Kaukolämmön hinnanmuutosten ja -korotusten kohtuullisuus

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että Helen Oy rajoittaa sopimusvesivirran ja lisäliittymismaksun muutoksen yhteisvaikutuksen siten, että kuluttajan maksettava määrä ei muutoksen vuoksi nouse vuositasolla enempää kuin 30 prosenttia.

Muutos on tästä prosenttirajasta huolimatta mahdollinen, jos sen euromääräinen nostava vaikutus kuluttajalle on vuositasolla korkeintaan 300 euroa.

Kuluttajariitalautakunta suosittaa lisäksi, että Helen Oy rajoittaa kaukolämmön energiamaksun korottamisen siten, että kuluttajan maksettava määrä ei korotuksen vuoksi nouse vuositasolla enempää kuin 15 prosenttia.

Korotus on tästä prosenttirajasta huolimatta mahdollinen, jos sen euromääräinen nostava vaikutus K:lle on vuositasolla korkeintaan 150 euroa.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja vaatii, että kaukolämmön maksujen korotuksia ja energian hintaa sovitellaan. Korotukset ovat kuluttajan mielestä kohtuuttomia. Vesivirtamaksun laskentaperusteena on käytetty 26 asteen pakkasia, vaikka sellaisia ei Helsingissä nykyään ole. Kuluttajan kaukolämmön käyttö on lisääntynyt 30 prosentilla. Helen kuitenkin nosti yksipuolisesti vesivirran määrää 0,25 kuutiometristä tunnissa 0,40 kuutiometriin tunnissa.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Sopimusvesivirran hinnanmuutokset

Helen Oy kiistää kuluttajan vaatimukset. Helen Oy toteaa, että kiinteistön aikaisempi omistaja teki 25.3.1980 Helenin kanssa kaukolämpösopimuksen osoitteessa Sarsantie 8 sijaitsevaan kiinteistöön. Sopimuksessa sovittiin asiakkaan sopimusvesivirraksi 0,25 m³/h. Sopimusvesivirta perustui asiakkaan tai tämän edustajan antamiin tietoihin. Vastaava sopimusvesivirran määrä sovittiin kuluttajan kanssa vuonna 1992. Kun kiinteistön sopimusvesivirtaa ei ole tarkistettu kaukolämpöön liittymisen jälkeen, liittymisvaiheessa asiakkaan suunnittelijan määrittämä lämmöntarve saattaa olla yli- tai alimitoitettu. Toisaalta myös kiinteistön/rakennuksen käyttötarkoituksen tai -tapojen muutokset voivat vaikuttaa vesivirran tarpeen muutoksiin.

Kiinteistön kaukolämpölaitteita ei ole Helenin tietojen mukaan uusittu kiinteistön kaukolämpöön liittymisen jälkeen. Viimeisimmän Helenille toimitetun kytkentäkaavion mukaiset kaukolämpölaitteet ovat vuodelta 1981. Kaukolämpölaitteiden keskimääräinen käyttöikä on noin 25 vuotta. Ikääntyvien laitteiden kunto ja toimivuus asiakkaan on tarkastettava säännöllisesti. Kaukolämpöveden jäähtymän huononeminen kasvattaa tarvittavaa vesivirtaa havaittavasti. Tehottomat laitteet kannattaa uusia kokonaisuudessaan, ei osa kerrallaan. Uusissa kaukolämpölaitteissa on entistä monipuolisempi ja tarkempi lämmönsäätöautomatiikka, joka auttaa pienentämään rakennuksen lämmityskuluja.

Kaukolämpölasku sisältää kiinteän vesivirtamaksun sekä energiamaksut todelliseen mittaukseen perustuen. Kiinteä vesivirtamaksu määräytyy sopimusvesivirran mukaan. Sopimusvesivirran määrä määritellään kiinteistön lämmitystehontarpeen sekä lämmönjakotavan perusteella. Kiinteällä vesivirtamaksulla Helen varmistaa häiriöttömän lämmöntoimituksen ja huolehtii siitä, että lämpöä riittää kaikille Helenin kaukolämpöön liittyneille asiakkaille kylmimmilläkin pakkasilla. Toisin sanoen, vesivirtamaksun Helen käyttää kaukolämmön tuotannon ja siirron kiinteiden kustannusten kattamiseen. Vesivirtamaksu käytetään siis esimerkiksi tuotantolaitosten ja verkoston investointeihin sekä kunnossapitoon.

Sopimusvesivirralla tarkoitetaan asiakkaan käyttöön varattua suurinta tuntista kaukolämpöveden virtaamaa (m³/h), mikä riittää lämmittämään kiinteistön suunniteltuun sisälämpötilan arvoon. Helsingin alueella mitoitusulkolämpötila on Suomen rakentamismääräyskokoelmassa määriteltyjen mitoitusulkolämpötilavyöhykkeiden mukaan -26 °C. Tämän takia sopimusvesivirta määritellään talvikuukausista, jolloin päästään mahdollisimman lähelle mitoitusulkolämpötilaa ja samaa laskentatapaa käytetään kaikilla asiakkailla.

Helenin verkkosivujen kautta asiakas pääsee tarkastelemaan kiinteistönsä energiankulutusta OmaHelen-palvelusta. OmaHelen -olosuhderaportilta asiakas pääsee katsomaan esimerkiksi vesivirran käyttöastearvot, joita käytetään sopimusvesivirran mitoituksessa sekä myös kaukolämmön meno- ja paluulämpötilan arvot. Helenin mittausdatajärjestelmästä otetusta asiakkaan energiamittarilta mitattuun tuntidataan perustuvasta kuvaajasta on todennettavissa, että kiinteistö on ylittänyt sovitun sopimusvesivirran käyttöasteen ainakin lämmityskausina 2015–2021. Asiakkaalla on mahdollisuus nähdä kuvaajan mukainen käyttöasteen ylitys myös Helenin tarjoamasta raportointijärjestelmästä (nykyään OmaHelen). Oikein mitoitetun kohteen sopimusvesivirran käyttöaste olisi maksimissaan 100 prosenttia ulkolämpötilan ollessa 26 °C. kuluttajan kiinteistön sopimusvesivirta on alkujaan mitoitettu alakanttiin.

Helenin ja kuluttajan välisen lämpösopimuksen 6 §:ssä sovittiin, että sopimukseen sovelletaan niitä liittymis- ja lämmöntoimitusehtoja, jotka on kulloinkin viimeksi vahvistettu, ja jotka Helen on ilmoittanut asiakkaalle. Helen on viimeksi vuonna 2019 muuttanut kaukolämmön sopimusehtoja silloin voimassaolleiden sopimusehtojen perusteella ja mukaisesti sekä ilmoittanut sopimusehtojen muuttamisesta asiakkaalle.

Vuonna 2019 voimaantulleiden ja asiakkaan hyväksymien Helenin sopimusehtojen mukaan asiakas voi asiakassuhteen aikana vaikuttaa sopimusvesivirran suuruuteen kulutuskäyttäytymisellään. Helen viittaa yleisten sopimusehtojensa kohtaan 3.1.

Helen on tarkastusta tehdessään pyrkinyt myös toimimaan Energiateollisuus ry:n suosituksen ”Teho ja vesivirta kaukolämmön maksuperusteena” (K15/2014) mukaisesti. Suosituksen kohdassa 3.2 todetaan seuraavaa: ”Maksuperustetta muutetaan joko pienemmäksi tai suuremmaksi mittauksin saatuun tietoon perustuen. Tieto voi syntyä joko olemassa olevia lämpöenergiamittareita hyödyntäen tai erillisillä mittauslaitteilla. ” Suosituksen kohdassa 3.3 todetaan seuraavaa: ”Jos kaukolämpöyritys on hinnoittelussaan määritelmällisesti eriyttänyt käytön aikaisen lämpötehon (- vesivirran) laskutustehoksi (-vesivirraksi), asiakkaiden tehon ja vesivirran käyttöä seurataan jatkuvasti ja laskutusperuste muuttuu automaattisesti tarpeen tai käytön muuttuessa. Laskutustehon (-vesivirran) muutos mitatun arvon perusteella ei edellytä lisäsopimusta.”

Helenillä on oikeus tarkistaa asiakkaan sopimusvesivirta vastaamaan asiakkaan kulutuslukemia Helenin yleisten sopimusehtojen kohdan 3.1 mukaisesti. Asiakas on liittänyt Helenin asiakkaalle lähettämän sopimusvesivirran tarkastusta koskevan kirjeen ratkaisupyyntöönsä.

Nykyinen etäluenta ja ohjelmistojen kehitys ovat mahdollistaneet todelliseen kulutukseen perustuvan sopimusvesivirran määrittämisen. Helenin kiinteistöstä mittaama kulutustieto on suoraan energiamittarilta mitattua reaaliaikaista tietoa ja tähän Helen perustaa sopimusvesivirran tarkistuksen, jotta sopimusvesivirran taso olisi oikealla tasolla kohteissa.

Yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden takia Helen tekee sopimusvesivirran tarkistuksia, jotta kaikilla asiakkailla sopimusvesivirrat olisivat heidän kaukolämmön kulutukseensa nähden oikealla tasolla.

Myös ennen vuotta 2019 voimassaolleissa yleisissä sopimusehdoissa on mainittu, että sopimusvesivirtaa voidaan muuttaa, jos siihen on riittävä peruste. Vuonna 2019 voimaantulleissa ehdoissa on siis vain selvennetty, että sopimusvesivirtaa tulee tarkastaa, jos se on asiakkaan kulutuslukemien perusteella perusteltua.

Asiakas on toistuvasti ja selvästi ylittänyt sovitun mukaisen sopimusvesivirtamäärän eli asiakkaalle varatun suurimman tuntisen kaukolämpöveden virtaaman.

Helenin yleisten sopimusehtojen kohdan 3.3 mukaisesti Helenillä on oikeus veloittaa asiakkaalta lisäliittymismaksu, mikäli sopimusvesivirtaa perustellusta syystä (kuten asiakkaan kulutuslukemien perusteella) suurennetaan. Liittymismaksu on lupamaksu, jolla asiakas saa sovitun sopimusvesivirran käyttöönsä. Lisäliittymismaksu on tasapuolinen niitä asiakkaita kohtaan, jotka ovat jo liittymishetkellä valinneet sopivan kokoisen liittymän. Lisäliittymismaksu lasketaan niin, että uutta sopimusvesivirtaa vastaavasta liittymismaksusta vähennetään aiemmin maksettu liittymismaksu, joten maksettavaksi jää näiden erotus.

Helenillä on ollut perusteltu syy suurentaa kuluttajan sopimusvesivirtaa. Asiakas on tällöin sopimusehtojen mukaisesti velvollinen maksamaan Helenille lisäliittymismaksun. Kun käytössä on vesivirtapohjainen maksuperuste, jäähtymällä (eli kaukolämmön meno- ja paluulämpötilan erotuksella) on vahva ohjaava vaikutus asiakkaan maksujen suuruuteen ja sitä kautta motivaatioon ylläpitää asiakaslaitteiston hyvää toimintaa.

Sopimusvesivirran arvoa ei ole kuluttajan kiinteistöllä tarkistettu kaukolämpöön liittymisen jälkeen (1980). Kohteen kaukolämpölaitteita ei ole myöskään uusittu kaukolämpöön liittymisen jälkeen ja mittaukseen perustuen tarvittava kaukolämmön vesivirran tarve on kasvanut. Sopimusvesivirran määrittämiseen liittyy keskeisesti jäähtymän arviointi. Liittymisvaiheessa asiakkaan sopimusvesivirran määrittelyssä on käytetty jäähtymän suunnitteluarvoa 50 °C. Mitattujen tuntisten lukemien perusteella kaukolämpölaitteiston aiheuttama kaukolämpöveden jäähtymä on 42 °C.

Todelliseen kulutukseen perustuva sopimusvesivirran määrittäminen lisää maksuperusteiden selkeyttä ja tasapuolisuutta. Sopimusvesivirran tarkistukset on tehty siksi, että kaikki asiakkaat osallistuisivat kaukolämpöverkon ylläpitokustannuksiin kulutustaan vastaavalla tavalla, eivätkä muut asiakkaat joutuisi maksamaan puuttuvaa osaa, mikä ei taas olisi tasapuolista kohtelua.

Sopimusvesivirran tarkistus perustuu todettuun kaukolämmön käyttöön. Kiinteistön kaukolämmön kulutuksen taso on siis ollut selkeästi ja toistuvasti sovittua suurempaa eli perusteltu syy sopimusvesivirran tarkistamiseen on olemassa. Mikäli kuluttajan kiinteistön todellinen kaukolämmön kulutus vähenee niin, että sopimusvesivirran pienentäminen on perusteltua, vastaavasti sopimusvesivirtaa pienennetään sopimusehtojen mukaisesti. Helen viittaa yleisten sopimusehtojen kohtaan 14.4 ja toteaa, että sillä on ollut kohdan 14.4. a-alakohdan mukainen erityinen syy muuttaa hinnoittelua, koska asiakkaan olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet asiakkaan toistuvasti ja selvästi käyttäessä sopimusvesivirtaa enemmän kuin mitä hänellä sopimuksen mukaan olisi oikeus. Helenillä on ollut myös b-alakohdan mukainen erityinen syy korottaa hinnoittelua, koska asiakkaan hinnoittelujärjestelyt ovat vanhentuneet asiakkaan toistuvasti ja selvästi ylittäessä sopimuksen mukaisen vesivirran määrän.

Kun Helen on nyt tarkistanut kuluttaja-asiakkaidensa sopimusvesivirtoja, niitä ei ainoastaan korotettu, vaan myös laskettiin, jos käyttö alitti sopimuksen mukaisen enimmäisvesivirran. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa sopimusvesivirtaa nostettiin asiakkaan kulutuskäyttäytymisen eli asiakkaalle varatun suurimman tuntisen kaukolämmön virtaaman (sopimusvesivirran) toistuvan ja selvän ylityksen perusteella 0,25 kuutiometristä tunnissa 0,40 kuutiometriin tunnissa.

Asiakkaan sopimusvesivirtamaksu oli vuonna 2019 syyskuuhun asti 91,50 euroa kuukaudessa ja vuoden 2019 lokakuusta alkaen ja vuoden 2020 aikana aina vuoden 2021 syyskuuhun asti 97,60 euroa kuukaudessa. Lokakuusta 2021 alkaen todelliseen kulutukseen (eli Helenin tekemään tarkistukseen) perustuva vesivirtamaksu on 148,11 euroa kuukaudessa. Kyseessä olevan kiinteistön kaukolämpölaitteita ei ole Helenin tietoja mukaan kaukolämpöön liittymisen jälkeen uusittu. Kiinteistön kaukolämpölaitteiden ikä on 40 vuotta kun keskimääräisen kaukolämpölaitteiden käyttöikä on noin 25 vuotta. Helen suosittelee vanhojen lämmönvaihtimien ja niihin liittyvien muiden lämmönjakohuoneen laitteiden uusimista tehokkaan toiminnan takaamiseksi. Oikein mitoitetut ja valitut laitteet, laadukkaasti asennettuina ja säädettyinä takaavat energiatehokkuuden toteutumisen.

Vesivirtamaksuhinnastoa ei ole muutettu vuoden 2019 lopun jälkeen. Kun sopimusvesivirran määrää nostettiin, sen perusteena olevaa hintaa ei nostamisen yhteydessä korotettu.

Helen tarkistaa asiakkaiden sopimusvesivirran määrää jatkossa vähintään vuosittain, jotta sopimusvesivirta olisi asiakkaan todellista kulutusta vastaavalla tasolla. Sopimusvesivirtoja seurataan jatkossa säännöllisesti asiakkaan mitattuun kulutustietoon pohjautuen, jotta pystytään kohdistamaan vesivirtamaksut oikeudenmukaisesti aiheuttamisperiaatteella asiakkaille. Sopimusvesivirtaa nostetaan (tai lasketaan) tarkistuksen tietojen perusteella, mikäli sopimusvesivirta ei vastaa asiakkaan kulutuskäyttäytymistä.

Energianhinnan korotus

Energiamaksulla katetaan lämmön tuotantoon ja siirtoon liittyviä muuttuvia kuluja. Näitä kuluja ovat muun muassa käytettyjen energialähteiden kulut, energiaverot, päästöoikeudet ja sähkönkulutus. Helen ei voi vaikuttaa näiden hyödykkeiden hinnan muutoksiin. Kaukolämmön tuottamiseen tarvittavien hyödykkeiden (polttoaineet, valmisteverot, sähkö ja päästöoikeudet) hinnat ovat nousseet huomattavasti vuodesta 2020. Polttoaineiden hinnat ovat nousseet noin kolminkertaisiksi ja päästöoikeuden hinnat kaksinkertaisiksi.

Helen tuottaa kaukolämpöä hajautetusti ja useita energialähteitä hyödyntäen aina siellä, missä se kulloinkin on energiatehokkainta ja edullisinta. Tästä syystä energiamaksun hinnoittelussa sovelletaan neljän kauden kausihinnoittelua. Energiamaksu perustuu hinnoittelukaudelle ennustettuihin lämpöenergiamääriin ja kustannuksiin. Suoraan kustannusten kautta hinnoittelumallilla laskettu syyskauden 2021 lämmön energiahinta olisi ollut + 46,9 prosenttia verrattuna syyskauden 2020 energiahintaan. Helen totesi kyseisen muutoksen olevan liian suuri ja nopea muutos asiakasnäkökulmasta, mistä johtuen hinnannousua tasoitettiin. Hyödykkeiden hinnannousu oli vielä ennakoituakin voimakkaampaa etenkin vuoden loppua kohti. Tällä muutetulla hinnalla syyskausi 2021 muodostuu todennäköisesti Helenille tappiolliseksi.

Energiamaksujen muutoksia ja niiden suuruutta tai vaikutuksia arvioitaessa on tärkeää tarkastella asiaa kokonaisuutena vuositasolla (huomioiden myös asiakkaan oman kulutuskäyttäytymisen vaikutukset) eikä vain yksittäisen kauden hinnanmuutoksen perusteella. On myös tärkeää muistaa, että vuosi 2020 oli energiamaksun osalta varsin edullinen esimerkiksi vuoteen 2019 verrattuna. Sanotusta johtuen vuoden 2021 aikana tehtyjen muutosten suuruutta arvioitaessa on syytä ottaa huomioon myös aiempien vuosien hintataso.

Energiamaksu muuttuu kausittain hinnoittelukaudelle ennustettuihin lämpöenergiamäärien ja kustannusten perusteella, koska kaukolämmön tuotantokustannukset vaihtelevat vuodenajan mukaan. Energiamaksun korotuksen määrää tulisi yksittäisen hintakauden sijaan arvioida vuositasolla ja kokonaisuus huomioiden.

Helenin verkkosivustolla todetusti energiamaksu on viime vuosien aikana vuositasolla muuttunut niin, että energian keskihinta oli 63 euroa vuonna 2019, 58 euroa vuonna 2020 ja 69 euroa vuonna 2021. Näin ollen vuonna 2021 energian keskihinta nousi vuoteen 2020 verrattuna 16 prosenttia (11 euroa/MWh) ja 9 prosenttia (6 euroa/MWh) verrattuna vuoteen 2019.

Energiamaksun määrä määräytyy aina kunkin hinnoittelujakson muuttuvien kustannusten perusteella. Asiakkaan vuositasolla maksamat maksut ovat riippuvaisia energiamaksun muutoksen lisäksi myös asiakkaan (tulevastakin) kulutuskäyttäytymisestä sekä siitä, miten asiakas huolehtii omien kaukolämpölaitteistojensa ajantasaisuudesta, kunnosta ja säädöstä. Näistä syistä energiamaksun muutoksen vaikutusta (tai sen suuruutta) asiakkaan maksuihin on hankalaa arvioida, koska arvioinnissa on edellä todetusti huomioitava kunkin hintakauden olosuhteet ja asiakkaan oma toiminta unohtamatta kaukolämmöstä maksettavaa kiinteiden kustannusten perusmaksua eli sopimusvesivirtamaksua, joka tyypillisesti muodostaa suuren osan (noin 37¬–40 prosenttia) asiakkaan kokonaiskustannuksista. Kuten edellä on todettu, asiakas voi vaikuttaa sopimusvesivirtamaksun määrään omalla kulutuskäyttäytymisellään sekä huolehtimalla kaukolämpölaitteidensa asianmukaisesta kunnosta sekä säädöistä. Jos vuosien 2019–2021 kaukolämmön maksujen muutoksissa huomioidaan myös (keskimääräiset) sopimusvesivirtamaksut, kaukolämmön kokonaiskeskihinta oli 85 euroa vuonna 2019, 83 euroa vuonna 2020 ja 90 euroa vuonna 2021. Näin ollen vuonna 2021 kaukolämmön kokonaiskeskihinta nousi vuoteen 2020 verrattuna 8 prosenttia ja vuoteen 2019 verrattuna 6 prosenttia.

Energiamaksun muutosten perusteena ovat olleet kaukolämmön tuottamiseen tarvittavien hyödykkeiden hintojen (polttoaineet, valmisteverot, sähkö ja päästöoikeudet) selkeä nousu. Energiamaksujen muutokset ovat siis primääristi perustuneet kustannusten, kustannusrakenteen sekä lainsäädännön muutoksiin (valmisteverot ja päästöoikeudet).

Helen katsoo, että sillä on ollut oikeus muuttaa energiamaksuja yleisten sopimusehtojen kohtien 14.2 ja 14.3 perusteella. Muutokseen on oikeus myös sopimusehtojen kohdan 14.4 mukaisesti. Helenillä on ollut sopimusehtojen kohdan 14.4. a-alakohdan mukainen erityinen syy muuttaa energiamaksua (hintoja/hinnoittelua), koska olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet kaukolämmön tuottamiseen tarvittavien hyödykkeiden hintojen muuttuessa. Helenillä on ollut myös sopimusehtojen 14.4 b-alakohdan mukainen erityinen syy korottaa hinnoittelua, koska hinnoittelujärjestelyt ovat vanhentuneet kaukolämmön tuottamiseen tarvittavien hyödykkeiden hintojen muuttuessa olennaisesti.

Helen tulee myös jatkossa soveltamaan jo pitkään käytössä ollutta neljän kauden energian kausihinnoittelua. On siis mahdollista, että sopimusvesivirran määrää perustellusta syystä korotetaan (tai lasketaan) samalla kun jonkin kauden energiamaksuun tehdään perustellusta syystä muutoksia sopimusehtojen mukaisesti. Helenin on määräävässä markkina-asemassa kohdeltava asiakkaitaan tasapuolisesti ja syrjimättömästi ja varmistettava, etteivät asiakkaat saa aiheetonta tai perusteetonta etua esimerkiksi käyttämällä kaukolämmön vesivirtaa enemmän kuin mihin sopimuksen perusteella ovat oikeutettuja. Sopimusvesivirtaa (sen määrää) ja energiamaksuja voidaan perustellusta syystä muuttaa (nostaa tai laskea) samanaikaisesti.

Ratkaisun perustelut

Kaukolämmön toimittamista koskeva sopimussääntely

Kaukolämmön toimittajan ja kuluttajan välistä sopimussuhdetta eivät kuluttajansuojalain lisäksi koske mitkään erityiset säännökset. Kaukolämmön yleiset sopimusehdot ovat hinnan muuttamisen osalta kuitenkin lähes yhteneväiset sähkömarkkinalain ja vesihuoltolain sopimusten muuttamista koskevien säännösten kanssa. Kaukolämmössä on kyse samalla tavoin välttämättömyyshyödykkeestä kuin sähkössä ja vedessä. Kaikissa näissä hyödykkeissä kuluttajan mahdollisuudet valita sopimuskumppaninsa ja vaikuttaa sopimusehtoihin ovat rajalliset. Yleensä näiden hyödykkeiden toimittaja on määräävässä markkina-asemassa toiminta-alueellaan. Näiden seikkojen vuoksi lautakunta katsoo, että sähkömarkkinalakia ja vesihuoltolakia koskeva oikeuskäytäntö on hyödynnettävissä tulkittaessa kaukolämmön sopimusehtoja.

Sovellettavat yleiset sopimusehdot

Helenin Kaukolämmön sopimusehtojen (7.11.2019 alkaen voimassa olleet ehdot) ehtokohdan 3.1 mukaan sopimusvesivirralla tarkoitetaan asiakkaan käyttöön varattua kaukolämpöveden suurinta tuntista virtausta. Sopimusvesivirran mittayksikkö on m³/h. Liittymisvaiheessa sopimusvesivirta määrittyy asiakkaalta tai asiakkaan edustajalta saatujen tietojen perusteella. Asiakassuhteen aikana asiakas voi vaikuttaa sopimusvesivirran suuruuteen kulutuskäyttäytymisellään. Sopimusvesivirran tarkastuksen suorittaa lämmönmyyjä asiakkaan kulutuslukemiin perustuen.

Ehtokohdan 3.2 mukaan sopimusvesivirran suuruus on mainittu lämpösopimuksessa tai muulla pysyvällä tavalla.

Ehtokohdan 3.3 mukaan lämmönmyyjä on oikeutettu rajoittamaan asiakkaan saaman kaukolämpövesivirran sopimuksessa tai muulla pysyvällä tavalla sovittuun mainittuun sopimusvesivirran arvoon.

Sopimusvesivirran muutos tehdään kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla.

Sopimusvesivirtaa suurennettaessa asiakas maksaa lisäliittymismaksun. Sopimusvesivirtaa

pienennettäessä maksettua liittymismaksua ei kuitenkaan palauteta. Jos pienennettyä sopimusvesivirtaa myöhemmin suurennetaan, peritään lisäliittymismaksu vain siltä osin kuin sopimusvesivirta ylittää arvon, josta liittymismaksu on jo suoritettu. Lämmönmyyjällä on oikeus

periä asiakkaalta sopimusvesivirran muuttamisesta aiheutuvat kustannukset tai hinnastojen

mukaiset maksut.

Ehtokohdan 14.1 mukaan sopijapuolet voivat yhdessä sopia yksilöllisen lämpösopimuksen muuttamisesta.

Ehtokohdan 14.2 mukaan ellei yksilöllisessä lämpösopimuksessa ole toisin sovittu, lämmönmyyjällä on oikeus muuttaa hintoja, muita sopimusehtoja ja hinnoittelua kustannusten tai kustannusrakenteen muutosta vastaavasti siten, että hinnoittelu muutoksen jälkeenkin vastaa kilpailulainsäädännön edellyttämää kohtuullisen hinnoittelun vaatimusta.

Tämän kohdan perusteella lämpösopimusta ei voida muuttaa niin, että sopimuksen sisältö muuttuu olennaisesti.

Ehtokohdan 14.3 mukaan lämmönmyyjällä on oikeus muuttaa hintoja, muita sopimusehtoja ja hinnoittelua, jos muutos perustuu lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen.

Ehtokohdan 14.4 mukaan lämmönmyyjällä on lisäksi oikeus muuttaa hintoja, muita sopimusehtoja ja hinnoittelua, jos siihen on erityistä syytä,

a) olosuhteiden olennaisen muuttumisen vuoksi

b) vanhentuneiden sopimus- ja hinnoittelujärjestelyjen uudistamisen takia tai

c) energian käytön tehostamiseksi tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Sopimusten kohtuullistamista koskeva säännös

Kuluttajan ja Helen Oy:n välinen lämpösopimus tehtiin 25.11.1992.

Sopimukseen sovellettavan kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen mukainen hinta on kulutushyödykkeen laatu ja yleinen hintataso huomioon ottaen kohtuuton, voidaan sitä sovitella. Jos tällaisen sopimuksen muu sopimusehto on kuluttajan kannalta kohtuuton, voidaan sitä sovitella tai jättää se huomioon ottamatta.

Sopimusvesivirran muuttaminen ja lisäliittymismaksu

Helen on nostanut kuluttajan sopimusvesivirtaa 1.10.2021 lukien 0,25 kuutiometristä tunnissa 0,40 kuutiometriin tunnissa, minkä seurauksena kuluttajan vesivirtamaksu muuttui 97,60 eurosta kuukaudessa 148,11 euroon kuukaudessa. Tämän lisäksi kuluttajan maksettavaksi tuli 838,86 euron lisäliittymismaksu.

Helen on todennut, että sopimusvesivirran tarkistus perustui kiinteistön toteutuneeseen energiankulutukseen, mikä on toistuvasti ylittänyt lämpösopimuksessa sovitun tason. Sopimusvesivirran muuttamista Helen on perustellut kaukolämpösopimuksen yleisten sopimusehtojensa kohdalla 3.1 sekä niiden muuttamista koskevalla ehtokohdan alakohdilla 14.4.a ja 14.4.b.

Osapuolten 25.11.1992 tekemään lämpösopimukseen on kirjattu muun muassa seuraavaa:

” 1 § Sopimusvesivirta on 0,25 m ³ /tunnissa.

Aikaisemmin suoritettu liittymismaksu vastaa sopimusvesivirtaa m³/tunnissa.

2 § Suunniteltu lämmöntoimituksen aloittamisaika on --.--.19--.

Lämmöntoimitus on aloitettu 26.5.1981.

Sopimusvesivirran muutos - -.- -.19- - alkaen.

3 § Peruuttamaton liittymismaksu laskutetaan liittymis- ja lämmöntoimitusehtojen mukaan ja on

- — markkaa.

Edellä 1 §:ssä mainitun sopimusvesivirran suurentamisen lisäliittymismaksu on

- — markkaa.”

Lautakunta toteaa, että osapuolten 25.11.1992 tekemässä lämpösopimuksessa on edellä todetusti sovittu tarkka sopimusvesivirran määrä. Sopimusvesivirran muutosta koskeva kohta on jätetty tyhjäksi. Siitä, kuinka suuri muutos voi kerrallaan olla, ei ole sovittu mitään.

Osapuolten väliseen lämpösopimukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdassa 3.1 on annettu lämmönmyyjälle oikeus tarkistaa sopimusvesivirran määrää asiakkaan toteutuneen kulutuksen perusteella. Sopimusehtojen kohdassa 14.4 on tarkemmin sovittu niistä edellytyksistä, joilla hintoja ja muita sopimusehtoja voidaan muuttaa. Muutokset ovat mahdollisia muun muassa silloin, kun muutokseen on erityistä syytä vanhentuneiden sopimus- ja hinnoittelujärjestelyjen uudistamisen takia (ehtokohta 14.4.b). Tässä tapauksessa sopimusjärjestelyt ovat vanhentuneet sen johdosta, että kiinteistön kaukolämpövesivirran tarve on säännöllisesti ylittänyt sopimuksessa sovitun määrän. Lautakunta katsoo, että Helenillä on lähtökohtaisesti ollut tällä perusteella oikeus nostaa kuluttajan sopimusvesivirran määrää todellista kulutusta vastaavaksi. Muutoksessa on välillisesti kysymys myös sopimusehtojen 14.4. c-kohdassa tarkoitetusta energian käytön tehostamisesta, sillä kuluttaja voi vaikuttaa sopimusvesivirran määrään huolehtimalla kiinteistönsä kaukolämpölaitteiden ajantasaisuudesta, kunnosta ja säädöistä.

Kuluttajan ja Helenin väliseen sopimukseen voidaan tehdä sekä vähäisiä muutoksia että sellaisia muutoksia, jotka ovat olennaisia. Olennaisten muutosten tekemistä on kuitenkin rajoitettu. Muutokset voivat olla olennaisia muun muassa silloin, kun ne tehdään vanhentuneiden sopimusjärjestelyjen uudistamiseksi. Tällaisellakaan perusteella tehdyt ehtomuutokset eivät saa olla kuluttajan kannalta kohtuuttomia.

Kuluttajan vesivirtamaksun nostamisen perusteena on ollut, että maksu muutetaan sovitusta vastaamaan todellista kulutusta. Tämä sopimus- ja hinnoittelujärjestelyn uudistamiseksi katsottava muutos vastaa energiatehokkuuslain ja sen uusimpien muutosten (13.11.2020/787) tavoitteita. Kyse ei ole yksikköhinnan korottamisesta, vaan maksettavan määrän saattamisesta sopimuksen tarkoitusta vastaavaan tasoon. Sillä, että laskutus perustuu todelliseen kulutukseen, kannustetaan energian säästämiseen. Sopimusvesivirran kulutukseen ja hinnan nousuun kuluttaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Tällaisellakaan perusteella tapahtuva muutos ei kuitenkaan saa olla määrältään ennalta arvaamattoman suuri eli sellainen, mihin kuluttaja ei ole sopimusta tehtäessä tai sen kuluessa voinut varautua. Tähän vaikuttaa se, miten lämmöntoimittaja on sopimussuhteen aikana tiedottanut kuluttajaa lämmönkulutukseen vaikuttavista seikoista ja mahdollisesti tulevasta korotuksesta. Liian yhtäkkinen hinnan nousu voi vaikuttaa kuluttajan talouteen merkittävästi ja johtaa kohtuuttomuuteen. Kuluttajalle on annettava aikaa sopeutua uuteen hintatasoon. Muutoksen toteuttamistapa voi olla kohtuuton siitä riippumatta, että hinta muutoksen jälkeen ei sinänsä ole kohtuuton ja sille on ollut asianmukaiset perusteet.

Muuhun kuin tosiasialliseen kulutukseen perustuva hinnoittelutapa on ollut sillä tavoin vakiintunut Helenin ja sen asiakkaiden välillä, että suuret muutokset ovat voineet tulla kuluttajille ennalta arvaamattomasti. Tätä korostaa se seikka, että kaukolämpöä on perinteisesti markkinoitu tuotteena, jonka hintakehitys on vakaata, mikä osaltaan takaa kuluttajan talouden tasaisen kehityksen. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole myöskään selvitetty, että Helen olisi nimenomaisesti kehottanut kuluttajaa nykyaikaistamaan kiinteistöllään olevia laitteistoja tai etukäteen varoittanut tulevasta korotuksesta. Asiassa on otettava huomioon myös, että osapuolten välisessä lämpösopimuksessa on yhtäältä määritelty sopimusvesivirran tarkka määrä ja toisaalta sen muuttamista koskeva kohta on jätetty tyhjäksi. Tämä antaa perustellusti sen kuvan, että sopimusvesivirran määrä pysyy samalla tasolla eikä ainakaan nouse yhtäkkisesti.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaista kohtuuttomuutta arvioidaan ensisijaisesti kuluttajan näkökulmasta. Näin ollen lautakunta katsoo, että sillä Helenin puolella olevalla syyllä, jonka vuoksi muutos on tehty, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, onko ehtomuutos kohtuuton. Myöskään sillä, mikä muutoksen ja sen toteuttamistavan liiketaloudellinen merkitys on Helenille, ei lähtökohtaisesti ole merkitystä kohtuullisuutta arvioitaessa. Lautakunta katsoo edelleen, että muutoksen ja samalla maksettavan hinnan korotuksen kohtuuttomuutta yksittäisessä sopimussuhteessa tulee arvioida sekä suhteellisen että euromääräisen vaikutuksen perusteella kuluttajalle.

Kuten edellä on todettu, sillä seikalla, onko vesivirrasta maksettava maksu muutosten jälkeen kohtuullinen, ei ole ratkaisevaa merkitystä sen suhteen, onko itse muutos kohtuullinen. Selvyyden vuoksi lautakunta kuitenkin toteaa, että tässä jutussa saamansa aineiston perusteella lautakunnalla ei ole syytä pitää muutoksia perusteettomina eikä niiden mukaista hintaa yleisesti ottaen kohtuuttomana. Itse muutosten toteuttamisesta ja niiden kohtuullisuudesta lautakunta toteaa seuraavan.

Kohtuuttomuusarvioinnissa huomioon otettavana yleisenä seikkana voidaan pitää sitä, että kyse on välttämättömyyshyödykkeestä, jota ilman kuluttaja ei käytännössä voi tulla toimeen. Lisäksi kuluttajalla ei ole mahdollisuutta korotuksen sattuessa vaihtaa kaukolämmön toimittajaa, vaan hän on sidottu yhteen sopimuskumppaniin. Vaikka kuluttaja voi korotuksen vuoksi vaihtaa käyttämäänsä energiamuotoa, siihen kuluu käytännössä aikaa ja se vaatii huomattavia investointeja. Kaukolämpöliittymän irtisanomisesta Helen perii lisäksi maksun (Kaukolämmön liittymishinnaston 1.4.2021 mukaan keskimäärin 5 370 euroa), mikä myös osaltaan rajoittaa toiseen energiamuotoon siirtymistä.

Toisaalta tässä tapauksessa kyse on perittävän hinnan tasapainottamisesta vastaamaan kulutusta eikä niinkään hinnan korotuksesta. Jos tasapainottamista ei tehdä kerralla, kuluttaja saa hyötyä myös korotuksen jaksottamisaikana. Sellainen hinnoittelu, joka ei ole sidoksissa tosiasialliseen kuluttamiseen, ei kannusta kuluttajaa tehostamaan energian käyttöä. Hinta, joka ei muutu kuluttamisen mukaan, voi myös johtaa epäyhdenvertaiseen tilanteeseen eri kuluttajien välillä. Näiden seikkojen vuoksi vesivirran määrää ja samalla maksettavaa hintaa nostava ehtomuutos voi olla kohtuullinen, vaikka hinta nousisi suhteellisen nopeastikin.

Lautakunta on aiemmin ottanut kantaa sekä vedenjakelua että sähkönsiirtoa koskeviin hinnanmuutoksiin ja niiden kohtuullisuuteen. Vedenjakelua koskevassa ratkaisukäytännössään (D/966/39/2005 ja D/3137/39/2006) lautakunta on katsonut, että vaikka perusmaksun korotus on ollut suhteellisesti suuri, se ei ole johtanut kohtuuttomuuteen, kun korotuksen euromäärä ei ole ollut merkittävä (käytännössä enintään kymmeniä euroja). Sähkön siirtohintaa koskevassa asiassa (D/534/39/2016) lautakunta on katsonut, että sellainen korotus, joka on ollut vuositasolla korkeintaan 15 prosenttia tai määrältään alle 150 euroa on vielä ollut kohtuullinen. Tämän kuluttajariitalautakunnan ratkaisun jälkeen sähkön siirtohinnan korottamista rajoitettiin lainsäädännöllä. Nyttemmin sähkömarkkinalain 26 a §:n (15.7.2021/730) mukaan sähkön siirtomaksua saa nostaa vuositasolla korkeintaan 8 prosenttia.

Ottaen huomioon edellä mainitut vesivirran määrän nostamista koskevat seikat ja erityisesti sen, että kyse on hinnan ja kulutuksen tasapainottamisesta, lautakunta ei pidä toisin kuin edellä mainitussa sähkönsiirtoa koskevassa ratkaisussa yli 15 prosentin vuosittaista vesivirran määrän nostamista vielä kohtuuttomana, jos maksettavan euromäärän lisäys ei ole samalla merkittävä. Toisaalta myös maksettavan hinnan huomattavaa korottamista yhdellä kertaa vastaan on esitettävissä edellä mainitut perustelut. Hintaa ei voi muuttaa rajoittamattomasti ja ennalta arvaamattoman jyrkästi kaikki olosuhteet huomioon ottaen. Hinnan nousussa on otettava huomioon myös lisäliittymismaksun lisäävä vaikutus siihen summaan, mikä kuluttajan on maksettava vesivirran määrän nostamisesta johtuen.

Kun otetaan huomioon kaikki edellä mainitut arviointikriteerit, lautakunta katsoo, että pääsääntöisesti sellainen muutos vesivirran määrään, joka johtaa vuositasolla 30 prosentin tai alle sen jäävään yhteiseen maksun lisäykseen vesivirrasta ja lisäliittymismaksusta, ei vielä ole kuluttajan kannalta kohtuuton.

Kuten edellä on esitetty, kohtuuttomuusarvioinnissa on otettava huomioon myös korotuksen euromäärä. Kun euromääräisessäkin arvioinnissa otetaan huomioon edellä mainitut arviointikriteerit, lautakunta katsoo, että muutosta joka nostaa sopimusvesivirrasta ja lisäliittymismaksusta yhteensä maksettavaa summaa vuositasolla 300 euroa tai vähemmän, ei pääsääntöisesti voida pitää kuluttajan kannalta kohtuuttomana. Näin on siitä riippumatta, että maksun lisäys samalla olisi yhteensä enemmän kuin 30 prosenttia.

Lautakunta kuitenkin toteaa, että kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukainen kohtuuttomuusarviointi on aina tehtävä tapauskohtaisesti. Edellä mainituista pääsäännöistä voidaan poiketa, jos yksittäistapauksessa olosuhteet antavat siihen aihetta.

Tässä tapauksessa kuluttajan sopimusvesivirran maksua korotettiin 97,60 eurosta kuukaudessa 148,11 euroon kuukaudessa. Korotuksen euromäärä vuodessa on 606,12 euroa ja se merkitsee noin 50 prosentin lisäystä vesivirtamaksuun. Tämän lisäksi kuluttajan on maksettava lisäliittymismaksu 838,86 euroa. Muutokset tulivat voimaan runsaan kuukauden kuluttua Helenin ilmoituksesta.

Lisäliittymismaksun osalta lautakunta toteaa, että Helenillä on sopimusehtojensa perusteella oikeus veloittaa kuluttajalta lisäliittymismaksu sopimusvesivirtaa suurennettaessa. Sen sijaan sopimusvesivirtaa pienennettäessä lisäliittymismaksua ei sopimusehtojen mukaan palauteta. Lisäliittymismaksu nostaa kuluttajan vesivirtamaksusta aiheutuvaa kokonaiskustannusta, mikä on otettava huomioon vesivirtamaksun muutoksen kohtuullisuutta arvioitaessa.

Lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa ei ole syytä poiketa edellä mainitusta pääsäännöstä. kuluttajan vesivirtamaksun määrän nosto ja lisäliittymismaksun periminen on sillä edellytyksellä asianmukainen ja kohtuullinen, että muutos ei nosta kuluttajalta vesivirrasta veloitettavaa maksua vuositasolla enempää kuin edellä on esitetty.

Helenin 1.10.2021 toteuttamat muutokset kuluttajan vesivirtamaksuun ylittävät sekä kohtuullisena pidettävän prosentti- että euromäärän. Helenin on rajoitettava muutokset niin, että ne tulevat vuositasolla edellä esitetyn pääsäännön mukaisiksi.

Energiamaksun korottaminen

Kuluttaja on vesivirtamaksun ohella pitänyt kohtuuttomana kaukolämmön energiamaksua ja sen korottamista. Lautakunta toteaa, että kaukolämmön syyskauden 2021 energiahinta oli 82,62 euroa megawattitunnilta, mikä oli 29,9 prosenttia korkeampi kuin edellisen vuoden syyskauden hinta. Vuositasolla energian hinta on Helenin mukaan muuttunut niin, että energian keskihinta oli 63 euroa megawattitunnilta vuonna 2019, 58 euroa megawattitunnilta vuonna 2020 ja 69 euroa megawattitunnilta vuonna 2021. Vuonna 2021 energian keskihinta on Helenin mukaan noussut vuoteen 2020 verrattuna 16 prosenttia ja vuoteen 2019 verrattuna 9 prosenttia.

Helen on selvittänyt, että energiamaksun hinnan korotusten perusteena ovat olleet kaukolämmön tuottamiseen tarvittavien hyödykkeiden hintojen nousu sekä lainsäädännön muutokset. Helenin esittämän selvityksen mukaan kaasun, hiilen ja sähkön hinnat ovat nousseet, samoin niiden valmisteverot ja päästöoikeuksien hinnat. Lautakunta pitää Helenin esittämiä hinnankorotusperusteita uskottavina. Saamansa aineiston perusteella lautakunta ei voi todeta, että energiamaksu olisi korotuksen jälkeenkään yleisesti ottaen kohtuuton.

Lautakunta toteaa, että hinnanmuutosten perustuessa tuotantokustannusten muutoksiin sopimukseen ei voida tehdä sellaisia muutoksia, jotka muuttavat sopimusta olennaisesti. Sen sijaan silloin, kun kyse on lainsäädännön muuttumisesta tai olosuhteiden olennaisesta muuttumisesta taikka vanhentuneiden sopimus- ja hinnoittelujärjestelyjen uudistamisesta, sopimukseen voidaan tehdä myös sellaisia muutoksia, jotka ovat olennaisia.

Helen on esittänyt energiamaksun hinnan korotuksen perusteeksi sekä sellaisia seikkoja, joiden perusteella sopimus saa muuttua olennaisesti, että sellaisia seikkoja, jotka eivät mahdollista niin suurta hinnan muutosta, että sitä voidaan pitää olennaisena sopimuksen muuttamisena. Lautakunnan saaman selvityksen perusteella ei voida ottaa kantaa siihen, mikä osuus korotuksesta johtuu mistäkin korotusperusteesta ja johtavatko korotukset sopimuksen olennaiseen muuttumiseen. Ottaen huomioon edellä mainitun lautakunnan ratkaisukäytännön vedenjakelun ja sähkön siirtohinnan korottamisen kohtuullisuudesta, lautakunta pitää kuitenkin joka tapauksessa kohtuuttomana ehtomuutosta, jonka mukaan energian hinnan korotusvaikutus on vuositasolla enemmän kuin 15 prosenttia ja samalla enemmän kuin 150 euroa. Vaikka yksittäisen hintajakson aikana korotus voi olla suurempi kuin 15 prosenttia, sen vaikutus ei saa vuositasolla ylittää 15 prosenttia ja johtaa siihen, että maksettava hinta toimitetusta energiasta nousee vuositasolla enemmän kuin 150 euroa. Näitä rajoja arvioidessaan lautakunta on ottanut lisäksi huomioon edellä mainitut vastaavat yleiset kohtuullisuuteen vaikuttavat seikat kuin sopimusvesivirran muutosten kohdalla ja myös sähkön siirtohintaa koskevan lainsäädännön.

Samalla tavoin kuin vesivirtamaksun muutosten kohdalla on tässäkin kohtuuttomuusarviointi aina tehtävä tapauskohtaisesti. Edellä mainituista pääsäännöistä voidaan poiketa, jos yksittäistapauksessa olosuhteet antavat siihen aihetta.

Lautakunta katsoo, että käytettävissä olevien tietojen perusteella sen ei ole mahdollista laskea energian hinnan korotuksen euromääräistä vaikutusta nyt käsiteltävässä tapauksessa. Lautakunta kuitenkin toteaa edellä esitetyn pääsäännön mukaisesti, että energian hinnan korotus on sillä edellytyksellä asianmukainen ja kohtuullinen, että se ei nosta kuluttajalta veloitettavaa energiamaksua vuositasolla enempää kuin 15 prosenttia. Vaikka korotus ylittäisi 15 prosenttia, se ei ole kohtuuton, jos korotuksen euromäärä on korkeintaan 150 euroa vuodessa. Sikäli kuin korotus on vuositasolla ollut enemmän kuin 15 prosenttia, on Helenin siitä sen ylittäviltä osin luovuttava, jos se samalla on ollut enemmän kuin 150 euroa.

Sopimusvesivirran muutoksen ja energiamaksun korotuksen yhteisvaikutus

Lautakunta toteaa, että vesivirtamaksun muutoksen ja energiamaksun korotuksen yhteisvaikutus voi tarkoittaa sitä, että kuluttajalta veloitettavat kaukolämmön maksut kokonaisuutena nousevat vuositasolla enemmän kuin 30 prosenttia tai 300 euroa. Ottaen kuitenkin huomioon, että sopimusvesivirran maksunmuutos lisäliittymismaksuineen lähinnä ja ensisijaisesti tasapainottaa kuluttajan maksut todellisen kulutuksen mukaisiksi, niiden ja energiamaksun korotuksen kohtuullisuutta on perusteltua arvioida erikseen.

Päätös oli yksimielinen.