Korvaus pakettien katoamisesta rajallinen

Tapauksessa yritys oli ottanut kuljetettavakseen autolla paketin, joka sisälsi kuluttajan passin. Lähetys ei tullut perille sovitussa aikataulussa. Kuluttaja joutui hankkimaan väliaikaisen passin ja uuden passin, mistä hänelle aiheutui kuluja. Yritys maksoi kuluttajalle 34,99 euroa, mikä oli perittyä rahtia vastaava määrä. Korvaus vastasi tiekuljetussopimuslain mukaista enimmäismäärää viivästyksestä, mutta oli satoja euroja vähemmän kuin kuluttajan kärsimä vahinko.

Tapauksessa sattuneen viivästystilanteen lisäksi kuljettajan vastuuta on rajoitettu, jos tavara poikkeuksellisesti katoaa tai vahingoittuu. Silloin korvaus on rajoitettu tiekuljetussopimuslaissa 20 euroon kilolta. Näin ollen kevyiden tavaroiden kohdalla korvaus voi jäädä hyvinkin pieneksi. Myös muissa kuljetuslaeissa on vastaavia kuluttajan korvausturvaa rajaavia vastuunrajoituksia.

"Kuljetusoikeudellisissa tilanteissa kuluttajan asema on usein heikko. Korvaus voi vastuunrajoitusten vuoksi olla aivan muuta kuin tavaran tai kärsityn vahingon arvo. Arvokkaammat lähetykset kannattaakin vakuuttaa", toteaa kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.

Oikeus korvaukseen on tiekuljetussopimuslaissa rajallinen silloinkin, kun rahdinkuljettaja on ollut huolimaton. Vain jos huolimattomuus on ollut erityisen suurta ns. törkeää huolimattomuutta, yritys ei voi vedota vastuun rajoitukseen. Lautakunnan ratkaisemassa tapauksessa yritys oli lautakunnan mukaan menetellyt huolimattomasti. Sen lisäksi lautakunta arvioi, oliko huolimattomuus ollut tiekuljetussopimuslaissa tarkoitetulla tavalla törkeää. Sen osalta lautakunta katsoi, että törkeydelle ei voitu asettaa kuluttajasuhteissa yhtä korkeita vaatimuksia kuin yrittäjien välisissä kuljetuksissa.

Vaikka tiekuljetuksiin ei lähtökohtaisesti voida soveltaa kuluttajansuojalakia, sille oli lautakunnan mielestä annettava tulkinnassa merkitystä. Kuluttajansuojalaissa ei ole vastuun määrällisiä rajoituksia ja se on pakottavaa oikeutta soveltamisalallaan. Vastuun määrälliset rajoitukset voivat johtaa kuluttajan perustavaa laatua olevan oikeuden kaventumiseen eli oikeuteen saada täysi korvaus vahingoistaan. Vaikka kuljetusoikeudelliset vastuunrajoitukset perustuvat Suomen hyväksymiin kansainvälisiin sopimuksiin, myös Suomen hyväksymä EU:n perusoikeuskirja edellyttää korkean kuluttajansuojatason toteuttamista.

Käsitellyssä tapauksessa kuluttajalle oli saadun selvityksen perusteella myyty palvelu (pikakuljetuspalvelu), jota ei tosiasiallisesti ollut saatavilla. Kuljetusyrityksen puolelta ei ollut myöskään varmistettu, oliko kuluttajan tilaama palvelu mahdollista toteuttaa viikonlopun aikana. Näissä olosuhteissa kuljettajan menettely osoitti sellaista moitittavuutta kuljetussopimuksen mukaisiin velvoitteisiin ja kuluttajan oikeuksiin nähden, että huolimattomuutta voitiin pitää törkeänä. Tämän vuoksi kuljettaja ei voinut vedota tiekuljetussopimuslain säännökseen, joka rajoittaa sen vastuun viivästymisvahingosta määrällisesti enintään rahtia vastaavaan rahamäärään. Korvattavaksi tuli näin ollen kuluttajalle aiheutunut vahinko kokonaisuudessaan.

Ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen. Vähemmistö piti mahdollisena soveltaa kuluttajansuojalakia tiekuljetussopimuslain korvaussäännöksiä täydentävänä lakina. Koska kuluttajansuojalaissa ei ole vastuun määrällisiä rajoituksia, pelkkä tavallinen huolimattomuus riitti vähemmistön kannan mukaan synnyttämään täyden vastuun kuljetusyritykselle.