Perintätoimien ja -kulujen asianmukaisuus

Asiaselostus

Kuluttaja on saanut käyttämistään terveyspalveluista laskun, jonka hän on maksanut eräpäivän jälkeen. Terveyspalveluyhtiö (toimeksiantaja) on siirtänyt asian perintäyhtiölle. Perintäyhtiö on vaatinut kuluttajalta perintäkuluja.

Asiassa on riitaa siitä, onko perintäyhtiöllä oikeus vaatia perintäkuluja kuluttajan maksettavaksi.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta ei suosita hyvitystä.

Kuluttajan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja on vaatinut, että kuluttajariitalautakunta toteaa perinnän olevan aiheetonta ja perinnän vastaista ja, että perintäyhtiö lopettaa asian perinnän.

Kuluttajan vaatimuksen mukaan perintäkulut eivät perustu saatavien perinnästä annetun lain (jäljempänä ”perintälaki”) 10 §:ssä mainittuun kulukorvausvelvollisuuteen kuluista, joita aiheutuu velkojalle sen johdosta, että velkojan on suoritettava toimeksisaajalle korvausta perinnän suorittamisesta. Perintäyhtiö ei ole pyynnöistä huolimatta toimittanut todistetta siitä, että toimeksiantajalle aiheutuisi nimenomaisia kuluja perinnästä, jotka kuluttaja olisi velvollinen maksamaan. Kuluttajan mukaan perintäyhtiö olisi ilmoittanut, että toimeksiantajalta ei veloiteta perintäkuluja, vaan ne veloitetaan kuluttajalta. Tämä menettely on kuluttajan käsityksen mukaan vastoin lakia. Kuluttajalla ei siten ole velvollisuutta maksaa perintäyhtiön vaatimia perintäkuluja.

Kuluttaja on esittänyt vaatimustensa tueksi perintäyhtiöltä 4.3.2022 saamansa vastauksen reklamaatioon sekä otteen perintälain 10 §:stä.

Perintäyhtiön vastaus perusteluineen

Perintäyhtiö on vaatinut, että kuluttajan vaatimukset hylätään perusteettomina.

Perintäyhtiö on perustellut vastaustaan muun ohessa sillä, että perintäkulujen maksuvelvollisuus tulee perintälaista. Koska kuluttaja on maksanut saatavat myöhässä, on asiassa jouduttu aloittamaan perintätoimet. Kuluttajan vaatimus perintäyhtiön ja toimeksiantajan välisen toimeksiantosopimuksen esittämisestä on perusteeton. Tieto toimeksiantajasta on näkynyt kuluttajalle toimitetuista maksunvalvontakirjeistä.

Perintäyhtiö on vastauksessaan viitannut Kuluttaja-asiamiehen 26.6.2015 antamaan ratkaisuun, jonka mukaan perinnässä voidaan pitää hyväksyttävänä menettelyä, jossa toimeksiantajan maksuvelvollisuus perintäyhtiötä kohtaan aktualisoituu vasta, jos perintätoimet johtavat tulokseen. Perintäyhtiö on lisäksi viitannut Etelä-Suomen aluehallintoviraston antamaan ratkaisuun asiassa ESAVI/31614/2020, jonka mukaan aluehallintovirasto on katsonut, että on riittävää, että perintäyhtiö selostaa velkojalle, että velalliselta vaaditut perintälain mukaiset kulut perustuvat velkojan todellisiin kustannuksiin, jotka velkoja on velkojan ja perintäyhtiön välisessä toimeksiantosopimuksessa sitoutunut maksamaan perintäyhtiölle. Perintä-yhtiöllä ei ole selvitystä antaessaan velvollisuutta esittää velalliselle esimerkiksi jäljennöksiä perintätoimeksiantosopimuksesta tai velkojalle osoitetuista laskuista perintäpalveluiden tuottamisesta taikka kuittia siitä, että velkoja maksoi perintäkulut perintäyhtiölle.

Perintäyhtiön mukaan kuluttajalle on selvitetty asianmukaisesti, että perintätoimia on suoritettu velkojan toimeksiannosta ja kuluttajalta vaaditut perintäkulut perustuvat velkojan todellisiin kustannuksiin. Kuluttajalla on maksuvelvollisuus asiassa aiheutuneista perintäkuluista. Perintäyhtiö on kiistänyt perusteetto-mana kuluttajan väitteen siitä, että toimeksiantajalta ei veloitettaisi kuluja vaan ne veloitettaisiin kuluttajalta.

Perintäyhtiön ilmoituksen mukaan kuluttaja olisi suorittanut riidanalaiset avoimet perintäkulut perintäyhtiölle 12.4.2022 ja siten asian käsittely ja toimeksianto olisi perintäyhtiössä päättynyt.

Ratkaisun perustelut

Perinnästä aiheutuvista kuluista ja perinnästä yleisemmin säädetään saatavien perinnästä annetussa laissa eli perintälaissa.

Perintälain 1 §:n mukaan perinnällä tarkoitetaan tässä laissa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt velkojan saatava.

Perintälain 4 §:n mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin. Kuluttajan kannalta sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä säädetään lisäksi kuluttajansuojalaissa. Perinnässä ei saa muun muassa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa.

Perintälain 10 §:ssä todetaan, että velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Korvausvelvollisuus voi perustua sekä velkojan omista perintätoimista aiheutuviin kuluihin että kuluihin, joita velkojalle aiheutuu sen johdosta, että velkojan on suoritettava toimeksisaajalle korvausta perinnän suorittamisesta. Korvattavien kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat.

Pykälän säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 199/1996) todetaan, että velallisen on pykälän 1 momentin mukaan korvattava velkojalle perinnästä syntyvät kohtuulliset kulut. Korvausvastuu on velallisella siitä riippumatta, periikö velkoja itse saatavaa vai onko hän antanut perinnän jonkun muun tehtäväksi. Perintätoimeksiannoissa on tavallista, että toimeksisaaja laskuttaa myös omat kulunsa ja palkkionsa perinnän yhteydessä suoraan velalliselta. Pykälässä tarkoitettu korvausvelvollisuus koskee myös tällaisia kuluja. Velallinen ei vapaudu toimeksisaajan kulujen ja palkkion korvaamisesta esimerkiksi maksamalla saatavan toimeksisaajan sijasta suoraan velkojalle.

Enimmäismäärät perintäkuluille on säädetty perintälain 10 a §:ssä.

Perintäkulujen maksuvelvollisuutta tilanteessa, jossa saatava on maksettu eräpäivän jälkeen ja kun asia oli ehditty saattaa perimistoimiston perittäväksi, on arvioitu jo ennen perintälain voimaantuloa Korkeimman oikeuden päätöksessä KKO 1987:105. Ratkaisun mukaan velallinen on velvollinen suorittamaan korvauksen perintäkuluista myös tällaisessa tapauksessa.

Vastaavaa asiaa on perintälain aikana arvioitu myös hovioikeustasolla. Turun hovioikeuden ratkaisussa THO 2017:8 ja Helsingin hovioikeuden ratkaisussa HelHO 2018:14 on ollut kyse tilanteista, joissa velallinen on maksanut vaaditut saatavat maksumuistutuksen eräpäivän jälkeen, mutta joissa perintäyhtiö on jo ehtinyt suorittaa perintätoimenpiteitä eli maksuvaatimuksen lähettämisen. Molemmissa ratkaisuissa on katsottu, että velallisella on velvollisuus suorittaa korvaus perintäkuluista, mikäli perintäyhtiö on tehnyt toimenpiteitä asialle ja kulujen määrä ei ylitä perintälain asettamia enimmäismääriä.

Esitetyn selvityksen ja edellä selostetun lain sisällön ja oikeuskäytännön perusteella kuluttajariitalautakunta katsoo, että perintäyhtiön menettely asiassa on ollut lain mukaista ja perintäyhtiöllä on ollut oikeus vaatia perintäkuluja kuluttajalta.

Asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella perintäyhtiön voitaisiin katsoa rikkoneen hyvää perintätapaa.

Asiassa on riitautettu vain perintäkulujen peruste, joten kuluttajariitalautakunta ei ota kantaa perintäkulujen määrään.

Edellä todetun perusteella kuluttajariitalautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Asian ratkaistiin yksinkertaisessa menettelyssä.