Puhelinpalvelun hinta kerrottava nauhoitteessa

Kuluttaja oli soittanut löytötavaratoimistoon tiedustellakseen kadonnutta kukkaroaan. Jonotus kesti kuluttajan mukaan noin 24 minuuttia. Itse puhelu kesti vain noin puoli minuuttia, koska kukkaroa ei ollut löydetty. Kuluttaja ei ollut saanut hintatietoa puhelun aikana. Kuluttajalta veloitettiin puhelusta 73,75 euroa. Kuluttaja piti hintaa kohtuuttomana, varsinkin kun jonottamisen pituuteen ei voinut mitenkään vaikuttaa.

Löytötavaratoimiston mukaan puhelun alussa ilmoitetaan minuuttihinta ja jonotuksen maksullisuus. Kuluttaja oli soittaessaan kuullut nauhoitteen. Toimiston aukioloaikoina jonotus oli maksuton, mutta kuluttaja oli itse tehnyt valinnan jonottamisesta aukioloajan ulkopuolella. Syytä hyvitykseen ei ollut.

Lautakunnalle toimitetussa ja kuluttajan puhelun alussa kuulemassa nauhoitteessa kerrottiin: "Jonottaminen on maksullista. Hinnat löytyvät www.loytotavarat.net. Palvelemme teitä mahdollisimman pian". Tällä perusteella lautakunta katsoi, ettei kuluttaja voinut olettaa puhelun olevan maksuton. Sen sijaan hinnasta lautakunta katsoi jääneen sopimatta, koska hintatietoja ei ollut annettu ennen sopimuksen syntymistä heti puhelun alussa. Lautakunnan mukaan riittävää ei ollut se, että puhelinpalvelun alussa viitattiin niiden osalta löytötavaratoimiston verkkosivuille.

"Silloin kun sopimusta ei tehdä internetin välityksellä, vaan suoraan puhelinnumeroon soittamalla, pitää hintatieto antaa puhelimessa. Se voidaan antaa vaivatta ja nopeasti", toteaa kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.

Koska sitovaa sopimusta hinnasta ei lautakunnan mukaan ollut syntynyt, kuluttajan oli kuluttajansuojalain perusteella maksettava vain sellainen hinta, joka oli kohtuullinen ottaen huomioon palveluksen sisältö, laajuus, laatu, taloudellisesti tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut olosuhteet.

Sopimuksen olosuhteiden osalta lautakunta totesi, että kyse oli palvelusta, jonka suorittajaa kuluttaja ei käytännössä voinut valita esimerkiksi hinnan perusteella. Varsinainen tiedusteluun vastaaminen oli kestänyt arviolta korkeintaan minuutin. Puhelun alussa ei ollut esitetty arviota jonotusajasta. Myöskään minuuttihintaa ei nauhoitteessa ilmoitettu toisin kuin löytötavaratoimisto oli väittänyt eikä sitä, että jonotus olisi ollut jonain muuna aikana maksuton. Puhelun kokonaiskustannukset olivat siten voineet tulla kuluttajalle yllätyksenä. Löytötavaratoimisto ei ollut edes väittänyt, että sille aiheutuisi erityisiä kustannuksia jonotuspalvelun ylläpitämisestä. Ottaen vielä huomioon, että löytötavarapalveluissa tavaran säilyttämisestäkin voi periä lain mukaan korkeintaan 17 euron korvauksen, lautakunta katsoi, että kohtuullinen hinta puhelinpalvelusta oli tässä tapauksessa 5 euroa.