Myyjän vastuu auton vauriohistoriasta annetuista tiedoista, kaupan
purku ja korvaus kuluttajan saamasta käyttöhyödystä

Asiaselostus

Kuluttaja osti 10.5.2022 myyjäliikkeeltä vuonna 2015 käyttöönotetun Mercedes-Benz C350e auton 29 040 eurolla. Auton matkamittarin lukema oli kaupantekohetkellä 160 000 kilometriä. Kauppaa rahoitettiin osamaksusopimuksella.

Kuluttajan mukaan auto oli vaurioitunut ja korjattu ulkomailla, mistä myyjä ei ollut kertonut kuluttajalle, kuten ei myöskään auton tuomista käytettynä Suomeen. Osapuolet ovat eri mieltä siitä, onko kyseessä myyjän vastuulla oleva kaupan kohteen virhe sekä siitä, onko kuluttajalla oikeutta kaupan purkuun.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että myyjä purkaa kaupan alla kerrotulla tavalla.

Ostajan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja vaatii kaupan purkamista. Vaatimus perustuu kaupan kohteen kolarihistoriaan sekä myyjän kaupan kohteesta antamiin tietoihin.

Auto oli tuotu käytettynä Suomeen ulkomailta, jossa se oli kolaroitu kaksi kertaa, toisen kerran pahasti. Myyjä ei ollut kertonut näistä seikoista ennen kauppaa. Kuluttaja sai tietää virheestä yrittäessään vaihtaa autoa toisessa liikkeessä ja ilmoitti siitä myyjälle 22.1.2024 mittarilukemalla 189 000 kilometriä. Toinen liike ei ottanut autoa vaihdossa kolarihistorian takia. Myyjä ei ollut myöskään kertonut auton tuontihistoriasta.

Ratkaisupyynnön liitteenä on auton historiadokumentti (VIN), jonka mukaan auto oli vahingoittunut Alankomaissa vuonna 2018 ja uudelleen vuonna 2020. Vaurioiden korjauskustannukset ovat olleet 1 501-3 000 euroa ja 15 001-20 000 euroa.

Myyjän vastaus perusteluineen

Myyjä kiistää kuluttajan vaatimuksen.

Kyseisen raportin mukaan autolle on tehty vakuutukseen korjauksia marraskuussa 2017 ja marraskuussa 2019. Nämä ovat tavanomaisia ja uudehkossa autossa kustannukset voivat olla suuret. Vakuutusyhtiö ei ole lunastanut autoa. Suomessa uutena myydyn auton historiatiedoissa eivät näy vakuutusyhtiön maksamat korjaukset vaan ainoastaan auton lunastus. Korjauksen laadusta ei ole esitetty reklamaatiota, eikä myyjä ole salannut auton tuontihistoriaa. Seuraavassa vaihtokaupassa liike hinnoittelisi auton normaalisti.

Ratkaisun perustelut

Virheellisyyden arviointi

Virheen olemassaoloa arvioidaan kuluttajansuojalain 5 luvun 12 ja 13 §:n mukaan. Virheen arvioinnin lähtökohta on osapuolten välisen sopimuksen sisältö. Varsinkaan käytetyn tavaran kaupassa ei kuitenkaan yleensä sovita yksityiskohtaisesti siitä, minkälainen tavaran on ominaisuuksiltaan oltava.

Sopimuksessa sovittujen ominaisuuksien lisäksi tavaran tulee kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan täyttää seuraavat yleiset vaatimukset: 1) tavaran tulee soveltua niihin käyttötarkoituksiin, joihin saman tyyppistä tavaraa yleensä käytetään ottaen huomioon soveltuva lainsäädäntö, tekniset standardit tai näiden puuttuessa alakohtaiset käytännesäännöt; 4) tavaran määrän, laadun, kestävyyden ja muiden ominaisuuksien on vastattava ominaisuuksia, joita saman tyyppisillä tavaroilla yleensä on ja joita ostaja voi kohtuudella odottaa, kun otetaan huomioon tavaran luonne sekä tiedot, jotka myyjä, tuottaja tai muu liiketoimintaketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistunut henkilö tai joku näiden lukuun on esittänyt tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa.

Virhearvioinnin perustana ovat ostajan aiheelliset odotukset. Käytetyn ajoneuvon kaupassa ostajan aiheellisia odotuksia arvioidaan erityisesti sen perusteella, onko ajoneuvon kunto sellainen kuin sen iän ja sillä ajettujen kilometrien perusteella voi olettaa. Myyjä ei vastaa vioista, jotka johtuvat ajoneuvon normaalista kulumisesta. Arvioinnissa otetaan myös huomioon, onko ajoneuvon hinta yleisen hintatason mukainen.

Asiassa on esitetty kolmannen osapuolen tuottaman maksullisen palvelun raportti auton historiatiedoista. Raportista ilmenee, että kesäkuussa 2018 ja helmikuussa 2020 auto oli vaurioitunut Alankomaissa. Ensimmäisen vahingon arvioidut korjauskustannukset olivat 1 501–3 000 euroa ja toisen 15 001–20 000 euroa. Raportin mukaan ajoneuvo on vahingoittunut vakavasti. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä ajoneuvon mahdollisista vaurioista eikä korjauksista.

Lautakunta katsoo asiassa tulleen näytetyksi, että kaupan kohteen historiatietojen mukaan sille oli tehty Alankomaissa kallis korjaus kolarivaurioiden takia. Kolarivaurioista, niiden korjauksesta ja korjauksen asianmukaisuudesta ei ole esitetty tarkkoja tietoja. Myyjä ei ollut kertonut kolarivaurioista kuluttajalle ennen kauppaa. Historiatiedot perustuvat vakuutusyhtiöistä, autokorjaamoilta ja eri rekistereistä saatuihin tietoihin. Lautakunnan kokemuksen mukaan vakavat kolarivauriot vaikuttavat merkittävästi auton arvoon ja kuluttajan mahdollisuuksiin myydä auto, vaikka vakuutusyhtiö ei olisi lunastanut sitä. Lautakunta katsoo, että auto ei vastannut kuluttajan perusteltuja odotuksia ja on virheellinen kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla.

Virheen seuraamukset

Kaupan purku
Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan ostaja saa vaatia hinnanalennusta tai kaupan purkamista, jos: 1) virheen oikaiseminen on mahdotonta tai siitä aiheutuisi 18 §:n 1 momentissa tarkoitettuja kohtuuttomia kustannuksia. Pykälän 3 momentin mukaan pykälässä säädettyä oikeutta purkaa kauppaa ei kuitenkaan ole, jos virhe on vähäinen. Myyjällä on todistustaakka siitä, että virhe on vähäinen.
Kuluttaja on vaatinut kaupan purkamista. Kuluttajariitalautakunnan arvion mukaan ajoneuvossa ilmenneellä virheellä on ollut olennainen merkitys sen arvon kannalta eikä sen oikaiseminen ole mahdollista. Lautakunnan arvion mukaan virhe on vähäistä suurempi. Lautakunta katsoo, että kuluttajalla on oikeus purkaa tekemänsä kauppa.

Palautettava kauppahinta ja tuottokorko

Kuluttajansuojalain 5 luvun 28 e §:n 2 momentin mukaan, jos myyjän on palautettava kauppahinta, hänen on maksettava sille korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentin mukaisesti korkoa siitä päivästä lukien, jona hän vastaanotti maksun. Tuottokoron määrä on 0 prosenttia 31.12.2022 saakka, 2,5 prosenttia 1.1.-30.6.2023, 4 prosenttia 1.7.-31.12.2023, 4,50 prosenttia 1.1.-31.12.2024 ja 1.1.2025 alkaen 3,5 prosenttia.

Kauppasopimuksen mukaan kuluttaja on maksanut autosta käteismaksuosuutena 10 297,63 euroa sekä erillisen osamaksusopimuksen mukaan kuukausittain osamaksuna 163,82 euroa ja käsittelymaksuna 14,00 euroa. Lautakunta toteaa, että kaikki edellä tarkoitetut maksut muodostavat kuluttajalle palautettavan kauppahinnan, jolle on maksettava tuottokorkoa. Näin ollen myyjän tulee maksaa kuluttajalle takaisin kuluttajan suorittama käteismaksuosuus sekä kaikki kuluttajan suorittamat osamaksuerät ja käsittelymaksut tuottokorkoineen. Tuottokorkoa on maksettava käteismaksuosuudelle kaupantekopäivästä lukien sekä kullekin osamaksuerälle ja käsittelymaksulle kunkin erän sekä maksun maksupäivästä lukien siihen saakka, kunnes kukin maksu on palautettu kuluttajalle.

Kuluttajan saama käyttöhyöty

Kuluttajansuojalain 5 luvun 28 e §:n 1 momentin mukaan, jos kauppa puretaan, ostajan on luovutettava myyjälle tavarasta saamansa tuotto sekä maksettava kohtuullinen korvaus, jos hänellä on ollut tavarasta muuta hyötyä. Pykälä vastaa sisällöltään kauppalain 65 §:ää. Mainitun pykälän esitöissä todetaan muun muassa, että mahdollisen hyötykorvauksen purkuilmoitusta edeltävältä käyttöajalta ei tule ylittää tavaran käytöstä aiheutunutta tavaran arvon alenemista. Lisäksi esitöissä todetaan, että erikseen on yleensä harkittava kysymys siitä, missä määrin ostajan mahdollisesti tulee korvata myyjälle hyöty, jonka hän on saanut tavaran käyttämisestä virheen ilmenemisen jälkeen esimerkiksi sinä aikana, jonka kaupan purkamista koskevan riidan ratkaiseminen kestää. Tältäkin osin ostajan korvausvelvollisuus ja korvauksen kohtuullinen määrä joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti. (HE 93/1986 vp s. 120–121)

Lautakunnan täysistuntopäätöksen D/496/33/2020 linjaaman nykyisen käytännön mukaan suuntaa antavasti käyttöhyödyksi arvioidaan 0,10 euroa/km, kun auton hinta on tasolla 10 000 euroa; 0,20 euroa/km, kun auton arvo on tasolla 20 000 euroa; ja 0,30 euroa kilometriä kohden, kun auton arvo on tasolla 30 000 euroa tai enemmän. Lautakunta totesi edellä mainitussa täysistuntopäätöksessään, että käyttöhyödyn arvioinnissa on annettu merkitystä Liikennevahinkolautakunnan (nyk. Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta) normeille koskien käyttöhyödyn menetystä.

Täysistuntopäätöksessä D/496/33/2020 viitattua liikennevahinkolautakunnan soveltamisohjetta seisonta-ajan korvauksista sovelletaan liikennevakuutuksen nojalla vakuutetulle maksettaviin korvauksiin, kun taas kuluttajansuojalain mukaan maksettava korvaus suoritetaan myyjälle kuluttajan tavarasta saamasta käyttöhyödystä, kun kuluttajalla on oikeus purkaa kauppa tavaran virheen eli siis myyjän sopimusrikkomuksen vuoksi. Näin ollen kyse on lähtökohdiltaan hyvin erilaisesta korvaustilanteesta. Lisäksi on huomion arvoista, että soveltamisohje sisältää päiväkohtaiset korvausmäärät käyttöhyödyn menetyksestä, koska liikennevakuutuksen mukaisissa korvaustilanteissa ajoneuvo on poissa käytöstä lyhyehkön ajan liikevahingosta aiheutuneen ajoneuvon korjaamisen tai lunastuksen vuoksi, kun taas prosessi kaupan purkamiseksi kestää yleensä huomattavasti pidempään. Lautakunta toteaa myös, että seisonta-ajan korvauksella pyritään korvaamaan moottoriajoneuvon hankkimisesta aiheutuneet keskimääräiset kustannukset. Koska kaupan purkautuessa kuluttajalla on oikeus saada maksamansa kauppahinta takaisin korkoineen, ei edellä mainittujen päiväkohtaisten korvausmäärien soveltaminen kaupan purkutilanteeseen tämänkään vuoksi ole tarkoituksenmukaista.

Nykyistä linjausta käyttöhyödyn arvioinnista tulee uudistaa, sillä yhtäältä autojen hinnat ovat nousseet mm. sähköautojen myötä ja toisaalta nykyinen linjaus voi johtaa kohtuulliseksi katsottavaa suurempaan käyttöhyötykorvaukseen ja jopa käytännössä estää kuluttajaa vetoamasta oikeuteensa purkaa kauppaa. Käyttöhyötykorvaus voi nykyisen linjauksen mukaisesti laskettuna muodostua kohtuulliseksi katsottavaa suuremmaksi erityisesti silloin, kun kyseessä on ollut jo ostettaessa vanhahko ja/tai paljon ajettu auto tai joissa myyjä kieltäytyy vapaaehtoisesti kaupan purkamisesta eikä kuluttajalla käytännössä ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa autolla ajamista, mikäli se on virheestä huolimatta mahdollista.

Edellä selostettujen seikkojen perusteella lautakunta muuttaa linjaustaan käyttöhyödyn arvioinnista säilyttäen kuitenkin käyttöhyötyarvioinnin kaavamaisuuden. Käyttöhyödyn määrän arviointi perustuisi jatkossakin lähtökohtaisesti auton kauppahintaan ja kuluttajan ajamaan matkaan. Uudistetun linjauksen mukaan autosta maksettu kauppahinta (tuhannen euron välein) jaetaan sadalla tuhannella ja vähennetään tästä luvusta 20 prosenttia. Näin saatu luku kerrotaan kuluttajan ajamalla kilometrimäärällä. Tämä muodostaa käyttöhyödyn laskemisen pääsäännön. Kuitenkin tapauksissa, joissa auton arvo on kolarihistorian tai muun virheen vuoksi merkittävästi alempi kuin sen kauppahinta, tulee laskentaperusteena käyttää sitä arvoa, joka autolla olisi ollut, mikäli virhe olisi ollut kaupantekohetkellä tiedossa.

Lautakunta toteaa, että nyt käsiteltävässä asiassa kuluttajalle on syntynyt ajoneuvosta käyttöhyötyä, josta hänen on maksettava myyjälle kohtuulliseksi katsottava korvaus. Tässä tapauksessa auton kauppahinta on ollut 29 040 euroa. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mikä auton arvo olisi ollut, jos auton kolarihistoria olisi ollut kaupantekohetkellä tiedossa. Näin ollen käyttöhyöty määritetään maksetun kauppahinnan perusteella. Kaupantekohetkellä auton kilometrilukema on ollut 160 000, ja kuluttaja on ajanut autolla ratkaisupyynnössä mainittuun virheen havaitsemiseen mennessä 29 000 kilometriä. Lautakunnan uuden linjauksen mukaisesti ajoneuvon kauppahintaan perustuva käyttöhyötykorvaus olisi 0,23 euroa kilometriä kohden.

Käyttöhyödyn määrää voidaan kuitenkin alentaa esimerkiksi tilanteissa, joissa virhe on vaikuttanut auton turvallisuuteen, auto on ollut kaupantekohetkellä iäkäs/paljon ajettu tai auton käyttöä on jouduttu jatkamaan virheen ilmaantumisen jälkeen sen johdosta, ettei myyjä ole suostunut kaupan purkuun kolmen kuukauden kuluessa kaupan purkuvaatimuksen esittämisestä. Lisäksi käyttöhyödyn määrää voidaan alentaa, jos kuluttaja on ajanut huomattavasti normaalia ajosuoritetta enemmän ja pääsäännön mukaisesti laskettuna korvaus käyttöhyödystä ei olisi katsottavissa kohtuulliseksi. Tässä tapauksessa lautakunta ottaa käyttöhyödyn määrittämisessä huomioon, että kuluttaja on joutunut jatkamaan auton käyttöä myyjän kieltäydyttyä kaupan purkamisesta. Näin ollen lautakunta lieventää pääsäännön mukaisesti määräytyvää käyttöhyötyä 20 prosentilla, jolloin käyttöhyödyn määräksi tulee 0,18 euroa kilometriä kohden.

Lopputulos

Myyjän tulee auton palautusta vastaan palauttaa kuluttajalle tämän tekemät suoritukset tuottokorkoineen vähennettynä käyttöhyötykorvauksen määrällä.

Myyjän tulee lisäksi vastata osamaksusopimuksen purkamiseen liittyvistä järjestelyistä suhteessa kaupan rahoittaneeseen rahoitusyhtiöön.

Kuluttajan tulee pitää ajoneuvo myyjäliikkeen noudettavana, ellei osamaksusopimuksesta mahdollisesti muuta johdu.

Päätös oli yksimielinen.