Matkatavaroiden
viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta vastaava lentoyhtiö

Asiaselostus

Matkustaja oli ostanut lentoyhtiö A:lta lennot Denver – Dallas ja Dallas – Helsinki 23.7.2023. Tämän viimeisen lennon operoi lentoyhtiö A:n puolesta lentoyhtiö B.

Matkustajan käsimatkatavaraksi tarkoittama laukku laitettiin lentoyhtiön A:n vaatimuksesta lentokoneen ruumaan Denverissä. Kyseisen lennon määränpäässä Dallasissa mm. matkustajan passin ja silmälasit sisältänyttä laukkua ei löytynyt. Laukku ei löytynyt ennen Dallas – Helsinki -lentoa, eikä sitä löytynyt koneesta sen laskeuduttua Helsinkiin. Matkustaja sai laukun vasta 8 päivää lennon jälkeen.

Asiassa on kysymys matkustajan oikeudesta korvaukseen Montrealin yleissopimuksen perusteella.

Lautakunnan ratkaisu
Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että lentoyhtiö A ja lentoyhtiö B korvaavat yhteisvastuullisesti matkustajalle 344 euroa.

Hakijan vaatimukset perusteluineen
Matkustaja vaatii lentoyhtiö B:tä/tai lentoyhtiö A:ta korvaamaan hänelle 1 003 euroa.
Summa koostuu uudesta passista 44 euroa, Venäjän viisumista 350 euroa ja silmälaseista 609 euroa.

Matkustaja perustelee vaatimustaan pääosin seuraavasti.

Lentoyhtiö A:n lento Denverissä 23.07.2023 ylitäytettiin ja lentoemännät ottivat matkustajalta lentoyhtiön sääntöjen mukaisen lentolaukun (käsimatkatavara) koneen ovella. Laukku luvattiin palauttaa matkustajalle takaisin välilaskukentällä Dallasissa. Matkustaja uskoi lentoyhtiön henkilökuntaa, eikä ruuhkassa olisi edes pystynyt ottamaan laukusta silmälaseja ja passia, kun ei käsiin mahtunut kuin lompakko, puhelin ja lääkkeet.

Dallasissa selvisi, että lentolaukku oli vastoin lupauksia lähetetty suoraan Helsinkiin. Suurten vaikeuksien kautta matkustaja pääsi lentoyhtiö B:n Helsingin koneeseen ilman passia. Helsingissä selvisi, että lentolaukku ei ollutkaan Helsingin koneessa. Rajavartiosto käytäntöjensä mukaisesti mitätöi passin (mukana meni kallis 3 v. Venäjäviisumi). Matkustajan laukusta ja sen saapumisesta ei kuulunut pitkään aikaan mitään.
Matkustaja joutui ostamaan uudet silmälasit selvitäkseni mm. töissä. Laukku toimitettiin matkustajalle kahdeksan päivää myöhässä.

Matkustaja kohdisti vaatimuksensa lentoyhtiö B:lle, koska saapuessa Helsingin lentoasemalle lentoyhtiö B:n myöhästyneistä/kadonneista matkatavaroista vastannut virkailija kehotti niin tekemään. Lentoyhtiö B:n asiakaspalvelu kehotti matkustajaa lentoyhtiö B:n puoleen reklamoimaan (sanoi kuljetusketjun viimeisen lenkin hoitavavan/vastaavan asiasta). Vasta kuukausia myöhemmin kävi ilmi, että lentoyhtiö B pitää vastuullisena tahona lentoyhtiö A:ta.

Lentoyhtiö B on pyytänyt erilaisia kuitteja/silmälasireseptejä yms. vuosienkin takaa. Matkustaja ei ole arkistoinut vanhoja kuitteja. Kuittien etsiminen ei juuri nyt ulkomailta käsin edes onnistuisi. Uusi Venäjäviisumikin odottaa sattuneesta syystä hankkimistaan ainakin 02/2024 asti (yhden Venäjämatkan 08/2023 matkustaja joutui jo perumaan, kun passi ja viisumi oli mitätöity lentoyhtiö B:n allianssin takia).

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen
Lentoyhtiö B

Lentoyhtiö B kiistää matkustajan esittämät vaatimukset seuraavin perustein.

Matkustajan ilmakuljetus ja lentoyhtiö B:n rooli ilmakuljetuksessa: Matkustaja oli ostanut matkatoimistolta lentoliput Yhdysvaltoihin 10 päivän matkaa varten. Ilmakuljetus tapahtui lentoyhtiö C:n ja lentoyhtiö A:n lennoilla matkustajan valituskirjelmästä ilmenevällä tavalla.

Lentoyhtiö B:n tehtävänä oli suorittaa lentoyhtiö C:n alihankkijana 13.7.2023 lento Helsingistä Chicagoon sekä paluumatkalla lentoyhtiö A:n alihankkijana 23.-24.7.2023 lento Dallasista Helsinkiin. Menomatkalla matkustajalla oli Chicagosta lentoyhtiö C:n jatkolento Kansas Cityyn, jonka suoritti lentoyhtiö C:n alihankkijana lentoyhtiö A. Paluumatkalla ennen lentoyhtiö B:n lentoyhtiö A:n puolesta suorittamaa jatkolentoa Dallas-Helsinki matkustajalla oli lentoyhtiö A:n lento Denver-Dallas, jonka aikaisia ja jälkeisiä tapahtumia Yhdysvalloissa matkustajan valitus koskee.

Matkustaja kertoo, että lennon Denver-Dallas lähdön yhteydessä Denverin lentoasemalla lentoyhtiö A:n lentoemäntä oli pyytänyt saada matkustajan käsimatkatavaran lentokoneen ruumaan, mihin matkustaja oli suostunut. Dallasiin saavuttua matkustaja ei ollut saanut haltuunsa tätä ruumaan mennyttä käsimatkatavaraa. Lentoyhtiö B:n tiedossa ei ole, mistä tämä on johtunut.

Matkustaja lensi tämän jälkeen lentoyhtiö A:n lennolla Dallasista Helsinkiin, minne hän saapui 24.7.2023. Matkustajan käsimatkatavara löytyi 24.7.2023 Dallasin lentoasemalta lentoyhtiö A:n hallusta. Lentoyhtiö A lähetti käsimatkatavaran Helsinkiin, minne se saapui 30.7.2023, ja Helsingistä käsimatkatavara toimitettiin edelleen matkustajalle Tampereelle 1.8.2023.

Matkustaja vaatii nyt lentoyhtiö B:ltä vahingonkorvausta matkatavaraviivästyksen johdosta 1 003 euroa. Lentoyhtiö B kiistää korvausvaatimuksen ja katsoo olevansa asiassa väärä vastaaja.

Tapahtumat matkustajan käsimatkatavaraan ja käsimatkatavaran saapuminen Suomeen myöhemmin kuin matkustaja eivät liity millään tavalla lentoyhtiö B:n.

Edellä kerrotulla tavalla matkustajalla oli lentoyhtiö C:n ja lentoyhtiö A:n lentolippu ilmakuljetukseen Suomesta Yhdysvaltoihin ja takaisin Suomeen.

Lentoyhtiö B:n rooli tässä ilmakuljetuksessa on ollut ainoastaan se, että se on operoinut menomatkalla ensimmäisen reittivälin Helsinki-Chicago lentoyhtiö C:n alihankkijana ja että se on operoinut paluumatkalla viimeisen reittivälin Dallas-Helsinki lentoyhtiö A:n alihankkijana. Matkustajan sopimuskumppani on ollut menomatkan osalta lentoyhtiö C ja tässä valitusasiassa kyseessä olevan paluumatkan osalta matkustajan sopimuskumppani on ollut lentoyhtiö A.

Kysymyksessä oleva käsimatkatavara otettiin matkustajan hallusta Denverissä lentoyhtiö A:n toimesta ja se on ollut Dallasissa koko ajan lentoyhtiö A:n hallussa. Lentoyhtiö B ei ole tällaisessa tilanteessa Montrealin yleissopimuksen 39 artiklan ja 40 artiklan mukaan vastuussa matkatavarasta lainkaan, koska se ei ole ”sopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja” tämän ilmakuljetuksen minkään reittivälin osalta, vaan ”sopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja” on ollut lentoyhtiö C menomatkan osalta ja lentoyhtiö A paluumatkan osalta. Matkustajan sopimuskumppani paluumatkan mukaisen ilmakuljetuksen Denver-Dallas-Helsinki osalta on siis lentoyhtiö A, vaikka lentoyhtiö B on ollut ”tosiasiallinen rahdinkuljettaja” lentoyhtiö A:n lennon Dallas-Helsinki osalta lentoyhtiöiden välisen codeshare-järjestelyn perusteella. Tosiasiallisen rahdinkuljettajan mahdollinen vahingonkorvausvastuu voi perustua ainoastaan siihen, että matkatavaran viivästys tapahtuu sen lennolla, ja vastuu on rinnakkainen sopimuksen tehneet rahdinkuljettajan kanssa. Nyt kuitenkaan matkatavaran viivästys ei ole tapahtunut lentoyhtiö B:n lennolla, koska lentoyhtiö B ei ole saanut matkatavaraa Dallasissa haltuunsa sopimuksen tehneeltä lentoyhtiöltä eli lentoyhtiö A:lta.

Oikea vastuutaho asiassa on lentoyhtiö A. Matkustaja itsekin mieltää tämän, koska hän on asiaan liittyvässä asiakaspalautekirjeenvaihdossa lentoyhtiö B:n kanssa moittinut nimenomaan sopimuskumppaninsa lentoyhtiö A:n toimintaa ja vaatinut lentoyhtiö B:tä vastaamaan saman lentoyhtiöallianssin muiden lentoyhtiöiden eli tässä tapauksessa lentoyhtiö A:n toiminnasta. Lentoyhtiö B on kehottanut Matkustajaa kääntymään lentoyhtiö A:n puoleen.

Matkustajan vahingonkorvausvaatimuksen perusteesta ja määrästä.

Matkustaja on esittänyt asiassa 1 003 euron suuruisen vahingonkorvausvaatimuksen lentoyhtiö B:tä kohtaan.

Vaatimus perustuu seuraaviin eriin: - uusi passi, 44 euroa, hankittu 24.8.2023 - uusi viisumi Venäjälle, 350 euroa (ei kuittia), uudet silmälasit, 609 euroa, hankittu 30.7.2023.

Järjestyksen vuoksi lentoyhtiö B kommentoi matkustajan esittämiä vaatimuseriä ja niiden määriä tässä vaiheessa seuraavasti:

Uusi passi, lentoyhtiö B on pyytänyt matkustajaa toimittamaan selvityksen vanhan passin voimassaoloajasta.

Uusi viisumi Venäjälle, lentoyhtiö B on pyytänyt pyytää matkustajaa toimittamaan kuitin uuden viisumin hankkimisesta Venäjälle. Lisäksi lentoyhtiö B on pyytänyt matkustajaa toimittamaan selvityksen vanhan viisumin voimassaoloajasta.

Uudet silmälasit, lentoyhtiö B on pyytänyt matkustajaa toimittamaan selvityksen vanhojen silmälasien hankkimisajankohdasta sekä siitä, millaiset silmälasit ja millaisilla voimakkuuksilla silloin oli hankittu. Vastaavasti lentoyhtiö B on pyytänyt matkustajaa toimittamaan selvityksen siitä, millaiset uusitun näöntarkastuksen perusteella hankitut uudet silmälasit ovat ja millaisilla voimakkuuksilla.

Edellä mainitut selvitykset ovat tarpeen sen selvittämiseksi, minkä määräinen vahinko matkustajalle on syntynyt. Muutenkin pian uusimistarpeessa olevat matkustusasiakirjat ja silmälasit pienentäisivät sen vahingonkorvausvaatimuksen euromäärää, jota lentoyhtiöiltä voi tehokkaasti vaatia määrällisesti. Lentoyhtiö B toteaa, että matkustaja ei ole toimittanut pyydettyjä selvityksiä koskien vaatimiansa vahingonkorvauseriä, joten vaatimukset on hylättävä jo yksin tällä perusteella selvittämättöminä.

Silmälasien, passin ja Venäjän viisumin uusiminen on joka tapauksessa aika ajoin tarpeellista. Niiden uusimistarve on olemassa siis joka tapauksessa, eivätkä tapahtumat Yhdysvalloissa ole syy-yhteydessä tähän muutenkin olemassa olevaan uusimistarpeeseen, etenkään siinä tapauksessa, jos niiden hankkimisesta edellisellä kerralla on kulunut aikaa.

Nyt matkustaja on hankkinut uudet silmälasit, jotka hän muutenkin mahdollisesti olisi jo tarvinnut. Samoin hänen passillaan on nyt voimassaoloaikana uudet täydet 5 vuotta. Matkustaja on ilmoittanut, että hän ei ole hankkinut uutta viisumia Venäjälle, joten matkustajan tätä koskeva vaatimusmäärä on hylättävä paitsi perusteettomana, niin myös vaatimuksen ennenaikaisuuden johdosta.

Lisäksi lentoyhtiö B huomauttaa, että matkustaja on joka tapauksessa saanut korvauksena tapahtuneesta jo 50 euron arvoisen lentolahjakortin.

Lentoyhtiö B joka tapauksessa toteaa, että kaikkien lentoyhtiöiden yleisissä kuljetusehdoissa on kielletty kuljettamaan ruumaan menevässä matkatavarassa tärkeitä asiakirjoja ja silmälaseja juuri tämän tyyppisen tilanteen ehkäisemiseksi, joka matkustajalle tapahtui. Lentoyhtiö B ymmärtää, että matkustajan kuvaama tilanne Denverin lentoasemalla oli hänelle hieman hankala, kun matkustaja siinä yhteydessä unohti ottaa käsimatkatavarastaan pois nämä tärkeät tavarat ennen sen luovuttamista ruumassa kuljettamista varten.

Lentoyhtiö A viittaa vastineessaan IATA-lentoyhtiöiden väliseen käytäntöön, jossa viimeisin kuljettava lentoyhtiö käsittelee matkatavaravalitukset. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että mikä lentoyhtiö on milläkin tavalla loppujen lopuksi vastuussa asiasta. Silloin kun matkustaja - kuten matkustaja tässä tapauksessa - on kohdistanut vaatimuksensa sittemmin lentoyhtiö A:n, niin lentoyhtiöiden välisellä käytännöllä asiakaspalautteiden käsittelemisessä ei ole sellaista merkitystä, että se vapauttaisi lentoyhtiö A:n vastuusta. Lentoyhtiö A ei tätä ilmeisesti kuitenkaan tarkoitakaan.

Asia ratkeaa lain eli tässä tapauksessa Montrealin yleissopimuksen perusteella.

Vastineen perusteella voitaneen todeta, että lentoyhtiö A:n edustajalla ei kuitenkaan näytä olevan täyttä kuvaa tämän matkustajan toteutuneen ilmakuljetuksen tarkoittamasta kokonaisuudesta ja kaikista asiaan vaikuttavista seikoista.

Lentoyhtiö A

Lentoyhtiö A kiistää vastuunsa asiassa.

Matkustajalla oli varaukset 23.7.2023 lennoille Denver – Dallas ja Dallas – Helsinki, joka lennettiin lentoyhtiö B:n toimesta.

Matkustajan kertoman perusteella vaikuttaa siltä, ettei Denveristä lähteneellä lennolla ollut säilytystilaa käsimatkatavaroille. Lentoyhtiö pahoittelee, että matkustaja unohti ottaa passinsa ja silmälasinsa pois laukusta ennen sen laittamista lentokoneen ruumaan.

Lentoliikenteen standardien mukaan matkustajan lentoyhdistelmän viimeisen lentoyhtiön on käsiteltävä kaikki matkatavarahakemukset. Nyt kyseessä olevan lentoreitin viimeinen lentoyhtiö oli lentoyhtiö B, joka on vastuussa asian selvittämisestä. Näin ollen lentoyhtiö A ei ole vastuussa nyt kyseessä olevassa asiassa.

Ratkaisun perustelut

Sovellettavat säännökset

Montrealin yleissopimuksen 1 artiklan 3 kappaleen mukaan usean rahdinkuljettajan peräkkäin suorittama kuljetus katsotaan tätä yleissopimusta sovellettaessa yhdeksi ainoaksi kuljetukseksi riippumatta siitä, onko siitä tehty yksi tai useampi sopimus, jos osapuolet ovat pitäneet sitä yhtenä suorituksena, eikä se menetä kansainvälistä luonnettaan pelkästään sen johdosta, että yksi tai useampi sopimus on määrä kokonaan täyttää saman valtion alueella.

Montrealin yleissopimuksen 19 artiklan mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut viivästyksestä matkustajien, matkatavaran tai tavaran ilmakuljetuksessa. Rahdinkuljettaja ei kuitenkaan ole vastuussa viivästyksestä aiheutuneesta vahingosta, jos se näyttää toteen, että rahdinkuljettaja ja sen palveluksessa olevat henkilöt ja asiamiehet ryhtyivät vahingon välttämiseksi kaikkiin toimenpiteisiin, joita on voitu kohtuudella edellyttää, tai jos niiden on ollut mahdotonta ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin.

Montrealin yleissopimuksen 36 (perättäinen kuljetus) artiklan 1 kappaleen mukaan, jos kuljetuksen suorittaa usea perättäinen rahdinkuljettaja ja kuljetus vastaa 1 artiklan 3 kappaleen määritelmää, jokaiseen matkustajia, matkatavaraa tai tavaraa ottavaan rahdinkuljettajaan sovelletaan tämän yleissopimuksen määräyksiä, ja sen katsotaan olevan yksi kuljetussopimuksen osapuolista siltä osin kuin sopimus koskee sitä kuljetuksen osaa, joka suoritetaan kyseisen rahdinkuljettajan valvonnassa.

Montrealin yleissopimuksen 36 artiklan 3 kappaleen mukaan matkatavaran tai tavaran osalta matkustajalla tai lähettäjällä on kanneoikeus ensimmäistä rahdinkuljettajaa vastaan, ja matkustajalla tai tavaraan oikeutetulla vastaanottajalla on kanneoikeus viimeistä rahdinkuljettajaa vastaan, ja lisäksi kukin voi nostaa kanteen sitä rahdinkuljettajaa vastaan, jonka suorittaman kuljetuksen aikana tuhoutuminen, katoaminen, vahinko tai viivästys tapahtui. Nämä rahdinkuljettajat ovat yhteisvastuussa matkustajalle, lähettäjälle tai vastaanottajalle.

Montrealin yleissopimuksen 39 artiklan mukaan tämän luvun määräyksiä sovelletaan, kun henkilö, jäljempänä "sopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja", tekee tämän yleissopimuksen alaan kuuluvan kuljetussopimuksen matkustajan tai lähettäjän taikka sellaisen henkilön kanssa, joka toimii matkustajan tai lähettäjän lukuun, ja toinen henkilö, jäljempänä "tosiasiallinen rahdinkuljettaja", suorittaa kuljetuksen sopimuksen tehneen rahdinkuljettajan toimeksiannosta kokonaan tai osittain, mutta ei ole kyseisen kuljetuksen osalta tässä yleissopimuksessa tarkoitettu perättäinen rahdinkuljettaja. Tällaisen toimeksiannon katsotaan olevan olemassa, jollei toisin näytetä.

Montrealin yleissopimuksen 40 artiklan mukaan, jos tosiasiallinen rahdinkuljettaja suorittaa kokonaan tai osittain kuljetuksen, joka 39 artiklassa tarkoitetun sopimuksen mukaan kuuluu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan, sekä sopimuksen tehneeseen rahdinkuljettajaan että tosiasialliseen rahdinkuljettajaan sovelletaan tämän yleissopimuksen määräyksiä, jollei tässä luvussa toisin määrätä. Yleissopimusta sovelletaan sopimuksen tehneeseen rahdinkuljettajaan koko sopimuksen mukaisen kuljetuksen osalta ja tosiasialliseen rahdinkuljettajaan ainoastaan sen suorittaman kuljetuksen osalta.

Asian arviointi

Tapauksessa on riidatonta, että matkustajan käsimatkatavaraksi soveltuva laukku oli lentoyhtiö A:n nimenomaisesta vaatimuksesta otettu Denverissä lentokoneeseen nousun yhteydessä matkustajan hallusta lentokoneen ruumaan laitettavaksi matkatavaraksi. Matkustajan mukaan tässä yhteydessä mm. matkustajan silmälasit ja passi jäivät laukkuun, jonka lentoyhtiö A oli luvannut antaa takaisin matkustajan haltuun Dallasissa, josta matka jatkuisi lennolla Helsinkiin. Matkustaja ei saanut laukkua haltuunsa Dallasissa, mutta pääsi mm. passin puuttumisesta huolimatta lentoyhtiö A:n puolesta jatkolennon Helsinkiin lentäneen lentoyhtiö B:n koneeseen. Matkustaja sai Dallasin lentoasemalta 24.7.2023 löytyneen laukun haltuunsa 1.8.2023.

Matkustaja on vaatinut lentoyhtiö B:tä ja lentoyhtiö A:ta korvaamaan matkatavaran viivästyksestä aiheutuneen vahingon.

Lentoyhtiö B on vedonnut asiassa Montrealin yleissopimuksen V luvun artikloihin 39 ja 40, perusteenaan, ettei se tosiasiallisena rahdinkuljettajana vastaa kuin suorittamansa kuljetuksen osalta. Asiassa on riidatonta, että matkalaukun hetkellinen kadottaminen ja siitä seurannut viivästys tapahtui lentoyhtiö A:n toimesta Denver − Dallas välillä. Lautakunta toteaa, että artiklan 39 mukaan V luvun määräyksiä sovelletaan, kun tosiasiallinen rahdinkuljettaja ei ole yleissopimuksessa tarkoitettu perättäinen rahdinkuljettaja.

Asiakirja-aineiston perusteella matkustaja on ostanut lentoyhtiö A:lta lentoliput sen lennoille Denver – Dallas ja Dallas – Helsinki, joista jälkimmäinen on lennetty lentoyhtiö B:n toimesta. Lautakunta toteaa, että kyseessä on ollut Montrealin yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetusta perättäisestä kuljetuksesta, joten lentoyhtiö B ei voi vedota 40 artiklaan ja matkustaja on voinut 36 artiklan 3 kappaleen mukaisesti kohdistaa vaatimuksensa ensimmäiseen rahdinkuljettajaan (lentoyhtiö A) ja viimeiseen rahdinkuljettajaan (lentoyhtiö B). Artiklan 3 kappaleen mukaan nämä rahdinkuljettajat ovat yhteisvastuussa matkustajalle matkatavaroiden viivästyksestä aiheutuneesta vahingosta.

Lautakunta arvioi viivästyksestä aiheutunutta vahinkoa seuraavasti.

Matkustajan saavuttua lentoyhtiöstä johtuvasta syystä Suomeen ilman passia, on passi viranomaisten toimesta mitätöity. Riippumatta vanhan passin jäljellä olleesta voimassaoloajasta, on passin uusimiskustannuksissa kyse suoraan viivästyksestä (tulohetkellä kadonneena mitätöidyn) aiheutuneesta vahingosta. Silmälasien osalta lautakunta toteaa, että matkustaja on saanut löydetyt silmälasit hyväkseen ja hänellä on ollut mahdollisuus hankkia käyttöönsä edullisemmat tilapäiset silmälasit, kunnes matkalaukku silmälaseineen oli löytynyt ja toimitettu matkustajalle 8 päivän kuluttua katoamisesta. Lautakunta katsoo korvauksen määräksi 300 euroa.

Matkustaja ei ole osoittanut hankkineensa uutta Venäjän viisumia, eikä muutoinkaan osoittanut tämän mitätöinnin osalta aiheutunutta vahinkoa. Edellä todetuin perusteluin lautakunta pitää lentoyhtiöiden yhteisvastuullisesti korvattavan vahingon määränä 344 euroa.