Äiti ei vastannut lasten peliostoista

Alaikäinen voi holhoustoimesta annetun lain mukaan tehdä ilman huoltajan suostumusta hankintoja vain, jos ne ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä. Tällaisia ovat kohtuuhintaiset tuotteet, joita samanikäiset lapset yleensä hankkivat.

Alaikäiset 6- ja 7-vuotiaat lapset pelasivat äitinsä puhelimella mobiilipelejä. He ostivat peliin lisäosia, jotka laskutettiin puhelinlaskussa. Yksittäisten ostosten hinta vaihteli euron ja 11 euron välillä. Yhteensä ostoksista tuli 108 euron lasku. Äiti oli valmis maksamaan laskusta 23 euron osuuden, koska puhelimen käyttö oli hänen mielestään aikuisten vastuulla.

Operaattori katsoi, että liittymän omistajalla on velvollisuus valvoa liittymän ja puhelimen käyttöä. Liittymän käyttöä voidaan rajoittaa ja estää pääsy palvelunumeroihin. Äiti ei ollut sopinut rajoituksista ja oli antanut liittymän alaikäisten käyttöön. Hän oli itse mahdollistanut lasten ostot nettikaupasta. Pelisovelluskaupan pitäjä vetosi siihen, että ostaminen edellytti tilin luomista, mitä lapset eivät voineet tehdä. Laitteessa oli toiminto, joka mahdollisti lapsen pelaamisen, mutta sovellusten ostamisen vain aikuisen erikseen antamalla suojakoodilla.

"Holhouslain säännökset alaikäisten ostorajoituksista pätevät silloinkin kun lapsi tekee ostoksia älypuhelimella. Vastuu lapsen puhelimen käytöstä kuuluu vanhemmille, mutta lasten tekemistä sopimuksista ei tule sitovia ilman vanhempien suostumusta. Jos vanhemmat ovat kuitenkin olleet huolimattomia lastensa valvonnassa ja siitä aiheutuu myyjätaholle todellista vahinkoa, vanhemmat voivat joutua korvausvastuuseen", lautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg sanoo.

Mobiilipeleissä klikataan nopeasti peliin lisäosia, ostot ovat samankaltaisia ja ne liittyvät yhteen. Jos monet pienet ostot muodostavat kokonaisuuden, niiden arvoa on tarkasteltava yhteissummana, lautakunta totesi täysistuntopäätöksessään. Yhteensä noin 108 euron ostoja ei voitu pitää 6- ja 7-vuotiaille lain mukaisena tavanomaisena ja merkitykseltään vähäisenä hankintana.

Lautakunta piti selvitettynä, että äiti oli antanut lastensa käyttää liittymäänsä eikä ollut rajoittanut sitä. Hän ei kuitenkaan ollut antanut suostumustaan kyseisiin ostoksiin eikä hyväksynyt niitä jälkikäteen. Koska alaikäisillä ei ollut oikeutta tehdä peliostoja itsenäisesti eikä huoltajan suostumusta tai edes hiljaista hyväksyntää ollut, ostokset eivät olleet sitovia. Tämän vuoksi sovellusten myyjä ei voinut veloittaa ostoista eikä niitä näin ollen voinut puhelinlaskullakaan laskuttaa.

Asiassa ei ollut vaadittu äidiltä vahingonkorvausta valvontavastuun laiminlyöntiin vedoten.

Lautakunta suositti, että kuluttajalle hyvitetään 85 euroa.