Myyjäliikkeen vastuu auton hinaus- ja korjauskuluista

Asiaselostus

Kuluttaja osti 9.8.2020 myyjäliikkeeltä vuonna 2010 käyttöönotetun Ford Kuga henkilöauton 9 500 eurolla. Katsastuksessa ennen kauppaa 30.4.2020 auton matkamittarinlukema oli 212 438 km.

Käynnistyksessä ilmeni vikaa 17.8.2020 ja auto toimitettiin myyjän osoittamaan korjauspaikkaan A kuluttajan kotipaikkakunnalla. Autosta vaihdettiin tukkeutunut polttoainesuodatin. Vastaava vika ilmeni uudelleen 30.8. ja 31.8.2020. Auto toimitettiin myyjäliikkeelle ja edelleen korjauspaikka B:hen. Korjaamo ilmoitti kuluttajalle 29.9.2020 korjauksen valmistuneen ja auton luovutuksen tapahtuvan laskun maksamista vastaan. Korjaamon mukaan ongelman syynä oli autoon tankattu väärä polttoaine.

Osapuolet ovat erimielisiä kaupan kohteen virheellisyydestä sekä korjaus- ja siirtokulujen ja muun vahingon maksajasta.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että myyjäliike maksaa kuluttajalle 1 500 euroa korkoineen 16.6.2021 alkaen.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja vaatii myyjältä 1 230 euroa auton siirtokustannuksista, 998,21 euroa korjauspaikka B:n vikaselvityksen ja korjauksen kuluista, 162 euroa korjauspaikka A:n vikaselvityksen ja korjauksen kuluista, 3 520 euroa sijaisauton käytöstä 1.9.2020-27.11.2020 (40 euroa/pv) ja 1 425 euroa asian selvittelykuluista. Hyvitettävälle määrälle tulee maksaa korkoa 27.12.2020 alkaen.

Myyjä ei kertonut mitään viasta kauppaa tehtäessä, mutta auto antoi 17.8.2020 ”engine malfunction” virheilmoituksen. Kuluttaja toimitti auton myyjän antamien ohjeiden mukaan korjauspaikkaan A, joka vaihtoi tukkeutuneen polttoainesuodattimen, mutta vastaava käynnistysongelma ja vikakoodi ilmenivät 30.8. ja 31.8.2020 eikä auto käynnistynyt 1.9.2020. Kuluttaja halusi viedä auton merkkihuoltoon kotipaikkakunnallaan, mutta myyjä vaati auton toimittamista korjauspaikkaan B.

Myyjän käyttämä korjaamo, korjauspaikka B, ilmoitti 22.9.2020, että autolle oli tehty korjauksia ja se vaati koeajon. Tämän jälkeen 29.9.2020 korjaamo kertoi luovuttavansa auton vain maksua vastaan, vaikka kuluttaja ei ollut tilannut mitään korjaamolta eikä tiennyt, mitä korjauksia autolle oli tehty. Korjaamo vaati korjauslaskun maksamista ja väitti, että kuluttaja olisi tankannut autoon virheellistä polttoainetta. Korjaamon olisi pitänyt antaa tilaajalle hinta-arvio korjauksista ennen korjausten aloittamista, eikä korjaamolla ollut oikeutta pidättää autoa laskun maksamiseksi.

Korjaamo laskutti muun ohessa 927 kilometrin koeajolta kahdeksalta koeajotunnilta 50 euroa tunnilta, mikä on kohtuuton määrä ja vaikuttaa ajoneuvon arvoon. Ajoneuvoa jouduttiin vaatimaan korjaamolta takavarikkopyynnöin. Lopulta myyjä luovutti auton, kun kuluttaja oli maksanut korjaamon laskut. Kuluttaja ihmettelee korjaamon ilmoittamia korjauspäivämääriä.

Kuluttaja kiistää tankanneensa autoon virheellistä polttoainetta. Hän oli tankannut oikeaa polttoainetta ABC-ketjun asemalta. Myyjä ei ole toimittanut mitään dokumenttia väittämänsä väärän polttoaineen tueksi. Autossa on ollut jokin muu vika, jota kuluttaja ei ole päässyt selvittämään, koska ajoneuvoa on pidetty myyjän hallussa useita kuukausia.

Ratkaisupyynnön liitteenä on
- Korjauspaikka A:n käteislasku 25.8.2020 mittarilukemalla 216 713 km määrältään 162 euroa sisältäen vianselvitystä ja polttoainesuodattimen uusinnan.
- kuluttajan ja kuluttajaneuvon välistä sähköpostikirjeenvaihtoa
- Korjauspaikka B:n 29.9.2020 lasku määrältään 988,57 euroa sisältäen polttoainesuodattimen, paineensäätöventtiilin, polttoainejärjestelmän puhdistuksen, hinauskuluja, vianetsintää ja asennustyötä sekä koeajoja. Selvityksen mukaan ajoneuvo saapunut hinaamalla 15.9.2020. Todettiin 18.9.2020 autossa olleen virheellistä tai matalasetaanista polttoainetta. Mittarilukema saapuessa 217 715 kilometriä. Ajoneuvoa koeajettu 21-29.9.2020 ilman häiriöitä 927 kilometriä.
- kolme ABC-ketjun polttoainekuittia 9.8.2020, 15.8.2020 ja 22.8.2020 määriltään 59,70–60,00 euroa sisältäen dieselpolttoainetta.
- Kuljetusliikkeen 14.9.2020 lasku määrältään 1 054 euroa sisältäen henkilöauton kuljetuksen.
- kahden yksityishenkilön välinen 30.11.2020 henkilöauton vuokralasku 1.9.-27.11.2020 määrältään 3 520 euroa.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Myyjä kiistää kuluttajan vaatimukset.

Autossa oli epäpuhdasta polttoainetta. Ajoneuvosta ei ole löytynyt vikaa, joka kuuluisi myyjän vastuulle. Osapuolet sopivat, että ostaja toimittaa auton myyjäliikkeelle ja maksaa rahdin, ja myyjä puolestaan hoitaa siirron korjausliike B:hen. Myyjä tarjosi ostajalle 500 euron vaihtoehtoa auton siirtämiseksi korjausliikkeeseen B, mutta ostaja halusi hoitaa siirron. Myyjä kieltäytyi maksamasta korjaamon laskua, koska ajoneuvosta ei löytynyt muuta vikaa kuin epäpuhdas/matalaoktaaninen polttoaine. Myyjä lupasi maksaa korjauslaskusta puolet, mutta sopimusta ei syntynyt. Ostaja lupasi maksaa aiemmat korjaukset, koska kuluttajan antamassa vaihtoautossa oli ilmastointi rikki ja se maksoi myyjäliikkeelle 500 euroa. Kuluttajan vaatimukset ovat kohtuuttomia, koska auto on seissyt turhaan ehjänä 18.9.2020 alkaen ja sen olisi voinut hakea maksamalla laskun tai puolet siitä, mitä myyjä ehdotti.

Vastauksen liitteenä on myyjän kuluttajalle aiemmin lähettämä viesti, sekä ilmoittajan hakemus ja käräjäoikeuden päätös turvaamistoimiasiassa.

Ratkaisun perustelut

Arvio Kaupan kohteen virheestä

Osapuolet ovat erimielisiä kaupan kohteen virheellisyydestä sekä myyjän vastuusta kuluttajalle aiheutuneista kustannuksista.

Virheen arvioinnin lähtökohta on osapuolten välisen sopimuksen sisältö. Käytetyn tavaran kaupassa ei kuitenkaan yleensä sovita yksityiskohtaisesti siitä, minkälainen tavaran on ominaisuuksiltaan oltava. Tällöin virheen olemassaoloa arvioidaan kuluttajansuojalain (16/1994) 5 luvun 14 §:n mukaan. Säännöksen 3 kohdan mukaan, jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Käytetyn ajoneuvon kaupassa ostajan aiheellisia odotuksia arvioidaan erityisesti sen perusteella, onko ajoneuvon kunto sellainen kuin sen iän ja sillä ajettujen kilometrien perusteella voi olettaa.

Auto antoi vikailmoituksen ja sen polttoainesuodatin vaihdettiin. Auto antoi myöhemmin saman vikailmoituksen, minkä jälkeen polttoainesuodatin ja paineensäätöventtiili vaihdettiin ja polttoainejärjestelmä puhdistettiin. Korjaamon mukaan autossa oli 18.9.2020 liian matalasetaanista tai muuten virheellistä polttoainetta. Selvitys ei osoita autossa olleen muuta korjaustarvetta, ja lautakunta katsoo, että vian aiheuttaja on ollut virheellinen polttoaine.

Asiassa jää epäselväksi, missä vaiheessa polttoainejärjestelmään oli päässyt viallista polttoainetta. Lautakunnan käytettävissä olevien keinoin ei voida selvittää, onko polttoainetankissa ollut viallista polttoainetta jo ennen kaupantekoa, jolloin kysymyksessä voisi olla myyjän vastuulle kuuluvan virhe, vai onko viallista polttoainetta joutunut tankkiin vasta kaupanteon jälkeen. Lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että kyse olisi käytettynä ostetun auton virheestä siinä olleen polttoaineen perusteella.

Arvio virheen selvittämiseen ja korjaamiseen liittyvistä kuluista

Lautakunta arvioi, oliko myyjäliikkeellä oikeus laskuttaa kuluttajalta vikaselvityksen ja korjauksen kulut ja onko kuluttajalla oikeus saada myyjäliikkeeltä korvausta auton kuljetuskuluista. Myyjä saa käyttää apulaisena ulkopuolista korjaamoa vikaselvityksen tekemisessä, ja myyjä on kuluttajaa kohtaan vastuussa myös apulaisena tekemisistä. Aluksi vikaa tutkittiin kuluttajan kotipaikassa. Vikaselvityksessä ei ole todettu virhettä kaupan kohteessa, eikä kuluttaja ole tätä muutenkaan osoittanut. Lautakunta katsoo, että kuluttaja ei voi saada korvausta myyjältä kotipaikkakunnalla tehdystä, ilmeisen asianmukaisista toimenpiteistä, kun polttoainesuodatin uusittiin.

Jatkossa vikaselvitys ja korjaus aiheuttivat huomattavan suuret kulut, kun auto tuotiin myyjäliikkeelle (1 230 euroa), ja korjaamo selvitti auton vikaa ja teki korjauksia (998,21 euroa). Lautakunnan saaman selvityksen mukaan kuluttaja ei ollut sopinut myyjän kanssa maksullisesta vikaselvityksestä ja korjauksesta. Lautakunta toteaa, että myyjäliikkeen korjaamo tai muu korjaamo saa laskuttaa kuluttajalta vain sovitut maksulliset korjaukset. Lautakunnan saaman selvityksen mukaan kuluttaja ei ollut tilannut myyjäliikkeeltä tai myyjän käyttämältä korjaamolta maksullisia korjauksia, eikä kuluttajalla ole velvollisuutta maksaa tilamatta tehdyistä korjauksista.

Lautakunnan käsityksen mukaan kuluttaja oli hyväksynyt vikaselvityksen tekemisen. Lautakunta pitää asianmukaisena kohtuullisten vikaselvityksen kulujen laskuttamista kuluttajalta, kun autossa ei ollut kuluttajan ilmoittamaa ja myyjän vastuulla olevaa virhettä. Korjaamo B on laskuttanut tehdystä vikaselvityksestä huomattavan paljon, ja lautakunnan arvion mukaan kohtuuttomasti ilmenneeseen vikaan, tehtyihin toimenpiteeseen ja koeajoon nähden, arvioituna kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n perusteella. Vikaselvityksen teettämiselle kaukana kuluttajan kotipaikasta ei ollut kuluttajasta johtuvaa syytä. Tästä aiheutuvat ylimääräiset kustannukset jäävät myyjän vastuulle siitä riippumatta, oliko autossa virhettä vai ei. Lautakunta katsoo, että myyjän tulee korvata kuluttajalle ilman lupaa tehdyistä korjauksista, kohtuuttoman kalliista vikaselvityksestä ja kuljetuskuluista lautakunnan arvioimat 1 200 euroa.

Myyjällä ja tämän apulaisella on ollut oikeus pidättää auto vakuutena kohtuullisen vikaselvityksen laskun maksamiseksi. Koska lasku oli kohtuuton ja osittain perusteeton, lautakunta pitää myös pidätystoimenpiteen seurauksia kuluttajan kannalta kohtuuttomina. Myyjän tuottamuksellinen menettely on aiheuttanut kuluttajalle auton käyttöhyödyn menetystä. Myyjän tulee korvata käyttöhyödyn menetystä lautakunnan arvion mukaisella 60 vrk x 5 euroa/vrk =300 eurolla. Kuluttaja on vaatinut myyjältä korvausta sijausauton kuluista. Kuluttaja vetoaa kahden yksityishenkilön välillä tehtyyn sopimukseen, mutta sopimuksen toteutumisesta ei ole näyttöä, eikä lautakunta arvioi korvausta sijaisauton väitettyjen kulujen vaan auton käyttöhyödyn perusteella. Myöskään asian selvittämisen ei ole näytetty aiheuttaneen välttämättömiä, myyjän vastuulla olevia korvattavia kuluja, ja lautakunta menettelystä aiheutuvat kulut ovat osapuolten omalla vastuulla.

Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle ja vastaavalle velalle on maksettava viivästyskorkoa 30 päivän kuluttua vaatimuksen ja sen riittävien perusteiden ilmoittamisesta. Kuluttaja on ilmoittanut perustellun vaatimuksensa viimeistään kuluttajariitalautakunnalle osoittamassaan valituksessa, joka on mennyt elinkeinonharjoittajalle tiedoksi 17.5.2021 lähetetyllä sähköpostilla. Koronmaksuvelvollisuus on siten alkanut korkolain 7 §:n perusteella 16.6.2021. Viivästyskoron määrä on ollut 1.7.2016 alkaen 7 %.

Päätös oli yksimielinen.

Lainkohdat

Kuluttajansuojalaki 5 luku 14 § 19 § ja 20 §