KAUPAN RAHOITTAMINEN. LASKUN MAKSAMINEN LUOTTOKORTILLA. LUOTONANTAJAN VASTUU.

JR on maksanut I Oy:n verkkokaupasta tilaamaansa tuotetta koskevia laskuja maksuautomaatilla käyttäen Nordea Pankki Suomi Oyj:n myöntämän maksukortin luottopuolta. Maksutapahtumat tehtiin 23.2.2015 ja 23.9.2015. Tuotetta ei koskaan toimitettu JR:lle. I Oy asetettiin konkurssiin 25.11.2015. Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko pankki toiminut kaupan rahoittajana, joka olisi vastuussa maksujen palauttamisesta.

Vaatimukset JR vaatii, että pankki palauttaa hänen maksamansa summan 3 152 euroa.

JR:lla ei ollut verkkopankkitunnuksia, joten hän joutui pyytämään tuotteesta laskut. Laskut hän maksoi Solo-järjestelmässä käyttäen luottokortin Visa-puolta. JR halusi luottoa, jonka Visa-kortti sallii antaen korotonta maksuaikaa reilun kuukauden. Pankki ei ole luottokorttia markkinoidessaan tuonut esiin, että sen korvausvelvollisuus ei koske tällaista laskun maksamista.

JR kysyy, voiko pankki todistaa, että se olisi reklamoinut myyjälle, jos hän olisi käyttänyt maksutapana verkkomaksua.

Vastaus Nordea Pankki Suomi Oyj toteaa, että JR on saanut yritykseltä laskut kotiinsa ja maksanut ne maksuautomaatilla käyttäen Nordea Gold -korttinsa luottopuolta. Kuluttajansuojalain 7 luvun 39 § koskee ainoastaan sellaisia tilanteita, joissa pankki luotonantajana on rahoittanut kaupan tai palveluksen. Koska JR on saanut ostoksestaan laskun, jonka sitten on erikseen maksanut, pankki ei ole toiminut kaupassa luotottajana kaupan tekovaiheessa. Tämän vuoksi pankki ei ole kaupassa kuluttajansuojalaissa tarkoitetussa asemassa rahoittajana eikä siten myöskään vastuussa myyjän sopimusrikkomuksesta.

Vaikka JR olisi tehnyt maksun verkkopankin välityksellä, ei edellä mainittu pankin vastuu olisi koskenut kauppaa. Pankin vastuu myyjän sopimusrikkomuksesta koskee ainoastaan sellaisia tilanteita, joissa maksu

tapahtuu luottokortilla maksupäätteessä jo myyjän tai palveluntarjoajan kauppapaikassa tai internetissä antamalla myyjälle luottokortin tiedot, joiden avulla myyjä veloittaa kauppahinnan ostajan luottotililtä.

Ratkaisu Kuluttajansuojalain 7 luvun 39 §:n mukaan kuluttajalla, jolla on oikeus pidättyä maksusta taikka saada hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muu rahasuoritus myyjältä tai palveluksen suorittajalta tämän sopimusrikkomuksen johdosta, on tämä oikeus myös sitä luotonantajaa kohtaan, joka on rahoittanut kaupan tai palveluksen. Luotonantaja ei ole kuitenkaan velvollinen maksamaan kuluttajalle enempää kuin on tältä saanut maksuina.

Kuluttajansuojalain esitöiden (HE 88/1985 vp. s. 8) mukaan on perusteltua, että niissä tilanteissa, joissa ostajan saama luotto on seuraus myyjän ja ulkopuolisen rahoittajan välisestä asianomaisen myyjän myyntitoiminnan rahoittamista koskevasta järjestelystä, ostajan asema myyjän suoritusvirheen johdosta on samanlainen siitä riippumatta, kuka rahoitusjärjestelyn osapuolista mahdollisesti on velkojana.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 39 §:n säännös soveltuu esitöiden perusteella tilanteeseen, jossa luotonantajan ja myyjän välillä on sopimussuhde kaupan rahoittamiseksi. Tällainen järjestely on muun muassa pankin ja luottokortin hyväksyvän myyjän välillä. Tässä tapauksessa luottokorttia ei kuitenkaan käytetty maksuvälineenä kauppaa tehtäessä, vaan sillä maksettiin myyjän lähettämä lasku pankin maksuautomaatilla. Kysymyksessä ei ollut myyjän myyntitoiminnan rahoittamista koskeva järjestely, vaan kuluttaja on kaupanteon jälkeen käyttänyt kauppasumman maksamiseen luottoa. Lautakunta katsoo, että tällaisessa tilanteessa kuluttajansuojalain 7 luvun 39 §:n säännös luotonantajan vastuusta ei tule sovellettavaksi.

JR on vedonnut siihen, ettei pankki ole luottokorttia markkinoidessaan tuonut esiin, ettei sen vastuu luotonantajana koske laskun maksamista luottokortilla. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, miten luottokorttia on markkinoitu. Lautakunta toteaa kuitenkin yleisellä tasolla, että lähtökohtaisesti finanssipalvelua tai -tuotetta markkinoitaessa tulee kuvata ne palvelun tai tuotteen keskeiset ominaisuudet ja pääasiallinen sisältö, joilla saattaa olla merkitystä kuluttajan tehdessä palvelua tai tuotetta koskevia ratkaisuja. Luotonantajan ja myyjän tai palveluksen suorittajan yhteisvastuu perustuu kuluttajansuojalain säännökseen. Kysymys siitä, missä tilanteissa tätä lakiin perustuvaa vastuuta ei synny, ei ole sellainen luottokortin keskeinen ominaisuus, että sitä olisi tullut markkinoinnissa nimenomaisesti korostaa.

Edellä mainitun perusteella Nordea Pankki Suomi Oyj ei ole vastuussa myyjän sopimusrikkomuksesta eikä pankilla ole velvollisuutta palauttaa JR:n maksusuorituksia.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 15.2.2018