Sähkön hintaa voidaan kohtuullistaa

Lautakunta on ratkaissut kaksi tapausta, joissa ensimmäisessä toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen sähkön hintaa oli nostettu 34 %:lla keväällä 2022. Toisessa tapauksessa määräaikaisen kaksivuotisen sopimuksen päiväsähkön hinnaksi oli syksyllä 2022 sovittu 29 senttiä ja yösähkön hinnaksi 12,9 senttiä kilowattitunnilta. Samoin kuin aiemmin, sähkön siirtoa koskevissa ratkaisuissa korotuksia ja määräaikaisen sopimuksen kohtuullisuutta arvioitaessa pitää lautakunnan mukaan ottaa huomioon sekä korotuksen ja hinnan prosentuaalinen että euromääräinen vaikutus kuluttajalle.
Toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen korottamista sähkönmyyjä perusteli ennen kaikkea sähkön hankintahinnan nousulla. Lisäksi sähkönmyyjä kiinnitti huomiota siihen, että kuluttajalla oli mahdollisuus irtisanoa sopimus ja vaihtaa sähkönmyyjää.
Lautakunta totesi ratkaisussaan, että sähkönmyyjän puolella olevalla syyllä korotuksiin ei ole kohtuuttomuusarvioinnissa ratkaisevaa merkitystä. Kuluttajansuojalain mukaista kohtuuttomuutta arvioidaan lähtökohtaisesti vain kuluttajan näkökulmasta. ”Vaikka korotukselle olisi liiketaloudelliset perusteet, se ei poista kohtuuttomuutta kuluttajan kannalta”, toteaa kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg. Sähkö on kuluttajalle välttämättömyyshyödyke, jonka hinnalta kuluttaja voi odottaa pysyvyyttä ja vakautta. Mahdollisuus hinnan muuttamiseen on vain toisella osapuolella eli sähkönmyyjällä.
Lautakunta otti huomioon aiemman ratkaisukäytäntönsä koskien välttämättömyyshyödykkeiden hinnan korottamisen toteuttamista. Niissä, muun muassa sähkön siirtoa koskevissa ratkaisuissa, oli kohtuuttomuuden rajana 15 %. Lautakunta viittasi lisäksi hyvään vuokratapaan, jonka mukaan vuosittainen korotus voi olla korkeintaan 15 %. Ottamatta kantaa itse sähkön lopullisen hinnan kohtuullisuuteen, lautakunta katsoi, että sellainen hinnan korotus, jonka vaikutus kuluttajan sähkön hintaan vuositasolla johtaa yli 15 %:n korotukseen ja on samalla enemmän kuin 150 euroa, on pääsääntöisesti kohtuuton. Koska kohtuuttomuusarviointi on kokonaisharkintaa ja se on tehtävä aina tapauskohtaisesti, pääsäännöstä voidaan poiketa, jos yksittäistapauksessa poikkeukselliset olosuhteet antavat siihen aihetta.
Käsitellyssä tapauksessa kuluttajien mahdollisuuksista suojautua korotuksen taloudellisilta vaikutuksilta irtisanomisen avulla ei ollut esitetty selvitystä. Muutakaan seikkaa, joka kuluttajan näkökulmasta olisi voinut poistaa kohtuuttomuuden ei ollut esitetty. Muutos hintaan oli toteutettu yhdellä kertaa sen ollessa 34 %. Muutos oli lautakunnan mukaan suhteellisesti merkittävä, ja sitä on soviteltava, jos sen määrällinen korottava vaikutus kuluttajan sähkölaskuun on vuositasolla enemmän kuin 150 euroa.
Päätös syntyi äänestyksen (7-2) jälkeen. Vähemmistöön jääneet jäsenet katsoivat, että sähkön hinnan korotuksen kohtuullisuutta arvioitaessa ei tullut noudattaa aiempaa muita välttämättömyyshyödykkeitä koskevaa ratkaisukäytäntöä sähkön myynnin erilaisuuden vuoksi.
Määräaikaista kiinteähintaista sopimusta koskevassa tapauksessa kuluttaja vetosi sopimuksen kohtuuttomuuteen, kun sähkön markkinahinnat olivat sopimuksen tekemisen jälkeen huomattavasti alentuneet. Sopimuksen ja sen hinnan pysyvyyttä sähkönmyyjä perusteli ennen kaikkea sillä, että molemmat osapuolet olivat sitoutuneet siihen koko määräajaksi. Sähkönmyyjä oli ostanut myymäänsä sähköä tiettyyn hintaan jo ennakkoon eikä hinnan muuttaminen siksi ollut mahdollista. Lisäksi sähkönmyyjä oli jo alentanut kyseisen sopimuksen hintaa. Sähkönmyyjällä ei ollut sopimusehdoissaan ehtoa, jossa määräaikainen sopimus voitaisiin irtisanoa sopimussakkoa vastaan.
Tässäkin, kuten toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen kohdalla, lautakunta totesi, että kuluttajansuojalain mukaista kohtuuttomuutta on arvioitava lähtökohtaisesti vain kuluttajan näkökulmasta. Näin ollen sillä sähkönmyyjän esittämällä seikalla, että se oli jo ennakkoon sitoutunut itse ostamaan myytävää sähköä tiettyyn hintaan, ei ollut ratkaisevaa merkitystä kohtuuttomuutta arvioitaessa.

Sähkön hintakehityksestä lautakunta totesi, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli vaikuttanut sähkön hintaan loppuvuodesta 2022 nostavasti, kun se taas vakautustoimien vaikutuksesta laski selvästi keväällä 2023. Poikkeuksellisissa olosuhteissa vuonna 2022 monet kuluttajat olivat olleet jossain määrin pakotettuja suojautumaan sähkön hintakehityksen taloudelliselta riskiltä.

Hintavaihteluista lautakunta totesi, että yksittäiset sähkön markkinahinnan muutokset sopimuskauden aikana eivät tee sopimuksesta kohtuutonta. Määräaikaisen sopimuksen edullisuutta kuluttajalle voidaan kokonaisuudessaan arvioida vasta, kun koko sopimuskausi on kulunut. Toisaalta sopimuskausi voi olla niin pitkä, että kuluttajan taloudessa sopimus voi johtaa kohtuuttomuuteen jo sen aikana, kun olosuhteet muuttuvat. Lautakunta katsoikin, että määräaikaisen sopimuksen kohtuullisuutta tulee arvioida myös vuositasolla.

Määräaikaisen sopimuksen hinnan kohtuullisuutta oli arvioitava suhteessa muiden vastaavien sopimuksen voimassaoloaikana tarjottujen määräaikaisten kiinteähintaisten sähkösopimusten hintaan. Vertailuhinnaksi oli otettava niiden sopimusten keskihinta, joita sopimuksen voimassaoloaikana oli markkinoilla tarjottu.

Lautakunta otti määräaikaisenkin sopimuksen kohtuuttomuutta arvioitaessa huomioon aiemmat ratkaisunkäytäntönsä välttämättömyyshyödykkeiden hinnan korottamisesta korkeintaan 15 %:lla. Johtopäätöksenään lautakunta katsoi, että jos kuluttajan maksettavaksi tulee yli 15 %: enemmän kuin samaan aikaan hänen maksettavakseen tulisi em. keskihinnalla laskettuna ja hinnan ero on yli 150 euroa, voi sopimus johtaa kohtuuttomuuteen. Koska käsiteltävässä asiassa keskihinta ei ollut vielä tiedossa, lautakunta ei ottanut kantaa hinnan kohtuuttomuuteen eikä suosittanut hyvitystä.

Vielä lautakunta totesi sopimuksen irtisanomismahdollisuuden puuttumisesta, että vaikka sitä ei ole, jo hintaa sovittelemalla sopimus voidaan saattaa tasapainoiseksi ja kohtuulliseksi.

Päätös syntyi äänestyksen (7-2) jälkeen. Vähemmistöön jääneet jäsenet katsoivat, että kohtuullisuusarviossa ei voitu ottaa lähtökohdaksi muita välttämättömyyshyödykkeitä, esim. sähkönsiirtoa, koskevaa lautakunnan ratkaisukäytäntöä.