Ryhmävalitus datahub-maksujen veloittamisesta kuluttajilta määräaikaisissa sähkönmyyntisopimuksissa

Asiaselostus

Sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö eli datahub otettiin käyttöön 21.2.2022. Sähkönmyyjä alkoi 1.6.2022 veloittaa kuluttaja-asiakkailta määräaikaisissa sähkönmyyntisopimuksissa datahub-maksuja. Kertamaksuna sähkönmyyjä veloitti 3,72 euroa sähkönkäyttöpaikkaa kohden ja toistuvaismaksuna 0,23 euroa kuukaudessa sähkönkäyttöpaikkaa kohden. Kertamaksua sähkönmyyjä perusteli datahubiin liittymisestä aiheutuneilla tietojärjestelmän muutoskustannuksilla ja toistuvaismaksua Fingrid Datahub Oy:n sähkönmyyjältä datahubin käytöstä perimällä kuukausimaksulla.

Kuluttaja-asiamies on tehnyt ryhmävalituksen tämän päätöksen kohdassa ”Hakijan vaatimukset perusteluineen” yksilöidyn kuluttajaryhmän puolesta. Asiassa on kysymys siitä, onko maksujen käyttöönottamiselle sähkömarkkinalain ja sähkönmyyntiehtojen mukainen peruste.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että sähkönmyyjä luopuu perimästä tässä päätöksessä yksilöidyn kuluttajaryhmän jäseniltä datahub-maksuja ja palauttaa heille jo maksetut datahub-maksut.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Ryhmävalitus koskee niitä kuluttajia,
1) jotka ovat tehneet määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen kyseisen sähkönmyyjän kanssa, ja
2) joille yhtiö on lähettänyt kaksi datahub-maksuja koskevaa tiedotetta, joista toinen on päivätty 12.1.2022 ja toinen 24.5.2022, ja
3) joilta sähkönmyyjä on kesäkuusta 2022 alkaen laskuttanut kahdenlaisia datahub-maksuja, joita ovat ”Datahub-maksu (jatkuva) 0,23 euroa/kuukausi/ sähkönkäyttöpaikka” sekä ”Datahub-käyttöönottomaksu (kertaluonteinen) 3,72 euroa/ käyttöpaikka”.

Kuluttaja-asiamies vaatii, että kuluttajariitalautakunta suosittaa sähkönmyyjää luopumaan veloittamasta datahub-maksuja edellä mainitun kuluttajaryhmän jäseniltä sekä suosittaa lisäksi palauttamaan datahub-maksut ryhmän jäsenille siltä osin kuin he ovat maksuja jo maksaneet. Kuluttaja-asiamiehen vaatimukset koskevat sekä jatkuvaa Datahub-maksua että kertaluonteista Datahub-käyttöönottomaksua.

Perusteet asian käsittelylle ryhmävalituksena

Kunkin kuluttajan vaatimusten perusteena ovat seuraavat tosiseikat:
1) Kuluttaja on tehnyt sähkönmyyjän kanssa määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen ennen kuin yhtiö ilmoitti datahub-maksujenkäyttöönotosta tiedotteellaan 12.1.2022.
2) Kuluttajan määräaikainen sähkönmyyntisopimus on ollut voimassa edelleen silloin, kun sähkönmyyjä ilmoitti tiedotteellaan 24.5.2022, että yhtiö ryhtyy veloittamaan kuluttajalta datahub-maksuja kesäkuusta 2022 alkaen.
3) Kuluttajalta on laskutettu tai laskutetaan sähkönmyyjän datahub-maksuja kesäkuusta 2022 alkaen siihen asti, kunnes hänen määräaikainen sähkönmyyntisopimuksensa yhtiön kanssa päättyy tai on päättynyt.

Tapauksessa arvioidaan oikeuskysymystä siitä, onko sähkönmyyjän datahub-maksujen käyttöönotto perustunut sellaiseen sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jolla perusteella sähkönmyyjällä on ollut oikeus muuttaa yhtiön ja kuluttajien välisiä määräaikaisia sähkönmyyntisopimuksia. Kunkin kuluttajan vaatimuksen oikeudellinen peruste voidaan ratkaista yhdellä päätöksellä.

Datahubin käyttöönottoa koskeva sähkömarkkinalain muutos

Sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö eli datahub otettiin käyttöön 21.2.2022. Tätä edelsi pitkä valmistelu, jonka alkuvaihe oli jo vuonna 2014. Järjestelmävastaava kantaverkonhaltija Fingrid Oyj käynnisti tuolloin hankkeen, jossa selvitettiin sähkön vähittäismarkkinoiden tulevaisuuden tiedonvaihtoratkaisuja. Valmistelun yhteydessä tehtiin myös laaja datahubia koskeva vaikutusarviointi, johon jäljempänä hallituksen esityksen yhteydessä kerrottu vaikutusarviointi on suurelta osin perustunut. Datahubia koskeva hallituksen esitys sähkömarkkinalain muuttamisesta (HE 144/2018) annettiin eduskunnalle syyskuussa 2018. Lainmuutos (108/2019) hyväksyttiin tammikuussa 2019 ja se tuli voimaan 1.2.2019.

Sähkönmyyjän datahub-maksujen oikeudellista arviointia

Sähkönmyyjä on käyttänyt määräaikaisia sähkönmyyntisopimuksiaan koskevana muutosperusteena sähkömarkkinalain (SML) 93 §:n 1 momentin 2 kohtaa, jonka mukaan vähittäismyyjä saa muuttaa sähkönmyyntisopimuksen mukaisia hintoja ja muita sopimusehtoja, jos muutos perustuu lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jota jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä.

Sähkönmyyjä on tiedotteessaan 12.1.2022 perustellut datahub-maksujen käyttöönottoa sillä, että "Datahubin käyttöönotto johtuu lainsäädännön muutoksesta ja datahubiin liittyvät maksut ovat viranomaisluonteisia maksuja”. Lisäksi yhtiön tiedotteessa 24.5.2022 todettiin, että "Kuukausimaksun korotukset johtuvat sähkömarkkinalain muutoksessa säädetyn sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihtojärjestelmän (datahub) käyttömaksuista sekä sen valmistelun ja käyttöönoton kustannuksista. Oikeutemme muuttaa hintoja perustuu Sähkönmyyntiehtojen SME 2014 kohtiin 8.4. ja 8.5."

Asiassa on edellä olevan johdosta arvioitavana se, onko Sähkönmyyjän datahub-maksuissa kyse sellaisista ennakoimattomista lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen perustuvista maksuista, joita yhtiö voisi lisätä myös kuluttajien määräaikaisiin sähkönmyyntisopimuksiin sähkömarkkinalain 93 §:n 1 mom. 2 kohdan säännöksen perusteella.

Mahdollisuus siihen, että elinkeinoharjoittaja voi tehdä määräaikaisiin sopimuksiin yksipuolisesti muutoksia, on sopimusoikeudessa rajattu koskemaan vain harvoja tilanteita. Määräaikaiset sopimukset eroavat tältä osin selvästi toistaiseksi voimassa olevista sopimuksista, joissa sopimuksen muutosperusteena voivat olla laajemmin erilaiset elinkeinonharjoittajan toimintakustannuksiin vaikuttavat seikat, kuten sähkönmyyjän osalta kohonneet sähkönhankinnan kustannukset.

Määräaikaisissa sopimuksissa tyypillisenä esimerkkinä sopimuksen muuttamiseen oikeuttavasta perusteesta on sopimukseen vaikuttava veromuutos, kuten arvonlisäveroprosentin muuttaminen, mihin perusteeseen myös sähkömarkkinalain perusteluissa on viitattu. Lisäksi perusteluissa on mainittu muutosperusteena energiaan tai energiatuotannon päästöihin perustuvien verojen ja maksujen muutokset. Näissä tilanteissa sähköyhtiön oikeus sopimuksen muuttamiseen on yleensä varsin selvä ja esimerkiksi veron korotus on mahdollista lisätä sopimuksen mukaiseen hintaan sen suuruisena ja siitä lähtien kun asiasta on laissa säädetty.

Epäselvempiä ovat sen sijaan tilanteet, joissa esimerkiksi jotakin energiayhtiöiden toimintaan liittyvää lainsäädäntöä tarkistetaan ja tästä aiheutuu yhtiöille kustannuksia. Tällaisia uusia velvoitteita saattaa tulla sähköyhtiöille esimerkiksi sitä kautta, että yhtiöiden on kiristyneiden energiatehokkuusvaatimusten johdosta annettava kuluttajille aiempaa tarkempaa tietoa näiden sähkönkulutuksesta. Tällaiset vaatimukset voivat edellyttää yhtiöiltä tietojärjestelmiin tehtäviä uudistuksia ja nettiportaalien rakentamista, mistä aiheutuu niille myös kustannuksia.

Tällaista it-järjestelmien uudistamista ja vastaavia muuttuneesta lainsäädännöstä tulevia uusia velvoitteita on kuitenkin yleensä pidettävä yhtiöiden normaaliin liiketoimintaan kuuluvina kehitystoimenpiteinä, joiden kustannukset yhtiöt tavanomaisesti sisällyttävät hintoihinsa toimintaansa liittyvinä yleiskuluina silloin, kun ne tekevät sopimuksia asiakkaidensa kanssa. Hyvin poikkeuksellista käytännössä on, että yhtiöt lähtisivät tällä perusteella muuttamaan kuluttajien kanssa tehtyjä määräaikaisia sähkönmyyntisopimuksia eikä niillä tällaista muutosoikeutta kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan myöskään lähtökohtaisesti ole.

Arvioitaessa elinkeinonharjoittajan oikeutta tehdä määräaikaiseen sopimukseen muutoksia lainsäädännön muuttumisen perusteella, on syytä kiinnittää huomiota erityisesti siihen, millaisia vaikutuksia muutoksilla lain ja sen perusteluiden mukaan on tarkoitettu olevan eri osapuolille. Kuten edellä on käynyt ilmi, sähkönmyyjän datahub-maksujen osalta tätä asiaa on tarkasteltava sähkökaupan keskitettyä tiedonvaihdon yksikköä eli datahubia koskevan, helmikuussa 2019 voimaan tulleen sähkömarkkinalain muutoksen perusteella (HE 144/2018).

Kyseisen lainmuutoksen osalta on sinänsä selvää, että datahubin käyttöönotto on tuonut sähkön vähittäismyyjille ja jakeluverkkoyhtiöille uusia velvoitteita ja ainakin lyhyellä aikavälillä myös kustannuksia. Niiden on ollut saatettava omat tietojärjestelmänsä yhteensopiviksi datahubin kanssa ja niille tulee datahubin myötä maksuvelvoitteita myös siten, että sähkömarkkinalain 49 b §:n mukaan sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön palvelut rahoitetaan erillisillä maksuilla, joita Datahub Oy on oikeutettu keräämään kantaverkkopalvelun, tasepalvelun ja sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluja käyttäviltä yrityksiltä.

Sähkömarkkinalain perusteluista käy toisaalta varsin selvästi ilmi, että datahubista sähköyhtiöille koituvien taloudellisten vaikutusten on tarkoitettu jäävän melko vähäisiksi ja että yhtiöille on keskitetystä tiedonvaihtojärjestelmästä tarkoitettu tulevan myös säästöjä.

Sähkönmyyjä on omalta osaltaan kiistänyt datahubista yhtiölle saatavat säästöt, mutta datahubia valmisteltaessa ja siitä säädettäessä on kuitenkin lähdetty siitä lähtökohdasta, että yhtiöt saavat uudistuksesta myös säästöjä ja että "Sähkökaupan keskitetyllä tiedonvaihtoratkaisulla ei ole merkittäviä välittömiä taloudellisia vaikutuksia sähköalan yrityksille, sillä lyhyellä aikavälillä tiedonvaihdon vuosikustannukset tulevat säilymään nykytasolla”. Lain perusteluissa on viitattu myös siihen, että sähköyhtiöillä olisi ollut jatkossa tarvetta tehdä tietojärjestelmäuudistuksia datahubista riippumatta myös osana normaalia it-järjestelmiensä kehittämistä.

Se, mille taholle datahubin välittömien taloudellisten vaikutusten on tarkoitettu kohdistuvan, käy hallituksen esityksen perusteluista selvästi ilmi eli "Sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihtoratkaisun välittömät taloudelliset vaikutukset kohdistuvat ehdotetun sääntelyn kohteena oleviin vähittäismyyjiin ja jakeluverkonhaltijoihin. Vaikutukset muihin kohderyhmiin, kuten sähkönkäyttäjiin, ovat välillisiä”.

Datahubin välittömien taloudellisten vaikutusten on siten tarkoitettu kohdistuvan sähköyhtiöille, eikä sähkömarkkinalaissa tai sen perusteluissa ole missään kohtaa viitattu siihen, että lain tarkoituksena olisi ollut, että sähköyhtiöt siirtäisivät datahubista yhtiöille koituvat kustannukset välittömästi kuluttajien ja muiden sähkönkäyttäjien maksettaviksi. Mitään viittausta siihen, että yhtiöt voisivat tältä osin muuttaa kuluttajien kanssa tekemiään määräaikaisia sähkönmyyntisopimuksia, lain perusteluihin ei myöskään sisälly.

Sähkömarkkinalain perusteluissa datahubista kotitalouksille aiheutuvat vaikutukset kuvataan välillisiksi eli vaikutukset näkyvät kuluttajille muun muassa kilpailun lisääntymisenä ja tätä kautta arvioidaan palvelun laadun parantuvan ja kuluttajien saavan hyötyä myös alentuvana sähkön hintana. Keskitetyn tiedonvaihtomallin vaikutus sähkön vähittäishintaan arvioidaan vähittäismyyjien ja jakeluverkonhaltijoiden kustannussäästöjen perusteella kuitenkin pienehköksi.

Ennakkoilmoitusta koskeva säännös

Siitä, että lainsäädännön muuttamisia, kuten veronkorotuksia ja vastaavia muutoksia, kohdellaan sähkömarkkinalaissa poikkeuksina "tavanomaisista" sopimuksen muuttamista koskevista tilanteista, kertoo osaltaan myös se, ettei sähköyhtiöiden tarvitse ilmoittaa tällaisista muutoksista kuluttajille normaaliin tapaan kuukautta ennen muutoksen voimaan tuloa.

SML:n 93 §:n 4 momentin perustelujen mukaan "Lainsäädännön muutoksiin tai viranomaistoimiin perustuvat hinnan- ja muut sopimusmuutokset voidaan kuitenkin toteuttaa lainsäädännön tai viranomaispäätöksen edellyttämänä ajankohtana. Esimerkiksi veromuutoksen takia tapahtuva hinnanmuutos voidaan toteuttaa siitä päivästä, kun muutettua veroa aletaan periä".

Perusteluissa viitataan siten sopimusmuutoksen toteuttamiseen "lainsäädännön edellyttämänä ajankohtana"'. Tällaista ajankohtaa sähkönmyyjällä ei ole etenkään omiin kuluihinsa käyttämän datahub-käyttöönottomaksun osalta ollut. Kuten edellä on käynyt ilmi, datahubin edellyttämään tietojärjestelmien uudistustyöhön ryhdyttiin jo keväästä 2019 alkaen ja järjestelmien tuli olla valmiita viimeistään silloin, kun datahubia koskeva viisi kuukautta kestänyt käyttöönottojakso alkoi 1.11.2021. Kuluttajien sähkölaskuihin sähkönmyyjä lisäsi käyttöönottomaksun paljon myöhemmin eli kesäkuussa 2022.

Datahub-maksujen luonne "viranomaismaksuina"

Sähkönmyyjä on tiedotteessaan 12.1.2022 perustellut datahub-maksujen käyttöönottoa myös sillä, että datahubiin liittyvät maksut ovat viranomaisluonteisia maksuja. Sähkönmyyjä on KKV:lle antamassaan selvityksessä 15.2.2022 todennut, että "Koska Datahub Oy on Fingrid Oyj:n täysin omistama tytäryhtiö ja Fingrid Oyj on puolestaan valtion pääosin omistama ja valtion määräysvallassa oleva yhtiö, ja koska velvollisuus liittyä datahubiin ja käyttää sitä perustuu lakiin, rinnastuvat datahubin käyttöön liittyvät maksut viranomaismaksuihin”.

Fingrid Datahub Oy:lle ei ole kuitenkaan sähkömarkkinalaissa annettu viranomaisroolia, vaan kyse on siitä, että SML:n 8 §:n 3 kohdan mukaan kantaverkonhaltija Fingrid Oyj:n on tullut järjestää sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen hoitamiseen liittyvät toiminnot kokonaan omistamansa tytäryhtiön tehtäväksi. Kuten edellä on todettu, Fingrid Oyj:n perustamalla tiedonvaihdon yksiköllä Datahub Oy:llä on oikeus myös kerätä asiakkainaan olevilta sähköyhtiöiltä erillisiä maksuja toimintansa rahoittamiseksi.

Datahubia koskevat viranomaistehtävät on sähkömarkkinalaissa annettu sen sijaan Energiavirastolle, jonka tehtävänä on sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön toiminnan valvonta ja muun muassa datahubin palvelujen hinnoittelua koskevien menetelmien ja palvelujen ehtojen vahvistaminen.

Myös se, että sähkönmyyjä on ilmoittanut käyttävänsä kertaluontoisen Datahub-käyttöönottomaksun 3,72 €/käyttöpaikka yhtiön omiin datahubista aiheutuviin kehityskustannuksiin, osoittaa, ettei kyse ole voinut olla sähkönmyyjän ilmoittamasta ”viranomaismaksusta”.

Energiaviraston lausunnossa, jolla sähkönmyyjä on perustellut näkemystään datahub-maksujen luonteesta viranomaismaksuina, todetaan, että datahub-maksut ovat verkkoyhtiön kannalta kantaverkkoyhtiön verkkopalveluista perittäviin maksuihin rinnastuvia maksuja. Kuluttaja-asiamiehen käsityksen mukaan niitä ei voida kuitenkaan pitää verkonhaltijoilta laskutettavina viranomaismaksuina. Mikään verkkoyhtiö ei ole tiettävästi myöskään ryhtynyt veloittamaan näitä maksuja kuluttajilta erillisinä maksuina, ja sähkön myyntiyhtiöistäkin vain kyseinen sähkönmyyjä on ilmoittanut lisäävänsä määräaikaisiin sähkösopimuksiinsa erillisiä datahub-maksuja.

Datahubia koskevien kustannusten huomioon ottaminen sopimusta tehtäessä

Eduskunta hyväksyi datahubia koskevan sähkömarkkinalain muutoksen tammikuussa 2019 ja laki tuli voimaan 1.2.2019. Sähköyhtiöillä on tämän jälkeen ollut mahdollisuus alkaa varautumaan datahubin käyttöönottoon muun muassa tietojärjestelmiensä uudistuksia valmistelemalla. Tällaisesta kehittämistyöstä aiheutuu myös kustannuksia ja jo datahubia koskevassa hallituksen esityksessä on tältä osin arvioitu, että sähköalan yritysten keskimääräinen investointi sähkönkäyttöpaikkaa kohti on 0,5 euroa vuodessa jaksotettuna kymmenelle vuodelle.

Sähkömarkkinalain muutosta koskevassa voimaantulosäännöksessä edellytettiin, että sähköyhtiöiden oli aloitettava datahubiin valmistautuminen käytännössä välittömästi sen jälkeen, kun eduskunta oli lain tammikuussa 2019 hyväksynyt. Yhtiöiden oli lisäksi laadittava kolmen kuukauden kuluessa lainmuutoksen voimaantulosta, eli keväällä 2019, itselleen suunnitelma, joka sisälsi sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen käyttöönoton edellyttämät valmistelutoimet.

Syksyllä 2020 Datahubin kehitys oli jo niin pitkällä, että palvelu avattiin tuolloin koko toimialalle testikäyttöön. Testausvaiheessa tarkistettiin tietojen laatua ja markkinaosapuolet testasivat erilaisia toimintoja vaiheittain. Sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen käyttöönottojakso alkoi 1.11.2021, jolloin yhtiöiden tietojärjestelmien edellytettiin viimeistään täyttävän datahubin asettamat vaatimukset.

Datahubin käyttöönottoa 21.2.2022 edelsi siten noin kolmen vuoden jakso, jona aikana sähkön vähittäismyyjillä ja verkonhaltijoilla oli mahdollisuus varautua tulevaan uudistukseen. Kyse ei siten ollut sellaisesta lainsäädännön muuttumisesta, jota Sähkönmyyjä ei olisi voinut ottaa huomioon tehdessään sopimuksia kuluttajien kanssa ennen datahubin käyttöönottoa helmikuussa 2022.

Huomiota voidaan kiinnittää myös siihen, että sähkönmyyjän kuluttajilta veloittamista maksuista toinen maksu eli "Datahub-käyttöönottomaksu (kertaluonteinen) 3,72 €/käyttöpaikka” käytetään yhtiön omiin datahub-kustannuksiin. Yhtiön tiedotteen 12.1.2022 mukaan "Panostuksemme datahub-järjestelmän vaatimaan kehitystyöhön on kasvattanut toiminta- ja kehityskustannuksiamme." Tällaisten yhtiön omien kehityshankkeiden osalta voidaan katsoa, että niitä koskevat kustannukset kohdistuvat ainakin pääosin datahubin marraskuussa 2021 alkanutta käyttöönottojaksoa edeltäneeseen muutaman vuoden jaksoon, jolloin kustannukset ovat myös jo olleet sähkönmyyjän tiedossa ja ne on voitu ottaa huomioon sopimuksia tehtäessä.

Vastaavasti myös se, että Fingridin tytäryhtiö ryhtyy veloittamaan datahubin asiakkailta, eli sähkön vähittäismyyjiltä ja verkonhaltijoilta, erillisiä maksuja, on ollut sähkönmyyjän tiedossa jo sen jälkeen, kun datahubia koskeva sähkömarkkinalain muutos hyväksyttiin. Kyseisen maksun suuruus, eli 0,23 €/kk/sähkönkäyttöpaikka, on tarkentunut vasta myöhemmin, mutta voidaan olettaa, että ainakin maksun suuruusluokka on ollut mahdollista arvioida toimialalla jo datahubin valmistelunaikana ja siihen on voitu varautua sopimuksia kuluttajien kanssa tehtäessä.

Sähkönmyyntiehtojen kohta 8.5.

Sähkönmyyjä on viitannut sopimusmuutosta koskevassa tiedotteessaan myös sähkönmyyntiehtojen SME 2014 kohtaan 8.5, jonka mukaan: "Myyjä voi muuttaa hintoja ja muita sopimusehtoja myös sellaisen lainsäädännön muutoksen tai viranomaisen päätöksen perusteella, joka on ollut sopimusta tehtäessä tiedossa, edellyttäen, ettei muutos olennaisesti muuta myyntisopimuksen hintoja tai muuta keskeistä sisältöä."

Ehtokohta poikkeaa sanamuodoltaan SML:n 93 §:n 1 mom. 2 kohdan säännöksestä, jonka mukaan hinnan ja muiden sopimusehtojen muuttaminen on mahdollista vain sellaisen lainsäädäntömuutoksen tai viranomaispäätöksen perusteella "jota jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä".

SML:n 93 §:n 2 momentin mukaan "Jakeluverkonhaltijalla ja vähittäismyyjällä on lisäksi oikeus tehdä sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta sopimuksen keskeiseen sisältöön”.

Tämä vähäisiä muutoksia koskeva säännös ei kuluttaja-asiamiehen käsityksen mukaan voi kuitenkaan koskea määräaikaisiin sopimuksiin tehtäviä hinnankorotuksia. Hinnankorotusten osalta on vaatimuksena siten oltava, etteivät vähäisetkään korotukset ole 93 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa mahdollisia.

Hintaa on aina pidettävä kuluttajien kannalta sopimuksen keskeiseen sisältöön kuuluvana seikkana ja etenkin määräaikaisissa sähkönmyyntisopimuksissa "kiinteä" hinta on kuluttajille tärkeä seikka ja yleensä myös keskeinen valintaperuste sopimusta tehtäessä. Vähäisetkään myyjän tekemät hinnankorotukset eivät voi tällöin olla mahdollisia eikä ehtokohtaa 8.5. voida sähkönmyyjän käyttämään tapaan soveltaa määräaikaisia sopimuksia koskeviin hinnankorotustilanteisiin.

Ehtokohdan 8.5. soveltamisen sähkönmyyjän datahub-maksujen käyttöönottoon estää kuluttaja-asiamiehen käsityksen mukaan myös SML:n 85 §:n säännös, jonka mukaan "Tämän luvun säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa kuluttajan vahingoksi". Sähkömarkkinalain pakottavuudesta seuraa siten, ettei lain sanamuodosta poikkeavaa sopimusehtoa 8.5 voida tässä tapauksessa soveltaa.

Huomiota voidaan kiinnittää myös siihen, että sähkönmyyjä on perustellut datahub-maksujen lisäämistä määräaikaisiin sähkösopimuksiinsa sekä sähkönmyyntiehtojen kohdalla 8.4, joka koskee tilanteita, joita sähkönmyyjä ei ole voinut ottaa lukuun sopimusta tehtäessä, sekä lisäksi kohdalla 8.5, jota sovelletaan sopimusta tehtäessä myyjän tiedossa olleisiin seikkoihin. Kuluttaja-asiamies katsoo, ettei yhtiö voi sopimuksen muutosperusteena vedota samanaikaisesti tällaisiin sisältönsä kannalta ristiriitaisiin perusteisiin, vaan muutosperusteen on oltava kuluttajien kannalta aina selkeä ja yksiselitteinen.

Yhteenveto vaatimusten perusteista

Sähkön vähittäismyyjä saa muuttaa kuluttajan kanssa tehtyä määräaikaista sähkönmyyntisopimusta vain SML:n 93 §:n 1 mom. 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa eli silloin, jos muutos perustuu lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jota jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä.

Se, että elinkeinonharjoittaja voi tehdä yksipuolisia muutoksia kuluttajan kanssa tehtyyn määräaikaiseen sopimukseen, on sopimusoikeudessa poikkeuksellista. Sähkösopimuksissa on lähdetty vakiintuneesti siitä, että lähinnä vain SML:n 93 §:n perusteluissa mainitut verojen ja julkisten maksujen korotukset oikeuttavat sähkönmyyjän muuttamaan määräaikaista sopimusta.

Sähkömarkkinalakia koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa (HE 20/2013 vp) todetaan 93 §:n osalta, että "Määräaikaiset sopimukset on lähtökohtaisesti tarkoitettu osapuolia sellaisinaan sitoviksi koko sopimuskauden ajan. Siten vähittäismyyjällä ei tulisi olla mahdollisuutta muuttaa määräaikaisen sopimuksen ehtoja kuin poikkeuksellisissa tilanteissa".

Kuluttajat ovat myös mieltäneet määräaikaisten sähkönmyyntisopimusten luonteen yleisesti tällä tavoin, mistä osaltaan kertoo se suurehko määrä kuluttajien yhteydenottoja, joita sähkönmyyjän datahub-maksuja koskevasta menettelystä on KKV:lle kevään ja kesän 2022 aikana tullut. Sähkömarkkinoilla vakiintunut periaate siitä, ettei määräaikaisten sähkönmyyntisopimusten hintoja voida muuttaa kuin poikkeustilanteissa, käy ilmi myös Energiaviraston nettisivuilla annetuista tiedoista https://energiavirasto.fi/ ukk-sahkon-ostaminen: "Määräaikaisessa sopimuksessa energian hinta ei pääsääntöisesti voi muuttua kesken sopimuskauden lukuun ottamatta verojen ja muiden julkisten maksujen muutoksia”.

Siitä, että määräaikaisten sopimusten muuttaminen lainsäädännön muutoksen tai viranomaisen päätöksen perusteella on poikkeuksellinen tilanne, kertoo osaltaan myös se, että sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentissa säädetty yhden kuukauden ennakkoilmoitusaika ei koske näitä muutostilanteita.

Kuluttaja-asiamies katsoo, että SML:n 93 §:ssä olevaa säännöstä myyjän mahdollisuudesta muuttaa määräaikaisia sopimuksia lainsäädännön muuttumisen perusteella, tulee edellä olevan johdosta tulkita suppeasti ja rajoittaa muutokset vain sellaisiin poikkeustilanteisiin, joihin lainsäätäjä on muutosmahdollisuuden nimenomaisesti tarkoittanut. On selvää, että kaikki sellaiset lainsäädännön muutokset, jotka tuovat sähkönmyyjälle lisävelvoitteita ja kustannuksia, eivät voi oikeuttaa myyjää muuttamaan kuluttajan kanssa tehtyjä määräaikaisia sähkön myyntisopimuksia.

Veromuutosten kaltaisissa tilanteissa voidaan pitää selvänä, että myyjä voi toteuttaa sopimusmuutoksen sähkömarkkinalain edellyttämällä tavalla korotetun veron tullessa voimaan. Muiden lainsäädännön muutosten osalta sähkönmyyjän oikeutta muuttaa kuluttajien määräaikaisia sopimuksia tulee tarkastella erityisesti sen valossa, mitä asianomaisessa lainmuutoksessa on muutoksen vaikutuksista ja niiden kohdistumisesta eri osapuolille sanottu.

Datahubia koskevan sähkömarkkinalain muutoksen osalta on kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan selvää, ettei lainsäätäjä ole tarkoittanut, että sähköyhtiöiden datahub-kustannukset tulisivat välittömästi kuluttajien maksettaviksi siten, että sähkönmyyjä voisi veloittaa ko. kustannukset kuluttajilta muuttamalla määräaikaisia sähkönmyyntisopimuksiaan. Lain perusteluista käy selvästi ilmi, että datahubin välittömien taloudellisten vaikutusten on tarkoitettu kohdistuvan sääntelyn kohteena oleviin vähittäismyyjiin ja jakeluverkonhaltijoihin ja että kuluttajille datahubista seuraa vain välillisiä vaikutuksia, jotka liittyvät muun muassa sähkön laatuun ja vähittäishintaan.

Sähkönmyyjän kuluttajilta veloittamissa datahub-maksuissa ei ole ollut myöskään kyse "viranomaismaksuista” eikä sähkömarkkinalaissa Datahub Oy:lle ole annettu viranomaisasemaa, vaan datahubia koskevia viranomaistehtäviä hoitaa Energiavirasto. Se, että sähkönmyyjä ilmoittaa käyttävänsä kuluttajilta veloittamansa Datahub-käyttöönotto-maksun kattaakseen omien tietojärjestelmiensä kehityskuluja, osoittaa myös sen, ettei maksussa ole kyse viranomaismaksusta.

Datahubista sähköyhtiöille koituvia kustannuksia on kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan tarkasteltava lähinnä yhtiöiden tietojärjestelmien kehittämiseen liittyvinä yleiskuluina, jotka sähkön myyjät voivat normaalisti sisällyttää hintoihinsa, kun ne tekevät sähkönmyyntisopimuksia kuluttajien kanssa.

Sähkönmyyjällä ja muilla sähköyhtiöillä on ollut datahubia koskevan lainmuutoksen jälkeen noin kolme vuotta aikaa valmistella muutoksia tietojärjestelmiinsä ja varautua datahubista aiheutuviin kustannuksiin. Kyse ei ole siten ollut sellaisesta lainsäädännön ennakoimattomasta muuttumisesta, jota jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä.

On myös syytä todeta, että kuluttajilta ei ole tullut KKV:lIe ilmoituksia siitä, että kyseisen sähkönmyyjän lisäksi mikään muu sähkönmyyjä olisi ryhtynyt veloittamaan datahub-maksuja kuluttajilta sähkönmyyjän tapaan lisäämällä niitä erillisinä maksuina voimassa oleviin määräaikaisiin sähkönmyyntisopimuksiin. Alalla on siten noudatettu vakiintunutta periaatetta, jossa sähköyhtiöt eivät ole lähteneet muuttamaan kiinteähintaisia määräaikaisia sähkönmyyntisopimuksia, jollei tällaista oikeutta ole niille esimerkiksi veronkorotuksen yhteydessä nimenomaisesti annettu.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Sähkönmyyjä kiistää kuluttaja-asiamiehen hakemuksen kokonaisuudessaan ja pyytää, että kuluttajariitalautakunta hylkää sen. Elinkeinonharjoittaja on perustellut kiistämistään pääpiirteissään seuraavasti.

Sopimusperustaksi hinnanmuutokselle sähkönmyyjä on asiakkailleen ilmoittamalla tavalla vedonnut asiakkaidensa sähkösopimuksiin sovellettavien sähkönmyyntiehtojen (SME 2014) kohtiin 8.4 ja 8.5. Ehtokohta 8.4 perustuu sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin 2 kohtaan ja ehtokohta 8.5. sähkömarkkinalain 93 § 1 momentin 2 kohdan lisäksi sähkömarkkinalain 93 §:n 2 momenttiin.

Hakemuksessa on korostettu sitä, että määräaikaiset sopimukset ovat lähtökohtaisesti tarkoitettu olemaan voimassa muuttumattomina koko sopimuskauden ja niiden ehtojen muuttaminen kesken sopimuskauden on vain poikkeuksellisesti mahdollista. Kyseiset sähkömarkkinalain säännökset ja sähkönmyyntiehtojen kohdat on kuitenkin nimenomaisesti tarkoitettu olemaan voimassa määräaikaisten sopimusten ehtojen muutosperusteina kesken sopimuskauden. Säännökset ja ehtokohdat ovat olleet voimassa sähkömarkkinalain muutosten voimaantulosta 1.1.1999 lukien (tuolloinen 26 §) ja sähkönmyyntiehtojen SME 99 käyttöönotosta vuodesta 1999 lukien (ehtokohdat 8.4 ja 8.5).

Sähkönmyyjän käsityksen mukaan kuluttaja-asiamies on osallistunut SME 1999 -ehtojen ja sen jälkeen sähkönmyyntiehtoihin tehtyjen päivitysten valmisteluun, eikä se ole ennen nyt tekemäänsä ryhmävalitusta esittänyt väitteitä siitä, että sähkönmyyntiehdot olisivat ristiriidassa sähkömarkkinalain pakottavien säännösten kanssa.

Onko kyse lainsäädännön muutokseen perustuvasta hinnanmuutoksesta?

Fingrid Datahub Oy on Fingrid Oyj:n täysin omistama tytäryhtiö, johon Fingrid Oyj on eriyttänyt datahubin. Fingrid Oyj on puolestaan pääosin valtion omistama kantaverkkoyhtiö, joka toimii SML 49 § ja 49 b §:ssä tarkoitettuna järjestelmävastaavana kantaverkonhaltijana, jonka tehtävänä on mm. sähkökaupan ja taseselvityksen edellyttämän tiedonvaihdon kehittäminen.

Sähkömarkkinalain 75 a §:n mukaan datahubiin liittyminen ja sen käyttö ovat jakeluverkkoyhtiöille ja sähkön vähittäismyyjille pakollista ja se on niiden liiketoiminnan jatkamisen edellytys. Fingrid Datahub Oy:llä on sähkömarkkinalain 49 b §:n mukainen oikeus laskuttaa datahubin rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvat kustannukset jakeluverkkoyhtiöiltä ja vähittäismyyjiltä.

SML 75 a § ja 49 b § tulivat voimaan 1.2.2019, jonka jälkeen Fingrid Datahub Oy aloitti datahubin kehitystyön. Alun perin datahub oli tarkoitus ottaa käyttöön huhtikuussa 2021, mutta käyttöönotto viivästyi pahasti ja toteutui lopulta käyttöönottoasetuksen (1073/2019) mukaisesti 21.2.2022.

Fingrid Datahub Oy on ilmeisesti syyskesällä 2022 päättänyt, että se veloittaa datahubista aiheutuneet investointikustannukset puoliksi jakeluverkkoyhtiöiltä ja puoliksi sähkön vähittäismyyjiltä. Samalla Fingrid Datahub Oy on päättänyt veloituksen rakenteesta ja määristä. Päätöksen mukaan jakeluverkkoyhtiöt ja sähkön vähittäismyyjät maksavat kiinteänä maksuna 500 €/kk, sekä perustamis- ja palvelumaksuina 0,23 €/kk (alv 24 %) asiakkaittensa sähkönkäyttöpaikkaa kohden.

Fingrid Datahub Oy on julkaissut maksujen rakenteen ja määrät internet-sivuillaan 3.9.2021, jolloin maksujen suuruus on aikaisintaan voinut tulla sähkönmyyjän tietoon. Todellisuudessa sähkönmyyjä on saanut tiedon maksujen rakenteesta ja määristä Fingrid Oyj:n sähkömarkkinatoimikunnan kokouksessa 7.9.2021, jolloin asia on esitelty Fingrid Datahub Oy:n toimesta. Fingrid Datahub Oy on ryhtynyt perimään maksuja sähkönmyyjältä datahubin käyttöönotosta 21.2.2022 lukien.

Fingrid Datahub Oy:n sähkönmyyjältä perimistä maksuista sähkönmyyjälle aiheutuva kustannus perustuu pelkästään sähkömarkkinalain muutokseen. Ennen lainmuutosta sähkönmyyjällä ei ole ollut velvollisuutta maksaa tiedonvaihdon kustannuksia Fingrid Oyj:lle tai muullekaan vastaavalle taholle.

Sähkömarkkinalain 75 a §:n mukaisesti sähkönmyyjän on tullut huolehtia siitä, että sen tietojärjestelmät ja tiedonsiirtoon käyttämät järjestelmät toimivat yhteensopivasti datahubin kanssa. Sähkönmyyjän asiakkailtaan perimä kertamaksu on perustunut tähän sähkönmyyjän tietojärjestelmien muutostyöhön. Muutostyön on toteuttanut CGI Suomi Oy, eli sama taho, joka on toteuttanut datahubin Fingrid Datahub Oy:lle.

Sähkönmyyjä on vastauksessaan ilmoittanut tietojärjestelmien muutoskustannusten euromäärän, ja ilmoittanut sen olevan liikesalaisuutena salassa pidettävä tieto.

Valituksessa on väitetty, että tietojärjestelmän muutoskustannukset ovat tyypillisesti yrityksen yleiskustannuksia, joita yrityksellä ei ole oikeutta erikseen veloittaa asiakkailtaan. Normaalien tietojärjestelmämuutosten osalta väite pitääkin paikkansa. Yritykset kehittävät jatkuvasti tietojärjestelmiään ja niistä aiheutuu yritykselle kustannuksia. Normaalisti tietojärjestelmien kehittäminen tapahtuu kuitenkin yritysten omista tarpeista ja niillä yritykset pyrkivät tehostamaan toimintaansa ja parantamaan kannattavuuttaan. Datahubin liittymisen osalta kyse kuitenkin on ollut lainsäätäjän velvoittamasta investoinnista, jonka kannattavuutta sähkönmyyjän osalta on käsitelty jäljempänä tarkemmin. Ilman sähkömarkkinalain muutosta sähkönmyyjälle ei olisi aiheutunut ko. tietojärjestelmän muutoskustannuksia.

Näistä syistä sähkönmyyjä katsoo, että myös datahubiin liittymisestä aiheutuneet tietojärjestelmän muutoskustannukset ovat sähkömarkkinalain muutoksesta aiheutuneita kustannuksia.

Milloin sähkönmyyjä on voinut ottaa lukuun datahub-kustannukset?

Yritykset eivät voi ottaa sopimuksia tehdessään huomioon lakimuutoksista aiheutuvia lisäkustannuksia ennen kuin niiden suuruus on yritysten tiedossa. Sähkönmyyjä katsoo, että sen lisäksi, että sillä ei ole ollut mahdollisuutta, ei sillä ole ollut oikeuttakaan ottaa huomioon sähkösopimuksissaan datahub-maksuja ja -kustannuksia ennen kuin niiden suuruus on ollut sähkönmyyjän tiedossa ja ennen kuin Fingrid Datahub Oy on ryhtynyt niitä veloittamaan sähkönmyyjältä.

Arvioitaessa lainsäädännön muutokseen perustuvan hintamuutoksen ajankohtaa tulee ottaa huomioon edellä siteerattu ja valituksessakin siteerattu SML 93 §:n 4 momentin perusteluja koskeva hallituksen esityksen (HE 162/1998) kohta, jonka mukaan lainsäädännön muutokseen perustuvat hinnanmuutokset voidaan ottaa huomioon lainsäädännön edellyttämänä ajankohtana. Esimerkkinä hallituksen esityksessä on käytetty veromuutoksia, joiden takia tapahtuva hinnanmuutos voidaan toteuttaa siitä päivästä, kun muutettua veroa aletaan periä.

Hallituksen esityksessä ei ole mitään viitteitä siitä, että siinä esimerkkeinä käytettyjä maksuja tai veromuutoksia tulisi jollakin tavalla ottaa huomioon määräaikaisia sopimuksia tehtäessä ennen kuin muutosten mukaisia lisäkustannuksia ryhdytään perimään sähkön myyjältä. Hallituksen esityksessä ei myöskään ole viitteitä siitä, että hinnanmuutosta ei voitaisi toteuttaa myöhemmin kuin silloin kun muutos on kohdistunut sähkön myyjään. Tämä on hyvin vahva osoitus lainsäätäjän tarkoituksesta ja siitä, että sähkönmyyjällä ei ole ollut perustetta tai mahdollisuuttakaan ottaa datahub-maksuja huomioon sopimuksissaan ennen kuin se on itse joutunut niitä tilittämään eteenpäin, tai kun kustannukset ovat todellisuudessa aiheutuneet sähkönmyyjälle ja niiden määrä on ollut sähkönmyyjän tiedossa.

Fingrid Datahub Oy:n perimä käyttöpaikkakohtainen maksu ja sen suuruus on ollut sähkönmyyjän tiedossa aikaisintaan 3.9.2021, jolloin maksu ja sen suuruus on julkaistu Fingrid Datahub Oy:n internet-sivuilla. Sähkönmyyjällä on ollut 3.9.2021 voimassa XXXXXXX (sopimusten lukumäärä on liikesalaisuus) sellaista kuluttajien määräaikaista sopimusta, joista se on ryhtynyt perimään datahub-maksuja. Kyseisen päivämäärän jälkeen sähkönmyyjä on tehnyt XXXX (uusien sopimusten määrä on liikesalaisuus) kuluttajien määräaikaista sopimusta, joista se on ryhtynyt perimään datahub-maksuja. Mikäli siis katsotaan, että sähkönmyyjä olisi tullut ottaa sopimuksissaan huomioon Datahubin toistuvaismaksu heti kun maksun perimistapa ja suuruus olivat sen tiedossa, koskisi tämä noin 11,6 % sähkönmyyjän määräaikaisista kuluttajasopimuksista, joista se perii datahub-maksuja.

Fingrid Oyj on valtion pääosin omistama kantaverkkoyhtiö, jolle on lainsäädännössä annettu mahdollisuus veloittaa omia kustannuksiaan yksityisiltä toiminnanharjoittajilta kuten kyseiseltä sähkönmyyjältä. Sähkönmyyjän kannalta kyse on samankaltaisesta, liiketoiminnan harjoittamisen edellytyksenä valtiota lähellä olevalle taholle suoritettavasta maksusta kuin esimerkiksi arvolisäverosta. Koska edellä kerrotulla tavalla on selvää, että datahub-maksut perustuvat lainsäädännön muutokseen, ei ole merkitystä, ovatko maksut viranomaismaksujen luonteisia vai eivät.

Datahub-maksujen luonteen osalta sähkönmyyjä on viitannut myös Energiaviraston antamaan, jakeluverkkoyhtiöitä koskevaan valvontakirjeeseen 20.1.2022 (Dnro 96/ 040002/2022). Valvontakirjeellä Energiavirasto on sallinut jakeluverkkoyhtiöiden läpilaskuttaa datahub-maksut asiakkailtaan. Jakeluverkkoyhtiöiden kannalta kyse on siten ollut poikkeuksellisesta tilanteesta, jossa yhtiöille aiheutuvat kustannukset eivät vaikuta millään tavalla niiden sallitun enimmäistuoton laskentaan, vaan yhtiöt voivat siirtää kustannukset suoraan asiakkailtaan perimiinsä hintoihin kuten verot ym. viranomaismaksut.

Onko sähkönmyyjällä ollut oikeus hinnanmuutokseen myös sähkönmyyntiehtojen kohdan 8.5. perusteella?

Sähkönmyyntiehtojen kohta 8.5. tulee sovellettavaksi vain, jos kuluttajariitalautakunta katsoo, että sähkönmyyjän olisi tullut ottaa datahub-kustannukset sopimuksissa huomioon jostakin aikaisemmasta ajankohdasta kuin siitä, kun Fingrid Datahub Oy ryhtyi perimään maksuja tai kun kustannukset olivat sähkönmyyjän tiedossa.

Sopimuskohdan mukaan sähkönmyyjällä on oikeus suorittaa sopimusehtoihin, mukaan lukien hinnat, vähäisiä muutoksia, jotka eivät vaikuta sopimuksen keskeiseen sisältöön riippumatta siitä, onko sopimusmuutosten perusteena oleva lainsäädännön muutos ollut sopimusta tehtäessä sähkönmyyjän tiedossa.

Valituksessa on väitetty, että hinnan muutos on aina olennainen sopimusmuutos ja tästä syystä sähkönmyyntiehtojen kohta 8.5. on sähkömarkkinalain pakottavien säännösten vastaisena tehoton kuluttajasopimusten hinnanmuutosperusteena.

Sinällään on selvää, että valituksessa esitetyllä tavalla hinta on keskeinen sopimusehto. Sähkönmyyjä kuitenkin katsoo, että hyvin vähäinen hinnanmuutos ei SML:n 93 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikuta sopimuksen keskeiseen sisältöön. Sähkönmyyjän toteuttamat hinnanmuutokset ovat olleet määrältään hyvin vähäisiä.

Sähkönmyyjän kuluttaja-asiakkaiden keskimääräinen sähkölasku on ennen vuonna 2022 tapahtunutta voimakasta sähkön hinnannousua ollut keskimäärin 26 euroa kuukaudessa, eli 312 euroa vuodessa. Datahubin käyttömaksu 0,23 euroa käyttöpaikkaa kohden kuukaudessa on 0,88 % sähkönmyyjän kuluttaja-asiakkaan keskimääräisestä kuukauden sähkölaskusta. Sähkönmyyjän tietojärjestelmämuutosten kustannuksista perimä kertamaksu 3,42 euroa käyttöpaikkaa kohden on puolestaan 0,55 % sähkönmyyjän kuluttaja-asiakkaan keskimääräistä kahden vuoden sähkölaskun määrästä. Käyttöönottomaksun suuruuttaa tulee verrata kahden vuoden sähkölaskuihin, koska kuluttajien määräaikaiset sähkösopimukset ovat sähkömarkkinalain mukaan voimassa kuluttajien puolelta määräaikaisena enintään kaksi vuotta ja käytännössä ne tehdään tämän mittaisiksi.

Datahubin käyttöönoton vaikutus sähkönmyyjän tiedonvaihdon kustannuksiin

Sähkönmyyjä katsoo, että hallituksen esityksen yleisperusteluja ei voida ainakaan tässä tapauksessa käyttää laintulkinnan apuvälineenä. Kuten valituksessakin on todettu, yleisperusteluihin on otettu Fingrid Oyj:n itsensä tekemiä arvioita sen oman datahub-hankkeen taloudellista vaikutuksista (Datahubin vaikutusarvioselvitys, Fingrid 31.3.2016, päivitetty 29.9.2017). Myöhemmin on osoittautunut, että hallituksen esityksessä arvioidut datahubin taloudelliset vaikutukset ja aikataulut eivät ole pitäneet lainkaan paikkaansa.

Datahubin käyttöönotto on viivästynyt pahasti ja sen toteuttamisesta Fingrid Datahub Oy:lle aiheutuneet kustannukset ovat ylittäneet huomattavasti hallituksen esityksessä arvioidut. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijalle (Fingrid Oyj / Fingrid Datahub Oy) datahubista aiheutuva investointikustannus on 19,6 miljoonaa euroa ja muille sähköalan yrityksille aiheutuva investointikustannus yhteensä 16,6 miljoonaa euroa. Fingrid Datahub Oy:lle on datahubista kuitenkin aiheutunut noin 61 miljoonan euron suuruinen investointikustannus. Lisäksi hallituksen esityksessä on arvioitu, että datahubin operointikustannukset (järjestelmän tuki- ja ylläpitokustannukset sekä datahub-operaattorin kustannukset) olisivat vuodessa noin 3,1 miljoonaa euroa. Toteutuvat operointikustannukset ovat kuitenkin noin 15 miljoonaa euroa vuodessa (4 euroa per käyttöpaikka x 3 800 000 käyttöpaikkaa).

Datahubista Fingrid Datahub Oy:lle aiheutuneet ja aiheutuvat kustannukset ovat siten moninkertaistuneet hallituksen esityksessä arvioituun verrattuna. Koska Fingrid Datahub Oy perii kaikki datahubin investointi- ja operointikustannukset datahubia käyttäviltä sähkön myyjiltä ja jakeluverkkoyhtiöiltä, on datahubin kannattavuus käyttäjien kannalta olennaisesti huonompi kuin hallituksen esityksessä arvioitiin.

Sähkönmyyjä hankkii sähkökauppansa tiedonvaihtoon liittyvät palvelut palveluntuottajalta. Datahubin käyttöönotosta huolimatta palveluntuottajan sähkönmyyjältä veloittamat määrät ovat pysyneet entisellään. Fingrid Datahub Oy:lle maksettavat maksut ja datahubista aiheutuneet tietojärjestelmien investointikustannukset ovat tulleet aikaisempien, pelkästään sähkönmyyjän palveluntuottajalleen tiedonvaihdosta maksamien kustannusten päälle. Lisäksi datahubissa ilmenneiden lukuisten virheiden seurauksena sähkönmyyjä on joutunut hankkimaan lisää resursseja virheiden selvitystyötä varten ja siitä on aiheutunut kustannuksia.

Hallituksen esityksessä on myös arvioitu, että datahub toisi toimialan yrityksille noin 6 miljoonan euron välittömät nettohyödyt vuodessa. Sähkönmyyjän asiakkaiden käyttöpaikkojen lukumäärän suhteen perusteella Sähkönmyyjän osuus nettohyödystä olisi noin XXXXXX euroa (määrä on liikesalaisuus). Edellä esitettyjen Fingrid Datahub Oy:lle datahubista aiheutuneiden kustannusten nousun vuoksi lienee selvää, että nämä hyödyt eivät toteudu. Sähkönmyyjälle ei datahubista olekaan koitunut minkäänlaista toiminnan tehostumista, saati kustannussäästöä, eikä sellaisia ole näköpiirissäkään.

Yhteenveto

Datahubiin liittyminen ja sen käyttöönotto perustuvat sähkömarkkinalain muutokseen ja ne ovat pakollisia sähkönmyyjän liiketoiminnan harjoittamiseksi.

Sähkönmyyjällä on sähkömarkkinalain muutokseen perustuva velvollisuus maksaa Fingrid Datahub Oy:n siltä veloittamat datahub-maksut ja velvollisuus muuttaa tietojärjestelmänsä datahubin kanssa yhteensopiviksi.

Sähkömarkkinalaissa ja sähkönmyyntiehdoissa on nimenomaiset määräykset, joiden perusteella sähkönmyyjällä on oikeus muuttaa määräaikaisten sopimustensa hintoja kesken sopimuskauden. Säännösten ja sopimusehtojen mukaan sähkönmyyjällä on oikeus muuttaa asiakkaittensa määräaikaisten sopimusten hintoja sellaisen lainsäädännön muutosten perusteella, joita sähkönmyyjä ei ole voinut ottaa lukuun tehdessään määräaikaisia sähkönmyyntisopimuksia ja vähäisessä määrin myös sellaisten lainsäädännön muutosten osalta, jotka ovat olleet sähkönmyyjän tiedossa sopimuksia tehtäessä.

Sähkönmyyjä ei ole sähkömarkkinalaissa ja sähkönmyyntiehdoissa tarkoitetulla tavalla voinut ottaa sopimuksissaan huomioon Fingrid Datahub Oy:n siltä perimiä datahub-maksuja ennen kuin maksujen rakenne ja määrä ovat olleet sen tiedoissa. Maksujen rakenne ja määrä ovat selvinneet sähkönmyyjälle aikaisintaan 3.9.2021 ja Fingrid Datahub Oy on ryhtynyt perimään maksuja 21.2.2022.

Sähkönmyyjä ei ole voinut ottaa sopimuksissaan huomioon datahubiin liittymisen aiheuttamia tietojärjestelmänsä muutoskustannuksia ennen kuin kustannusten suuruus on ollut sen tiedossa.

Sähkömarkkinalakia koskevasta hallituksen esityksestä (162/1998) ilmenevällä tavalla sähkönmyyjä on voinut ryhtyä perimään lainsäädännön muutoksesta aiheutuvia kustannuksia asiakkailtaan siitä lukien kun kyseessä olevat maksut ovat tulleet voimaan. Tätä ennen sähkönmyyjällä ei ole ollut oikeutta tai velvollisuuttakaan ottaa datahub-maksuja huomioon sopimuksissaan. Kuluttaja-asiamiehen kannan selvittämiseksi sähkönmyyjällä on ollut oikeus lykätä datahub-maksujen perintää datahubin 21.2.2022 tapahtuneesta käyttöönotosta 1.6.2022 saakka.

Näillä perusteilla sähkönmyyjä on menetellyt maksumuutoksessa sähkömarkkinalain ja sähkönmyyntiehtojen mukaisella tavalla ja kuluttaja-asiamiehen valitus tulee hylätä.

Kuluttaja-asiamiehen lisälausuma sähköyhtiön vastauksen johdosta

Sähkönmyyjä on lautakunnalle antamassaan vastauksessa viitannut myös siihen, etteivät hallituksen esityksessä olevat datahubia koskevan vaikutusarvioinnin tiedot ole yhtiön osalta kaikilta osin toteutuneet. Kuluttaja-asiamies katsoo tältä osin, että ratkaisevana on kuitenkin pidettävä sitä lainsäätäjän tahtoa, joka kyseisen lainmuutoksen esitöistä ilmenee muun muassa kustannusten jakautumisesta eri osapuolille, eikä mahdollisille yhtiökohtaisille olosuhteille ja poikkeamille voida tällöin antaa merkitystä.

Se, että datahubista aiheutuu sähköyhtiöille kustannuksia, oli jo lakia säädettäessä tiedossa. Datahubia koskevassa hallituksen esityksessä arvioitiin tältä osin, että sähköalan yritysten keskimääräinen investointi sähkönkäyttöpaikkaa kohti on 0,5 euroa vuodessa jaksotettuna kymmenelle vuodelle.

Kuten ryhmävalituksessa on tarkemmin kerrottu, sähköyhtiöiden oli aloitettava datahubiin valmistautuminen jo keväällä 2019 ja tiedonvaihtopalvelu avattiin koko toimialalle myös testikäyttöön jo syksyllä 2020.

Kuluttaja-asiamies katsoo, että sähkönmyyjä on siten voinut ottaa huomioon yhtiölle datahubista koituneet investointi- ja muut kehityskustannukset jo sen jälkeen, kun datahubia koskeva lainmuutos tuli voimaan ja aiheutuneita kustannuksia on myös voitu viedä kuluttajien kanssa tehtyjen sopimusten hintoihin sitä mukaan kuin ko. kustannuksia alkoi yhtiölle kertyä keväästä 2019 lähtien.

Datahubia koskevissa lain esitöissä (HE 144/2018) lähdetään kuitenkin siitä, että alan yrityksille olisi tullut tiedonvaihdon kehittämisestä kustannuksia myös, vaikka datahubin kaltaiseen keskitettyyn tiedonvaihtomalliin ei olisi päädyttykään. Hallituksen esityksessä arvioitiin, että silloisen tiedonvaihtomallin kehittämisvaihtoehdon vuosikustannukset olisivat olleet 108,9 miljoonaa euroa, kun taas datahubia koskevan vaihtoehdon kustannukset arvioitiin tätä selvästi pienemmiksi eli 101,3 miljoonaksi euroksi. Datahubin ei siten arvioitu tuovan sähköyhtiöille lisäkustannuksia siihen nähden, mitä yhtiöt olisivat joutuneet muutenkin panostamaan it-järjestelmiinsä.

Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan se, että sähkönmyyjän on ollut mahdollista ottaa ennalta huomioon datahubia koskevan lainmuutoksen vaikutukset, koskee myös sähkönmyyjän toista kuluttajilta veloittamaa datahub-maksua eli jatkuvaa Datahub-maksua 0,23 €/kk/sähkönkäyttöpaikka. Myös tämä maksu on perustunut vuoden 2019 alussa sähkömarkkinalakiin tehtyyn muutokseen, jonka 49 b §:n mukaan kyseisiä maksuja tullaan keräämään keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen käyttäjiltä.

Se, että datahub tulee aloittamaan toimintansa vuoden 2022 alkupuolella, on tullut sähköyhtiöiden tietoon myös jo syksyllä 2019. Tämä ilmenee asiaa koskevasta Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteesta, joka on myös sähkönmyyjän lautakunnalle antaman vastauksen liitteenä. Vaikka Datahub Oy:n veloittamien maksujen suuruus on tarkentunut vasta myöhemmin, on yrityksillä ollut siten mahdollista ottaa kyseinen sähköyhtiöiden taloudessa melko vähäinen kustannus huomioon jo etukäteen sopimuksia kuluttajille tarjotessaan. Esimerkiksi kaksivuotisissa määräaikaisissa sopimuksissa datahub-maksut on ollut mahdollista ottaa hinnoittelussa huomioon lisäkustannuksena siltä ajalta kuin sopimus kuluttajan kanssa on jatkunut helmikuun 2022 jälkeen.

Elinkeinonharjoittajan lausuma kuluttaja-asiamiehen lisäselvityksen johdosta

Kuluttaja-asiamiehen lain esitöihin nojaava päätelmä siitä, ettei datahubista tulisi kustannuksia kuluttajille ja muille sähkönkäyttäjille, on virheellinen. On selvää, että kaikki sähkönmyyjät ovat siirtäneet ja siirtävät kaikki datahubista aiheutuvat lisäkustannukset asiakkaittensa maksettavaksi.

Ryhtymällä perimään datahub-kustannuksia kaikilta asiakkailtaan, eikä pelkästään toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen tehneiltä asiakkailtaan ja uusilta asiakkailtaan, sähkönmyyjä on pyrkinyt asiakkaiden tasapuoliseen kohteluun ja avoimuuteen.

Mikäli lainsäätäjä olisi tarkoittanut kuluttaja-asiamiehen päätelmän mukaisesti, että datahubista ei aiheudu kuluttajille kustannuksia, olisi lainsäätäjän tullut todeta nimenomaisesti, että jakeluverkkoyhtiöillä ja sähkönmyyjillä ei ole oikeutta siirtää datahubista aiheutuvia kustannuksia asiakkailtaan perimiin maksuihin. Tällainen tuskin olisi ollut mahdollista ainakaan vapaan kilpailun piirissä toimivien sähkönmyyjien osalta muutoin kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Onkin selvää, että lainsäätäjä ei ole tarkoittanut, että datahub-kustannukset eivät siirtyisi sähkönmyyjien ja jakeluverkkoyhtiöiden asiakkaiden maksettavaksi. Tämän on myös Energiavirasto todennut sähkönmyyjän vastauksessa mainitussa valvontakirjeessään. Valvontakirjeen mukaan jakeluverkkoyhtiöt voivat läpilaskuttaa datahubista aiheutuvat kustannukset asiakkailtaan.

Kuluttaja-asiamies on lisäselvityksessään viitannut myös em. hallituksen esityksen kohtaan, jossa todetaan, että datahub on ollut esillä olleista sähkömarkkinoiden tiedonvaihtojärjestelmien kehityshankkeista edullisempi vaihtoehto kuin tiedonvaihdon kehittäminen olemassa ollutta järjestelmää kehittämällä. Tästä kuluttaja-asiamies on tehnyt johtopäätöksen, jonka mukaan datahubin ei ole arvoitu tuovan sähköyhtiöille lisäkustannuksia siihen nähden, mitä yhtiöt olisivat joutuneet muutenkin panostamaan IT-järjestelmiinsä.

Kuluttaja-asiamiehen johtopäätös on tältäkin osin virheellinen. Ennen datahubin käyttöönottoa sähkömarkkinoiden tiedonvaihdon pääasiallinen järjestämisvastuu on ollut jakeluverkkoyhtiöillä. Vuodesta 2001 alkaen tiedonvaihtoa on hoidettu erityisellä sanomaliikenteellä, jota on uudistettu vuonna 2008. Järjestelmä on ollut teknisesti varsin hyvin toimiva.

Lainsäätäjän aloitteesta Fingrid Oyj on ryhtynyt selvittämään sanomaliikenteen kehittämismahdollisuuksia. Hallituksen esityksestä ilmenevällä tavalla sanomaliikenteen kehittämisen tavoitteena on ollut mm. sähkömarkkinoiden kilpailun lisääminen ja palvelun parantaminen. Hankkeen tavoitteena on ollut korostetusti kuluttajien aseman parantaminen suhteessa mm. sähkönmyyjiin.

Fingrid Oyj on 16.12.2014 tekemässään loppuraportissa päätynyt siihen, että tiedonvaihdon kehittämiselle asetettuihin tavoitteisiin päästään kustannustehokkaammin kun tiedonvaihto annetaan Fingridin itsensä hoidettavaksi. Toisena vaihtoehtona Fingrid on tarkastellut olemassa olevan järjestelmän, eli jakeluverkkoyhtiöiden järjestämän tiedonvaihdon kehittämismahdollisuutta. Kummassakin tapauksessa kyse on siten ollut lainsäädäntömuutoksella tehtävästä sähkömarkkinoiden tiedonvaihdon kehittämishankkeesta.

Tiedonvaihdon kehittämishankkeelle vaihtoehtona on luonnollisesti ollut, että tiedonvaihtoa ei kehitetä, vaan jatketaan samalla tavalla kuin siihenkin asti. Tästä vaihtoehdosta ei olisi aiheutunut mitään uusia kustannuksia sähkönmyyjille.

Mikäli taas lainsäätäjä olisi päätynyt kehittämään tiedonvaihtoa olemassa olevan järjestelmän pohjalta, olisi sähkönmyyjille lainsäädännön muutoksesta aiheutuneet lisäkustannukset olleet perittävissä asiakkailta samalla tavalla kuin datahubin aiheuttamat kustannukset.

Ratkaisun perustelut

Asian käsittely ryhmävalituksena

Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 4 §:1 momentin mukaan lautakunta voi käsitellä toimivaltaansa kuuluvan asian ryhmävalituksena, jos useilla kuluttajilla taikka useilla yksityistakaajilla tai yksityisillä pantinantajilla on tai voidaan olettaa olevan samaa elinkeinonharjoittajaa kohtaan sellaisia vaatimuksia, jotka voidaan ratkaista yhdellä lautakunnan päätöksellä.

Lainkohdan 2 momentin mukaan ryhmävalituksen saattaa vireille kuluttaja-asiamies. Hänellä on myös oikeus käyttää siinä asianosaisena puhevaltaa.

Kuluttaja-asiamies on nimennyt määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen tehneen kuluttajaryhmän, jolta elinkeinonharjoittaja on alkanut veloittaa datahub-maksuja. Erimielisyyttä aiheuttava oikeuskysymys on kaikissa hakemuksessa määritellyissä sopimussuhteissa sama. Lautakunta katsoo, että kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 4 §:n mukaiset edellytykset käsitellä asia ryhmävalituksena täyttyvät.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sähkömarkkinalakiin lisättiin 1.2.2019 voimaan tulleella lailla 49 a ja 49 b §:t, jotka koskevat sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluja ja niiden rahoittamista erillisillä maksuilla, jotka kerätään palveluja käyttäviltä yrityksiltä. Samaan aikaan voimaan tulleella lailla sähkömarkkinalakiin lisättiin 75 a §, joka velvoittaa sähkön vähittäismyyjän käyttämään sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluita sekä huolehtimaan siitä, että sen tietojärjestelmät ja tiedonsiirtoon käyttämät järjestelmät toimivat yhteensopivasti sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön järjestelmien kanssa.

Sähkön vähittäismyyjänä kyseinen sähkönmyyjä on perinyt 1.6.2022 alkaen määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen tehneiltä kuluttajilta datahub-maksuja. Kuluttaja-asiamiehen tekemässä ryhmävalituksessa on kyse siitä, onko datahub-maksujen käyttöönotto perustunut sellaiseen sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jota vähittäismyyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä. Mikäli asiassa päädytään siihen, ettei muutosoikeutta ole edellä mainitun sähkömarkkinalain säännöksen perusteella, arvioitavaksi tulee, onko sopimuksen muuttaminen oikeutettua sähkömarkkinalain 93 §:n 2 momentin vähäisiä muutoksia koskevan säännöksen perusteella tai sähkönmyyntiehtojen kohdan 8.5. perusteella.

Sähkönmyyntisopimuksen muuttamista koskevat säännökset ja sopimusehdot

Sähkönmyyntisopimuksen muuttamisesta säädetään sähkömarkkinalain 93 §:ssä. Sen mukaan jakeluverkonhaltija saa muuttaa liittymissopimuksen ja sähköverkkosopimuksen sekä vähittäismyyjä sähkönmyyntisopimuksen mukaisia hintoja ja muita sopimusehtoja vain:

1) sopimuksessa yksilöidyllä perusteella edellyttäen, ettei sopimuksen sisältö olennaisesti muutu; vähittäismyyjä ei kuitenkaan saa muuttaa tällä perusteella määräaikaista sähkönmyyntisopimusta;
2) jos muutos perustuu lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jota jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä; tai
3) jos muutokseen on erityistä syytä olosuhteiden olennaisen muuttumisen, vanhentuneiden sopimus- tai hinnoittelujärjestelyjen uudistamisen tai energian säästämiseksi tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamisen johdosta; vähittäismyyjä ei kuitenkaan saa näillä perusteilla muuttaa määräaikaista sopimusta.

Jakeluverkonhaltijalla ja vähittäismyyjällä on lisäksi oikeus tehdä sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta sopimuksen keskeiseen sisältöön. Jos jakeluverkonhaltijan vastuualue muuttuu, sillä on oikeus muuttaa sähkönjakelun maksuja 55 §:ssä säädetyn yhtenäisen hinnoittelun toteuttamiseksi.

Jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän on lähetettävä sopijapuolelleen ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta hinnat tai muut sopimusehdot muuttuvat ja mikä on muutoksen peruste. Vähittäismyyjän ilmoituksessa on mainittava, onko sopijapuolella oikeus irtisanoa sopimus. Jos perusteena on muu syy kuin lainsäädännön muutos tai viranomaisen päätös, muutos saa tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.

Energiateollisuus ry:n suosittelemien sähkönmyyntiehtojen (SME 2014) kohdan 8.4. mukaan myyjällä on oikeus muuttaa sopimusehtoja ja hintoja, jos muutos perustuu lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jota myyjä ei ole voinut ottaa lukuun myyntisopimusta tehtäessä.

Sähkönmyyntiehtojen kohdan 8.5. mukaan myyjä voi muuttaa hintoja ja muita sopimusehtoja myös sellaisen lainsäädännön muutoksen tai viranomaisen päätöksen perusteella, joka on ollut sopimusta tehtäessä tiedossa, edellyttäen, ettei muutos olennaisesti muuta myyntisopimuksen hintoja tai muuta keskeistä sisältöä.

Arviointi muutosoikeudesta lainsäädännön muuttumisen perusteella

Sähkömarkkinalain sopimuksen muuttamista koskevan 93 §:n esitöissä todetaan, että määräaikaiset sopimukset on lähtökohtaisesti tarkoitettu osapuolia sellaisinaan sitoviksi koko sopimuskauden ajan eikä vähittäismyyjällä tulisi olla mahdollisuutta muuttaa määräaikaisen sopimuksen ehtoja kuin poikkeuksellisissa tilanteissa. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta mainitaan arvonlisäveroprosentin muuttaminen (HE 20/2013 vp.) Perusteluissa siis korostetaan määräaikaisten sopimusten sitovuutta ja hinnanmuutosmahdollisuuden poikkeuksellisuutta erotuksena toistaiseksi voimassa olevista sopimuksista, joissa muutokset ovat eri perusteilla mahdollisia. Lisäksi lautakunta toteaa, että kuluttajaosapuolella ei ole vastaavasti mahdollisuutta muuttaa sopimusehtoja yksipuolisesti. Tämä osaltaan korottaa sitä kynnystä, milloin vähittäismyyjällä on mahdollisuus muuttaa määräaikaisen sopimuksen ehtoja.

Sähkön vähittäismyyjille asetettiin 1.2.2019 voimaan tulleella lailla velvollisuus käyttää sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluita sekä huolehtia siitä, että niiden tietojärjestelmät ja tiedonsiirtoon käyttämät järjestelmät toimivat yhteensopivasti sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön järjestelmien kanssa. Lainsäädännössä on siten tapahtunut muutos, joka vaikuttaa vähittäismyyjien toimintaan.

Lainsäädäntömuutoksen luonne

Lautakunta toteaa, ettei sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentissa määritellä tarkemmin, minkälaiset sähkönmyyjän toimintaan vaikuttavat lainsäädäntömuutokset oikeuttavat muuttamaan määräaikaisia sopimuksia. Datahubin käyttöönottoa koskevan sähkömarkkinalain muutoksen osalta lain perusteluissa (HE 144/2018) todetaan, että lainmuutoksesta aiheutuvat välittömät taloudelliset vaikutukset kohdistuvat sääntelyn kohteena oleviin sähköyhtiöihin eli vähittäismyyjiin ja verkkoyhtiöihin, kun taas vaikutukset sähkönkäyttäjiin ovat välillisiä. Toisin kuin hakemuksessa on katsottu, esitöistä ilmenevä lainsäätäjän tarkoitus ei lautakunnan käsityksen mukaan merkitse sitä, että kyse olisi sellaisesta lainsäädäntömuutoksesta, joka jää sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentissa tarkoitettujen muutosten ulkopuolelle ja että sähkönkäyttäjiltä ei voitaisi lainkaan periä datahubin aiheuttamia kustannuksia. Kyse on lainsäädäntömuutoksesta, joka vaikuttaa merkittävästi sähkönmyyjän toimintaan. Lautakunta katsoo, että datahubin käyttöön ottamisessa on kyse sellaisesta lainsäädännön muuttamisesta, joka voi antaa vähittäismyyjälle oikeuden muuttaa määräaikaista sähkönmyyntisopimusta.

Lainsäädäntömuutoksen vaikutusten ennakoiminen

Sähkömarkkinalain 93 §:ssä edellytetään lisäksi, että lainsäädännön muuttumisen on oltava sellainen, jota vähittäismyyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä. Säännöksessä ei ole tarkemmin ilmaistu, mitä huomioon ottamisella tarkoitetaan. Kun määräaikaisen sopimuksen muuttamismahdollisuus on poikkeus siihen pääsääntöön, että sopimus on voimassa sellaisenaan, lautakunta katsoo, että säännöstä on tulkittava siten, että muuttamismahdollisuus on suppea. Tämä tarkoittaa ilmaisun ”ei ole voinut ottaa huomioon” kohdalla sitä, että vaikka sähkönmyyjä ei voisi eliminoida kaikkia lainsäädännön muuttumisesta aiheutuvia epäedullisia seikkoja, esimerkiksi siirtämällä niistä aiheutuvia kustannuksia sellaisenaan sähkön hintaan, kyse voi olla sellaisesta muutoksesta, joka on voitu ”ottaa huomioon” säännöksessä tarkoitetulla tavalla sopimusta tehtäessä.

Datahubin käyttöönottoa koskeva sähkömarkkinalain muutos tuli voimaan 1.2.2019. Lain esitöissä selostetaan pitkää valmisteluvaihetta, joka alkoi vuonna 2014 kantaverkonhaltija Fingrid Oyj:n selvityksellä sähkön vähittäismarkkinoiden tulevaisuuden tiedonvaihtoratkaisuista. Selvityksessä ehdotettiin keskitettyä tiedonvaihtoratkaisua. (HE 144/2018 s. 29)

Sähkömarkkinalain edellä sanottua muutosta koskevan voimaantulosäännöksen mukaan vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan, jolla on velvollisuus käyttää sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluita, on toteutettava sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen käyttöönoton edellyttämät valmistelutoimet. Sähkön vähittäismyyjillä on siis ollut jo ennen datahubin käyttöön ottamista velvollisuus valmistautua tulossa olevaan muutokseen. Datahub otettiin käyttöön 21.2.2022, mistä lähtien Fingrid Datahub Oy alkoi periä maksuja sähkönmyyjältä.

Lainsäädännön muuttumisen taloudellisista vaikutuksista todetaan lain esitöissä seuraavaa. ”Keskitetystä tiedonvaihtoratkaisusta aiheutuvat investoinnit ovat yhteensä noin 36 miljoonaa euroa, josta järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan osuus on 19,6 miljoonaa euroa ja sähköalan yritysten 16,6 miljoonaa euroa. Sähköalan yritysten keskimääräinen investointi sähkönkäyttöpaikkaa kohti on 0,5 euroa vuodessa jaksotettuna kymmenelle vuodelle. Investoinnit jakautuvat lähes tasan vähittäismyyjien ja jakeluverkonhaltijoiden kesken. (HE 144/2018 s. 24)

Lautakunta toteaa, että datahubia koskevan lain esitöistä ilmenee, että muutoksesta tulee aiheutumaan kustannuksia sähkönmyyjille. Lain voimaantulosäännös myös edellytti sähkönmyyjien aloittavan datahubiin valmistautumisen jo keväällä 2019. Se, että datahub tulee aloittamaan toimintansa 21.2.2022, on tullut sähkönmyyjien ja myös sähkönmyyjän tietoon viimeistään 14.11.2019, kun valtioneuvosto antoi datahubin käyttöönottoa koskevan asetuksen 1073/2019. Vaikka Fingrid Datahub Oy:n veloittamien maksujen suuruus on tarkentunut vasta myöhemmin, on sähkönmyyjillä ollut siten mahdollista ottaa kyseinen kustannus huomioon jo etukäteen sopimuksia kuluttajille tarjotessaan esimerkiksi sopimusehdoissaan. Vaikka kustannukset ovat olleet selvästi esitöissä ennakoitua suuremmat, on niiden suuruusluokka kuitenkin ollut sellainen, ettei se ole tehnyt niiden huomioon ottamisesta mahdotonta. Joka tapauksessa sähkönmyyjät ovat voineet määräaikaisia sopimuksia laatiessaan tunnistaa datahubin käyttöönottamisesta johtuvan liiketoimintariskin. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että korotuksen kohteena olisi ollut sellaisia määräaikaisia sopimuksia, jotka olisi tehty ennen kuin sähkönmyyjällä olisi ollut lainkaan mahdollisuus ottaa datahubin käyttöönoton vaikutuksia niissä huomioon.

Edellä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että sähkönmyyjän 12.1.2022 ja 24.5.2022 ilmoittamat datahub-maksuja koskevat muutokset määräaikaisiin sopimuksiin eivät perustu sellaiseen lainsäädännön muuttumiseen, jota yhtiö ei olisi voinut ottaa huomioon sopimuksia tehtäessä sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Sähkönmyyjällä ei siten ole ollut oikeutta muuttaa ryhmävalituksessa tarkoitetun kuluttajaryhmän määräaikaisia sähkönmyyntisopimuksia sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella.

Sähkönmyyjän oikeus vähäisiin sopimusmuutoksiin

Sähkömarkkinalain 93 §:n 2 momentin mukaan vähittäismyyjällä on oikeus tehdä sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta sopimuksen keskeiseen sisältöön.

Lautakunta toteaa, että hyödykkeen hinta on kuluttajan kannalta aina sopimuksen keskeiseen sisältöön kuuluva seikka. Määräaikaisessa sähkönmyyntisopimuksessa kiinteä hinta on kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta tärkeä seikka ja yleensä myös keskeinen valintaperuste sopimusta tehtäessä. Lautakunta katsoo mainitun perusteella, että vähäisetkin hinnankorotukset vaikuttavat sopimuksen keskeiseen sisältöön, eivätkä ne siten kuulu sähkömarkkinalain 93 §:n 2 momentin vähittäismyyjälle antaman muutosoikeuden piiriin.

Sähkönmyyjän oikeus sopimusmuutoksiin sopimusehtojen perusteella

Sähkönmyyntiehtojen kohdan 8.5. mukaan myyjä voi muuttaa hintoja ja muita sopimusehtoja myös sellaisen lainsäädännön muutoksen tai viranomaisen päätöksen perusteella, joka on ollut sopimusta tehtäessä tiedossa, edellyttäen, ettei muutos olennaisesti muuta myyntisopimuksen hintoja tai muuta keskeistä sisältöä.

Sähkömarkkinalain sopimuksia koskevat säännökset ovat lain 85 §:n nojalla kuluttajan hyväksi pakottavia. Näin ollen sillä, antaako sähkönmyyntiehtojen kohta 8.5. vähittäismyyjälle sähkömarkkinalain 93 §:n 2 momentin säännöstä laajemman muutosoikeuden, ei ole merkitystä arvioitaessa sähkönmyyjän oikeutta hinnanmuutokseen. Lain pakottavuuden vuoksi muutosoikeus ei voi perustua sopimusehtoon 8.5.

Päätös oli yksimielinen.