Muuttopalvelu. Palveluntarjoajan korvausvastuu. Törkeä huolimattomuus.

Asiaselostus

Kuluttajat sopivat 27.7.2020 muuttoyrityksen muuttopalvelusta, joka suoritettiin 13.8.2020. Muutosta veloitettiin 577,30 euroa tuntihinnan ollessa 89 euroa. Kuluttajien ratkaisupyyntö koskee muuton yhteydessä vaurioitunutta omaisuutta sekä muuton kestoa.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että muuttoyritys korvaa kuluttajille muutossa vaurioituneista tavaroista 1.644 euroa sekä maksaa hinnanalennusta 89 euroa.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttajat vaativat, että muuttoyritys korvaa vaurioituneesta omaisuudesta 1.644 euroa sekä maksaa hinnanalennusta 187,30 euroa. Kuluttajat ovat perustelleet vaatimustaan pääpiirteissään seuraavasti.

Muuttomies rikkoi kuluttajien peilin suoritettaessa muuttoa vanhalla asunnolla. Saavuttaessa uudelle asunnolle muuttomies pinosi särkyväksi sekä kirjallisesti että suullisesti ilmoitetut laatikot isoksi torniksi taloyhtiön hissiin ja torni kaatui hississä rikkoen lähes kaksi muuttolaatikollista arvoastioita. Kysymys oli törkeän huolimattomasta menettelystä.

Kyseinen muuttomies, joka oli myös yhtiön toinen omistaja, lupasi moneen kertaan suullisesti, että yhtiö korvaisi täysimääräisesti aiheuttamansa vahingot toimitettuja kuitteja vastaan. Kuluttajat toimivat annettujen ohjeiden mukaisesti ja ostivat rikkoutuneiden astioiden ja peilin tilalle uudet ja toimittivat yhtiölle kuitit ostoksista 30.8.2020.

Muuttoyrityksen edustajat ottivat hajonneet astiat mukaansa. He ilmoittivat 30.8.2020 punnitsevansa särkyneet tavarat maanantaina 31.8.2020, mutta eivät ole näin kuitenkaan tehneet. Muuttoyritykselle on 30.8.2020 ja 31.8.2020 huomautettu, että heidän hajottamansa peili on edelleen hakematta ja sen on voinut hakea koska tahansa, mutta he eivät ole hakeneet sitä tähän päivään mennessä.

Muutto kesti yli 6 tuntia klo 10.00-16.10. Osa veloitetusta ajasta kului rikkoutuneiden astioiden ja lasin sirujen siivoamiseen taloyhtiön hissistä. Yrityksen verkkosivujen mukaan kaksion muuttaminen kestäisi noin 4 tuntia ja maksaisi 390 euroa, joten kuluttajat vaativat hinnanalennusta tämän ylittäviltä osin.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Muuttoyritys kiistää kuluttajan vaatimuksen.

Muuttomies on tuntenut itsensä erittäin uhatuksi ja ahdistuneeksi, ja hän on kehottanut asiakkaita etsimään vanhojen tavaroiden ostokuitit englanniksi, joka ei ole hänen äidinkielensä. Epävarmassa tilanteessa muuttomies on kehottanut asiakasta ottamaan yhteyttä suomea puhuvaan kollegaansa. Tässä vaiheessa asiakas soitti toiselle suomea puhuvalle omistajalle, joka pyysi hajonneet astiat muuttomiesten mukaan, jotta ne voitaisiin punnita.

Tilanteessa, jossa yrityksen omistajuus jakautuu puoliksi, tarvitaan molempien omistajien yhteinen päätös, miten tilanteessa toimitaan. Toinen osapuoli ei voi tehdä tällaisia korvauspäätöksiä ilman toisen omistajan suostumuksia. Yhtiö on tarjoutunut korvaamaan vahingosta tieliikennekuljetuslain mukaisen korvauksen 20e/kilolta mikä on reilu korvaus vanhoista astioista.

Kyseisiä astioita ei ole ollut mahdollista punnita, sillä asiakas heitti ne pois. Asiakas listasi astiat tekemässään reklamaatiossa, ja paino voidaan laskea käyttäen olemassa olevaa tietoa astioiden painosta. Osa astioista löytyy edelleen markkinoilta, ja niiden paino on siis helposti selvitettävissä.

Ratkaisun perustelut

Sovellettavat säännökset ja muut oikeusohjeet

Tiekuljetussopimuslain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan muun muassa vastikkeelliseen sopimukseen moottoriajoneuvolla tapahtuvasta tavaran kuljetuksesta. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 107/1978 vp, s. 10) todetaan, että yksityisten kansalaisten kannalta tärkeät muuttotavaran kuljetukset on katsottu tarpeen saattaa tiekuljetussopimuslain piiriin. Tämä ei esitöiden mukaan edellytä nimenomaista säännöstä, koska muuttotavaran kuljetukset ovat sanotun lain 1 §:n 1 momentin mukaisia kuljetuksia.

Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Rahdinkuljettajan vastuu alkaa siis tiekuljetussopimuslain mukaan siitä, kun hän noutaa tavaran lähettäjältä. Käsiteltävässä tapauksessa peilin ja astioiden vaurioituminen on tapahtunut sen jälkeen, kun rahdinkuljettaja oli ottanut ne haltuunsa kuljettamista varten. Näin ollen tiekuljetussopimuslain säännökset tulevat asiassa sovellettaviksi.

Tiekuljetussopimuslain 32 §:n 2 momentin mukaan kotimaisessa kuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuu on lähtökohtaisesti rajoitettu 20 euroon tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti. Lain 38 §:n mukaan jos rahdinkuljettaja on kuitenkin aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, hän ei voi vedota niihin tämän luvun säännöksiin, jotka vapauttavat hänet vastuusta tai rajoittavat vastuuta.

Korkein oikeus on ratkaisussaan 2001:17 katsonut, että tiekuljetussopimuslain 38 §:n soveltamisedellytyksiä arvioitaessa tulee huomiota kiinnittää yhtäältä rahdinkuljettajan tietoisuuteen vahinkoriskistä ja suhtautumiseen siihen sekä toisaalta siihen, millaista menettelyä ammattitaitoiselta ja huolelliselta rahdinkuljettajalta voidaan edellyttää. Lisäksi korkein oikeus on mainitussa ratkaisussaan todennut aiemmasta ratkaisustaan 1995:71 olevan pääteltävissä, että tiekuljetussopimuslain 38 §:ssä mainitun törkeän huolimattomuuden on katsottu tarkoittavan sellaista erittäin vakavaa varomattomuutta, joka on lähellä tahallisuutta ja siten osoittaa häikäilemätöntä ja piittaamatonta suhtautumista.

Kuluttajansuojaoikeudessa elinkeinonharjoittajan vastuuta aiheuttamistaan vahingoista ei ole määrällisesti rajoitettu eikä sidottu korkeampaan tuottamuksen asteeseen, vaan tavallinenkin tuottamus aiheuttaa täyden korvausvastuun. Lautakunnan ratkaisukäytännössä (D/4759/39/2018) on katsottu, että tiekuljetussopimuslain määrällisen vastuunrajoitussäännöksen ja siihen tehdyn poikkeuksen soveltaminen sellaisenaan voi johtaa kuluttajan perustavanlaatuisten oikeuksien kaventumiseen. Näistä syistä on perusteltua, että rahdinkuljettajan törkeää tuottamusta voidaan kuluttajan ollessa tiekuljetussopimuksen osapuoli arvioida lievemmin kriteerein kuin edellä mainituissa elinkeinonharjoittajien hankkimia kuljetuspalveluja koskeneissa korkeimman oikeuden ratkaisuissa.

Asian arviointi

Asiassa on kysymys siitä, onko muuttomiehen menettelyä pidettävä tiekuljetussopimuslain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla törkeän huolimattomana, jolloin muuttoyhtiön korvausvastuuta ei ole rajoitettu 20 euroon tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti.

Kuluttajien mukaan muuttomies oli pinonnut särkyviksi sekä kirjallisesti että suullisesti ilmoitetut laatikot isoksi torniksi taloyhtiön hissiin ja torni oli kaatunut hississä rikkoen lähes kaksi muuttolaatikollista arvoastioita. Lautakunta toteaa, että muuttoyhtiön puolesta ei ole kiistetty sitä, etteikö muuttomies olisi ollut tietoinen siitä, että päällekkäin pinotuissa laatikoissa on ollut särkyvää tavaraa, tai etteikö muuttomies olisi toiminut kuluttajien kertomalla tavalla. Muuttoyhtiön puolesta ei myöskään ole ilmoitettu minkäänlaista selitystä sille, miksi särkyviksi merkittyjä tavaroita oli pinottu ”torniksi”. Muuttoyhtiö ei ole väittänyt, että tavaroiden vahingoittuminen olisi johtunut siitä, että kuluttajat eivät olisi riittävästi suojanneet tai muutoin pakanneet särkyviä tavaroita asianmukaisesti.

Huolimattomuuden asteen kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon muun muassa vahingoittumisen riski, todennäköisen vahingon suuruus, mahdollisuudet estää vahinko ja vahingon aiheuttajan mahdollisuudet oivaltaa vahingoittumisen riski. Törkeän huolimattomasta menettelystä voi olla kysymys, kun vahingon aiheuttaja huolimattomalla menettelyllään tai laiminlyönnillään on aiheuttanut vahingon tilanteessa, jossa hänen olisi tullut tiedostaa vahingon riski sekä se, että toteutuessaan se johtaa mittaviin vahinkoihin. Toiminnan selkeää piittaamattomuutta osoittaa se, jos laajojen vahinkojen välttämiseksi tarvittavat tai muutoin perustavanlaatuiset varmistustoimet laiminlyödään.

Tässä tapauksessa muuttomiehellä olisi ollut mahdollisuus välttää vahinko jättämällä pinoamatta särkyviksi ilmoitettuja laatikoita päällekkäin. Muuttomiehen olisi tullut ymmärtää, ettei särkyviksi ilmoitettuja ja kerrottuja tavaroita tule pinota päällekkäin tai ainakaan korkeaksi torniksi. Hänen olisi tullut tiedostaa riski laatikoiden kaatumisesta sekä se, että laatikoissa olevat tavarat tällöin erittäin todennäköisesti vaurioituvat. Tähän nähden lautakunta katsoo, ettei muuttomies ole noudattanut tilanteessa vaadittavaa huolellisuutta.

Huolimattomuuden astetta korottaa erityisesti se, että laatikot oli merkitty särkyviksi, ja muuttomiehelle oli myös suullisesti kerrottu laatikoiden sisältävän särkyvää tavaraa, jolloin niiden käsittelyyn olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota. Muuttomies on tästä huolimatta käsitellyt laatikoita piittaamattomasti asettamalla ne alttiiksi merkittävän vahingon vaaralle, mikä vahinko on tässä tapauksessa myös toteutunut. Lisäksi kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon, että muuttomiehelle oli jo aiemmin sattunut erillinen vahinkotapahtuma kuluttajien peilin vaurioituessa muuton aikana. Kokonaisuutena arvioiden lautakunta katsoo, että muuttomiehen menettelyä on pidettävä törkeän huolimattomana, joten rahdinkuljettajan korvausvastuuta koskeva tiekuljetussopimuslain 32 §:n 2 momentin vastuunrajoitus ei tule asiassa sovellettavaksi. Korvaus on siten määrättävä tosiasiassa aiheutuneen vahingon perusteella.

Kuluttajien toimittamien tositteiden perusteella lautakunnalla ei ole aihetta epäillä heidän ilmoitustaan aiheutuneen vahingon määrästä, joten lautakunta katsoo, että muuttoyhtiön on korvattava aiheutunut vahinko vaaditun mukaisesti. Muuttoyhtiö ei myöskään ole määrällisesti kiistänyt ilmoitettua vahingon määrää.

Lautakunta katsoo, että kuluttajilla on lisäksi oikeus hinnanalennukseen siltä osin kuin aikaa on kulunut vaurioituneiden astioiden siivoamiseen sekä muuhun asian selvittelyyn. Asiassa ei ole selvitetty, kauanko nämä toimenpiteet ovat kestäneet, joten lautakunta arvioi hinnanalennuksen määräksi yhden tunnin tuntiveloitusta vastaavan määrän eli 89 euroa.

Päätös oli yksimielinen.