu kulutus. Etäluettavien mittareiden myötä siirtyminen arviolaskutuksesta kulutuksen mukaiseen laskutukseen lähtökohtaisesti hyödyttää kuluttajia, kun he voivat aktiivisesti tarkkailla kulutustottumuksiaan ja nähdä säästövaikutukset jo seuraavalla laskulla.

Käyttöpaikalla ei ole ollut sellaista mittausvirhettä, johon KN voisi perustaa vaatimuksensa. KN ei ole aikaisemmin kyseenalaistanut mittarin toimintaa tai vaatinut sen tarkastusta, vaikka se oli ollut käyttöpaikalla vuosia. Vanha mittari oli tyypiltään induktiomittari, joiden ominaispiirre on, että vanhetessaan mekaanisesti ne hidastuvat, mikä jossain määrin aiheuttaa mittausvirhettä asiakkaan eduksi. Rakenteensa puolesta induktiomittari ei pysty mittaamaan todellista kulutusta suurempaa kulutusta.

FM on toimittanut selvityksen KN:n sähkönkulutuksesta. Kulutus on käyttöpaikalta vaihdetun induktiomittarin aikana ollut tasaista. Uuden mittarin aikana kulutus on vähentynyt huomattavasti. Esimerkiksi uuden mittarin aikana 1.5.2013–31.7.2013 kulutus on ollut 4 304 kWh ja samana ajanjaksona vuonna 2014 kulutus on ollut 964,85 kWh eli kulutus on vähentynyt lähes 80 prosenttia. Sähkönkulutustietojen perusteella sähkönkulutustottumuksissa on tapahtunut suuria muutoksia mittarin vaihdon jälkeen. On huomattava, että myös uuden mittarin aikana kulutus on ollut samalla tasolla kuin vanhan mittarin aikana, mikä kertoo siitä, että vanhan induktiomittarin näyttämä kulutus sähkönkulutuspaikassa on mahdollista. Tästä esimerkkinä uuden mittarin mittaama ensimmäinen kulutusjakso 19.4.–30.4.2014 on ollut samalla tasolla kuin vanhan induktiomittarin kulutus. Kyseinen aika ei ole lämmityskautta. Kulutus on siis ajoittain jatkunut samanlaisena kuin vanhan induktiomittarin aikana. Samoin kulutus on ollut syys-lokakuun vaihteessa samalla tasolla kuin vanhan induktiomittarin aikana. Sähkönkulutus tuntikohtaisena kyseisellä ajanjaksolla on kasvanut noin 2–3 kWh. Tasaisella kuormituksella kyseisen 2 kW kuorman jatkuva päälläolo kuluttaa vuodessa noin 17 520 kWh.

Vanhan mittarin tyypin, tasaisen kulutuksen vanhan induktiomittarin aikana ja KN:n nykyisen mittarin sähkönkulutusvaihtelun perusteella ei ole syytä epäillä mittarin mitanneen liikaa.

Jos mittausvirhe olisi voitu todeta, olisi tullut sovellettavaksi sähköntoimitusehtojen kohdat 7.6–7.6.4, joiden mukaan sopijapuolet voivat vaatia mittausvirheisiin perustuvia saatavia kolmen viimeksi kuluneen vuoden ajalta. Kolmen vuoden määräaika lasketaan virheen ilmoittamisesta sopijapuolelle. Kuluttaja voi kuitenkin vaatia virheisiin perustuvia saataviaan koko vaikutusajalta, ei kuitenkaan kymmentä vuotta pidemmältä ajalta, jos virheen syntymisajankohta ja vaikutus voidaan jälkikäteen todeta. Siinäkin tapauksessa, että vanhan mittarin katsottaisiin mitanneen väärin KN:n haitaksi ilman, että virheen syntyajankohtaa ja vaikutusaikaa voidaan selvittää, hyvitystä ei voisi ehtojen puitteissa vaatia kuin viimeisen kolmen vuoden ajalta.

Ratkaisun perustelut Asiassa on kysymys siitä, onko laskutettu sähkönkulutus vastannut sähkönkäyttöpaikan todellista sähkönkulutusta aikana, jolloin sähkönkäyttöpaikassa ei vielä ollut etäluettavaa sähkömittaria.

Vastuu kulutusmittauksen oikeellisuudesta on sähköyhtiöllä. Suoritusta vaativana osapuolena yhtiön on myös näytettävä toteen saatavan määrä ja peruste. Toisaalta sen, joka riita-asiassa tuo edukseen esiin jonkin seikan, on lähtökohtaisesti näytettävä seikka toteen. Näyttötaakan jakautumista arvioitaessa on huomioitava osapuolten tosiasialliset mahdollisuudet näytön esittämiseen. Induktiomittarin tarkistaminen ei tässä tapauksessa tule kysymykseen, koska mittari oli ehditty hävittää ennen kuin KN esitti mittauksen virheellisyyttä koskevia väitteitä.

Lautakunnalle toimitetun selvityksen perusteella KN:n sähkönkäyttöpaikan mitattu sähkönkulutus esimerkiksi ajalla 26.9.2011–8.10.2012 on ollut 37 457 kWh ja vuosikulutus on ollut suunnilleen samansuuruinen ainakin tätä edeltävät kolme vuotta. Mittarin vaihdon jälkeen vuosittainen mitattu sähkönkulutus on ollut noin 13 000 kWh. Vuorokausikulutus esimerkiksi 1.10.2010, 26.9.2011 ja 8.10.2012 on ollut noin 100 kWh. Vuorokausikulutus 19.4.2013 on ollut vähän alle 140 kWh, 30.4.2013 noin 100 kWh ja 31.5.2013 noin 60 kWh. Tämän jälkeen vuorokausikulutus on 31.10.2013 saakka ollut noin 40 kWh, minkä jälkeen se on edelleen laskenut ja 31.7.2013 vuorokausikulutus on ollut noin 10 kWh. Saadun selvityksen perusteella mittarin vaihdon jälkeenkin mitatussa kulutuksessa on ollut piikkejä, jolloin kulutus on ajoittain lyhytaikaisesti vastannut aikaisemman mittarin mittaamaa kulutusta.

Sähkönkäyttöpaikan sähkönkulutus voi eri ajankohtina vaihdella merkittävästikin eri seikkojen johdosta. Tässä tapauksessa muutos mittarin vaihdon jälkeen on ollut vuositasolla huomattavan suuri. Lautakunnan käsityksen mukaan tällainen muutos edellyttäisi merkittäviä muutoksia sähkönkäyttöpaikan sähkön käytössä. KN:n mukaan sähkönkäyttöpaikan käyttölaitteissa tai kulutustottumuksissa ei kuitenkaan ole tapahtunut muutosta.

FM katsoo, että mitattu sähkönkulutus ennen mittarin vaihtoa vastaa todellista kulutusta. Yrityksen selvityksestä ei kuitenkaan käy yksilöidysti ilmi, mikä selittäisi vanhan mittarin ilmoittaman suuren sähkönkulutuksen ja sen merkittävän alenemisen mittarin vaihdon jälkeen. Yleisen tason viittausta kulutustottumusten muutoksiin ei voida pitää tältä kannalta riittävänä. Kyseessä on kuluttaja-asiakkaille sähköä toimittava yritys, jolla voidaan olettaa olevan edellytykset esittää varteenotettava selitys siihen, mikä tällaisessa tapauksessa voi olla syynä suuriin sähkönkulutuslukemiin ja niiden huomattavaan alentumiseen. Nyt FM ei ole vedonnutkaan tällaiseen syyhyn tai sen mahdollisuuteen, vaan yritys on lähinnä viitannut siihen, ettei induktiomittari voi mitata todellista kulutusta suurempaa kulutusta ja että kulutus on myös uuden mittarin aikana ollut ajoittain samalla tasolla kuin vanhan mittarin aikana.

Mittarivirhe on mahdollinen syy vuosikulutuksen alentumiselle. Ajallinen yhteys vuosikulutuksen huomattavan alentumisen ja mittarin vaihdon välillä luo vahvan olettaman siitä, että aiempi mittari on toiminut virheellisesti. Tämän vuoksi on perusteltua, että sähköyhtiöllä on näyttötaakka siitä, että aiempi mittari on toiminut moitteettomasti ja kyse on esimerkiksi asiakkaan muuttuneista kulutustavoista tai -tarpeista. FM on väittänyt, ettei induktiomittari voi mitata todellista kulutusta suurempaa kulutusta. Yhtiö ei kuitenkaan ole esittänyt mitään väitettään tukevaa selvitystä, joka horjuttaisi sitä olettamaa, mikä kulutuksen huomattavasta alentumisesta ja ajallisesta yhteydestä on syntynyt. Tämän vuoksi lautakunta pitää näytettynä, että mitattu sähkönkulutus ennen mittarin vaihtoa 19.4.2013 ei ole vastannut sähkön todellista käyttöä.

Todellinen sähkönkulutus ei ole lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella selvitettävissä. Joka tapauksessa mittausvirheeseen perustuvat saatavat tulevat sähköntoimitusehtojen kohtien 7.6.2 ja 7.6.3 nojalla hyvitettäväksi enintään kolmen viimeksi kuluneen vuoden ajalta, kun virheen syntymisajankohtaa ei voida selvittää. Kolmen vuoden määräaika lasketaan virheen ilmoittamisesta sopijapuolelle. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta arvioi käyttöpaikan sähkönkulutukseksi mittarin vaihtoa edeltävältä ajalta 20 000 kWh vuodessa. KN on selvityksen mukaan ilmoittanut virheestä FM:lle 5.3.2014, joten mittausvirheeseen perustuvaa hyvitystä tulee antaa 5.3.2011 alkaen mittarin vaihtoon 19.4.2013 saakka.

Suositus

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että FM Oy palauttaa KN:lle sähkölaskuista osuuden, joka ylittää 20 000 kWh vuosikulutuksen mukaisen hinnan ajalla 5.3.2011–19.4.2013.

Päätös oli yksimielinen.