Sähkönmyyjän oikeus korottaa hintaa toistaiseksi voimassa olevassa sähkösopimuksessa

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että sähkönmyyjä rajoittaa sähköenergiamaksun korottamisen siten, että kuluttajan maksettava määrä ei korotuksen vuoksi nouse vuositasolla enempää kuin 15 prosenttia.

Hinnan korottaminen on tästä prosenttirajasta huolimatta mahdollinen, jos sen euromääräinen nostava vaikutus kuluttajalle on vuositasolla korkeintaan 150 euroa.

Hakijan vaatimukset perusteluineen
Hakija vaatii, että hinnankorotusta kohtuullistetaan siten, että korotus on enintään 15 prosenttia. Hän katsoo, että sähkönmyyjän ilmoittama 34 prosentin korotus on kohtuuton kerralla tehtäväksi.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen
Sähkönmyyjä toteaa, että toistaiseksi voimassa olevan sähkönmyyntisopimuksen hintoja ja sopimusehtoja voidaan muuttaa, mikäli muutokseen on sopimuksessa yksilöity peruste, jonka pohjalta tehty muutos ei olennaisesti muuta sopimuksen sisältöä. Sopimusta voidaan muuttaa myös lainsäädännön muuttumisen tai viranomaisen päätöksen johdosta tai olennaisten olosuhdemuutosten perusteella.

Eduskunnan talousvaliokunta totesi mietinnössään 17/2013 vp. (s. 11), että tarkoituksenmukaisuus- ja tasapuolisuussyistä on perusteltua, ettei kilpailun piirissä solmittuja sopimuksia tule aina muutostarpeiden ilmetessä irtisanoa ja solmia mahdollisesti uudelleen muutetuin ehdoin. Talousvaliokunta totesi myös, että ottaen huomioon sopimusten pitkäkestoisen luonteen, ei ole asiakkaan edun mukaista, että sopimus suoraan irtisanottaisiin muutostarpeen ilmaantuessa. Lainsäätäjän tarkoitus on, että sähkönmyyjällä on oltava mahdollisuus tehdä muutoksia sopimukseen ja sen ehtoihin ilman, että jo solmittuja sopimuksia jouduttaisiin irtisanomaan ja solmimaan uudelleen uusin ja päivitetyin ehdoin.

Lisäksi hallituksen esityksessä sähkömarkkinalain muuttamisesta (162/1998 s. 10) sopimusoikeuden yleisistä opeista poikkeavaa yksipuolista muutosoikeutta perustellaan sillä, että sopimuspakon alaisessa sopimuksessa, jonka irtisanominen on toimittajan puolelta mahdollista vain hyvin rajatuissa tilanteissa, jakeluverkonhaltijalle ja sähkönmyyjälle on varattava kohtuulliset mahdollisuudet pitää sopimuksiaan ajan tasalla muuttamalla niitä yksipuolisesti.

Hakijan ja sähkönmyyjän välinen sopimus tehtiin toistaiseksi voimassa olevaksi Yleissähkö-sopimukseksi. Sopimus tehtiin vuonna 2006, jolloin kyseinen sopimustyyppi oli nimeltään Yleissähkö-sopimus. Nykypäivänä sopimustyyppi vastaa sähkönmyyjän Perussähkö-sopimusta. Perussähkö-sopimus ei ole kiinteähintainen eikä hintaa kyseisessä sopimustyypissä muutoinkaan ole sidottu mihinkään. Hankintahinnan sopimuksessa muodostaa tuntikohtainen Suomen hinta-alueen Spot-hinta lisättynä tai vähennettynä johdannaissuojausten vaikutuksella kyseiseltä tunnilta. Näin ollen kyseisen sopimustyypin hinnat noudattavat sähkön markkinahintaa laskien ja nousten.

Toistaiseksi voimassa oleva sopimus voidaan ehtojensa mukaisesti irtisanoa kahden viikon irtisanomisajalla. Hakija valitsi omatoimisesti ja oman harkintansa perusteella toistaiseksi voimassa olevan sopimustyypin, jossa sähkön hinta voi muuttua hankintakustannusten muutosten seurauksena.

Hakija sai hinnankorotusilmoituksen tiedoksi helmikuussa 2022 ja hinnankorotus astui hänen sopimuksensa osalta voimaan 15.3.2022. Hakijalla oli hinnankorotusilmoituksen saatuaan mahdollisuus vaihtaa sähkönmyyjää ennen korotuksen voimaantuloa.

Ilmoituksessaan sähkönmyyjä perusteli hinnankorotuksia sähkönhankintakustannusten nousulla perustuen sähkönmyyntiehtojen kohtaan 8.3, joka oikeuttaa sähkönmyyjän muuttamaan sopimushintojaan, mikäli sähkön hankintakustannukset muuttuvat. Sopimushintojen muutos perustuu siten sähkön hankintakustannusten muutokseen.

Vastauksen liitteenä on selvitys Suomen keskimääräisestä aluehinnasta (spot-hinta) kuukausittain 1/2021¬–4/2022 sekä sähkönmyyjän Yleissähkö-tuotteen hinnasta vastaavana ajanjaksona. Lisäksi yhtiö on esittänyt selvityksen Perussähkön kustannuspohjasta. Molemmat selvitykset ovat liikesalaisuuksia sisältävinä salassa pidettäviä.

Tarkasteltaessa markkinatilannetta ajankohtien 1.6.2021 (hinta 5,96 snt /kWh) ja 15.3.2022 (hinta 8,30 snt/kWh) osalta, voidaan todeta, että Day-Ahead -markkinahinnan keskiarvo Suomessa oli 1.6.2021 voimaan tulleen hinnan hinnoittelupäätöstä edeltävänä kolmena kuukautena seuraava:
• Tammikuu 2021:51,22 eur/MWh
• Helmikuu 2021:57,13 eur/MWh
• Maaliskuu 2021:38,35 eur/MWh

Tarkasteltaessa 15.3.2022 voimaan tulleen hinnan hinnoittelupäätöstä edeltäviä kolmea kuukautta Day-Ahead -markkinahinnan keskiarvo Suomessa oli:
• Lokakuu 2021:64,84 eur/MWh
• Marraskuu 2021: 85,90 eur/MWh
• Joulukuu 2021: 193,38 eur/MWh.

Day-Ahead -markkinoilla tarkoitetaan Elspot-vuorokausimarkkinaa, jossa joka päivä kaupataan seuraavan vuorokauden jokaiselle tunnille tarvittava sähköntuotanto kysynnän tarpeisiin. Sähkön hankintakustannukset ovat nousseet merkittävästi ottaen huomioon, että
1.6.2021 tarkastelussa keskiarvona oli noin 49 euroa/MWh (noin 60 euroa/MWh sis. alv.), kun taas 15.3.2022 keskiarvona oli 115 euroa/MWh (noin 143 euroa/MWh, sis. alv.).

Lisäksi johdannaismarkkinoiden osalta 1.6.2021 koskevan hinnoittelupäätöksen yhteydessä hintataso Suomen aluehintaa suojattaessa seuraavalla kolmelle kuukaudelle oli noin 45,50 euroa/MWh (noin 56,40 euro/MWh, sis. alv.). Tarkasteltaessa samaisia lukuja 15.3.2022 koskevan hinnoittelupäätöksen ajankohtana, oli johdannaismarkkinoiden hintataso Suomen aluehintaa suojattaessa seuraavalle kolmelle kuukaudelle noin 78 eur/MWh (noin 97 euroa/MWh, sis. alv.) Sähkön johdannaismarkkinoilla käydään kauppaa sähkön hintaan liittyvillä johdannaistuotteilla.

Sähkön hinta on noussut merkittävästi Suomessa ja Euroopassa, minkä vuoksi sähköyhtiöt, sähkönmyyjä mukaan lukien, ovat olleet pakotettuja nostamaan sähkönmyyntihintojaan siitä syystä, että sähkönhankintakustannukset ovat olleet aiempaa selvästi ja poikkeuksellisesti suuremmat. Tukkumarkkinoilla sähkön hinta vaihtelee erittäin voimakkaasti tunnista toiseen, viikon sisällä, vuodenajasta sekä vuodesta riippuen. Sähkön hinta voidaan katsoa tukkumarkkinoilla yhdeksi voimakkaimmin vaihtuvaksi kulutushyödykkeeksi hintojen määräytyessä vapaasti markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan sekä lisäksi huomioiden, ettei sähköä voida valmistaa varastoon, vaan sähköä on tuotettava koko ajan sen käyttöä vastaava määrä. Valtaosa, noin 90–95 prosenttia sähkönmyyjän kustannuksista on peräisin sähkön hankinnasta, jonka osalta hinta elää voimakkaasti edellä kuvatun mukaisesti.

Sähkön markkinahinnan, jolla sähkönmyyjä hankkii sähköä, korotusten taustalla vaikuttavat useat tekijät, joita ovat olleet muun muassa korkea maakaasun hinta, hiilidioksidin päästöoikeuden korkea hinta sekä pohjoismaisten vesivarantojen normaalia matalampi taso. On lisäksi syytä huomioida, että kyse on koko Euroopan laajuisesta ilmiöstä, mikä vaikuttaa koko eurooppalaiseen energiamarkkinaan, ja josta on käyty keskustelua jo pidemmän aikaa, ja joka on laajalti nostettu esiin myös eri medioissa. Sähkönhankintahinnat ovat hinnankorotusilmoituksen jälkeen nousseet radikaalisti, minkä vuoksi puhutaan koko Eurooppaa koskevasta energiakriisistä.

Sähkön tukkumarkkinahinnat ovat vertaillessa vuosia 2020 ja 2021 nousseet merkittävästi kaikkialla Euroopassa, ja esimerkiksi Suomen aluehinnan voidaan nähdä nousseen noin 158
prosenttia edellä esitettyjen vuosien välillä.

Sähkön hankintahinnan suojaamisessa sähköyhtiöt käyttävät sähköjohdannaisia. Sähköjohdannaisella tarkoitetaan sopimusta, jolla sovitaan hinta tietylle sähkömäärälle, ja johdannaissopimus tehdään etukäteen tietylle päivälle tulevaisuudessa sopimuksentekohetkellä määritellyllä hinnalla ja sen arvo realisoituu sopimuksen täyttämispäivänä markkinahinnan ja johdannaissopimuksen hinnan välisenä erona.

Sähköjohdannaisten kautta tapahtuva suojaus on tavanomainen kaikkien vastaavien toimijoiden käytössä oleva toimintatapa. Lähtökohtaisesti suojaus tapahtuu vuosi-, kvartaali- ja kuukausituotteilla, ja tällöin suojatulle määrälle muodostuu vuorokausitasolla vakiohinta. Sähkönmyyjä tekee suojauksia hallituksensa hyväksymän riskikäsikirjan mukaisesti, mikä tarkoittaa ajallista hajautusta, jossa suojatun määrän hinta voi siten osua suhteessa vuorokauden Spot-hintatasoon. Käytännössä kuitenkin eteen tulee myös tilanteita, joissa vuorokauden jokaisen tunnin Spot-hinnat ovat yli tai ali alle suojatun hintatason.

Sähkömarkkinalaissa oleva kahdeksan prosentin hinnankorotuskatto on nimenomaisesti ulotettu vain sähkönsiirtoon ja sähkönjakeluun liittyviin maksuihin. Sähkön myynti puolestaan on nimenomaisesti jätetty hinnankorotuskattojen ulkopuolelle sen vuoksi, että sähkönmyynnin luonteen, ottaen huomioon sähkön voimakkaat ja nopeat hintavaihtelut, katsotaan vaikuttavan sähkönmyyjien toimintamahdollisuuksiin sähkömarkkinoilla siten, että kiinteä korotuskatto voisi käytännön tasolla olla mahdoton ja voisi ajaa sähkönmyyjät täysin kohtuuttomaan tilanteeseen.

Viranomaisten esittämät hinnankorotuskatot soveltuvat siten paremmin toisenlaisiin pitkäkestoisiin sopimussuhteisiin, joissa toinen osapuoli tekee tulevaisuuteen investointeja ja osapuolen kustannusrakenne perustuu valtaosin pääomakustannuksien kaltaisiin helpommin ennustettaviin eriin. Näissä sopimussuhteissa tappiollisuuden riskit jakaantuvat pidemmälle aikavälille ja samalla myös mahdolliset tarpeet hinnankorotuksille pystytään hajauttamaan asiakassuhteissa pitkälle aikavälille, kuten esimerkiksi vesiliiketoiminnassa.

Sähkönmyynnin hinnoittelu eroaa täysin sähköverkkoliiketoiminnan tai vesihuollon tyyppisistä toiminnoista. Pääomakustannusten merkitys on vähäinen ja kustannusrakenteen valtaosa perustuu sähkön ajoittain voimakkaastikin vaihteleviin tukkuhintoihin. Ottaen huomioon, että asiakkaalla on oikeus irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva sopimus milloin tahansa kahden viikon irtisanomisajalla, ei voida katsoa, että sähkönmyyjä voisi suojata hankintahintansa moniksi vuosiksi, vaan sähkönmyyjän on pystyttävä varautumaan sopimuskannassa tapahtuviin muutoksiin.

Sähkönmyyjät arvostavat hintavakautta ja ennustettavuutta, mutta niiden on samalla suojattava oma sähkönhankintansa. Sellaista tilannetta ei voi syntyä, että asiakkaalle myytävä sähkö maksaisi vähemmän kuin mitä sähkönmyyjä maksaa sähköstä sähköpörssissä. Sähkömyyjien kannalta äkilliset ja voimakkaat hinnannousut voivat aiheuttaa suuriakin vaikeuksia, sillä sähkömyyjän on maksettava tukkumarkkinoilta ostamansa sähkö heti, mutta omilta asiakkailtaan sähkönmyyjä saa maksut pääsääntöisesti vasta aikaisintaan kuukauden kuluttua.

Perussähkön kustannukset ylittävät selvästi sähkönmyyjän asiakkailta veloitetun hinnan myös hinnankorotuksen jälkeen. Hinnankorotus on sähkönmyyjän toimintaedellytysten turvaamiseksi välttämätön.

Hinnankorotuksesta päätettiin sähkönmyyjän toimesta tammikuussa 2022, minkä vuoksi tehtyä korotusta on arvioitava sen hetkisen tukkumarkkinatilanteen valossa. Sähkönhankintakustannukset ovat tämän jälkeen jatkaneet nousuaan muun muassa vallitsevan maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukainen kohtuullistaminen voi ainoastaan tulla kyseeseen tilanteessa, jossa hinnankorotusilmoituksen jälkeinen uusi hinta näyttäytyisi kohtuuttomana aiempaan verrattuna. Jos korotettu hinta on kohtuullisessa suhteessa sähkönhankintakustannuksiin, ei kuluttajansuojalain mukaisesta kohtuuttomuudesta voi olla kysymys.

Kohtuuttoman ehdon sovittelun edellytyksenä on se, että osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien todetaan olevan epätasapainossa (HE 247/1981 vp, s. 14). Siten sopimushinnan sovittelu voisi lain esitöiden mukaan tulla kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa palvelusuorituksen hinta on kohtuuton suhteessa suorituksen laatuun tai suorituksen vaatimaan aikaan tai ammattitaitoon nähden (HE 247/1981 vp, s. 12). Jos hinnankorotusilmoituksella nostettu sähkönhinta on kohtuullisessa suhteessa sähkön silloiseen hankintahintaan, sopimus on katsottava olevan tasapainossa, eikä tällöin sovittelumahdollisuutta ole käsillä.

Hinnankorotuksen kohtuullistaminen ei voi tulla kyseeseen nyt käsillä olevassa tapauksessa ottaen huomioon edellä esitetyn sähkönhankintakustannusten nousun, minkä seurauksena sähkönmyyjä on ollut pakotettu nyt tarkastelussa olevan hinnankorotuksen tekemiseen.

Sähkönmyyjän hinnankorotukset seuraavat markkinakehitystä. Sähkön kallistuminen ja kohonneet hinnat ovat laajalti olleet esillä myös eri medioissa, joten hinnankorotusta ei voida pitää kuluttajan kannalta yllättävänä taikka sellaisena seikkana, johon kuluttaja ei olisi osannut varautua. Sähkönmyyjä on nimenomaisesti tiedottanut asiakkaitaan vallitsevasta sähkömarkkinatilanteesta uutiskirjeiden muodossa. Tämänhetkisen markkinatilanteen ei voida katsoa olevan hakijalle yllättävä ja ennalta arvaamaton. Hakijalla on ollut mahdollisuus reagoida hintamuutokseen ennen muutoksen vaikuttamista hänen sähkölaskuunsa vaihtamalla sähkönmyyjää tai sähkösopimustaan.

Kohtuullisuusarvioinnin osalta elinkeinonharjoittaja viittaa Energiateollisuus ry:n hankkimaan asiantuntijalausuntoon. Asiantuntijalausunnossa todetaan, että jos uusi hinta on kohtuullisessa suhteessa hankintahintaan, ei kuluttajansuojalain 4:1:n mukaisesta kohtuullistamisesta voi olla kyse.

Energiavirasto on todennut, että hinnan kohtuullisuutta tulee arvioida sekä kuluttajan että vähittäismyyjän kannalta. Kohtuullinen hinta suhteutuu näin tukkumarkkinoilla vallitsevaan hintaan, jolla vähittäismyyjä hankkii sähköä asiakkaille. Energiaviraston mukaan hinnan kohtuullisuutta ei arvioida suhteessa kuluttajien aiemmin maksamaan sähkön hintaan.

Jos sähkönmyyjän tekemä hinnankorotus katsottaisiin olennaiseksi sopimusmuutokseksi, olisi sähkönmyyjällä ollut oikeus toteuttaa hinnankorotus yleisten sähkönmyyntiehtojen (SME2014) kohdan 8.3 ja sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin 1 kohdan lisäksi sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin 3 kohdan ja yleisten sähkönmyyntiehtojen (SME2014) kohdan 8.6 perusteella, sillä sähkönmyyjä on toteuttanut hinnankorotuksen nimenomaisesti olennaisesti nousseiden hankintakustannusten vuoksi. Edellä mainitussa asiantuntijalausunnossa todetaan, että jos tietyn tuotteen jälleenmyyjän oma hankintahinta nousee voimakkaasti, tilanne on jälleenmyyjän kannalta pitkälti olennaisin mahdollinen olosuhdemuutos, kun asiaa tarkastellaan siitä näkökulmasta, miten olosuhdemuutos vaikuttaa toimijan kykyyn jatkaa jälleenmyyntiä entisin hinnoin.

Sähkönmyyjä painottaa tuotanto- ja myyntiportfolion erillisyyttä sähkön hankinnassa ja korostaa, että kaikki myytävä sähkö hankitaan kokonaisuudessaan sähköpörssistä suojattuna
sähköjohdannaisilla, tavoitteena, että suojaukset kattaisivat 100 prosenttia myydystä sähköstä. Kaikki tuotettu sähkö myydään vastaavasti sähköpörssiin ja suojataan pitkillä sopimuksilla. Sähkönmyyjä ei ole tehnyt valituksen kohteena olevaa hinnankorotusta perusteettomasti eikä hinnankorotus ole hakijan kannalta kohtuuton, vaan korotus on nimenomaisesti tehty nousseiden sähkön hankintakustannusten seurauksena. Kohtuullisuutta on arvioitava sen valossa, kuinka sähkönmyyjän ilmoittama uusi hinta on suhteutunut silloin tukkumarkkinoilla vallitsevaan hintaan lisättynä hankituilla johdannaissuojauksilla ja muilla kustannuksilla, eli silloiseen sähkön hankintahintaan.

Ratkaisun perustelut
Sähkönmyyntisopimuksen muuttamista koskevat säännökset
Sähkönmyyntisopimuksen muuttamisesta säädetään sähkömarkkinalain 93 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan jakeluverkonhaltija saa muuttaa liittymissopimuksen ja sähköverkkosopimuksen sekä vähittäismyyjä sähkönmyyntisopimuksen mukaisia hintoja ja muita sopimusehtoja vain:

1) sopimuksessa yksilöidyllä perusteella edellyttäen, ettei sopimuksen sisältö olennaisesti muutu; vähittäismyyjä ei kuitenkaan saa muuttaa tällä perusteella määräaikaista sähkönmyyntisopimusta;
2) jos muutos perustuu lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jota jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä; tai
3) jos muutokseen on erityistä syytä olosuhteiden olennaisen muuttumisen, vanhentuneiden sopimus- tai hinnoittelujärjestelyjen uudistamisen tai energian säästämiseksi tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamisen johdosta; vähittäismyyjä ei kuitenkaan saa näillä perusteilla muuttaa määräaikaista sopimusta.

Lainkohdan 2 momentin mukaan jakeluverkonhaltijalla ja vähittäismyyjällä on lisäksi oikeus tehdä sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta sopimuksen keskeiseen sisältöön. Jos jakeluverkonhaltijan vastuualue muuttuu, sillä on oikeus muuttaa sähkönjakelun maksuja 55 §:ssä säädetyn yhtenäisen hinnoittelun toteuttamiseksi.

Jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän on lainkohdan 3 momentin mukaan lähetettävä sopijapuolelleen ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta hinnat tai muut sopimusehdot muuttuvat ja mikä on muutoksen peruste. Vähittäismyyjän ilmoituksessa on mainittava, onko sopijapuolella oikeus irtisanoa sopimus. Jos perusteena on muu syy kuin lainsäädännön muutos tai viranomaisen päätös, muutos saa tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.

Sovellettavat yleiset sopimusehdot
Energiateollisuus ry:n suosittelemien sähkönmyyntiehtojen (SME 2014) kohdan 8.3. mukaan myyjällä on oikeus muuttaa myyntisopimuksen sopimusehtoja ja hintoja, jos muutoksen syynä on myyjän sähkönhankintakustannukset, siirtokapasiteetin rajoituksista aiheutuneet kustannusten muutokset, tai sähkönmyyntiin liittyvien työvoima- tai muiden toimintakustannusten sekä sähkönmyynnin toteuttamiseksi tarpeellisten toimintojen tuottamisen kustannusten muutokset.

Tämän kohdan perusteella myyntisopimuksen ehtoja ei voida muuttaa niin, että myyntisopimuksen sisältö olennaisesti muuttuu. Määräaikaista myyntisopimusta ei kuitenkaan saa muuttaa tämän kohdan perusteella.

Ehtokohdan 8.6. mukaan myyjällä on lisäksi oikeus muuttaa sopimusehtoja ja hintoja, jos muutokseen on erityistä syytä olosuhteiden olennaisen muuttumisen johdosta, vanhentuneiden sopimus- tai hinnoittelujärjestelyjen uudistamisen takia energian säästämiseksi tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamiseksi. Tätä kohtaa ei sovelleta määräaikaiseen myyntisopimukseen.

Sopimusten kohtuullistamista koskeva kuluttajansuojalain säännös
Osapuolten välinen sähkönmyyntisopimus tehtiin 9.5.2006.

Sopimukseen sovellettavan kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n (1072/2000) mukaan jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Oikeudesta muuttaa sopimusta sopimusehdoissa yksilöidyllä perusteella
Sähkönmyyjä on korotusperusteena vedonnut sähkönhankintakustannusten nousuun ja katsonut, että hintaa voidaan korottaa sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin 1 kohdan ja sähkönmyyntiehtojen kohdan 8.3. perusteella. Lain ja sopimusehdon mukaan sopimuksen muuttaminen on sallittua sopimusehdoissa yksilöidyllä perusteella, ja edellyttäen, ettei sopimuksen sisältö muutu olennaisesti. Sähkönmyyntiehtojen kohdassa 8.3. muutosperusteeksi on yksilöity muun muassa myyjän sähkönhankintakustannukset.

Lautakunta toteaa, että sähkön tukkuhinnan muutos ei ole sellaisenaan sähkönmyyntiehtojen mukainen peruste sopimuksen muuttamiselle, vaan sähkönmyyntiehtojen kohdassa 8.3. edellytetään sähkönhankintakustannusten muutosta. Sähkönmyyjä on ilmoittanut, että kaikki myytävä sähkö hankitaan kokonaisuudessaan sähköpörssistä. Tähän nähden lautakunta pitää uskottavana, että sähkön markkinahinnan noustessa myös yhtiön sähkönhankintakustannukset ovat nousseet. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida, vastaako hinnankorotus suuruudeltaan sähkönhankintakustannusten muutosta.

Sopimusehdoissa yksilöidyllä perusteella sopimukseen voidaan tehdä vain sellaisia muutoksia, jotka eivät ole olennaisia. Lautakunta on välttämättömyyspalveluja koskevassa ratkaisukäytännössään katsonut, että suuri kertakorotus maksuihin voi muuttaa sopimusta olennaisesti. Hinnanmuutoksen merkittävyyttä ei arvioida sen perusteella, paljonko hinnat tai maksut keskimäärin muuttuvat, vaan kysymys on muutoksen kokonaisarvioinnista yksittäisen sopimuksen osalta. Jos korotus on yksittäisen kuluttajan kohdalla kokonaisuutena arvioiden sekä rahamääräisesti että prosentuaalisesti merkittävä, kysymys voi olla olennaisesta muutoksesta sopimukseen. (Esimerkiksi vesihuollon maksuja koskeva täysistuntoratkaisu D/157/39/2019, annettu 19.7.2021)

Tässä tapauksessa sähkönmyyjä korotti hintaa 6,19 sentistä kilowattitunnilta 8,30 senttiin kilowattitunnilta, mikä tarkoittaa 34 prosentin korotusta hintaan. Prosentuaalisesti korotus on merkittävä, mikä voisi sinänsä tarkoittaa, että korotus on muuttanut sopimusta olennaisesti. Korotuksen euromääräisestä vaikutuksesta hakijan vuosittaisiin sähköenergiamaksuihin ei ole asiassa kuitenkaan esitetty selvitystä. Tämän vuoksi lautakunta ei käytettävissään olevin tiedoin voi ottaa kantaa siihen, muuttaako hinnankorotus tässä tapauksessa sopimusta olennaisesti. Lautakunta toteaa kuitenkin, että siinäkään tapauksessa, että hinnanmuutokset eivät muuttaisi sopimusta olennaisesti, ne eivät saa johtaa kohtuuttomuuteen. Kohtuullisuuden vaatimus on kuluttajasopimusoikeudessa läpileikkaava periaate eikä yksin se, että toisella osapuolella on lakiin perustuva oikeus tehdä sopimukseen yksipuolisesti muutoksia, tarkoita sitä, että siitä voitaisiin poiketa.

Oikeudesta muuttaa sopimusta erityisestä syystä olosuhteiden olennaisen muuttumisen johdosta
Sähkönmyyjä on katsonut, että sikäli kuin hinnankorotusta pidetään olennaisena muutoksena sopimukseen, hintaa voidaan joka tapauksessa korottaa olosuhteiden olennaisen muuttumisen perusteella.

Sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin 3 kohdan ja sähkönmyyntiehtojen kohdan 8.6. mukaan vähittäismyyjä saa muuttaa sähkönmyyntisopimuksen mukaisia hintoja, jos muutokseen on erityistä syytä olosuhteiden olennaisen muuttumisen johdosta. Tällä perusteella sopimukseen voidaan tehdä myös olennaisia muutoksia. Asiassa tulee näin ollen arvioida, onko sähkönmyyjä osoittanut, että muutokseen on erityistä syytä olosuhteiden olennaisen muuttumisen vuoksi.

Sähkönmyyjä on sähkönhankintakustannusten nousun osalta viitannut Suomen keskimääräisen aluehinnan kuukausittaisiin keskiarvoihin tammikuun 2021 ja huhtikuun 2022 välillä. Selvityksestä, joka on yhtiön mukaan liikesalaisuutena salassa pidettävä, ilmenee, että spot-hinnan kuukausikeskiarvo on tarkastelujakson aikana noussut. Lautakunta toteaa kuitenkin, ettei sen saaman selvityksen perusteella ole mahdollista arvioida, onko sähkönhankintakustannusten nousu ollut niin huomattava ja niin pitkäkestoinen, että sitä voidaan pitää olennaisena olosuhdemuutoksena. Olosuhteiden olennaisen muuttumisen lisäksi muutosoikeus edellyttää erityistä syytä. Lautakunta katsoo, ettei sillä ole käytettävissään olevan selvityksen perusteella mahdollisuutta arvioida, onko sähkönmyyjä näyttänyt, että hinnankorotukselle on olosuhteiden olennaisesta muuttumisesta johtuva erityinen syy. Lautakunta toteaa, että myöskään tällaisella perusteella tehdyt korotukset eivät saa olla kuluttajan kannalta kohtuuttomasti toteutettuja.

Arviointi muutosten kohtuullisuudesta suhteessa kuluttajan mahdollisuuksiin varautua ja sopeutua muutoksiin
Lautakunta toteaa, ettei sähkömarkkinalain 93 § 1 momentin 3 kohdassa eikä myöskään sopimusehdoissa ole erityisesti säännelty siitä, miten hintojen mahdollinen muutos voidaan toteuttaa. Olosuhteiden muutoksiin perustuvat hinnanmuutokset voidaan käytännössä toteuttaa joko vaiheittain ja vähitellen tai yhdellä kertaa. Liian yhtäkkinen hinnan nousu voi kuitenkin vaikuttaa kuluttajan talouteen merkittävästi ja johtaa kohtuuttomuuteen. Kuluttajalle on annettava aikaa sopeutua uuteen hintatasoon. Muutoksen toteuttamistapa voi olla kohtuuton siitä riippumatta, että hinta muutoksen jälkeen ei sinänsä ole kohtuuton ja sille on ollut asianmukaiset perusteet.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan sopimuksen ehtoa voidaan sovitella, jos se on kuluttajan kannalta kohtuuton. Kohtuuttomuusarviointi on kokonaisharkintaa. Kuluttajansuojalain mukaista kohtuuttomuutta arvioidaan kuitenkin lähtökohtaisesti lähinnä vain kuluttajan näkökulmasta ja tämän vuoksi arviointi poikkeaa oikeustoimilain 36 §:n mukaisesta arvioinnista. Kuluttajansuojalain mukaisessa kohtuuttomuusarvioinnissa sillä, mikä sopimusehdon merkitys on elinkeinonharjoittajalle, voi olla pelkästään välillistä merkitystä lähinnä säännöksen mukaisena muuna seikkana. Näin ollen lautakunta katsoo, että sillä sähkönmyyjän puolella olevalla syyllä, jonka vuoksi muutos on tehty, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, onko hinnankorotus tai sen toteuttamistapa kohtuuton kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla. Myöskään sillä, miten sähkönmyyjä on voinut itse varautua olosuhteiden muuttumiseen sähkömarkkinoilla ja mikä hinnan muutoksen ja sen toteuttamistavan liiketaloudellinen merkitys on sähkönmyyjälle, ei lähtökohtaisesti ole merkitystä arvioitaessa kohtuullisuutta kuluttajansuojalain perusteella.

Lisäksi lautakunta toteaa, että kuluttajaosapuolella ei ole vastaavasti mahdollisuutta muuttaa hintaa koskevia sopimusehtoja yksipuolisesti samalla tavoin kuin sähkönmyyjällä. Tämä osaltaan mataloittaa sitä kynnystä, milloin sähkönmyyjän tekemän hinnanmuutoksen toteuttamistapa voi johtaa kohtuuttomuuteen.

Sähkö on kuluttajalle välttämättömyyshyödyke. Vaikka kuluttajalla on mahdollisuus irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva sähkösopimus, olosuhteet sähkömarkkinoilla voivat olla sellaiset, että kuluttaja ei voi irtisanomisella käytännössä suojautua korotuksen taloudellisilta vaikutuksilta. Lisäksi lautakunta katsoo, että kuluttaja voi edellyttää sähkösopimukselta ja sen taloudellisilta vaikutuksilta pysyvyyttä ilman uhkaa siitä, että sähkönmyyjä käyttää oikeuttaan muuttaa sopimusehtoja myöhemmin siten, että niistä tulee kuluttajalle kohtuuttomia. Myöskään se, että kuluttajalla voi olla mahdollisuus vaihtaa sähkösopimusta ja sopimuskumppania, ei yksin poista kohtuuttomuutta siitä sopimuksesta, jonka hintaa on korotettu. Jos irtisanomismahdollisuutta pidettäisiin sellaisena, että se poistaa sopimuksen tai sen ehdon kohtuuttomuuden, ei mitään sellaisen sopimuksen ehtoa, jossa on irtisanomismahdollisuus, voitaisi lähtökohtaisesti pitää kohtuuttomana. Vaikka sopimuksen irtisanomismahdollisuudella ei olekaan ratkaisevaa merkitystä arvioinnissa, lautakunta toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, olisiko kuluttaja voinut suojautua irtisanomisella ja muilla markkinoilla olevilla tuotteilla korotuksen haitallisilta vaikutuksilta.

Lautakunta toteaa edelleen, että nyt käsiteltävässä tapauksessa samoin kuin kuluttajalla, myös sähkönmyyjällä on ollut ja on mahdollisuus irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva sopimus, sillä kyse ei ole niin sanotusta toimitusvelvollisuuden piiriin kuuluvasta sähkösopimuksesta.

Sähkön hinnan korottaminen vaikuttaa kuluttajalta veloitettavaan sähkön hintaan sekä suhteellisesti että euromääräisesti. Lautakunta katsoo, että maksettavan hinnan korotuksen kohtuuttomuutta yksittäisessä sopimussuhteessa tulee arvioida sekä suhteellisen että euromääräisen vaikutuksen perusteella kuluttajalle.

Lautakunta on aiemmin ottanut kantaa sekä vedenjakelua että sähkönsiirtoa koskeviin hinnanmuutoksiin ja niiden kohtuullisuuteen. Vedenjakelua koskevassa ratkaisukäytännössään (D/966/39/2005 ja D/3137/39/2006) lautakunta on katsonut, että vaikka perusmaksun korotus on ollut suhteellisesti suuri, se ei ole johtanut kohtuuttomuuteen, kun korotuksen euromäärä ei ole ollut merkittävä (käytännössä enintään kymmeniä euroja). Sähkön siirtohintaa koskevassa asiassa (D/534/39/2016) lautakunta on katsonut, että sellainen korotus, joka on ollut vuositasolla korkeintaan 15 prosenttia tai määrältään alle 150 euroa on vielä ollut kohtuullinen. Tämän kuluttajariitalautakunnan ratkaisun jälkeen sähkön siirtohinnan korottamista rajoitettiin lainsäädännöllä. Nyttemmin sähkömarkkinalain 26 a §:n (15.7.2021/730) mukaan sähkön siirtomaksua saa nostaa vuositasolla korkeintaan 8 prosenttia. Lautakunta on ratkaisukäytännössään soveltanut vastaavia periaatteita arvioidessaan kaukolämmön energiahinnan korotuksia ja vesivirtamaksun tarkistuksia (D/4851/39/2021 ja D/1266/39/2022). Ratkaisuillaan syntyneen käytäntönsä ulkopuolelta lautakunta toteaa lisäksi, että asumista koskevan yleisesti noudatetun hyvän vuokratavan mukaan asunnon vuokraa voi pääsääntöisesti korottaa enintään 15 prosenttia vuodessa

Lautakunta toteaa, että vaikka sähkön siirtohinta ja sähköenergian hinta sähkömarkkinoilla eivät muodostu samalla tavoin, on kuluttajan kannalta kyse samasta hyödykkeestä maksettavasta hinnasta. Kuluttajansuojanäkökulmasta sähkön siirtohinnan ja sähköenergian hinnan korottamisen kohtuullisuutta on perusteltua arvioida pitkälti samalla tavoin. Arvion on oltava samansuuntainen myös muiden välttämättömyyshyödykkeiden hinnan korotusten kanssa.

Ottaen huomioon lautakunnan aiemman ratkaisukäytännön ja sähkömarkkinalakiin tehdyt sähkön siirtomaksun korottamista koskevat muutokset, lautakunta katsoo, että jos korotuksen vaikutus kuluttajan sähkön hintaan vuositasolla johtaa yli 15 prosentin korotukseen ja korotus on samalla määrällisesti enemmän kuin 150 euroa, sitä on pääsääntöisesti pidettävä kohtuuttomana. Hintaa tulee tällöin sovitella siten, että korotuksen vaikutus ei ole edellä tarkoitetulla tavalla kohtuuton.

Lautakunta toteaa kuitenkin, että kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukainen kohtuuttomuusarviointi on tehtävä aina tapauskohtaisesti. Tämän vuoksi edellä mainitusta pääsäännöstä voidaan poiketa, jos yksittäistapauksessa poikkeukselliset olosuhteet antavat siihen aihetta.

Tässä tapauksessa kuluttajan mahdollisuuksista suojautua korotuksen taloudellisilta vaikutuksilta irtisanomisen avulla ei ole esitetty tarkkaa selvitystä. Joka tapauksessa ne ovat olleet markkinaolosuhteet huomioon ottaen vähäiset. Muutos hintaan on toteutettu yhdellä kertaa ja se on ollut 34 prosenttia. Muutos on ollut suhteellisesti merkittävä ja se voi johtaa kohtuuttomuuteen.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Eri mieltä olevien jäsenten lausunto on päätöksen liitteenä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto kuluttajariitalautakunnan II täysistunnossa 6.6.2023 ratkaistussa asiassa D/1136/39/2022, osapuolet kuluttaja ja sähkönmyyjä:

Lautakunnan enemmistön kannasta poiketen katsomme, ettei hinnankorotusta voida pitää kohtuuttomana tapauksessa esitetyillä tiedoilla ja ratkaisussa esitetyillä perusteilla.

Sähkösopimuksissa ei voida noudattaa välttämättömyyspalveluita koskevaa lautakunnan ratkaisukäytäntöä, jossa yli 15 prosentin / 150 euron hinnankorotuksia on pääsääntöisesti pidetty kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n näkökulmasta kohtuuttomina. Katsomme, ettei ole perusteltua rinnastaa toistaiseksi voimassa olevan sähköenergiaa koskevan sopimuksen hinnankorotuksen kohtuullisuuden arviointia muun muassa vedenjakelua, kaukolämpöä tai sähkönsiirtoa koskeviin hinnanmuutoksiin.

Sähköenergian myyntiä koskeva sopimus on luonteeltaan täysin erilainen kuin muut ratkaisussa mainitut välttämättömyyshyödykkeet. Sähköenergian osalta Suomessa on toimiva sähkömarkkina, jossa kuluttajalla on mahdollisuus irtisanoa muu kuin määräaikainen sopimuksensa varsin lyhyellä irtisanomisajalla ja valita sopiva palveluntarjoaja vapaasti. Palveluntarjoajan vaihtaminen hinnankorotustilanteessa on näistä syistä myös tosiasiallisesti mahdollista. Muissa mainituissa välttämättömyyshyödykkeissä asetelma on toinen, sillä kuluttaja voi olla sidottu tekemään sopimus tietyllä alueella toimivan palveluntarjoajan kanssa tai palveluntarjoajan vaihtaminen voi olla kuluttajan näkökulmasta muista syistä olennaisesti vaikeampaa, jolloin myös hinnankorotuksen kohtuuttomuutta on arvioitava tähän asetelmaan peilaten.

Vaikka kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaista kohtuuttomuutta arvioidaan nimenomaan kuluttajan näkökulmasta, on arvioinnissa lisäksi otettava huomioon kyseessä olevan hyödykkeen luonne ja erityispiirteet. Tältä osin mainitut välttämättömyyshyödykkeet eroavat toisistaan myös siinä, mistä elementeistä niiden hinta muodostuu, sillä sähkön vähittäismyynnissä hinnan määräävänä tekijänä voidaan pääsääntöisesti pitää sähköpörssissä muodostuvaa sähkön vähittäismyyjän hankintakustannusta ja näissä tapahtuvaa muutosta. Arvioinnissa on lisäksi huomioitava se, miltä osin kyse on lain tai lain sellaisenaan toistavien sopimusehtojen sovittelusta.