Kaupan peruuntuminen ja rahoitetun kauppahinnan nousu

Asiaselostus

Kuluttaja osti 30.11.2023 myyjäliikkeeltä vuonna 2021 käyttöönotetun Polestar 2 -henkilöauton 48 699 eurolla. Auton matkamittarin lukema oli kaupantekohetkellä 42 000 kilometriä. Kuluttaja luovutti vaihdossa Toyota C-HR -henkilöauton.

Kuluttaja sopi 4.12.2023 myyjäliikkeen kanssa siitä, että kuluttaja ostaa aiemmin omistamansa Toyota C-HR -henkilöauton takaisin ja palauttaa vaihdossa Polestar 2 -henkilöauton. Osapuolet ovat eri mieltä siitä, tuliko myyjän palauttaa kuluttajalle osa jälkimmäisen kaupan kauppahinnasta, kun kauppahinta oli sisältänyt myyjäliikkeen hintaan lisäämiä kustannuksia kaupan peruuntumisesta.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että myyjäliike maksaa kuluttajalle hyvitystä 400 euroa.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja vaatii myyjäliikkeeltä hyvityksenä 900 euroa.

Kuluttajan 30.11.2023 ostamasta Polestar 2 -autosta oli puuttunut avaimia, minkä lisäksi auton vasemman etuajovalon alapuolella oleva pesunesteen suuttimen suoja ei toiminut. Kuluttaja oli keskustellut näistä puutteista myyjän kanssa ja vaihtoehtoina oli tarjottu auton vaihtamista tai kaupan purkamista. Kuluttajan käytyä 4.12.2023 koeajamassa toista autoa oli todettu, ettei toinen auto soveltunut kuluttajalle ja myyjä oli ehdottanut kaupan purkua.

Kuluttaja oli valmis maksamaan myyjäliikkeelle Polestarin kaupoista aiheutuneita kuluja. Kuluttajalle oli kerrottu, että kulut näkyvät Toyota C-HR:n uudessa rahoitettavassa summassa. Myyjä oli käynyt läpi kuluttajan kanssa uuden rahoituksen rahoitusehdot, jotka kuluttaja oli hyväksynyt. Rahoitettavan summan tarkkaa nousua ei muuttuneen koron lisäksi käyty tarkemmin läpi. Kuluttaja ei muistanut uutta sopimusta allekirjoittaessaan Toyota C-HR:n aiempaa rahoitussummaa, eikä hän ollut ryhtynyt lukuja tarkistamaan. Kuluttaja oli huomannut rahoitettavan summan nousun vasta myöhemmin.

Kuluttaja oli reklamoinut rahoitettavan summan noususta ja arvioinut, että kyseessä olevasta tuontiautosta myyjäliikkeelle oli aiheutunut kuluja noin 500–600 euroa. Myyjäliike ei ollut selvittänyt kuluttajalle, mistä 1 500 euroa oli peräisin. Viittaus purkurahaan oli tehty ensimmäisen kerran vasta kuluttajariitalautakunnalle annetussa vastauksessa.

Myyjän vastaus perusteluineen

Myyjäliike on kiistänyt kuluttajan vaatimuksen.

Polestarissa oli ilmennyt pieniä vikoja, jotka olisi pystytty oikaisemaan helposti ja nopeasti korjaamalla, mutta kuluttaja ei ollut halunnut virheiden oikaisua vaan hän oli halukas ostamaan vanhan autonsa takaisin. Myyjäliike oli suostunut perumaan kaupan, vaikka sille ei ollut perusteita. Kaupan perumisessa oli otettu huomioon vahingonkorvaus eli purkuraha. Purkurahan suuruus oli ollut 1 500 euroa. Purkurahan suuruus oli laskettu autoalalla yleisesti käytetyn kaavan mukaisesti.

Kuluttaja oli ilmoittanut, että uuden rahoituksen tiedot oli hänen kanssaan käyty läpi ja hän oli hyväksynyt kaupan purkamisesta aiheutuneet kulut. Summa oli perusteltu ja kohtuullinen. Kuluttaja oli hyväksynyt sopimuksen ja summat allekirjoituksellaan.

Ratkaisun perustelut

Sopimuksen sitovuus

Kuluttaja ja myyjäliike ovat vapaaehtoisesti päättäneet peruuttaa alkuperäisen kaupan sopimalla uudesta kaupasta, jossa alkuperäisessä kaupassa kuluttajan saama auto vaihdettiin takaisin kuluttajan alkuperäisessä kaupassa vaihdossa antamaan autoon. Asiassa on kysymys jälkimmäisessä kaupassa sovitusta kauppahinnasta.

Kuluttajan toimittamista kauppasopimuksista ilmenee, että Toyota C-HR -auton jäännösvelka 30.11.2023 oli 24 927,36 euroa. Puolestaan saman auton rahoitettavaksi osaksi uudelle kauppasopimukselle 4.12.2023 on merkitty 26 495,36 euroa. Näin ollen kuluttajan velka autosta on edestakaisen vaihdon myötä kasvanut 1 568 eurolla.

Lähtökohtaisesti uusi kauppasopimus sitoo sekä kuluttajaa että myyjäliikettä. Kuluttaja ei ole tuonut esiin seikkoja, joiden vuoksi uutta sopimusta voitaisiin pitää pätemättömänä. Uudessa sopimuksessa sovittua rahoitettavaa kauppahintaa ei voida hinnanero huomioon ottaen pitää myöskään kohtuuttomana. Sopimusta on siten pidettävä kuluttajaa sitovana.

Ennen uutta kauppaa annetut tiedot

Asiassa on vielä arvioitava, oliko myyjäliike jättänyt antamatta kuluttajalle tietoja, jotka olisivat vaikuttaneet hänen päätökseensä sitoutua uuteen kauppasopimukseen.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Saman pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa tietojen riittävyyttä otetaan huomioon tietojen selkeys, ymmärrettävyys ja oikea-aikaisuus, käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet sekä elinkeinonharjoittajan muut toimenpiteet olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille.

Edellä mainitun säännöksen esitöissä (HE 32/2008 vp s. 25) on todettu, että etukäteen ei ole mahdollista yksityiskohtaisesti selvittää, mitä 1 momentissa tarkoitetut olennaiset tiedot ovat kussakin yksittäistapauksessa. Joka tapauksessa on selvää, että tiedonantovelvollisuuden sisältö ja laajuus vaihtelee asiayhteydestä riippuen.

Lautakunta katsoo, että myyjäliikkeen kauppahintaan laskeman niin sanotun purkurahan suuruutta on tässä tapauksessa pidettävä kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuina olennaisena tietona, jonka perusteella kuluttaja on voinut harkita sitä, suostuuko hän kaupan peruuttamiseen myyjän esittämällä tavalla. Mainittujen kustannusten määrää ei ole eritelty uudella kauppasopimuksella. Lautakunnalle ei ole toimitettu myyjäliikkeen vastauksessaan viittaamia kauppasopimuksen liitteenä olevia ehtoja, joten niiden merkitystä ei voida arvioida. Kuluttajan mukaan mainittujen lisäkustannusten tarkkaa määrää ei myöskään käyty erikseen suullisesti läpi ennen kauppaa, mitä myyjäliike ei ole kiistänyt.

Kokonaiskauppahinnan käyttäminen on tämän tapauksen olosuhteissa ollut omiaan hämärtämään sitä, kuinka suuren lisäkustannuksen kaupan peruuntuminen kuluttajalle aiheuttaa. Ottaen huomioon lisäksi sen, että kuluttajan vaihdossa saama auto oli sama, jonka hän oli luovuttanut viisi päivää aiemmin myyjäliikkeelle, tieto lisäkustannusten määrästä olisi tullut ilmoittaa kuluttajalle selkeämmin ja ymmärrettävämmin. Myyjäliike on siten laiminlyönyt kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:ssä säädetyn velvollisuutensa.

Tietojen puutteellisuuden seuraamukset

Kuluttajansuojalain 2 luvun 15 a §:n 1 momentin mukaan jos elinkeinonharjoittaja on käyttänyt tämän luvun säännöksissä tarkoitettua sopimatonta menettelyä ja menettelyn voidaan olettaa vaikuttaneen kuluttajan tekemään ostopäätökseen, kuluttajalla on oikeus vaatia elinkeinonharjoittajan menettelyyn nähden kohtuullista hinnanalennusta. Saman luvun 3 §:n 2 momentin mukaan sopimattomina pidetään erityisesti menettelyjä, jotka ovat muun ohella edellä käsitellyn 7 §:n vastaisia.

Lautakunta katsoo, että edellä kuvatun kustannuslisäyksen ja puutteellisten tietojen voidaan olettaa vaikuttaneen kuluttajan päätökseen suostua alkuperäisen kaupan peruuttamiseen myyjän esittämällä ja nyt tapahtuneella tavalla.

Kuluttaja on ratkaisupyynnössään ilmoittanut, että hän oli ollut halukas jälkimmäistä kauppaa solmittaessa osallistumaan myyjäliikkeelle aiheutuviin kustannuksiin. Kuluttaja on myös ilmoittanut olleensa tietoinen siitä, että myyjä laskee kustannukset osaksi jälkimmäisen kauppasopimuksen kauppahintaa. Kuluttaja on siten tiennyt uuden kauppasopimuksen sisältävän sanottuja kustannuseriä, joiden määrä olisi ollut helposti selvitettävissä vertaamalla rahoitettua kauppahintaa aiemman kauppakirjan tietoihin. Kuluttaja ei ole väittänytkään, että hänelle olisi annettu väärää tietoa näiden kustannusten suuruudesta. Lautakunta katsoo, että nämä seikat vähentävät myyjäliikkeen menettelyn moitittavuutta.

Kuluttajalla on edellä mainitun myyjän laiminlyönnin perusteella näin ollen oikeus kohtuulliseen hinnanalennukseen, jonka määräksi lautakunta arvioi 400 euroa.

Päätös oli yksimielinen.