Helenin korotukset osin kohtuuttomia

Kaukolämmöstä maksettava hinta muodostuu niin sanotusta vesivirtamaksusta ja energiamaksusta. Helen on viime aikoina muuttanut vesivirtamaksusta perittäviä määriä ja korottanut energian hintaa. Vesivirtamaksun tarkistuksilla on pyritty siihen, että maksu vastaa aiempaa paremmin kulutusta. Energian hinnan korotuksilla on katettu tuotantokustannusten kasvua. Varsinkin vesivirtamaksuun tehdyt muutokset ovat voineet olla suuria. Myös energian hinnan korotukset ovat olleet merkittäviä. Muutosten yhteisvaikutus on voinut olla yksittäisten kuluttajien taloudessa suuri. Ne ovat vaikuttaneet niin omakoti- kuin kerrostaloasukkaidenkin asumiskustannuksiin. Lautakuntaan on tullut ratkaisupyyntöjä sekä vesivirtamaksujen muutoksista että energian hinnan korotuksista ja niiden kohtuullisuudesta.

Kaukolämmön toimittamista ja jakelua kuluttajille ei ole säännelty lailla kuten on tehty esimerkiksi talousveden (vesihuoltolaki 9.2.2001/119), sähkön (sähkömarkkinalaki 9.8.2013/588) ja maakaasun (maakaasumarkkinalaki 25.8.2017/587) kohdalla. Toiminta on yksin yleisten sopimusehtojen varassa eikä siihen kohdistu erityistä valvontaa. Yleiset sopimusehdot ovat alan itsensä laatimia. ”Toiminnan saattamista lain sääntelyn piiriin tulisikin harkita. Samalla voitaisiin selvittää, mitä mahdollisia kuluttajaoikeudellisia epäkohtia kaukolämmön jakeluun liittyy”, toteaa kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg. Lainsäännöksillä voitaisiin luoda ja taata kuluttajansuojan vähimmäistaso kaukolämmön toimittajien ja kuluttajien välisissä sopimussuhteissa. Valvonnalla voitaisiin ehkäistä ennalta ongelmia ja erimielisyyksiä alalla.

Lautakunnan käsittelemässä tapauksessa Helen nosti lokakuun alusta 2021 kuluttajan vesivirtamaksun perusteena ollutta sopimusvesivirran määrää viime elokuussa 0,25 kuutiometristä tunnissa 0,40 kuutiometriin tunnissa. Kuluttajan kiinteistön vesivirtamaksu nousi muutoksen myötä 97,60 eurosta 148,11 euroon kuukaudessa. Yleisten sopimusehtojen mukaan vesivirtamaksun noustessa kuluttaja oli velvollinen maksamaan lisäksi ns. lisäliittymismaksun. Se oli tässä tapauksessa 838,86 euroa. Helen teki muutokset yhdellä kertaa. Sopimusvesivirran määrä oli aiemmin ollut sama vuodesta 1992.

Helen korotti syksyllä 2021 myös kaukolämmön syyskauden energiahintaa siten, että se oli noin 30 prosenttia korkeampi kuin edellisen vuoden syyskauden hinta. Helen perusteli hinnankorotusta tuotantokustannusten kasvulla.

Kuluttaja vaati ratkaisupyynnössään sekä vesivirtamaksun että energian hinnan korotusten kohtuullistamista.

Lautakunta katsoi, että sopimusvesivirran muutos ei saa olla määrältään ennalta arvaamattoman suuri eli sellainen, mihin kuluttaja ei ole sopimusta tehdessään tai sen kuluessa voinut varautua. Liian yhtäkkinen maksettavan hinnan nousu voi vaikuttaa kuluttajan talouteen merkittävästi ja johtaa kuluttajansuojalain mukaiseen kohtuuttomuuteen. Muutoksen toteuttamistapa voi olla kohtuuton siitä riippumatta, että hinta muutoksen jälkeen ei sinänsä ole kohtuuton ja muutokselle on ollut asianmukaiset perusteet.

Kaukolämpöä perinteisesti markkinoidaan tuotteena, missä hintakehitys on vakaata. Kaukolämpösopimuksen tehnyt kuluttaja on käytännössä sidottu Heleniin toimittajana. Kokonaan toiseen energiamuotoon vaihtaminen vaatii suuria investointeja. Lisäksi Helen perii kaukolämmöstä luopumisesta irtisanomismaksun (keskimäärin yli 5 000 euroa). Toisaalta vesivirran määrän tarkistuksissa on ollut kyse enemmänkin perittävän hinnan tasapainottamisesta vastaamaan todellista kulutusta kuin maksun korotuksesta. Muuhun kuin tosiasialliseen kulutukseen perustuva hinnoittelu ei kannusta kuluttajia säästämään energiaa ja se voi johtaa epäyhdenvertaiseen tilanteeseen eri kuluttajien välillä. Näiden seikkojen vuoksi ehtomuutos voi olla kohtuullinen, vaikka se tapahtuisi suhteellisen nopeastikin.

Ottaen huomioon eri kohtuullisuuteen vaikuttavat seikat, lautakunta katsoi, että pääsääntöisesti sellainen korotus, joka nostaa vesivirtamaksua lisäliittymismaksuineen vuositasolla korkeintaan 30 prosenttia on vielä kohtuullinen. Jos muutoksen vaikutus jää euromäärältään vuositasolla alle 300 euron, voi se olla ylikin 30 prosenttia ja silti vielä kohtuullinen.

Lautakunta totesi vesivirran muutoksen kohtuullisuudesta tapauksessa, että aiemmin sovittu vesivirran määrä oli useita vuosia jatkuneena vakiintunut laskutusperusteeksi osapuolten välille. Kuluttajan sopimuksessa ei ollut erityisesti sovittu siitä, että määrä voi muuttua. Helen ei ollut etukäteen varoittanut kuluttajaa tulevasta muutoksesta ja antanut kuluttajalle mahdollisuutta varautua siihen. Tehty muutos tarkoitti kuluttajalle noin 50 %:n vuosittaista maksun nousua. Lisäksi hänen maksettavakseen tuli lisäliittymismaksu, mikä oli otettava korotuksen kohtuullisuutta arvioitaessa huomioon. Tapauksessa kohtuullisen korottamisen rajat ylittyivät ja lautakunta suositti Heleniä rajoittamaan muutoksen ja samalla maksun korotuksen edellä todetun mukaisesti.

Energiamaksun osalta lautakunta katsoi, että sen korotuksen vaikutusta oli arvioitava vuositasolla. Ottaen huomioon lautakunnan aiemman ratkaisukäytännön vedenjakelun ja sähkön siirtohinnan korottamisen kohtuullisuudesta, lautakunta piti korkeintaan 15 %:n hinnan korotusta pääsääntöisesti vielä kohtuullisena. Jos energiamaksun korotuksen vaikutus jää euromäärältään vuositasolla alle 150 euron voi korotus olla ylikin 15 % ja silti vielä kohtuullinen.

Lautakunnalla ei ollut tiedossaan, kuinka paljon kuluttajien energiamaksu oli tapauksessa euromääräisesti noussut, mutta suositti, että näitä pääsääntöisiä rajoja oli sovellettava myös siihen.

Muutosten ja korotusten yhteisvaikutuksesta lautakunta totesi, että niiden perusteiden erilaisuudesta johtuen niiden kohtuullisuutta tuli arvioida erikseen.