Myyjän vastuu auton eri vikojen korjauskuluista

Asiaselostus

Kuluttaja osti 27.4.2023 myyjäliikkeeltä vuonna 2014 käyttöönotetun Mercedes-Benz S 350 henkilöauton 37 600 eurolla. Auton matkamittarin lukema oli kaupantekohetkellä 222 546 kilometriä.

Kuluttajan mukaan ajoneuvossa on ilmennyt erilaisia vikoja sekä korjaustarvetta. Osapuolet ovat eri mieltä siitä, onko kyseessä myyjän vastuulla oleva kaupan kohteen virhe, ja mikä on myyjän osuus korjauskustannuksista. Kyse on myös korjausmahdollisuuden antamisesta myyjälle.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että myyjäliike maksaa kuluttajalle 2 000 euroa.

Ostajan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja vaatii myyjäliikkeeltä hyvityksenä 5 322,09 euroa (korjaukset 2 331,85 euroa, 1 259,96 euroa, 1 730,28 euroa). Vaatimus perustuu kaupan kohteessa ilmenneeseen eri kohtien korjaustarpeeseen. Autolle oli annettu suullinen takuu.

Huoltoliikkeen tekemässä vikaselvityksessä 17.8.2023 ilmeni, että moottorissa on öljyvuotoa, NOx-anturi edessä oli viallinen, alipainepumppu vuoti ja akku tuli vaihtaa. Akku olisi tullut vaihtaa 10 vuoden iän takia jo ennen auton myymistä, eivätkä muut viat ole normaalisti kuluvissa osissa. Akun normaali käyttöikä on 4–5 vuotta. Syyskuussa 2023 ilmeni sähkövika NOx-anturissa takana, minkä korjaus maksoi 1 259,96 euroa, ja lokakuussa 2023 ilmeni sähkövika imukanavan katkaisumoottorissa, minkä korjaus maksoi 1 730,28 euroa.

Ratkaisupyynnön liitteenä on huoltoliikkeen käteislasku 25.8.2023 määrältään 2 599,03 euroa sisältäen mm. vikaselvitystä, akun (534,37 euroa), öljyvuodon korjausta ja alipainepumpun; käteislasku 18.9.2023 määrältään 1 259,96 euroa sisältäen vikaselvitystä ja NOx-anturin vaihdon; käteislasku 10.10.2023 määrältään 1 730,28 euroa sisältäen vikaselvitystä ja imukanavan katkaisun säätömoottorin vaihdon.

Myyjän vastaus perusteluineen

Myyjä kiistää kuluttajan vaatimuksen ja toteaa, että autolle ei ole annettu takuuta.

Asiakas ei ole ollut yhteydessä myyjään ennen vikojen korjausta, ja hän oli toimittanut auton korjaukseen ilman myyjän suostumusta. Myyjällä olisi ollut mahdollisuus korjauttaa auto omalla korjaamollaan. Auto on otettu käyttöön vuonna 2014, ja akun vaihtotarve on johtunut normaalista kulumisesta. Käytetty akku olisi maksanut myyjän hankkimana 195 euroa.

Vastauksen liitteenä on kuvia renkaista ja vanteista.

Ratkaisun perustelut

Virheilmoitus

Myyjä on vedonnut siihen, että kuluttaja ei ollut yhteydessä tähän ennen auton korjauttamista.
Kuluttajansuojalain 5 luvun 16a §:n mukaan ostaja ei saa vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Virheilmoitus voidaan kuitenkin aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja havaitsi virheen.

Kuluttaja on kertonut olleensa puhelimella yhteydessä myyjään, joka ei useimmiten vastannut kuluttajan soittoihin. Päivämäärät eivät ole enää kuluttajan tiedossa, paitsi yksi ratkaisupyynnön liitteenä oleva tekstiviesti 12.8.2023 (”Moikka! Soitin sulle perjantaina autosta jonka ostin toukokuun alussa…tuosta voisi sen 500 euroa palauttaa…”). Myyjä ei vastannut viestiin. Lautakunnan diaarimerkintöjen mukaan kuluttajan on tehnyt lautakunnalle ratkaisupyynnön 26.10.2023. Lautakunta on lähettänyt 31.10.2023 sen myyjälle, joka on toimittanut vastauksensa lautakunnalle 6.11.2023. Lautakunta katsoo näiden tietojen perusteella, että kuluttaja on ilmoittanut ja myyjä on saanut tiedon elo-, syys- ja lokakuussa 2023 ilmenneestä korjaustarpeesta lain edellyttämässä kohtuullisessa ajassa.

Virheen arvioiminen

Virheen arvioinnin lähtökohta on osapuolten välisen sopimuksen sisältö. Varsinkaan käytetyn tavaran kaupassa ei kuitenkaan yleensä sovita yksityiskohtaisesti siitä, minkälainen tavaran on ominaisuuksiltaan oltava. Virheen olemassaoloa arvioidaan kuluttajansuojalain 5 luvun mukaan.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n mukaan tavaran tulee täyttää seuraavat yleiset vaatimukset: 1) tavaran tulee soveltua niihin käyttötarkoituksiin, joihin saman tyyppistä tavaraa yleensä käytetään ottaen huomioon soveltuva lainsäädäntö, tekniset standardit tai näiden puuttuessa alakohtaiset käytännesäännöt; 4) tavaran määrän, laadun, kestävyyden ja muiden ominaisuuksien on vastattava ominaisuuksia, joita saman tyyppisillä tavaroilla yleensä on ja joita ostaja voi kohtuudella odottaa, kun otetaan huomioon tavaran luonne sekä tiedot, jotka myyjä, tuottaja tai muu liiketoimintaketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistunut henkilö tai joku näiden lukuun on esittänyt tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 13 §:n mukaan, jos tavara poikkeaa siitä, mitä 12 §:ssä säädetään, siinä on virhe.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:n mukaan, jos myyjä tai joku tämän lukuun on sitoutunut vastaamaan ilman lisäkorvausta tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan (takuu), tavarassa on virhe, jos tavara tänä aikana huonontuu niiden ehtojen mukaisesti, jotka on esitetty takuutodistuksessa ja takuuta koskevassa mainonnassa sopimuksen tekohetkellä tai ennen sitä.

Näyttämättä on jäänyt, että myyjä olisi antanut autolle takuun, kuten kuluttaja on kertonut. Arvioitavaksi tulee siten myyjän lakiin perustuva virhevastuu. Virhearvioinnin perustana ovat ostajan aiheelliset odotukset. Käytetyn ajoneuvon kaupassa ostajan aiheellisia odotuksia arvioidaan erityisesti sen perusteella, onko ajoneuvon kunto sellainen kuin sen iän ja sillä ajettujen kilometrien perusteella voi olettaa. Myyjä ei vastaa vioista, jotka johtuvat ajoneuvon normaalista kulumisesta. Arvioinnissa otetaan myös huomioon, onko ajoneuvon hinta yleisen hintatason mukainen. Myös huolto ja hoito vaikuttavat auton kuntoon. Ostajalla on aihetta varautua siihen, että käytettynä ostettuun ajoneuvoon voidaan joutua tekemään välttämättömiä kustannuksia aiheuttavia korjauksia ehkä piankin kaupanteon jälkeen. Korjauskustannukset eivät kuitenkaan saa muodostua kohtuuttoman korkeiksi ajoneuvon ikä, kauppahinta ja sillä ajetut kilometrit huomioon ottaen.

Lautakunta katsoo asiassa tulleen näytetyksi, että kaupan kohteessa on ilmennyt eri vikojen korjaustarvetta varsin pian kaupan jälkeen, kuten kuluttaja on kertonut ratkaisupyynnössään. Kuluttajan maksettavaksi tulleet korjauskulut ovat varsin suuret. Asiassa ei ole esitetty selvitystä sellaisista seikoista, joiden perusteella olisi syytä epäillä, että rikkoutuminen olisi aiheutunut tapaturmaisesti tai ostajan menettelyn takia. Kaupan kohde on ollut virheellinen kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla.

Virheen seuraukset

Kuluttajansuojalain 5 luvun 16 §:n mukaan, jos tavarassa on myyjän vastuulla oleva virhe, ostaja saa tämän luvun säännösten mukaisesti vaatia virheen korjaamista, uutta toimitusta tai hinnanalennusta taikka purkaa kaupan sekä lisäksi vaatia vahingonkorvausta. Hän saa myös pidättyä kauppahinnan maksamisesta.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n mukaan Ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Edellä 10 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun välillisen vahingon myyjä on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan taikka jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Kuluttajansuojalain 5 luvun 30 §:n mukaan vahinkoa kärsivällä sopijapuolen on ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin vahinkonsa rajoittamiseksi.

Lain 20 §:n esitöiden (HE 360/1992 vp, s. 66) mukaan tyypillisiä vahinkoja, joita ostajalle voi virheen vuoksi aiheutua, ovat erilaiset selvittelykustannukset, kuten puhelin- ja matkakulut, sekä virheen korjauttamisesta aiheutuvat menot, kun virhettä ei korjata myyjän toimesta. Itse pykälästä tai sen esitöistä ei ilmene, että oikeuden saada korvausta poissulkisi se, että ostaja ei ole antanut korjausmahdollisuutta myyjälle. Virheen oikaisua koskevan, sittemmin muutetun 18 §:n esitöissä todetaan, että jos ostaja aiheettomasti kieltäytyy hyväksymästä myyjän oikaisutarjousta, hän voi menettää oikeuden saada täysimääräistä korvausta virheen korjauttamisen aiheuttamista kustannuksista, koska hänen voidaan tällöin usein katsoa laiminlyöneen velvollisuutensa rajoittaa virheestä aiheutuvaa vahinkoa (HE 360/1992 vp, s. 64).

Lautakunta toteaa, että vahingonkorvausta koskevan kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n osalta laissa ei todeta, että kuluttajan tulisi antaa myyjälle korjausmahdollisuus tai kuluttaja menettäisi kokonaan oikeutensa hyvitykseen, jos hän ei anna myyjälle korjausmahdollisuutta. Lautakunnan ratkaisukäytännön mukaan kuluttajan pitää kuitenkin pyrkiä rajoittamaan myyjälle aiheutuvia korjauskuluja tai muuta vahinkoa, mikä yleensä tarkoittaa korjausmahdollisuuden antamista. Kuluttajan oikeus korvaukseen tavaran virheen aiheuttamista korjauskuluista pienenee, jos hän ei ole antanut myyjälle korjausmahdollisuutta.

Lautakunnan ratkaisukäytännön mukaan myyjäliike saa omalla kustannuksellaan korjata virheen, jos se tarjoutuu tekemään korjauksen viipymättä saatuaan tietää virheestä ja korjaus tapahtuu kohtuullisessa ajassa. Jos ostaja ei anna myyjälle mahdollisuutta tähän, myyjän korvausvelvollisuus rajoittuu niihin kustannuksiin, jotka korjauksesta myös myyjäliikkeelle aiheutunut. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että kuluttaja olisi ilmoittanut vioista ja niiden korjaustarpeesta ennen vikojen korjaamista, jolloin myyjä ei saanut mahdollisuutta vikojen korjaamiseen. Myyjä on vedonnut tähän seikkaan. Lautakunta katsoo kuluttajan laiminlyöneen kohtuulliset toimet vahinkonsa rajoittamiseksi. Toisaalta lautakunta ei ole saanut selvitystä, paljonko myyjälle olisi aiheutunut kuluja korjaamisesta. Myyjäliikkeen korvausvastuun ylärajana ovat tällöin ne kustannukset, jotka sille olisivat korjauksesta lautakunnan arvion mukaan aiheutuneet.

Nämä seikat huomioon otettuna lautakunta katsoo, että myyjäliikkeen tulee suorittaa ostajalle korvauksena korjauskuluista yhteensä 2 000 euroa.

Päätös oli yksimielinen.