Määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen kohtuullisuus olosuhteiden muuttuessa

Hakijan vaatimukset perusteluineen
Kuluttaja esittää ratkaisupyynnön aiheena olevan määräaikaisen sopimuksen ja sen kohtuullistamisen/purun. Hän vaatii energiahinnan kohtuullistamista, koska kokee tulleensa harhaanjohdetuksi asiassa. Sähkönmyyjän tulisi palauttaa maksetuista sähkölaskuista 700 euroa. Kuluttaja toteaa, että sähkönmyyjällä on alan ammattimaisena toimijana ollut tiedossaan tilanne 1.10.2022. Kuluttaja pitää kohtuuttomana sitä, ettei sähkönmyyjällä ilmeisesti ole käytössään menettelytapaa, jolla sopimuksesta voisi irtautua kohtuullista sopimussakkoa vastaan.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen
Sähkönmyyjä toteaa ymmärtävänsä, että syksyllä 2022 tehty sopimus tuntuu nykytilanteessa kalliilta. Kuitenkin määräaikaiset sopimukset sitovat molempia osapuolia. Sähkönmyyjä on tehnyt suojaukset sähkötermiineillä myyntihetken hinnoilla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikka hintataso on viime syksystä ja talvesta laskenut, sähkönmyyjä on maksanut sopimusta vastaavan hinnan jo ennakkoon. Sähkönmyyjä katsoo, että sopimuksen muuttaminen ei ole tämän vuoksi mahdollista. Sama pätee myös toisinpäin. Jos hintataso olisi noussut tai nousee, hintaa ei voida nostaa kesken sopimuskauden.

Määräaikaisissa sopimuksissa on tyypillistä se, että sopimuskauden aikana hinta ei muutu. Poikkeuksellisesti sähkönmyyjä on alentanut sopimuksen hintaa ensimmäisen kuuden kuukauden aikana jo kahteen kertaan. Mikään muu sähköyhtiö ei ole vastaavaa tehnyt. Yhteensä alennusta on annettu paikallissähköasiakkaille keskimäärin 1 409 euroa. Samalla tavoin laskettua alennusta on annettu omakotitaloasukkaille 2 430 euroa. Asiakkaiden tukemiseksi on tehty kaikki voitava.

Jos keravalainen olisi tehnyt syyskuussa 2022 sopimuksen toisen yhtiön kanssa, edullisin vaihtoehto olisi ollut 24 kuukauden sopimus hintaan 33,77 snt/kWh. Tämä sopimus oli jo tuolloin kuluttajalle 10 000 kWh vuosikulutuksella yli 2 300 euroa kalliimpi sopimuskaudella kuin sähkönmyyjän sopimus.

Sähkönmyyjällä ei ole käytössä menettelytapaa, jossa perittäisiin sopimussakko ja määräaikainen sopimus purettaisiin. Tilanteessa on toimittu sähkönmyyntiehtojen (SME2014) ja asiakkaan kanssa solmitun sähkönmyyntisopimuksen mukaisesti.

Ratkaisun perustelut
Sähkömarkkinalain säännökset
Sähkömarkkinalain 89 §:n mukaan liittymissopimus, sähköverkkosopimus ja sähkönmyyntisopimus voidaan tehdä olemaan voimassa toistaiseksi tai määräajan.

Toistaiseksi voimassa oleva sopimus päättyy purkamisen tai irtisanomisen johdosta. Määräaikainen sopimus päättyy määräajan umpeuduttua. Jos liittyjä tai loppukäyttäjä on kuluttaja, hän saa kuitenkin irtisanoa myös määräaikaisen liittymis- ja sähköverkkosopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen.

Toistaiseksi voimassa olevat sähköverkkosopimus ja sähkönmyyntisopimus päättyvät ilman eri toimenpiteitä, kun kyseistä sähkönkäyttöpaikkaa koskeva liittymissopimus päättyy.

Sähkömarkkinalain 92 §:n mukaan vähittäismyyjä ei saa irtisanoa sähkönmyyntisopimusta, kun toimitusvelvollisuuden piiriin kuuluva loppukäyttäjä on kuluttaja. Toimitusvelvollisuuden piirissä olevan muun sähkönmyyntisopimuksen vähittäismyyjä saa irtisanoa vain, jos sopimuksen pitäminen voimassa on lainsäädännön muutoksen tai olosuhteiden olennaisen muutoksen takia hänen kannaltaan kohtuutonta.

Sähkönmyyntisopimuksen irtisanomisaika on loppukäyttäjälle kaksi viikkoa ja vähittäismyyjälle kolme kuukautta. Toimitusvelvollisuuden ulkopuolella olevan sopimuksen irtisanomisaika on vähittäismyyjälle kaksi viikkoa.

Jos kuluttajan kanssa on tehty määräaikainen sähkönmyyntisopimus kahta vuotta pitemmäksi ajaksi, kuluttaja saa kahden vuoden kuluttua irtisanoa sopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen.

Tämän pykälän 1 ja 2 momentin säännöksistä ei saa poiketa toimitusvelvollisuuden piirissä olevan loppukäyttäjän vahingoksi.

Sovellettavat yleiset sopimusehdot
Energiateollisuus ry:n suosittelemien sähkönmyyntiehtojen (SME2014) kohdan 10.2. mukaan määräaikainen myyntisopimus päättyy määräajan umpeuduttua tai purkamisen johdosta, jollei kohdista 10.2.1-10.2.5 muuta johdu.

Sähkönmyyntiehtojen kohdan 10.2.4. mukaan kumpikin sopijapuoli saa kuitenkin aina irtisanoa kahden viikon irtisanomisajoin määräaikaisen myyntisopimuksen käyttöpaikan vaihtuessa toiseksi esimerkiksi käyttäjän muuton takia, jollei muuta ole sovittu.

Sähkönmyyntiehtojen kohdan 10.2.5. mukaan kuluttaja saa irtisanoa määräaikaisen myyntisopimuksen, jos kuluttajan sähkönkäytön tarve on olennaisesti muuttunut kuluttajan vakavasta sairastumisesta, lähiomaisen kuolemasta tai näihin rinnastettavista painavista syistä ja jos myyntisopimuksen jatkuminen tällöin on kuluttajan osalta kohtuutonta.

Sähkönmyyntiehtojen kohdan 10.3. mukaan jos määräaikainen myyntisopimus muuten kuin kohdissa 10.2.1—10.2.5 mainituissa tilanteissa päättyy käyttäjästä johtuvasta syystä ennen määräaikaa, on myyjällä oikeus periä käyttäjältä kohtuullinen sopimussakko, jos siitä ja sen määrästä on yksilöllisessä myyntisopimuksessa erikseen sovittu.

Sopimusten kohtuullistamista koskeva kuluttajansuojalain säännös
Sopimukseen sovellettavan kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n (596/2019) mukaan jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella, jollei 2 §:stä muuta johdu, tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Asian arviointi
Asiassa on kysymys siitä, onko kuluttajan tekemä määräaikainen sähkönmyyntisopimus kohtuullinen olosuhteiden muututtua. Kuluttaja on vaatinut ensisijaisesti sopimuksen mukaisen hinnan sovittelua. Hän on arvostellut myös sitä, ettei sähkönmyyjällä ole käytössään sopimusehtoa, joka mahdollistaisi sopimuksen irtisanomisen sopimussakkoa vastaan.

Sähkömarkkinalain 89 §:n ja sähkönmyyntiehtojen kohdan 10.2 mukaan määräaikainen sopimus päättyy määräajan umpeuduttua. Sähkömarkkinalain 89 §:n mukaan kuluttaja-asiakas saa irtisanoa määräaikaisen liittymis- ja sähköverkkosopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen, mutta tämä ei koske sähkönmyyntisopimusta.

Sähkönmyyntiehdoissa kuluttajalle annetaan oikeus irtisanoa määräaikainen myyntisopimus, jos sähkönkäytön tarve on olennaisesti muuttunut vakavasta sairastumisesta, lähiomaisen kuolemasta tai näihin rinnastettavista painavista syistä ja jos myyntisopimuksen jatkuminen tällöin olisi kuluttajan kannalta kohtuutonta. Sähkönmyyntiehdot mahdollistavat sopimuksen irtisanomisen myös käyttöpaikan vaihtuessa esimerkiksi muuton takia. Nyt käsiteltävässä tapauksessa ei ole kysymyksessä mikään edellä mainituista, irtisanomisoikeuden kuluttajalle antavista tilanteista.

Kuluttaja on vedonnut sopimuksen kohtuuttomuuteen, kun sähkön markkinahinnat ovat sopimuksen tekemisen jälkeen huomattavasti alentuneet. Vaikka sopimuksen määräaikaisuutta koskevaa kohtuuttomuuteen johtavaa ehtoa voidaankin sovitella, lautakunta toteaa, että sopimuksen hinnan sovittelulla puututaan sopimukseen lievemmin kuin sen irtisanomisella ja sitä on käytettävä sovittelussa ensisijaisesti, jos sen avulla kohtuuttomuus voidaan poistaa.

Määräaikaisessa sopimuksessa, josta nyt on kyse, sähkön hinta on kiinteä koko sopimuskauden ajan. Sopimuksen edullisuutta kuluttajalle kokonaisuudessaan voidaan arvioida vasta kun koko sopimuskausi on kulunut ja voidaan tarkastella sovitun hinnan suhdetta sähkön hinnan vaihteluihin sopimuskauden aikana. Sähkönmyyjä on esittänyt, että se on hankkinut ennustettua kulutusta vastaavan määrän sähköä johdannaismarkkinoiden hintatason mukaan koko sopimuskauden ajaksi. Sähkön markkinahinnan laskiessa sähkönmyyjän sähkönhankintakustannukset eivät sen mukaan tästä johtuen alene.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan sopimuksen ehtoa voidaan sovitella, jos se on kuluttajan kannalta kohtuuton. Kohtuuttomuusarviointi on kokonaisharkintaa. Kuluttajansuojalain mukaista kohtuuttomuutta arvioidaan kuitenkin lähtökohtaisesti lähinnä vain kuluttajan näkökulmasta ja tämän vuoksi arviointi poikkeaa oikeustoimilain 36 §:n mukaisesta arvioinnista. Kuluttajansuojalain mukaisessa kohtuuttomuusarvioinnissa sillä, mikä sopimusehdon merkitys on elinkeinonharjoittajalle, voi olla pelkästään välillistä merkitystä lähinnä säännöksen mukaisena muuna seikkana. Näin ollen lautakunta katsoo, että sillä sähkönmyyjän esittämällä seikalla, että sähkön markkinahinnan laskiessa sähkönhankintakustannukset eivät alene, ei ole lähtökohtaisesti merkitystä arvioitaessa, johtaako määräaikainen sähkösopimus kuluttajan kannalta kohtuuttomuuteen. Myöskään sillä, miten sähkönmyyjä on voinut itse varautua olosuhteiden muuttumiseen sähkömarkkinoilla, ei lähtökohtaisesti ole merkitystä arvioitaessa kohtuullisuutta kuluttajansuojalain perusteella.

Kuluttajan tekemän määräaikaisen sähkösopimuksen hinta päiväenergialle on tässä tapauksessa 29 senttiä kilowattitunnilta ja yöenergialle 12,90 senttiä kilowattitunnilta. Sopimus tehtiin 13.9.2022 siten, että kahden vuoden sopimuskausi alkoi 1.10.2022. Sittemmin vuoden 2023 aikana sähkön markkinahinta on ollut pääsääntöisesti tätä alempi. Ajoittain sähkön pörssihinta on ollut jopa negatiivinen.

Syynä poikkeuksellisen korkeille hinnoille vuoden 2022 lopussa oli Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen aiheuttama kriisi eurooppalaisilla sähkö- ja energiamarkkinoilla. Tällöin sähköyhtiöt markkinoivat voimakkaasti määräaikaisia sähkösopimuksia, joiden avulla kuluttajien katsottiin voivan turvata taloutensa sähkön hinnanvaihteluilta. Sähkön kuluttajahinnat kääntyivät selvään laskuun tammikuussa 2023 EU:n ja kansallisten markkinavakautustoimien seurauksena.

Sähkön markkinahinnoissa tapahtuvat muutokset sopimuskauden aikana eivät ole täysin ennustettavissa. Lautakunta toteaa kuitenkin, että sähkön hintakehityksen ennustaminen on sähköyhtiöille selvästi helpompaa kuin yksittäisille kuluttajille. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, voidaanko määräaikaista kiinteähintaista sopimusta pitää kuluttajan kannalta kohtuuttomana olosuhteiden muuttuessa.

Kohtuullisuusharkinnassa on otettava huomioon myös se, että määräaikaisissa kiinteähintaisissa sähkösopimuksissa myyjä ottaa riskin hinnan noususta ja kuluttaja hinnan laskusta suhteessa sovittuun hintaan. Vastakkain ovat elinkeinonharjoittajan liiketoimintariski ja kuluttajan yksityistalouttaan koskeva riski. Vaikka kuluttajallakin tulee olla käsitys siitä, että sähkön hinta voi vaihdella ja myös laskea sovitusta hinnasta, olivat olosuhteet vuoden 2022 loppupuolella, jolloin nyt käsillä oleva sopimus on tehty, varsin poikkeukselliset. Monet kuluttajat olivat silloisen hintakehityksen valossa jossain määrin pakotettuja suojautumaan siltä taloudelliselta riskiltä, että sähkön hinnan nousu jatkuu aiemman kaltaisena.

Pelkästään se, että sovittu hinta poikkeaa sopimusjakson aikana päiväkohtaisista markkinahinnoista, ei vielä tee sopimuksesta kohtuutonta, vaikka poikkeama olisi suurikin. Toisaalta kuluttajan talous ei välttämättä muotoudu niin pitkissä ajanjaksoissa kuin määräaikainen sopimus on mahdollisesti tehty. Sopimuksen kohtuuttomuuden vaikutukset kuluttajan talouteen voivat ilmetä jo hyvinkin lyhyen ajan kuluessa sopimuksen tekemisestä. Näin ollen määräaikainen sopimus voi muodostua hinnankin osalta kohtuuttomaksi jo ennen sen päättymistä.

Kuluttajariitalautakunta on sähkön siirtohintojen korotuksia ja eräiden muidenkin sähköä vastaavien välttämättömyyshyödykkeiden kohdalla katsonut, että sopimuksen hinnanmuutoksen kohtuullisuutta tulee lähtökohtaisesti arvioida sen kustannusvaikutuksen perusteella, joka kuluttajalle vuoden aikana hyödykkeen hinnasta kertyy.

Vaikka määräaikaisen kiinteähintaisen sopimuksen kohtuuttomuus voidaan edellä todetusti arvioida kokonaisuudessaan vasta sopimuskauden päätyttyä, lautakunta katsoo, että sopimus voi johtaa kohtuuttomuuteen jo sopimuskauden aikana, jos vuositasolla kuluttajan maksaman sähkön hinta on selvästi korkeampi kuin vastaavien sopimusten markkinahinta. Tähän ei vaikuta se, että myöhemmin sähkön hinta mahdollisesti nousee, mikä lieventää tai jopa poistaa sopimuksen kokonaiskohtuuttomuuden. Lautakunta katsoo, että myös määräaikaisen useamman vuoden mittaisen sopimuksen hinnan kohtuuttomuutta on arvioitava sekä vuositasolla että kokonaisuutena. Tässä tapauksessa kyse on kahden vuoden määräaikaisesta sopimuksesta ja sen kohtuullisuutta on arvioitava myös vuositasolla.

Lautakunta on aiemmin ottanut kantaa sekä vedenjakelua että sähkönsiirtoa koskeviin hinnanmuutoksiin ja niiden kohtuullisuuteen toistaiseksi voimassa olevissa sopimuksissa. Vedenjakelua koskevassa ratkaisukäytännössään (D/966/39/2005 ja D/3137/39/2006) lautakunta on katsonut, että vaikka perusmaksun korotus on ollut suhteellisesti suuri, se ei ole johtanut kohtuuttomuuteen, kun korotuksen euromäärä ei ole ollut merkittävä (käytännössä enintään kymmeniä euroja). Sähkön siirtohintaa koskevassa asiassa (D/534/39/2016) lautakunta on katsonut, että sellainen korotus, joka on ollut vuositasolla korkeintaan 15 prosenttia tai määrältään alle 150 euroa, on vielä ollut kohtuullinen. Tämän kuluttajariitalautakunnan ratkaisun jälkeen sähkön siirtohinnan korottamista rajoitettiin lainsäädännöllä. Nyttemmin sähkömarkkinalain 26 a §:n (15.7.2021/730) mukaan sähkön siirtomaksua saa nostaa vuositasolla korkeintaan 8 prosenttia. Lautakunta on ratkaisukäytännössään soveltanut vastaavia periaatteita arvioidessaan kaukolämmön energiahinnan korotuksia ja vesivirtamaksun tarkistuksia (D/4851/39/2021 ja D/1266/39/2022). Sittemmin lautakunta on ratkaissut myös sähkön energiahinnan korotuksen kohtuullisuutta koskevan asian 6.6.2023 (D/1136/39/2022) samalla tavoin kuin edellä mainitun sähkön siirtohintaa koskevan asian. Ratkaisuillaan syntyneen käytäntönstä ulkopuolelta lautakunta toteaa lisäksi, että asumista koskevan yleisesti noudatetun hyvän vuokratavan mukaan asunnon vuokraa voi pääsääntöisesti korottaa enintään 15 prosenttia vuodessa.

Korotusten kohtuullisuutta arvioitaessa välttämättömyyshyödykkeissä kohtuullisuuden rajoiksi ovat lautakunnan käytännössä siis muodostuneet enimmillään korotuksen suhteellisena vaikutuksena 15 prosenttia ja määrällisenä 150 euroa vuositasolla. Lautakunta pitää perusteltuna hyödyntää näitä raja-arvoja myös määräaikaisen kiinteähintaisen sähkösopimuksen kohtuullisuutta arvioitaessa.

Lautakunta katsoo, että kohtuullisuusarvioinnissa kuluttajan tekemän määräaikaisen kiinteähintaisen sopimuksen hintaa on verrattava vastaavien sopimuksen voimassaoloaikana tarjottujen määräaikaisten kiinteähintaisten sähkösopimusten hintaan. Myös tällaisten kuluttajan tekemän sopimuksen kanssa rinnasteisten sopimusten hinnat vaihtelevat. Vertailuhinnaksi onkin otettava niiden määräaikaisten sopimusten keskihinta, joita sopimuksen voimassaoloaikana on markkinoilla tarjottu.

Edellä mainituilla perusteilla lautakunta katsoo, että jos kuluttajan maksama kiinteä hinta sähköstä johtaa vuositasolla siihen, että hänen maksettavakseen tulee yli 15 prosenttia enemmän kuin samaan aikaan hänen maksettavakseen olisi tullut edellä tavoin lasketulla vertailuhinnalla ja tämä hinnanero on yli 150 euroa, voi sopimus johtaa kohtuuttomuuteen ja sitä tulee sovitella. Ottaen huomioon vertailuhinnan laskemistavan nyt käsiteltävässä tapauksessa kohtuuttomuus voidaan arvioida vasta myöhemmin.

Kuluttaja ei voi itsenäisesti suojautua siltä riskiltä, että sähkön hinta laskee voimakkaasti ja määräaikaisesta sähkösopimuksesta tulee hänelle kohtuuttoman epäedullinen. Tähän nähden ja ottaen huomioon sen taloudellisen ja markkinatilanteen, jossa nyt käsillä oleva sähkösopimus on tehty, voi varsinkin sellainen sopimus, jossa sähkönmyyjä ei ole tehnyt minkäänlaista sopimusjärjestelyä sen tilanteen varalta, missä sähkön markkinahinta on pidemmän aikaa sovittua hintaa selvästi alhaisempi, johtaa kohtuuttomuuteen. Esimerkiksi järjestely, jossa kuluttaja voi irtisanoutua sopimuksesta kohtuullista sopimussakkoa vastaan, voi poistaa kohtuuttomuuden.

Tässä tapauksessa kuluttajalle ei ole sopimusehdolla tarjottu mahdollisuutta irtautua sopimuksesta edes sopimussakkoa vastaan eikä arviota tällaisen ehdon vaikutuksesta kohtuullisuuteen voida siis tehdä. Lautakunta kuitenkin katsoo, että jo hintaa sovittelemalla edellä mainituin tavoin voidaan sopimus saattaa tasapainoiseksi ja kohtuulliseksi.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Eri mieltä olevien jäsenten lausunto on päätöksen liitteenä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto kuluttajariitalautakunnan II täysistunnossa 19.6.2023 ratkaistussa asiassa D/2160/39/2023, osapuolet kuluttaja ja sähkönmyyjä:

Katsomme, ettei sähköenergian hinnankorotusten kohtuullisuutta arvioitaessa voida ottaa lähtökohdaksi sähkön siirtohintojen korotuksien tai eräiden muiden sähköä vastaavien välttämättömyyshyödykkeiden korotuksien yhteydessä luotua ratkaisukäytäntöä. Sähköenergian osalta kuluttajalla on vaihtoehtoja, eikä kyse ole tosiasiallisesta monopolista, jossa kuluttaja ei voi valita eri palveluntarjoajien välillä.

Sopimuksen kohtuullisuutta arvioitaessa ei ole perusteltua viitata sähkön siirtohintojen tai muiden vastaavien hyödykkeiden kohdalla sovellettuihin hinnankorotusten rajoituksiin. Sopimuksen kohtuullisuutta on arvioitava muilla kriteereillä, joita ratkaisussa on tuotu esiin.

Ratkaisun lopputuloksen osalta olemme samaa mieltä kuin enemmistö.