Määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen hinnan kohtuullistaminen olosuhteiden muututtua

Asiaselostus

Kuluttajat tekivät 31.10.2022 elinkeinonharjoittajan kanssa kiinteähintaisen sähkönmyyntisopimuksen määräajaksi siten, että sopimuskausi alkoi 11.11.2022. Sopimuksen päättymispäivä on 31.10.2024. Sopimuksen mukaan sähköenergian hinta on 27,25 senttiä kilowattitunnilta ja perusmaksu on 2,50 euroa kuukaudessa. Asiassa on kyse siitä, onko sopimuksen mukainen sähköenergian hinta ollut kuluttajille kohtuuton olosuhteiden muututtua sopimuksen tekemisen jälkeen.

Lautakunnan ratkaisu

Lautakunta suosittaa, että elinkeinonharjoittaja kohtuullistaa kuluttajien sähkösopimuksen hinnan 20 senttiin kilowattitunnilta ajalla 11.11.2022-10.11.2023 ja palauttaa heille maksetut suoritukset tämän ylittäviltä osin siten, että näin lasketusta hyvityksestä vähennetään heidän samana aikana saamansa sähköhyvitys.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttajat vaativat ratkaisupyynnön aiheena olevan määräaikaisen sopimuksen hinnan kohtuullistamista.

Kuluttajat ovat pienituloisia eläkeläisiä. Kuluttajat asuvat omakotitalossa, jossa on suora sähkölämmitys. Kuluttajien nykyisen sähkösopimuksen sähköenergian hinta on 27,25 senttiä/kWh. Kuluttajat kuluttavat vuodessa sähköä pääasiassa asunnon lämmittämiseen 18 000–20 000 kWh. Tällä hetkellä elinkeinonharjoittaja myy sähkösopimuksia, joissa sähköenergian hinta on 9 senttiä/kWh. Kuluttajien sähkönmyyntisopimuksen hinta on kohtuuton.

Kuluttajat ovat saaneet sähköhyvitystä 242,37 euroa marras- ja joulukuulta 2022 ja 291,30 euroa tammi- ja helmikuulta 2023. Kuluttajat ovat saaneet sähköhyvitystä yhteensä 533,67 euroa.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Elinkeinonharjoittaja kiistää kuluttajien vaatimukset.
Määräaikaista sopimusta ei voi irtisanoa tai muuttaa, kun sopimusvahvistuksen mukainen perumisaika on päättynyt. Sähkömarkkinalain mukaisesti määräaikainen sopimus sitoo kumpaakin osapuolta koko sopimuskauden eli määräajan ajan. Elinkeinonharjoittajalla ei ole käytössä sopimussakkoa määräaikaisen sopimuksen purkamiseksi. Määräaikainen sopimus voidaan irtisanoa vain poikkeustapauksissa, kuten muuton yhteydessä.

Elinkeinonharjoittaja seuraa toimialan yleistä käytäntöä ja Energiaviraston ohjeistusta määräaikaisten sopimusten kohtuullistamiseksi. Tällä hetkellä ei ole tiedossa muutoksia käytäntöön. Mikäli muutoksia tulee, elinkeinonharjoittaja on yhteydessä kuluttajiin.

Ratkaisun perustelut

Sähkömarkkinalain säännökset

Sähkömarkkinalain 89 §:n mukaan liittymissopimus, sähköverkkosopimus ja sähkönmyyntisopimus voidaan tehdä olemaan voimassa toistaiseksi tai määräajan.

Toistaiseksi voimassa oleva sopimus päättyy purkamisen tai irtisanomisen johdosta. Määräaikainen sopimus päättyy määräajan umpeuduttua.

Jos liittyjä tai loppukäyttäjä on kuluttaja, hän saa kuitenkin irtisanoa myös määräaikaisen liittymis- ja sähköverkkosopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen.

Toistaiseksi voimassa olevat sähköverkkosopimus ja sähkönmyyntisopimus päättyvät ilman eri toimenpiteitä, kun kyseistä sähkönkäyttöpaikkaa koskeva liittymissopimus päättyy.

Sähkönmyyntisopimuksen irtisanomisaika on loppukäyttäjälle kaksi viikkoa ja vähittäismyyjälle kolme kuukautta. Toimitusvelvollisuuden ulkopuolella olevan sopimuksen irtisanomisaika on vähittäismyyjälle kaksi viikkoa.

Jos kuluttajan kanssa on tehty määräaikainen sähkönmyyntisopimus kahta vuotta pitemmäksi ajaksi, kuluttaja saa kahden vuoden kuluttua irtisanoa sopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen.

Tämän pykälän 1 ja 2 momentin säännöksistä ei saa poiketa toimitusvelvollisuuden piirissä olevan loppukäyttäjän vahingoksi.

Sähköhyvityksestä annetun lain säännökset

Takautuvasti maksettavasta väliaikaisesta sähköhyvityksestä annetun lain 3 §:n mukaan loppukäyttäjä, jolle sähköyhtiö toimittaa sähköenergiaa välittömästi jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta ja jonka sähkönmyyntisopimus on yksilöity henkilötunnuksella, on oikeutettu sähköhyvitykseen. Loppukäyttäjän ollessa kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettu kuluttaja, hän on oikeutettu sähköhyvitykseen myös siinä tapauksessa, että hänen sähkönmyyntisopimustaan ei ole yksilöity henkilötunnuksella. Sähköhyvityksen maksamisen edellytyksenä on, että tarkastelukuukauden aikana:

1) loppukäyttäjän kiinteähintaisen sähkönmyyntisopimuksen arvonlisäverollinen kokonaishinta ylittää 10 senttiä kilowattitunnilta;
2) loppukäyttäjällä on dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimus; tai
3) loppukäyttäjän muun kuin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun sähkönmyyntisopimuksen kulutuksella painotettu arvonlisäverollinen keskihinta ylittää 10 senttiä kilowattitunnilta.

Loppukäyttäjä, johon on kohdistettu Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvia talouspakotteita, ei ole oikeutettu sähköhyvitykseen.

Lain 4 §:n mukaan sähköhyvitys maksetaan laskennallisesti neljää kuukautta vastaavalta ajalta loppukäyttäjän kullekin käyttöpaikalle käyttöpaikan vuoden 2022 marras- ja joulukuun ja vuoden 2023 tammikuun aikana toteutuneen sähköenergian kulutuksen perusteella. Sähköhyvitys maksetaan kahdessa erässä. Ensimmäisessä erässä otetaan huomioon vuoden 2022 marras- ja joulukuun asiakaskohtainen sähköenergian hinta ja kulutus. Toisessa erässä otetaan huomioon kahdesti vuoden 2023 tammikuun asiakaskohtainen sähköenergian hinta ja kulutus.

Sähköhyvityksen määrä on 50 prosenttia omavastuuosuuden ylittävältä osalta, kuitenkin enintään 700 euroa kuukaudessa. Omavastuuosuus on 90 euroa kuukaudessa. Yhdelle henkilölle maksettavien sähköhyvitysten kokonaismäärä ei kuitenkaan saa ylittää 250 000 euroa.

Sovellettavat yleiset sopimusehdot

Energiateollisuus ry:n suosittelemien sähkönmyyntiehtojen (SME2014) kohdan 10.2. mukaan määräaikainen myyntisopimus päättyy määräajan umpeuduttua tai purkamisen johdosta, jollei kohdista 10.2.1-10.2.5 muuta johdu.

Sähkönmyyntiehtojen kohdan 10.2.4. mukaan kumpikin sopijapuoli saa kuitenkin aina irtisanoa kahden viikon irtisanomisajoin määräaikaisen myyntisopimuksen käyttöpaikan vaihtuessa toiseksi esimerkiksi käyttäjän muuton takia, jollei muuta ole sovittu.

Sähkönmyyntiehtojen kohdan 10.2.5. mukaan kuluttaja saa irtisanoa määräaikaisen myyntisopimuksen, jos kuluttajan sähkönkäytön tarve on olennaisesti muuttunut kuluttajan vakavasta sairastumisesta, lähiomaisen kuolemasta tai näihin rinnastettavista painavista syistä ja jos myyntisopimuksen jatkuminen tällöin on kuluttajan osalta kohtuutonta.

Sähkönmyyntiehtojen kohdan 10.3. mukaan, jos määräaikainen myyntisopimus muuten kuin kohdissa 10.2.1—10.2.5 mainituissa tilanteissa päättyy käyttäjästä johtuvasta syystä ennen määräaikaa, on myyjällä oikeus periä käyttäjältä kohtuullinen sopimussakko, jos siitä ja sen määrästä on yksilöllisessä myyntisopimuksessa erikseen sovittu.

Sopimusten kohtuullistamista koskeva kuluttajansuojalain säännös

Sopimukseen sovellettavan kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n (596/2019) mukaan, jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella, jollei 2 §:stä muuta johdu, tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Asian arviointi

Asiassa on kysymys siitä, onko kuluttajien tekemä määräaikainen sähkönmyyntisopimus sähköenergian hinnan osalta ollut kohtuullinen olosuhteiden muututtua. Kuluttajat ovat pitäneet hintaa kohtuuttomana ja näin ollen vaatineet sopimuksen mukaisen hinnan sovittelua. Kuluttajat ovat vedonneet sopimuksen kohtuuttomuuteen, kun sähkön markkinahinnat ovat sopimuksen tekemisen jälkeen huomattavasti alentuneet.

Myyjä on vedonnut Energiaviraston ohjeistukseen kohtuullistamisesta. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että kuluttajansuojalain säännökset ja sen kohtuullisuussäännös koskee kaikkia kulutushyödykkeitä ja niiden hintoja, ellei toisin ole säädetty. Sähkömarkkinalain säännökset hinnoittelun kohtuullisuudesta koskevat vain toimitusvelvollista sähkönmyyntiä. Kuluttajien sopimuksessa ei ole kyse sellaisesta sähkönmyyntisopimuksesta, jota voitaisiin arvioida sähkömarkkinalain toimitusvelvollisuutta koskevien säännösten pohjalta ja jonka hinnan kohtuullisuutta Energiavirasto valvoo.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan sopimuksen ehtoa voidaan sovitella, jos se on kuluttajan kannalta kohtuuton. Kohtuuttomuusarviointi on kokonaisharkintaa. Kuten lautakunta on jo aiemmissa ratkaisuissaan (D/1136/39/2022, D/998/39/2023 ja D/2160/39/2023) todennut, kuluttajansuojalain mukaista kohtuuttomuutta arvioidaan kuitenkin lähtökohtaisesti lähinnä vain kuluttajan näkökulmasta ja tämän vuoksi arviointi poikkeaa oikeustoimilain 36 §:n mukaisesta arvioinnista, jossa kohtuuttomuusarviointi ei rajoitu vain yhteen oikeustoimen osapuoleen. Kuluttajansuojalain mukaisessa kohtuuttomuusarvioinnissa sillä, mikä sopimusehdon merkitys on toiselle osapuolelle eli elinkeinonharjoittajalle, voi olla pelkästään välillistä merkitystä lähinnä säännöksen mukaisena muuna seikkana. Näin ollen esimerkiksi sillä seikalla, että sähkön markkinahinnan laskiessa sähkön hankintakustannukset eivät alene, ei ole lähtökohtaisesti merkitystä arvioitaessa, johtaako määräaikainen sähkösopimus nimenomaan kuluttajan kannalta kohtuuttomuuteen. Myöskään sillä, miten sähkönmyyjä on voinut itse varautua olosuhteiden muuttumiseen sähkömarkkinoilla, ei lähtökohtaisesti ole merkitystä arvioitaessa kohtuullisuutta kuluttajansuojalain perusteella.

Kuluttajien tekemän määräaikaisen sähkösopimuksen sähköenergian hinta on tässä tapauksessa 27,25 senttiä kilowattitunnilta ja perusmaksu on 2,50 euroa kuukaudessa. Sopimuskausi alkoi 11.11.2022 ja sopimuksen päättymispäivä on 31.10.2024. Sittemmin vuoden 2023 aikana sähkön markkinahinta on ollut pääsääntöisesti tätä alempi. Ajoittain sähkön pörssihinta on ollut jopa negatiivinen. Vaihteluväli on ollut suuri molempiin suuntiin.

Syynä poikkeuksellisen korkeille hinnoille vuoden 2022 lopussa oli Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen aiheuttama kriisi eurooppalaisilla sähkö- ja energiamarkkinoilla. Tällöin sähköyhtiöt markkinoivat voimakkaasti määräaikaisia sähkösopimuksia, joiden avulla kuluttajien katsottiin voivan turvata taloutensa sähkön hinnanvaihteluilta. Sähkön kuluttajahinnat kääntyivät selvään laskuun tammikuussa 2023 EU:n ja kansallisten markkinavakautustoimien seurauksena. Markkinoilla tarjottujen määräaikaisten sopimusten hinnat ovat pysyneet käytännössä koko vuoden 2023 sopimuksentekoajan mukaisia hintoja alempana.

Sähkön markkinahinnoissa tapahtuvat muutokset sopimuskauden aikana eivät ole täysin ennustettavissa. Lautakunta toteaa kuitenkin kuten aiemminkin, että sähkön hintakehityksen ennustaminen on sähköyhtiöille selvästi helpompaa kuin yksittäisille kuluttajille. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, voidaanko määräaikaista kiinteähintaista sopimusta pitää kuluttajan kannalta kohtuuttomana olosuhteiden muututtua.

Kohtuullisuusharkinnassa on otettava huomioon muun ohella myös se, että määräaikaisissa kiinteähintaisissa sähkösopimuksissa myyjä ottaa riskin hinnan noususta ja kuluttaja hinnan laskusta suhteessa sovittuun hintaan. Vastakkain ovat elinkeinonharjoittajan liiketoimintariski ja kuluttajan yksityistalouttaan koskeva riski. Vaikka kuluttajallakin tulee olla käsitys siitä, että sähkön hinta voi vaihdella ja myös laskea sovitusta hinnasta, olivat olosuhteet vuoden 2022 loppupuolella, jolloin nyt käsillä oleva sopimus on tehty, varsin poikkeukselliset. Monet kuluttajat olivat silloisen hintakehityksen valossa jossain määrin pakotettuja suojautumaan siltä taloudelliselta riskiltä, että sähkön hinnan nousu jatkuu aiemman kaltaisena. Myöhempi hintakehitys on ollut kuluttajille käytännössä täysin ennustamaton.

Pelkästään se, että sovittu hinta poikkeaa sopimusjakson aikana päiväkohtaisista markkinahinnoista, ei vielä tee sopimuksesta kohtuutonta, vaikka poikkeama olisi suurikin. Toisaalta kuluttajan talous ei välttämättä muotoudu niin pitkissä ajanjaksoissa kuin määräaikainen sopimus on mahdollisesti tehty. Sopimuksen kohtuuttomuuden vaikutukset kuluttajan talouteen voivat ilmetä jo hyvinkin lyhyen ajan kuluessa sopimuksen tekemisestä. Näin ollen määräaikainen sopimus voi muodostua hinnankin osalta kohtuuttomaksi jo ennen sopimusajan päättymistä.

Kuluttajariitalautakunta on sähkön siirtohintojen korotuksia ja eräiden muidenkin sähköä vastaavien välttämättömyyshyödykkeiden kohdalla katsonut, että sopimuksen hinnanmuutoksen kohtuullisuutta tulee lähtökohtaisesti arvioida sen kustannusvaikutuksen perusteella, joka kuluttajalle vuoden aikana hyödykkeen hinnasta kertyy.

Lautakunta on täysistuntoratkaisussaan D/2160/39/2023 (annettu 22.6.2023) katsonut, että vaikka määräaikaisen kiinteähintaisen sopimuksen kohtuuttomuus voidaan edellä todetusti arvioida kokonaisuudessaan vasta sopimuskauden päätyttyä, sopimus voi johtaa kohtuuttomuuteen jo sopimuskauden aikana, jos vuositasolla kuluttajan maksaman sähkön hinta on selvästi korkeampi kuin vastaavien sopimusten markkinahinta. Tähän ei vaikuta se, että myöhemmin sähkön hinta mahdollisesti nousee, mikä lieventää tai jopa poistaa sopimuksen kokonaiskohtuuttomuuden. Lautakunta on katsonut, että myös määräaikaisen useamman vuoden mittaisen sopimuksen hinnan kohtuuttomuutta on arvioitava sekä vuositasolla että kokonaisuutena. Tässä tapauksessa kyse on noin kahden vuoden määräaikaisesta sopimuksesta ja sen kohtuullisuutta on arvioitava myös vuositasolla.

Kuluttajien sähkönkulutus sopimuksen ensimmäisen vuoden aikana on ollut heidän oman ilmoituksensa mukaan vähintään 18 000 kWh. Lautakunta pitää ilmoitusta uskottavana. Tämän perusteella heidän maksettavaksi on tullut sähköenergiasta noin 4 900 euroa. Kuluttajat ovat saaneet sähköhyvitystä yhteensä 533,67 euroa.

Lautakunta katsoo aiempien ratkaisujensa tavoin, että kohtuullisuusarvioinnissa kuluttajan tekemän määräaikaisen kiinteähintaisen sopimuksen hintaa on verrattava vastaavien sopimuksen voimassaoloaikana tarjottujen määräaikaisten kiinteähintaisten sähkösopimusten hintaan. Myös tällaisten kuluttajan tekemän sopimuksen kanssa rinnasteisten sopimusten hinnat vaihtelevat. Vertailuhinnaksi onkin otettava niiden määräaikaisten sopimusten keskihinta, joita sopimuksen voimassaoloaikana on markkinoilla tarjottu.

Edellä mainituilla perusteilla lautakunta on päätynyt siihen, että jos kuluttajan maksama kiinteä hinta sähköstä johtaa vuositasolla siihen, että hänen maksettavakseen tulee yli 15 prosenttia enemmän kuin samaan aikaan hänen maksettavakseen olisi tullut edellä tavoin lasketulla vertailuhinnalla ja tämä hinnanero on yli 150 euroa, voi sopimus johtaa kohtuuttomuuteen ja sitä tulee sovitella.

Energiavirasto ylläpitää hintatilastoja sähkösopimusten kuukausittaisista keskihinnoista käyttäjätyypeittäin. Lautakunta katsoo, että tilastot ovat riittävän tarkkoja vertailun tekemiseen ja niitä voidaan hyödyntää myös lautakunnan ratkaisuissa. Energiaviraston sähkön hintatilaston (sähköenergian 2-vuoden määräaikaisten tarjoustuotteiden hintojen kehitys tyyppikäyttäjittäin, L1 pientalo, huonekohtainen sähkölämmitys, pääsulake 3x3x25 A, sähkön käyttö 18 000 kWh/vuosi) mukaan kuukausittaiset sähkön keskihinnat ovat olleet seuraavat:

• 1.11.2022: 26,85 senttiä/kWh
• 1.12.2022: 27,12 senttiä/kWh
• 1.1.2023: 23,10 senttiä/kWh
• 1.2.2023: 13,59 senttiä/kWh
• 1.3.2023: 13,97 senttiä/kWh
• 1.4.2023: 11,56 senttiä/kWh
• 1.5.2023: 12,13 senttiä/kWh
• 1.6.2023: 11,97 senttiä/kWh
• 1.7.2023: 11,79 senttiä/kWh
• 1.8.2023: 10,56 senttiä/kWh
• 1.9.2023: 9,36 senttiä/kWh
• 1.10.2023: 8,72 senttiä/kWh

Näiden lukujen keskiarvo on 15,06 senttiä/kWh.

Lautakunta toteaa, että kuluttajien sähkösopimuksen hinta ylittää vuositasolla näin lasketun keskihinnan yli 15 prosentilla ja yli 150 eurolla.

Sopimus tai sen hinta voi tulla muuttuneiden olosuhteiden vuoksi kohtuuttomaksi, vaikka se ei olisi ollut sitä sopimuksen tekohetkellä. Kuluttaja ei voi itsenäisesti suojautua siltä riskiltä, että sähkön hinta laskee voimakkaasti ja määräaikaisesta sähkösopimuksesta tulee hänelle kohtuuttoman epäedullinen. Tähän nähden ja ottaen huomioon talous- ja markkinatilanteen, jossa nyt käsillä oleva sähkösopimus on tehty, voi tällainen sopimus, jossa sähkönmyyjä ei ole tehnyt minkäänlaista sopimusjärjestelyä sen tilanteen varalta, missä sähkön markkinahinta on pidemmän aikaa sovittua hintaa selvästi alhaisempi, johtaa kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuusarvioinnissa ja sovittelun määrässä on kuitenkin otettava vielä kuluttajien tapauskohtaiset olosuhteet huomioon.

Tässä tapauksessa kuluttajien sähkölaskun määrä energiasta on ollut vuodessa lähes 5 000 euroa. Sähköenergiaa on käytetty välttämättömään vakituisen asunnon lämmittämiseen. Kuluttajien sopimuksen mukainen lasku energiasta vuodessa vähennettynä sähköhyvityksellä on vastannut merkittävää osaa heidän nettotuloistaan näin varsinkin talvikuukausina, jolloin sähköä kuluu enemmän. Sähkölaskun kokonaismäärää voidaan sähköhyvitysten jälkeenkin pitää suurena kuluttajien kokonaistalouteen nähden. Sähkösopimus ei ole ollut irtisanottavissa lainkaan tai edes kohtuullisin ehdoin. Lautakunnan aiemmassa ratkaisussa D/2160/39/2023 linjaamat pääsääntöiset kohtuuttomuuden kriteerit ovat ylittyneet. Asiassa ei ole ilmennyt mitään erityisiä tapauskohtaisia seikkoja, jotka puhuisivat hinnan sovittelua vastaan. Toisaalta tässä tapauksessa kuluttajien kohdalla ei ole ilmennyt sellaisia sosiaalisen suoritusesteen mukaisia seikkoja, kuten sairaudesta tai työttömyydestä johtuvia maksuvaikeuksia, jotka puoltaisivat hinnan erityisen suurta sovittelua.

Kun otetaan huomioon kuluttajien määräaikaisen sähkösopimuksen hinta ja vuoden ajanjaksona vastaavien tarjottujen sähkösopimuksien keskihinta, sähkölaskun määrä energiasta vuodessa ja kuluttajien käytettävissä olevat tulot sekä sähkön käyttötarkoitus välttämättömään vakituisen asunnon lämmittämiseen, lautakunta pitää kuluttajien sopimusta hinnan osalta olosuhteiden muututtua kohtuuttomana ja katsoo, että sovittelemalla hintaa lähemmäs keskihintaa 20 senttiin kilowattitunnilta sopimus voidaan saattaa riittävän tasapainoiseksi ja kohtuulliseksi.

Kuluttajien näin saamasta hyvityksestä on vielä vähennettävä heidän saamansa sähköhyvitys.

Tällä päätöksellä otetaan kantaa vain sopimuksen ensimmäisen kuluneen vuoden (11.11.2022-10.11.2023) sähköenergian hinnan kohtuullisuuteen.

Päätös syntyi äänestyksen (6–2) jälkeen. Eri mieltä olleiden jäsenten lausunto on päätöksen liitteenä.

Eriävä mielipide

Toteamme, että sähkösopimuksen kohtuullisuusarviointia ei ole perusteltua sitoa sähkön siirtohintojen tai muiden vastaavien hyödykkeiden kohdalla tehtyyn arviointiin. Sopimuksen kohtuullisuutta on arvioitava muilla kriteereillä. Katsomme kuitenkin samalla tavoin kuin enemmistö, että kun määräaikaisen sopimuksen hinnanero muihin määräaikaisiin sopimuksiin verrattuna on riittävän suuri, sopimus voidaan hintaa sovittelemalla saattaa kohtuulliseksi.

Tällainen tilanne voi olla käsillä silloin, kun kuluttajien maksama hinta poikkeaa olennaisesti ratkaisussa selostetuista sopimuskauden aikaisista hinnoista, kuluttajien solmima sopimus poikkeaa muista vastaavana ajankohtana solmituista vastaavista sopimuksista ja lisäksi sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema ja sopimusta tehtäessä vallinneet olot ovat kokonaisharkinnan perusteella sellaisia, että määräaikaisen sähkösopimuksen hintaa koskeva ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Energiaviraston sähkön hintatilaston mukaan määräaikaisten tarjoustuotteiden sähkön keskihinta on 1.11.2022 ollut 26,85 senttiä/kWh. Hintatilaston mukainen määräaikaisten sopimusten keskihinta välillä 1.11.2022-1.10.2023 on ollut 15,06 senttiä/kWh. Käsiteltävässä asiassa kuluttajat ovat 11.11.2022 solmineet määräaikaisen sopimuksen hintaan 27,25 senttiä/kWh. Kuluttajien maksama hinta on samalla tasolla kuin vastaavana ajankohtana solmituissa vastaavissa sopimuksissa, mutta 74,2 prosenttia korkeampi kuin käytetty vertailuhinta.

Sopimuskauden aikana tarjottujen määräaikaisten sopimusten matalampi hintataso ei yksin riitä kohtuuttomuuden toteamiseen, vaan harkinnassa on otettava huomioon lisäksi nimenomaan sopimuksen solmimisajankohtana vallinnut hintataso ja sopimuksen muut ehdot, kuten mahdollisuus päättää määräaikainen sopimus ennenaikaisesti. Huomioon on tältä osin otettava markkinoilla tarjolla olevissa vastaavissa sopimuksissa yleisesti käytettävät ehdot.

Asiassa on osoitettu, että määräaikaisten sopimusten keskihinta välillä 1.11.2022-1.10.2023 on ollut olennaisesti kuluttajien solmiman sopimuksen hintaa matalampi, mikä puoltaisi sopimuksen sovittelua. Sovittelua puoltaisi myös se, että kuluttajilla ei ole ollut mahdollisuutta päättää sopimusta ennenaikaisesti eikä kuluttajille ole tarjottu poikkeuksellisen markkinatilanteen oloissa tehdyn sopimuksen sovittelua. Asiassa ei toisaalta ole osoitettu, että kuluttajien maksama hinta poikkeaisi vastaavana ajankohtana solmituista vastaavista sopimuksista, mikä ei puolla sopimuksen sovittelua. Asiassa ei myöskään ole osoitettu, että kyseisenä ajankohtana solmittuja määräaikaisia sopimuksia olisi sittemmin soviteltu siten, että mainittu määräaikaisten tarjoustuotteiden sähkön keskihinta ei enää antaisi riittävää kuvaa vastaavana ajankohtana solmittujen vastaavien sopimusten todellisesta hintatasosta. Katsomme, että sopimuksen sovittelua tulisi arvioida edellä mainittujen seikkojen mukaisesti.